Robert Harris: The Fear Index (äänikirja)

Vaihteen vuoksi suunnistin kirjastossa vieraskielisten äänikirjojen pariin. Sinänsä mitään suurta ajatusta ei ollut, kun tämän teoksen sieppasin mukaan, eikä siis myöskään odotuksia. Niinpä teos olikin oikein iloinen yllätys.

 

Kirja sijoittuu Sveitsiin muutaman vuoden taakse ja tapahtuu noin yhden vuorokauden aikana. Kirjan keskiössä on Dr. Alex Hoffman, joka kehittänyt keinoälyn, jonka avulla hänen hedge-rahastoyhtiönsä voi käydä kauppaa digitaalisesti. Keinoäly on luotu keräämään tietoa verkosta ja oppimaan. Sen keräämä tieto keskittyy pelkoon liittyviin asioihin, sillä pelot usein vaikuttavat pörssikursseihin, kuten esim. lentokoneiden onnettomuudet. Kirja alkaa, kun Hoffmanien kotiin hyökätään keskellä yötä. Pian alkaa tapahtua muitakin outoja yhteensattumia. Onko taustalla salaliitto vai onko Hoffman menettämässä mielenterveytensä.

 

Olen jo aiemminkin kommentoinut rahoituksen opintojani ja tämä teos aina vain vahvistaa ajatustani epäeettisistä sijoitusrahastoista, joihin luen hedge-rahastot. Hedge-rahastojen taustalla on hyvin vaikeita matemaattisia malleja, joita monella kauppatieteilijälläkin on vaikeuksia ymmärtää. Itse en halua edes yrittää. Tämän kirjan keinoäly kävi kauppa kurssiromahduksilla ja tuotti biljoonia omistajilleen. Raha, ahneus ei kuitenkaan tee hyvää.

 

Kirjassa rahoitusteorioita ja -käytäntöä on kuvattu mielestäni riittävästi ja avattu asioita siten kuin kirjan juonen kannalta on olennaista.

 

Kirja on äärimmäisen hyvä. Se on koukuttava, vauhdikas, älykäs. Lukija on myös loistava. On niin ihana kuunnella brittilukijaa, joka osaa myös muuttaa murrettaan sen mukaan, mistä kyseinen henkilö on kotoisin. Näinpä sain nauttia amerikkalaisesta, intialaisesta, saksalaisesta, eteläenglantilaisesta, ranskalaisesta ja varmaan muutamasta muustakin englanninkielen ääntämyksestä. Aivan valloittavaa.

 

Tämä kirja oli sellainen piristävä tuulahdus työmatkoille, vaikka aihe ei niin piristävä ollutkaan. Kirja on suomennettu nimellä Pelkokerroin. 

Charlaine Harris: Pedon veri

Uusin suomennettu Sookie -kirja herätti ristiriitaisia tunteita.

Muodonmuuttajat tulevat ulos kaapista, mikä aihettaa hienoisen kohahduksen. Pian tämän jälkeen Sookien käly löytyy ristiinnaulittuna Merlotte'sin takaa. Onko kyseessä viharikos vai mitä tapahtuu? Tällä kertaa Sookie sekaantuu keijujen välisiin selkkauksiin. 

Täytyy myöntää, että pidin kovasti kirjan lopusta ja jäin ihan innolla odottamaan seuraavaa suomennosta, mutta en pitänyt ensimmäisistä reilusta 200 sivusta. Ne täyttyivät murhan jälkeen Sookien ajelulla töihin ja takaisin, auringonotolla ja satunnaisilla kohtaamisilla ylisten kanssa. Loppu taas oli oikein hyvä tai sanotaan vaikka että luettava ja mukaansatempaavakin. Harkinnassa on jopa siirtyä englanninkielisten teosten pariin, sillä näitähän taitaa olla ainakin 3 vielä tällä hetkellä ilman suomennosta.

Sookien ja Ericin suhde nousi uudelle tasolle, ihan kiinnostavaa. Billkin on taas kuvioissa ja ehkä yhtä rakastuneena, ihan jees. Keijut ovat ihan kiinnostavia, toivon, että jossain vilahtanut Tonttu oli vain vilahdus, sillä oikeastaan uusia yliksiä ei enää kaipaa ollenkaan.

