Rex Stout: Toinen tunnustus

 

Rex Stout: Toinen tunnustus, alkuteos The Second Confession, 1949, suomentanut Eila Pennanen, Sapo 371,  WSOY 1994, sivumäärä 260. Nero Wolfe #12.

Nero Wolfe saa oudon tehtävän kaivosyhtiön johtokunnan puheenjohtajalta James U. Sperlingiltä. Hänen nuoremman tyttärensä Gwynin (22 v) poikaystävä Louis Rony pitää osoittaa kommunistiksi. Wolfe kysyy "Ketä te yleensä nimitätte kommunistiksi? Liberaaliako? Punertavaa älykköäkö? Puolueen jäsentä?" s. 10. Puolueen jäsentä etsitään ja lopulta löydetäänkin, mutta aivan toisaalta, mistä Sperling ounastelee.

Sperlingin perheeseen kuuluvat Jamesin lisäksi tämän vaimo, poika James Junior ja tytöt sodan aikana leskeksi jäänyt Madeleine (26 v) ja Gwyn, joka on 22-vuotias ja akateemisesti koulutettu.  Louis Rony on terävä kaveri, jolla on outoja yhteyksiä. Webster Kane on kaivosyhtiön ekonomisti. Paul Emerson esiintyy radiossa ja hänellä on hemaiseva vaimo Connie, joka kiehnää Louis Ronyn ympärillä. Firman lakimies on Aloysis Murphy.

Nero Wolfen oikeakäsi Archie Goodwin menee "salanimellä" perheen kesäresidenssiin, mutta Madeleine tunnistaa hänet. Asiat menevät vikaan ja Archie huumataan. Tämän jälkeen Nero Wolfen luo hyökätään ampumalla viereisen talon katolta Wolfen arvokkaat ja rakkaat orkideakasvihuoneet säpäileiksi. Orkideaistutukset vaurioituvat vakavasti. Tämä on taistelukutsu Wolfelle, vastassa on rikollisnero X eli Arnold Zeck, joka alkuteoksessa on Z. Zeck on rikollisimperiumin johtaja, jolla on paljon rikollisia kentällä ja hyvät kilpimiehet. Hän kontrolloi huumekauppaa, prostituutiota, kiristystä, salakuljetusta...

Dekkarissa Toinen tunnustus tapahtuu murha, jonka Wolfe selvittää ja josta saa myös Zeckin kiitokset. Tämä on toinen osa Zeck-trilogiassa.

Pidempi oppimäärä
Louis Rony ei ole kommunisti vaan hän on mukana Zeckin rikollisliigassa. Kun Ronya ahdistellaan, Zeck tuhoaa Wolfen kasvihuoneet. Seuraavaksi Rony jää auton alle, ja löydetään pusikosta kuolleena. Teosta epäillään aluksi Archieta, joka löysi ruumiin. Sperling kuitenkin maksaa siitä, että teko (=yliajo) tunnustetaan, siitä dekkarin nimi. Nero Wolfe ei lopeta tutkimuksia, ja tämän Zeck noteeraa, hän lähettää 50 000 dollaria käteisenä Wolfelle. Wolfe käyttää rahaa tutkimuksiin. Hän maksaa käteisellä esimerkiksi naapurilleen tohtori Volmerille, että tutkii ruumiin. Vainajalla on iskujälki ohimossa. Archie menee etsimään murha-asetta ja löytää kiven, jonka hän lähettää tutkittavaksi. Kustannukset maksetaan käteisellä. Nero Wolfen rahaliikenne yleensä hoituu shekeillä ja osin myös käteisellä.

