Stella Cameron: Yhteinen hyöty

Joku voisi kutsua masokistiksi, ehkä sellainen olenkin. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikki kirjailijan kirjat eivät voi olla huonoja.Valitettavasti tämä kirja ei osoittanut tätä mielipidettä todeksi. Eipä ollut häävi.

Tarina naisesta, joka naimisissa vastoin tahtoaan julman miehen kanssa. Ja miehestä, joka haluaa kostaa. Nämä yhdistävät voimansa ja tietenkin rakastuvat. Ja voihan blaah, kuinka tylsästi kirjoitettu. Tämä ei sentään ollut niin huono kuin edellinen lukemani, mutta harvoin tulee tylsistyttyä näin paljon kirjaa lukiessa.

Muistan lukeneeni saman kirjoittajan kirjan Ms. Toogood, josta tosin ei ole muuta mielikuvaa kuin nimi. Ehkä ei syyttä tämä kirjoittaja kirjoita Harlekiini -sarjaan, jossa tosin joskus on ihan hyviäkin kirjoja.

Stella Cameron: Paluu Mayfair Squarelle

Kun laskin tämän kirjan käsistäni, ensimmäinen ajatus oli, että olipa huono kirja. Miten tuhlasin näin huonoon kirjaan aikaa ja rahaa. Takakansi lupasi paljon, mutta kirja ei lunastanut niistä ainuttakaan. Kaikki ainekset olivat koossa 1800-luku, köyhä tyttö, rikas mies, kokenut vs. kokematon jne. Mutta kirja oli silkkoa sisältä.

Jostain kumman syystä kirjassa oli kummallinen kummitus, joka kommentoi tapahtumia aina välillä, aivan typerää ja täysin toimimatonta. Hahmot jäivät valjuiksi, enkä missään vaiheessa pystynyt tuntemaan sympatiaa tai empatiaa yhtäkään kirjan hahmoa kohtaan.

Ehkä välillä pitää lukea huonoakin, että osaa taas arvostaa hyvää. Tänään eksyinkin taas kirjastoon ja kotiin tuli jo entisten lisäksi reilu pino luettavaa. Onneksi on loppuviikosta vapaata.