Lukeminen on ollut nihkeää näin joulukuussa. Olen kuitenkin yrittänyt päättää, että se ei haittaa, joten en ole saanut ihan kauhean suurta ahdistusta aikaiseksi.

Charlaine Harris: Veren sitomat

Uusin suomennettu Sookie ja taas pohdin koko lukemisen ajan, että ei jaksa. Tuntui, että mitään uutta ei enää tapahdu tai että asiat junnaavat paikallaan. Uusia yliksiä ilmestyi ja vanhoja poistui, vähän liikaa alkaa pyöriä Sookien ympärillä minun makuuni. Tiedän kuitenkin, että tulen lukemaan myös tulevat kirjat pohtien kuitenkin varmaan tuota samaa asiaa.

Lukeminen oli lisäksi hidasta, sillä jotenkin en vain päässyt uppoutumaan kirjan tapahtumiin. Kuten jo aiemmin on käynyt selviksi, niin Eric on ehdoton suosikkini ja vaikka Eric olikin kirjassa aika suuressa roolissa, en saanut kirjasta otetta. Tuntui, että aivan liikaa tapahtui Quinn, isoisä, ihmissudet ja kaikki muu. Katarinan jälkimainingit, jotka vaikuttivat sekä vampyyrien että normaali ihmisten elämään. 

Olo on vähän pettynyt. Olin taas odottanut liikoja, vaikka osiin odotuksistani vastattiinkin, niin jotenkin vain kaikki etenee niin hitaasti, mutta toisaalta liian paljon tapahtuu. Jotenkin en edes keksi mitään kirjoitettavaa, sillä kirja ei tehnyt juurikaan vaikutusta tai jättänyt mitään kovinkaan syvää muistijälkeä. Tulipa luettua.

Charlaine Harris: Pahan veren valtakunta

Olen päättänyt olla kirjaston armoilla näiden Sookie –kirjojen suhteen ja laitoinkin hyvissä ajoin ennen kirjan ilmestymistä nimeni varauslistaan, en ollut suinkaan ensimmäinen. Täytyy kyllä jälleen kiittää tätä Satakunnan kirjastosysteemiä, se toimii mielestäni oikein hyvin sekä Porin sisäisenä että koko Satakirjastojen suhteen.

Kun aloittaa Sookie –romaanin lukemisen, tietää mitä saa. Ainakin tähän asti ei ole joutunut pettymään, enkä pettynyt tähänkään kirjaan, vaikka paikoin vampyyrien suurseminaari ei nyt tuntunut täysin kiinnostavalta. Kirjassa Sookie palkataan kuningattaren avuksi suureen vampyyrien seminaariin tai tapaamiseen. Mukaan matkustavat toki Eric ja Bill ja myös Quinn häilyy taustalla. Sookien ja Quinnin suhde saa viime silauksensa ja kiihkoa ei heidän väliltään puutu. Myös Eric on taas niin ihana, että ai että…

Jos nyt sekavasta juoniselostuksestani jotain pitää saada irti, on se, että sellainen ihan hyvä Sookie –kirja on kyseessä. Pohdinkin tätä lukiessa, että tosi hyvin on Harris saanut kirjoitettua kirjansa, kun tässä seitsemännessäkään ei vielä kyllästy aiheeseen. Jotain uutta juonnetta tulee koko ajan. Asioita on pohdittu eteenpäin selkeästi ja kokonaiskuva täsmentyy ja sumentuu sillä tavoin sopivasti. Sookie itsessään on hyvin kirjoitettu hahmo, josta löytyy eri ulottuvuuksia ja on hyvin sellainen samaistuttava. Pidän siis kovasti.

Ainut, mikä nyt pikkaisen häiritsi, oli kirjan nimi. Tavallaan se ei sovi lainkaan kirjan sisältöön. Tämä on jotenkin yleistä etenkin näissä nopeasti suomennettavissa paranormaalikirjoissa ja romanttisissa kirjoissa. Häiritsee jonkin aikaa, mutta menee ohi, jos kirja on hyvä.

