Simona Ahrnstedt: Vielä vähän lisää

Näitä Ahrnstedtin kirjoja olen lukenut aiemminkin ja viihtynyt jokaisen parissa. Tällä kertaa päähenkilöt Stella ja Thor ovat aiemmista teoksista poiketen maalla. Thor on maanviljelijä ja Stella perii tämän maatilan naapurista purkukuntoisen talon. Stellan koko elämänsä on muuttunut kertaheitolla; poikaystävä on pettänyt, hän on menettänyt asuntonsa ja työpaikkansa samassa hälinässä. Niinpä hän päättää lähteä perimäänsä taloon aikomuksena myydä se ja lähteä New Yorkiin opiskelemaan vaatesuunnittelua. Käy kuitenkin niin, että naapurin Thor vie Stellan sydämen, mutta muuttuuko Stellan tulevaisuuden visio myös. 

Pidin kyllä kirjasta. Se oli vähän vähemmän kiltti kuin edellinen teos, jonka luin, mutta melko kesy kuitenkin. Toisaalta kirjan juoni ei nyt ollut mikään kovinkaan kummoinen ja muutamia lankoja kerittiin lopussa kokoon sotkeutumisen uhallakin. Stella oli tukholmalaiseksi yllättävän hyvin maallesopeutuva ja Thor maajussiksi omanlaisensa.

Pidin pikkukylän miljöökuvauksista ja maaseudun fiiliksestä. En pitänyt mutkien oikomisesta ja myös Thorin esineellistäminen oli pidemmän päälle vähän tylsää. Seksikohtaukset olivat ihan ok. Eivät nyt mitään superhekumallisia, mutta ihan kivoja, paikoin toki myötähäpeää synnyttäviä. 

Vähän erilaisempi Ahrnstedtin kirja, jossa ei ollut vain rikkaita ja vielä rikkaampia. Mukava lukea vähän oikeammista ihmisistä välillä.

Simona Ahrnstedt: Kaikki tai ei mitään

Tenttiin olisi pitänyt lukea, niin muistutti mieskin, mutta en vain pystynyt laskemaan tätä kirjaa käsistäni. ei sillä, että se olisi ollut mikään erityinen, mutta kuten aiemmatkin saman kirjailijan teokset, melko koukuttava.

Lexia tapaa eräänä iltana baarissa miehen, jota päätyy suutelemaan kerrottuaan ensin itsestään lähes kaiken. Kuinka ollakaan mies on hänen uusi pomonsa Adam. Lexia työskentelee mainostoimistossa. Hän on ylipainoinen ja hänellä on äiti, joka haluaa tyttärensä parasta eli että tämä laihtuisi ja löytäisi onnen. 

Kirjaa mainostetaan kehopositiivisuudella. Kertaakaan ei kuitenkaan kuvailla Lexiaa kovinkaan tarkasti, paitsi, että tämä on ylipainoinen ja muodokas. Hänen kurvejaan ei kuitenkaan palvota kuin hyvin pintapuolisesti. Adam on sen sijaan kaikkien äitien unelmavävy, komea ja lihaksikas. Hänen kroppaansa kuvaillaan ja ihaillaan. 

Vaikka siis ahmin kirjan, se ärsytti minua suunnattomasti. Se oli kovin keinotekoisen suvaitseva. Lexian paras ystävä on transhenkilö, tehdään alusvaatemainoskampanja, jossa käytetään erilaisia malleja. Kyllä, on tärkeää, että kirjoissa on erilaisia ihmisiä. On tärkeää, että myös lihavat saavat rakkautta. On tärkeää huomioida eri etniset taustat. On myös tärkeää, että näistä ei tehdä stereotypioita. Ja tällaisena itse koin tämän kirjan, stereotypiana ja oikeastaan isona joukkona stereotypioita. Mutta joo, olihan sitä romantiikkaakin, mutta sekin oli pettymys.

Simona Ahrnstedt: Vain yksi...

Vain yksi yö

Vain yksi salaisuus

Vain yksi mahdollisuus

Päätin laittaa kolme kirjaa yhteen postaukseen, sillä nämä, vaikka ovatkin pitkiä kirjoja, ovat hyvin samankaltaisia. Niissä on samoja henkilöitä, samantyylinen tarina, sama onnellinen loppu, sama suoraviivaisuus samoilla pikku koukeroilla. Perusromantiikkamättöä sanoisin, mutta ihan hyvää sellaista. Mukavaa luettavaa pornahtavalla otteella.

Kirjat sijoittuvat Ruotsin rikkaisiin seurapiireihin, joissa on glamouria ja kiemuroita enemmän kuin riittäväsi. Ne ovat hyvin kirjoitettuja, vaikkakin osittain ennalta-arvattavia, mutta imaisevat mukanaan aivan täysillä. Erittäin hyvää ajanvietettä. Seksiä löytyy myös, jokaisessa teoksessa hieman eri näkökulmista. Ei mitenkään överisti, vaan sillai sopivasti. Riitävää, jotta mielenkiinto pysyy yllä, mutta ei niin paljon, että jo kyllästyisi.

On mukavaa löytää romantiikkahyllystä uusia kirjailijoita, etenkin tällaisia, jotka eivät ole sitä niin suosittua chic littiä, joka ei juurikaan uppoa minuun. Ei edes yrittämällä.

