Suzanne Collins: Ylismaan Gregor

Collinsin Nälkäpeli-trilogia oli koukuttava kokemus. Toivoin niin kovasti, että tämäkin olisi ollut, mutta ei iskenyt ainakaan minuun.

Ylismaan Gregor kertoo Gregorista, joka tipahtaa pesutuvassa olevasta aukosta siskonsa Bootsin perässä Alismaahan. Siellä vastassa on jättimäisiä torakoita, rottia ja alismaalaisia. Alismaalaisista Luxa on prinsessa, Henry hänen serkkunsa. He ovat hieman Gregoria vanhempia, noin 15 vuotiaita. Gregor on noin 11 ja Boots 2 vuotias. Alismaassa on ennustuksia, joista yhtä Gregor selkeästi toteuttaa. Niinpä hän joutuu elämänsä seikkailuun yhdessä torakoiden, hämähäkkien, rottien, lepakoiden ja Luxan sekä Henryn kanssa. Gregorista sukeutuu sankari, soturi, jonka tulee täyttää ennustus tavalla tai toisella. Mukana on tietenkin myös Boots, joka pian muuttaakin statuksensa torakoiden prinsessaksi.

Sinänsä Collins on luonut ihan kiinnostavan maailman ja mukavia henkilöhahmoja, mutta kuitenkin ei vain iskenyt. Boots oli ehkä se suurin este, sillä ei ole kovinkaan pitkä aika, kun oma juniorini oli noin 2 vuotias ja jotenkin vain hahmo ei ollut mitenkään uskottava. Toisaalta, kuinka uskottava 2 vuotias voi olla...

Joka tapauksessa sain sentään kirjan loppuun ja ehkä jos tielleni osuu, luen myös seuraavia osia, mutta ei tästä mitenkään tullut minkäänlainen lempparini. Uskon, että kirjalle löytyy oma lukijakuntansa ja monet ovat jo kirjasta pitäneetkin, mutta taidan olla sen verran tosikko, että tämä ei uponnut.

Kirjoja suomennetaan nyt melkoisella tahdilla, sillä seuraava osa tulee suomeksi jo syksyllä. 

Blaah, liian monta kirjaa kesken, eikä yksikään ole täysillä iskenyt, ehkä tämä tästä.

Suzanne Collins: Matkijanärhi

En ihan olisi uskonut, että saan kirjan loppuun jo tänään, mutta en muuta voinut. Kaiken ajan, mitä en muuta tehnyt, vietin kirjan parissa. Ahmimalla lukeminenkin sujuu nopeasti.

Ehdottomasti paras ja synkin kolmesta kirjasta. Tirautinpa muutaman kyyneleenkin lukiessani. Kirjan poliittinen teema oli syvä ja otti myös lukiessa koville, hyvällä tavalla.

Sen verran kuitenkin oli helppo lukea, että tiesin lopun olevan onnellinen. Ilman sitä tietoa, en varmaan olisi voinut kestää jännitystä ja lukea kirjaa loppuun.

Voin suositella kaikille, aikuisille ja nuorille, romantiikkaa rakastaville ja fantasiaa haluaville. En ehkä ihan heti aloita kirjoja uudelleen, sillä sen verran synkkiä olivat, mutta varmasti jossain vaiheessa pääsevät jälleen lukulistalle.

Suzanne Collins: Vihan liekit

Kuten jo itseni tuntien viime postauksessa vähän uhosinkin, lähti Nälkäpelin toinen osa heti lukuun. Sehän tulikin sitten ahmittua huimaa vauhtia. Jos ensimmäinen kirja oli teininomaista romantiikkaa ja taistelua, oli tämä toinen selkeää yhteiskuntakritiikkiä ja totalitarismin vastustamista. Kuitenkin tarinaa vietiin hienosti eteenpäin. Ahmimista ei voinut välttää.

Näin yöllä untakin tästä kirjasta, se on aina merkki siitä, että kirja on oikeasti koskettanut jotain ja sen henkilöt ovat tulleet osaksi minua.

Nyt tietenkin aloitin viimeisen osan samantien. Onneksi ostin kaikki kolme osaa kerrallaan, sillä jos en osaa lukea ahdistavia kirjoja ilman viimeisen sivun vilkaisemista, olen vielä huonompi odottamaan. Kaikki mulle heti...

Todennäköisesti viimeinen osa eli Matkijanärhi on luettu huomenna.

Suzanne Collins: Nälkäpeli

Kuten jo edellisessä kirjoituksessani uhosin, tämä kirja oli seuraavaksi listalla. Nyt en joutunut pettymään, vaan kirjan lopettaminen sai janon aloittaa sarjan toinen kirja. Nälkäpeli -sarjassa on kolme kirjaa,joista tämä siis on ensimmäinen.

Sarja on tarkoitettu nuorisolle varmaan tämäkin, sillä päähenkilöt ovat sellaisia 16-17 vuotiaita, mutta väliäkös sillä. Tarina on tutuhko Battle Royale -elokuvista, mutta kuitenkin riittävän erilainen. Romantiikkaa, jännitystä, fantasiaa, scifia ja tietenkin väärinymmärrettyjä tunteita ja tilanteita. Niistähän on hyvä kirjat tehty :)

Täytyy myöntää, että olen huono odottamaan, joten kävin kurkkaamassa kolmannen kirjan viimeisen sivun, ihan vain varmistaakseni, että loppu on onnellinen. En voi sietää jännitystä, jos se ei laukea onnellisuuteen. Ainakin tämän tyyppisissä kirjoissa. Tosin näissä on se hyvä puoli, että onnelliset loput ovat lähes sääntö.

Viikonloppuna ahmin varmaankin ainakin seuraavan osan, jollen sitten jopa koko sarjaa loppuun. Juuri sopiva pako todellisuudesta.