Käsittääkseni toinenkin suomennos ilmestyy vielä tänä vuonna. Jaksan sitä odottaa oikein hyvin, mutta laitan kyllä taas ajoissa varaukseen. 

Charlaine Harris: Veren perintö

Varasin kirjastosta tämän jo ennen ilmestymistä ja sainkin tosi nopeasti itselleni. Tässä vaiheessa kirjoja kohtaan on jo kohtalaisesti odotuksia, miten päästä samalle tasolle edellisten kanssa. Miten Sookien miesasiat kehittyvät jne.

Täytyy myöntää, että ensi alkuun olin hieman pettynyt kirjaan. Tuntui, että mitään ei tapahtunut. Toki ihmistiikeri Quinn yritti ja pyyteli treffeille, mutta ylipäätään kirjan alku tuntui todella tylsältä. Kirjassahan Sookie matkustaa New Orleansiin tyhjentämään kuolleen vampyyriserkkunsa Hadleyn asuntoa. New Orleansissa mukaan tulevat vampyyrikuningatar ja -kuningas sekä Debbie Peltin vanhemmat. Quinn on myös kuvioissa, kuten uusi tuttavuus Amanda, noita. Puolenvälin jälkeen alkoi kirjassa meno kuitenkin kuumentua ja loppua kohden kiihtyä. Kokonaisuus jäi siis ihan plussan puolelle.

Kirjassa poikaystävän roolin täyttää Quinn, Ericin ja Billin jäädessä sivurooleihin. Sookie oppii myös itsestään uutta, mikä varmasti heijastuu tuleviin kirjoihin. TV-sarjassahan tämä asia selvisi jo paljon aiemmin. Yllättävänkin mukavasti sarja taas etenee, vaikka tässä kirjassa ajallisesti ei päästy kovinkaan montaa päivää eteenpäin. Ihan kiva, mutta ei mitään suuria hehkutuksia.

Charlaine Harris: Verta sakeampaa

Okei, tämä ei ollut niin ihana kuin edellinen, mutta oikein mukava kuitenkin.

Joku tappaa kaksiluontoisia ja Sookiekin joutuu kohteeksi. Eric ja Bill vilahtelevat välillä kuvassa, mutta aika vähän omaan makuuni, toisaalta on kiva, että tarinaan tulee uusia hahmoja ja sitä kautta ulottuvuuksia. Tässä kirjassa esiintyvät ihmispuumat, -sudet, keijut, ihmistiikerit ja tietenkin ihanat vampyyrit.

Jos nyt sekoitan jälleen vähän pakkaa suhteessa tv-sarjaan, niin näitä tarinoita ei ole vielä nähty tv:ssä lukuunottamatta Taran tarinaa ilkeän vampyyrin kanssa, joka oli muistaakseni tv-sarjassa kaudella 3. Sekin toki hieman erilaisittain. Muutama lanka katosi ainakin minulta, ehkä selvyyttä tulee tulevissa kirjoissa tai sitten luulen vain tietyillä yksityiskohdilla kuten kauluksen kosketuksella olleen merkitystä.

Ihan kiva kirja siis, mutta edellinen oli niin paljon parempi. Nyt joudunkin odottelemaan varmaan jonkin aikaa seuraavaa kirjaa, mutta taidan laittaa sentään kirjastosta varaukseen samantien.

Charlaine Harris: Veren imussa

Kyllä, olen ahne. Ahnehdin näitä kirjoja. Onneksi pelkät kirjat eivät lihota.

Sarja vain paranee koko ajan. Tv-sarja on selkeästi kudottu kokoon kirjoista sekaisin, joten en siihen enää kauheasti viittaa.

Tässä kirjassa Eric menettää muistinsa ja asuu Sookien kanssa. Bill on poissa kuvioista, joten Ericin ja Sookien välinen suhde syventyy. Tämä onkin huomattavasti eroottisempi kirja kuin edelliset, mikä ei suinkaa ole huono juttu ;)

Eric on jopa ihanampi näissä kirjoissa kuin sarjassa, toki näen yhä edelleen Ericin Alexander Skarsgårdina, mutta eipä sillä väliä tosiaankaan, sillä mielestäni tässä kohtaa näyttelijävalinta on osunut oikeaan, kuten kyllä aika lailla muutoinkin sarjassa, johon näymmä palaan koko ajan.

