Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan

Ensin on pakko todeta, että olen aina pitänyt suunnattomasti alaviitteistä. Pidän niiden lukemisesta, niiden tekemisestä ja ylipäätään niiden olemassa olosta. Alaviitteet ovat siis aivan sairaan hienoja.

Kinsellan kirjat ovat myös todella rentouttavia luettavia. Niissä on sopivasti romantiikkaa, huumoria ja kiinnostavia hahmoja.Tässä kirjassa on siis kaikki viihdyttävän kirjan elementit kohdallaan.

Kirja kertoo Poppysta, joka on menossa pian naimisiin. Poppy kadottaa sukukihlasormuksen, häneltä varastetaan kännykkä ja hän löytää kännykän roskiksesta, kaikki lähes samalla hetkellä. Alkaa kiivas tekstailu puhelimeen tulevien sähköpostien omistajan kanssa. Juonikuvio tuntuu aluksi vähän monimutkaiselta varsinkin, kun sotkuun lisätään entisiä tyttöystäviä, akateemiset vanhemmat, liike-elämän kierot kuviot ja sarja väärinkäsityksiä. Mutta kaikesta syntyy oikein mukava sekasotku, jossa tosiaan on romantiikkaa ja huumoria.

Olen lukenut Kinsellan muut kirja lukuunottamatta noita himoshoppareita ja niitäkin siitä syystä, että kirjastossa ei ole sattunut olemaan sarjan ensimmäistä osaa silloin, kun olisin sen halunnut lainata, elokuvan olen nähnyt ja hämmästyksekseni pidin siitä tosi paljon.

Kinsella ei ole mikään syvällinen lukukokemus, mutta se on mitä parhainta hyväntuulen lukemista. Jos siis kaipaat hymyn huulillesi ja hieman huokauksia, tartu rohkeasti Kinsellaan.

Sophie Kinsella: Salaisuuksia ilmassa

Tämän kirjan olen halunnut lukea jo jonkin aikaan. Itse asiass ostinkin kirjan jo kerran, mutta unohdin pussin yleiseen vessaan ja palatessani varttia myöhemmin oli pussi viety. Toivottavasti meni tarpeeseen.

Lukiessani, mikä tapahtu eilisen illan aikana, oli koko ajan fiilis, että tämän olen lukenut aiemmn, vaikka tiedän, että en ole. Jotain hyvin samaa kuin Kinsellan kirjoissa muutenkin. Sehän on toisaalta hyvä juttu, sillä silloin tietää, että viihtyy.

Kinsellan kirjoista en ole lukenut ainuttakaan Himoshoppaajaa, jonka puutteen aion kyllä korjata aikanaan, sillä jostain kieroutuneesta syystä pidin Himoshoppaaja -elokuvasta. Palataan nyt kuitenkin tähän kirjaan. Kirjassa jälleen nuori nainen ja kokeneempi mies kohtaavat. Tapahtumissa on käänteitä, vastoinkäymisiä, väärinymmärryksi jne. eli tyypillisen romanttisen kirjan piirteet.

Kinsellan kirjat ovat hyvää viihdettä ja ajankulua sekä varmaankin ainutta kirjallisuuden lajia, jota tällaisessa 32 asteen helteessä pystyy lukemaan. Tosin aloitin eilen jälleen yhden klassikkohaasteen kirjoista. Kirjaston käynnin jälkeen kirjakasa keittiössä on saanut melkoiset mittasuhteet. Kuinka paljon ihania, lukemattomia kirjoja, tarinoita, ihmiskohtaloita aina kirjastossa onkaan.