Lynne Graham: A ring to secure his heir

Epähuomiossa jopa maksoin tästä kirjasta. Yleensä pyrin lataamaan ilmaisia kirjoja Kindleen ja vain tarkoin harkiten maksamaan, kuten esim. Jools Sinclairin kirjoista. Tämä sujahti läpi tarkan seulani täysin vahingossa. Eipä sillä sinänsä väliä, sillä teos oli vallan mainioin kesäpäivän nollauskirja. Romantiikkaa, kauniita ihmisiä ja Kreikan saaristoa sekä toki hekumallisia hetkiä. Voiko paremmin kesäpäivää viettää? (Tämä oli täysin retorinen kysymys, sillä tottakai voi, mutta kyllä tämänkin teoksen parissa viihtyi tunnin pari.)

Rosie on kasvanut juopon äitinsä kanssa ja sijaiskodeissa. Hän toimii siivoojana ja opiskelee päivisin. Hänen elämänsä ei hohdokasta tai rikasta. Alexius on rikkaan perheen poika, jonka vanhemmat jättivät hänet 8 vuotiaana sisäoppilaitokseen. Hänen kummisetänsä Socrates oli ainoa, joka vieraili hänen luonaan. Nyt Alexius saa tehtäväkseen ottaa selvää Rosiesta, Socrateen salaisesta lapsenlapsesta. Rosien ja Alexiuksen välillä kipinöi ensi sekunnista lähtien huolimatta heidän tyystin erilaisesta taustastaan. Kiihkeän yön jälkeen Rosien huomaa olevansa raskaana. Alexius ei ole koskaan rakastanut ketään eikä usko kykenevänsä rakastamaan. Kuinka käykään??

Kyllä, huokaisin kirjoittaessani edellistä ja huokailin syvään muutaman kerran lukiessani. Kuitenkaan en huokaillut lopettaessani kirjaa, paitsi ehkä turhautumisesta. On sääli, että kaikki kasvaa kiinnostavaksi ja sitten lässähtää kuin pannukakku, äärimmäisen turhauttavaa. Pidin kirjasta viimeistä kappaletta lukuunottamatta, tämä tuntuu valitettavasti toistuvan melko usein nykyään. Pitänee vaihtaa kirjallisuuslajia.

Mutta tulipa luettua ja viihdyttyä muutama tunti. 

Lynne Graham: Koston enkeli

Käväisin viikonloppureissulla vanhempien luona ja mukaan sieppasin vain tämän Grahamin toisen kirjan, jonka ostin samassa kimpassa edellisen Grahamin kanssa. Tämä oli jo huomattavasti parempi. Yhteistäkin löytyi, viittaus Italiaan ja italialainen mies.

Kuten yleensä, näistä ei löydy kauheasti sanottavaa tai ajateltavaa, mikä on tosiaan se funktiokin, kun tarttuu tällaiseen Harlekiini -kirjaan. Sitä sai taas, mitä tilasi eli romantiikkaa, kiihkoa, kiemuraisia suhdekuvioita ja pienen sivuaskeleen pois arjesta. Sellainen rentouttava lukukokemus kuvaa tätä ehkä parhaiten. Vajaa kaksi tuntia poissa kuvioista tekee hyvää.

Ei tästä tämän kummempaa, romantiikkaa kaipaavalle Grahamin jotkus kirjat ovat ihan ok.

Lynne Graham: Kostoa vai rakkautta?

Tämän 20 senttisen ja tunnin ajan elämästä olisi kenties voinut käyttää paremmin. Tästä lukukokemuksesta ei juurikaan jää kerrottavaa kellekään. Kirpparilta ostin viisi pokkaria eurolla, lähinnä täydentääkseni Cartland -kokoelmaa, mutta muutama piti ottaa jotain muuta. Graham tuntui tutulta kirjailijalta ja olenkin lukenut yhden hänen teoksistaan, josta oli näymmä ihan yhtä paljon kerrottavaa kuin tästäkin. Oikeastaan melkein harmittaa, sillä tämänkin ajan olisin voinut käyttää vaikka katsoen jalkapalloa, kutoen tai lukien jotain kunnon kirjaa. Ehkä rannalla kyseinen kirja menisi ihan hyvin.

Mutta, koska aina haen hyviä puolia, niin kyllähän tästäkin taas oppi jotain. Ainakin hieman italialaista kulttuuria, hyvin vähän, mutta kuitenkin. Tarina itsessään voisi olla ihan ok, mutta toteutus tökki pahemman kerran. Frankie palaa Sardiniaan ja törmää mieheen, jonka kuvittelee olleen ex-mies, mutta käykin ilmi, että näin ei ole. Rakkaus ja petos lienevät ne vallitsevimmat teemat kirjassa.

Jotain muuta sitten.

Heather Graham: Kuolema tanssilattialla

Edelliset kirjat olivat sen kovia kokemuksia, että väliin piti taas lukea tällainen välipalakirja.

Kirja on Harlekiini-sarjan Bestseller-osastoa. Tarina sijoittuu tanssikouluun, jonka henkilökunnasta yksi kuolee, lisäksi lähistöllä on kuollut ihmisiä, joilla on yhteyksiä tanssikouluun. Yksityisetsivä alkaa tutkia kuolemia ja rakastuu samalla tanssinopettajaan, joka on sekä yksi epäillyistä että uhkan alaisista.

Jännitystä ja romantiikkaa siis höystettynä tanssilla. Päässäni soi koko ajan Murder on the dancefloor -biisi. Ihan kiva ajanviete ja välipala siis.

Lynne Graham: Suurin lahja

Hävettää jo tunnustaa, että en saa nyt luetuksi niitä ns. oikeita kirjoja lainkaan. Tämä kuuluu Harlekiini-sarjaan.

Näillähän kirjoilla on kuitenkin aivan selkeä funktio, ne tuottavat hetkellisen hyvän olon. Siihen tarkoitukseen aivan loistavia. Jos ja kun ei jaksa lukea keskittyneesti, Harlekiinit kyllä jaksaa kahlata läpi. Toki kukaan itseään arvostava kirjallisuuden harrastaja ei näitä varmaan omaan lukemistoonsa valitsisi. Itsehän en itseäni arvosta lukijana ja luen juuri sitä, mitä haluan. Kirja kuin kirja kehittää, näin uskon.