Louise Allen: Malli astuu seurapiireihin

Allen on vakuuttanut minut romantiikan nälän taltuttamisella jo monet kerrat, eikä hän petä tälläkään kertaa. Tässä nuhassa minkään älyllisen lukeminen ei edes onnistuisi.

Modisti Tallie on itsenäinen omillaan toimeentuleva nainen, joka on joutunut ajoittain rahapulassa myös poseeraamaan taidemaalarin mallina asiallisissa alastomuutta vaativissa kuvissa. Erään kerran hän melkein jää kiinni, mutta komea lordi Arndale pelastaa hänet tietämättä kuitenkaan pelastamansa neidon henkilöllisyyttä. Näiden kahden tiet kohtaavat Tallien saadessa huomattavan perinnön ja muuttaessa lordin tädin luo asumaan. Lordi tietää Tallien salaavan jotain, mutta ei tajua kuinka vaarallisiin tilanteisiin salaisuus voi heidät saattaa.

Tarina on tavallaan tuttu, mutta erilaisella tvistillä. Aivan loistavaa lukuseuraa peittojen alle teekupin seuraksi. Nyt tosin mieli halajaa taas haastetta, mutta ensin pitää pään toeta taudista.

Kirjahyllykin saa vielä odotella, kun mieskin sairastui eikä jaksa viimeistellä toista puolikasta.

Louise Allen: Arkaluontoinen aarre

Tämä oli sellainen varsin oiva matkakirja. Kyseessä on Ravenhurst -saagaan kuuluva osa, jossa vanhapiika Elinor rakastuu mystiseen seikkailijaan Theo Ravenhurstiin. Mukavaa näiden jo hieman vanhempien rakkaudessa oli toki ikä, mutta myös se kuinka kummallakin on punaiset hiukset. Mukavaa vaihtelua siis. 

Muutoin kirja oli sellainen mukavan höttöinen ja melko mitäänsanomatonkin, valitettavasti. Hieman sekosin lukiessani, kun juuri oli saanut loppuun toiseen saagaan liittyvän kirjan, mutta muistuihan tämä Allenin saaga myös pian mieleen.

Allenin kirjat ovat kilttejä kirjoja, niissä ei kuvailla sänkypuuhia kovinkaan yksityiskohtaisesti, vaikka ajatuksen tasolla tietenkin mietteet ovat siellä. Eihän tuo mikään itseisarvo ole, mutta toisaalta sellainen osa-alue on kuitenkin suhteellisen olennainen näissä höttöisissä kirjoissa.

Louise Allen: Vaikea ja vastustamaton

Luen luvun sieltä ja toisen täältä. Tällä hetkellä on kesken erilaisia kirjoja klassikoista hyvin outoihin, joten mikäpä sopisikaan joukkoon paremmin kuin pieni hömppä, josta ei tarvitse lukea vain lukua, vaan voi hörpsäistä samalla koko kirjan. Näitä Alleneita on vielä yksi jäljellä.

Tällä kertaa liikutaan Napoleonin ajassa Ranskassa ja Englannissa. Maubourgin suurherttuatar saa suojeliakseen Jack Ryderin, joka johdattaa naisen Euroopan halki Englantiin. Taustalla pauhaa Waterloon taistelu ja salaliitot. Rakkaus syntyy ja muuttaa maailmaa jälleen.

Kirja ei kovinkaan suuresti yllätä millään tasolla, juonella, rakkaudella ja kiihkeydellä. Sopiva tylsän sunnuntain täyte, kun älyllinen toiminta ei ole ensimmäisenä mielessä. 

Palaan varmaankin takaisin Palahniukin väkivaltaiseen pervoon maailmaan, joka tähän verrattuna on jotain täysin erilaista.

Louise Allen: Ennenkuulumaton affaire

Ennenkuulumattoman huono nimi kirjalla. Joskus sitä pohtii, mitä suomentaja, julkaisija tai kuka tahansa, joka on jossain vaiheessa voinut vaikuttaa kirjan nimeen, on ajatellut. Kirja itsessään ei nyt ollut niin huono kuin nimi olisi voinut antaa olettaa.

Belinda on nuori leski, joka ei ole kokenut koskaan todellista rakkautta. Hän tapaa Ashen, majurin, jonka sielu on sodan arpeuttama. Yhdessä he löytävät rakkauden. 

Kirjassa ei ole salaliittoja, ei kummallisia juonikäänteitä, ei vastoinkäymisiä, vain kaksi ihmistä, jotka eivät myönnä toisilleen rakastavansa. 

Jos edellinen kirja vaikutti niin syvään, että en saanut kerrottua, mitä ajattelin, tämä kirja jättää sanattomaksi, koska siitä ei yksinkertaisesti ole kovinkaan paljon sanottavaa. Pehmoinen, lämmin ja höttöinen, yksi unelma, jonka puhaltaa pilviin. 

Alkaa jopa tuntua, että nyt riittää höttöisyys ja pitää lukea jotain todellista. 