Vielä yksi kirja näitä odottaa pinossa ja uusin on kohta ilmestymässä, joten asiat on ihan hyvin.

Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi

Kolmas Sookie -kirja ja meno vain paranee.

Tällä kertaa Ericin rooli kasvoi ja Sookien ja hänen välillään selkeästi alkaa kipinöidä, hyvä hyvä.Kirjat tuntuvat vain paranevan. Tämäkin kirja poikkeaa huomattavasti tv-sarjan kolmannesta tuotantokaudesta. Toki Russell Eddington on molemmissa ja Alcide <3. Muutoin eroja on selkeästi ja jälleen kirjan ansioksi.

Tokihan sarja pohjautuu vain näihin eli ei suoraan ole tehty, eikä oikeastaan voisikaan, sillä kirjat sisältävät niin paljon Sookien sisäistä keskustelua, että siitä olisikin vaikeaa saada ohjelmaa aikaiseksi.

Keskeneräiset kirjat ahdistavat edelleen, mutta taidan kuitenkin siirtyä seuraavan Sookien pariin...

Charlaine Harris: Verenjanoa Dallasissa

Okei, alan kääntymään kirjojen puolelle. Tämä Sookie Stackhouse -sarjan toinen kirja oli kilometrin parempi kuin tv-sarjan toinen tuotantokausi, jos tahti jatkuu samana, niin kuinka hyviksi nämä tulevatkaan.

Tässä kirjassa Sookie seikkailee siis Dallasissa, mukana on mainadi ja uskon veljeksiä. Nämä löytyivät myös tv-sarjasta, vaikkakin melko erilaisina. Kirjan toteutus siis niin paljon parempi.

On todella kiinnostavaa, joskin hieman ärsyttävää, lukea tätä kirjasarjaa, kun pidän myös tv-sarjasta ja sen hahmot ovat henkilöityneet näyttelijöihinsä. Väkisin myös kirjan hahmot saavat näyttelijöiden piirteet, mikä tavallaan harmittaa todella, sillä yksi ilo kirjoja lukiessa on nimenomaan se, että saa kuvitella henkilöiden ulkonäön kuvauksen perusteella. Se ilo jää nyt minulta pois.

Joudun nyt astumaan harha-askeleen keskeneräisten kirjojen loppuunsaattamisessa, sillä lainasin kirjastosta pikalainaan uuden Sandra Brownin, tosin eipä sen lukemiseen varmaan kovin montaa päivää kulu.

Charlaine Harris: Veren voima

Keräilin kirjastosta kaikki tähän asti ilmestyneet Sookie Stackhouse -kirjat, joten nyt voi lukea keskeytyksettä ainakin viisi kirjaa. Tosin en tiedä jaksanko, mutta yrittää aina voi.

Pidän tv-sarjasta todella paljon, olen katsonut kaikki tuotantokaudet, parhaimmat ainakin kahdesti. Yllättäen suosikkihahmoni on Eric, grrr...

Luin tämän ensimmäisen aikoja sitten englanniksi, hankin samalla myös 7 ensimmäistä kirjaa, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi lukea muita, en tiedä miksi. Osasyyksi otaksun sen, että kirjat poikkeavat sarjasta todella paljon ja jotenkin en ole päässyt sen yli.

Näistä on nyt varmaan kirjoitettu niin paljon, että mitään uutta ei välttämättä ole enää sanottavana. Jotenkin Sookie tuntuu ainakin tässä ensimmäisessä kirjassa todella tyhjäpäiseltä, ehkäpä tahti muuttuu tulevissa kirjoissa. Ihan kivaa luettavaa nämä ovat, mutta jos on kiinnostavampaa, jäävät kyllä odottamaan vuoroaan.

Olen kärsinyt lievästä kirjaähkystä ja siitä syystä minulla on jälleen puolitusinaa kirjoja kesken, ehkäpä saan viikonlopun aikana loppuun vielä muutaman jo aloitetun, siksi tiuhat päivitykset.