Muutoin olen romantiikan osalta lukenut lähes pelkästään Kindlellä ns. bully -sektorin kirjallisuutta, jossa on usein paha poika, joka kuin ihmeen kautta loppujen lopuksi rakastuu tyttöön, jota on kiusannut. Jälleen hyvin ennalta-arvattavaa, mutta äärimmäisen koukuttavaa. Nämä teokset eivät nyt kuitenkaan ole päätyneet blogiin asti, ehkä niistä voisi tehdä yhteenvetopostauksen jossain vaiheessa. 

Nyt on Porin kirjastojen Ahrnstedtit luettu, joten jotain uutta taas hakusessa.

Simona Ahrnstedt: Skandaalinkäryä

Takakannen kuvaus "Yöllinen kohtaaminen, jolla on järisyttävät seuraukset...". Kirjojen takakannet ovat muuttuneet samanlaisiksi kuin uutissivustot, klikkipohjaisiksi. Lue, mitä yöllä tapahtui. No, luin. Tuo lause ei kuvaa kirjaa, vaikka toki siinä on yöllinen kohtaaminen. 

Kirja sijoittuu vuoteen 1685. Nyt täytyy myöntää, että ajallinen kuvaus oli jotenkin niin pielessä, että ajoittain oikein ärsytti. Magdalena on 26-vuotias eli kyseisen ajan mittapuun mukaan liian vanha naimisiin. Hänen vanhempansa ovat kuolleet ja jättäneet hänet puille paljaille. Niinpä, kun tulee pyyntö ryhtyä nuoren Venuksen esiliinaksi pahamaineisen kreivi Gripklonin juhliin, Magdalena ottaa työn vastaan iloiten. Kuten ei aiemmassakaan Ahrnstedtin teoksessa, tässäkään ei ole mitään genrelle uutta, mutta hyvin koukuttava teos kuitenkin.

Käy niin, että Magdalena tosiaan kohtaa kreivi Gripklonin yöllä hieman epämääräisessä tilanteessa ja vastenmielisyys on molemminpuoleinen, vai onko... Kun vielä miehet löyvät vetoa, että kreivi ei pysty saamaan vanhaapiikaa innostumaan itsestään, on soppa jo melko hyvin kasattu. Monta ihan perusjuttua, jotka Barbara on minulle opettanut kirjoissaan. 

Vaikka mitään uutta ihmeellistä ei ollut, kirja koukutti minut ihan täysin ja luin sen muutamassa tunnissa vajoten täysin sen maailmaan. Tällaiset kirjat ovat hyvin rentouttavia, mutta niiden jälkeen jää vähän tyhjä olo, koska ne ovat kuitenkin vain täyttäneet jonkin tarpeen. Tässä tapauksessa viihdyttäneet, mutta eivät ruokkineet sielua. Nyt juuri kuitenkin viihdyttävyys on ihan riittävä, sieluani voin ruokkia muulla tavoin ja toisella kirjalla.

Se, mikä on ihanaa, on, että olen saanut lukuintoni takaisin.

Simona Ahrnstedt: Sitoumuksia

Elämässäni on ollut suuri aukko historiallisten romanttisten kirjojen kohdalla. Olen lukenut kaikki Utrioni,  Vuori ei ole ihan mitä olen hakenut, vaikka nekin kaikki olen lukenut. On vaikeaa löytää uutta, etenkin sellaista, josta pitäisi. (Vinkkejä otetaan myös vastaan :)) Nyt onneksi löytyi vahingossa kaupan pokkarihyllyn kautta piti mennä kuitenkin. Ostin ensin tarjouksessa olleen Ahrnstedtin nykypäivään sijoittuvan kirjan, josta en ole vielä blogannutkaan. Ja sitä kautta löytyivät myös nämä historialliset kirjat, joita tosin vain on kolme kirjaston tietokannassa, joten lyhyt on tämä ilo.

Sitoumuksia sijoittuu Ruotsiin 1300 -luvulle. Se on pakko ihan alkuun todeta, että historiallinen tarkkuus ei tunnu olevan kirjailijalle kovinkaan tärkeää tai tällaisen kuvan sain. Kun ei anna sen häiritä, on kirja oikein viihdyttävä. 

Markus Järn on kuninkaan soturi, joka lähettää sotilaansa hakemaan itselleen naisen läheisestä kylästä. Markukselle tuodaan vahingossa tilallisen tytär Illliana. Illianan maine on nyt mennyttä ja Markus pakotetaan naimaan tämä. Pakko on molemminpuoleinen. Tässä lähtökohta, hyvin tyypillinen romanttiselle kirjallisuudelle ja pakkohan se on myöntää, että kirja ei tuo mitään uutta genreen, mutta se ei haittaa. 

Ahrnstedt on höystänyt romantiikkaa kevyillä eroottisilla kohtauksilla, jotka ovat ihan kivoja. Ihan kiva, voisi kuvata myös koko kirjaa. Mukavaa, hieman koukuttavaa viihdettä. Sellaista, mitä on mukava lukea sohvan nurkassa. Sen verran pakkomielteiseksi itseni kuitenkin sain, että varasin kirjastosta kirjailijan loputkin suomennetut kirjat. Elämässä on nyt sellainen vaihe, jälleen, että tarvitsee pakoa todellisuudesta.