Suosittelen kuitenkin kaikille höttöisyyttä kaipaaville, sillä sellaiseen tämä on aivan loistava vastaus.

Louise Allen: Myrskyisä kohtaaminen

Kun ei jaksa, niin ei jaksa. Musashin 1000 sivua tuntuu jotenkin hyvin suurelta haasteelta, kun sitä luen muutama kymmenen sivua viikossa, mutta oletan, että lopussa kiitos seisoo. Tässä välillä on hyvä nollata talousarvion sumentamat aivot näillä hömpänpömppä kirjoilla.

Tällä kertaa tarinaa sijoittuu Karibialle, merirosvoalukselle ja Englantiin. Clemence pakenee vastenmielistä sulhasta ja ajautuu komen Nathanin seurassa merirosvoalukselle pukeutuneena pojaksi. Ja kas, nämä kaksi rakastuvat. Luvassa on kuitenkin englantilaisen luokkayhteiskunnan aiheuttamia paineita ja monia mutkia on edessä.

Kyllä tällainen kirja on joskus ihan lukemisen arvoinen, ainakin omasta mielestäni, sillä sitä lukiessa unohtuu arkinen aherrus ja pääsee hetkeksi maailmaan, joka on tyystin erilainen kuin omamme. Toisaalta alkaa kaivata jotain sisältöä ja niinpä se tekee tietä laadukkaammalle kirjallisuudelle. Kauheasti siis hyviä näkökulmia romanttisen hömpän lukemiseen.

Muutama loistava kirja on lukemisen alla ja nyt tuntuu ainakin pariksi päiväksi työpaneetkin hellittävän.

Louise Allen: Kotiopettajattaren kiirastuli

Paluu juurille. Tilasin ihanaisen paketin Harlekiinilta, kuusi historiallista romanttista romaania. Jei...

Itse asiassa pino on odottanut lukemista jo toista viikkoa, mutta  vasta nyt tuli fiilis vähän romantiikalle. Tämä oli sellainen hörpsäisy, muutaman tunnin huumaa.

Kirja ei tarinallaan häikäise, mutta lukihan tämän. Tosin muutamien loistavien teosten jälkeen, tälläinen tuntuu niin kertakäyttöiseltä, mutta sellaistakin tarvitaan, niin kuin pikaruokaa. Vatsa äkkiä täyteen, mutta täysiolo pysyy vain tovin. 

Jessica on kotiopettajatar, joka on joutunut bordelliin. Sieltä hänet pelastaa lordi Standon, komea mies, jolla on ongelma. Hänen oletetaan naivan nuoruuden ystävänsä, mutta kumpikaan heistä ei tätä halua. Kehittyy juoni, jossa Jessica saa esittää viettelijätärtä, joka kietoo lordi Standonin pauloihinsa. Näin käy sekä leikissä että oikeastikin. Ihan siis sellaista kunnon romanttista hömppää.

Melkoinen ero Kirottuun, jonka luin tätä ennen. Kontrastit saavat lukemisen tuntumaan tosi kiinnostavalta.

Nyt painaa sekä flunssa että talousarvio niin pahasti päälle, että kirjat eivät ole ehkä ensimmäinen valinta olemattomalle vapaa-ajalle...tai mistä sitä tietää.

Louise Allen: Lady Mauden sopimaton rakkaus

Oikeasti välillä tarvitsee pitkän elokuvan pituisen rentoutumisen kirjan parissa ja silloin on vaihtoehtona nämä Harlekiinit. Olen kyllä huomannut, että lukijoita näillä ei saa, mutta väliäkö tuolla, sillä tarkoitus on kirjoittaa jokaisesta kirjasta hyvästä tai huonosta, laadukkaasta tai ei niin laadukkaasta. Laatukin on lukijan silmässä. Romantiikkana tämä on ihan kivaa, ei ehkä ykköslaatua, mutta sellaista tasavarmaa. 

En olekaan aiemmin lukenut Allenin kirjoja, mutta sanotaan vaikka, että ensi tutustuminen oli ihan miellyttävä, ei ehkä unohtumaton, mutta kuitenkin ihan kiva. Mieleen tuli vähän Barbara Cartlandin kirjat, sillä jotain samanlaista viattomuutta tässäkin oli. Mitään kuumaa on siis turha hakea, ei edes selkeästi vihjailtuna. Toisaalta saa ihan kivan tarinan 1800-luvulta, jossa ihmisen syntyperä saneli hänen elämänsä, mikä ei myöskään ole kovin kaukana nykyisessä Iso-Britanniassa. 

Lady Maude on herttuan tytär eli korkealla arvoasteikossa. Hän on rakastunut teatterinjohtajaan Edeniin, jonka sukupuu on tuntematon. Kuinkas ollakaan Edenin suku onkin ylhäistä ja rakkaus kukoistaa monen yllättävän käänteen jälkeen. Siis täysin sellainen aivot narikkaan -kirja.

Suosittelen kesäromantiikan nälkään ja toki historiallisten romanttisten kirjojen ystäville.