Monen kiemuran ja erheellisen tunnustuksen jälkeen selviää murhaaja, joka on kommunisti. Kommunisti-teema on kirjassa merkittävä. Murha tapahtuu 20.6.1949, ja Yhdysvalloissa oli Red Scare vuosina 1947-1957. FBI:n Edgar J. Hoover tai Hooverin FBI syynäsi myös Rex Stoutin tekemisiä. Stout puolustautui sanomalla, että vastustaa kommunisteja, mutta tietää, mikä on kommunisti. Asia ilmenee kirjassa bloggauksen alun "kommunistikysymyksessä". Teoksessa viitataan myös varapresidentti Henry A. Wallaceen (1888-1965), jonka ura oli kulkenut republikaaneista demokraatteihin ja vielä Edistyspuolueen presidenttiehdokkaaksi, jota tuki Amerikan  kommunistinen puolue. Wallace  luopui poliitiikasta eikä lopulta osallistunut vaaleihin. Kirjan mukaan Kommunistisen puolue auttoi Neuvostoliittoa kylmässä sodassa. Murhan motiivi on Ronyn hallussa oleva William Reynoldsin jäsenkirja, jolla hän on kiristänyt. Nero Wolfe kutsuu paikalle Yhdysvaltain kommunistipuolueen johtajia, jotka eivät hyväksy murhaa ja paljastavat sen, kenen jäsenkirja on. Loppumatineassa ovat läsnä koko Sperlingin lähipiiri, poliisit ja "kommarit". 

Tapauksen ratkettua Nero Wolfe pyytää palkkioksi vielä, että James U. Sperling ottaa sponsoritaalat pois Paul Emersonin radiolähetyksiltä. Paul Emerson kauhisteli ohjelmassaan erään professorin puhetta ja käskee piilottamaan rahat patjan alle, koska ei halua "että koulutamme heidät" (eli puhuu näin maksutonta koulutusta vastaan). Emerson solvaa ohjelmassaan Wolfea "lihavaksi ihmeolioksi"  ja irvii Wolfen halua tutkia Ronyn kuolemaa. Emerson kutsuu Wolfea myös haaskansyöjäksi. ss 174-176.

Nuori leski Madeleine kiinnostuu Arhiesta, jonka kerronta on Nero Wolfe -dekkarien viihdyttävyyden takana. Lopussa on tiedossa treffit Archielle Madeleinen kanssa.

Teoksessa mainitaan myös Elsa Maxwell (1883-1963), joka toimi juorutoimittajana.

Viimeisellä sivulla X onnittelee Nero Wolfea Louis Ronyn murhan selvittämisestä. Tämä oli toinen osa X-trilogiasta. Liian Monta kuolemaa avasi trilogian ja Parhaissakin perheissä päättää trilogian.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Tulen bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 Nero Wolfe -dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Rex Stout: Missä on testamentti

 

Rex Stout: Missä on testamentti alkuteos Where There's a Will 1940, suomentanut Eila Pennanen, WSOY 1993, Sapo 371. Kasettikirja, lukija Lars Svedberg, kasetteja 6. Nero Wolfe #8

Tämä oli ensimmäinen äänikirja, jonka itse kuuntelin.

Tämä on vielä kasettiversio kuudella c-kasetilla. Lapsillamme oli kylläkin c-kasettikirjoja. 

Rex Stoutin dekkari Missä on testamentti  alkaa testamenttiriidalla, mutta päätyy murhamysteeriksi. Archie Goodwin, Nero Wolfen apulainen ja tarinoiden ironinen kertoja, on huolestunut typötyhjästä Nero Wolfen pankkitilistä.  Positiivista, että Hawthornen sisarukset tulevat testamenttipulmassa Nero Wolfen tyköön. Huonoa on, että Nero Wolfe inhoaa testamentteja, ja niistä riitelyä. 

Noel Hawthorne on kuollut upporikkaana ampumisonnettomuudessa. Noelin sisarukset: April, May ja June, väittävät Noelin luvanneen heille, että he saavat rahaa, mutta kukin sisarus on saanut vain yhden hedelmän! Pääosa rahoista on testamentattu Naomi Karnille, joka oli Noelin tyttöystävä. Vaimo-Daisy inhoaa kaikkia Hawthorneja, sillä Noel on (vahingossa) ampunut nuolella Daisya kasvoihin, ja hän käyttää huntua (kirjan kansikuva). Naomi Karn ei aio tinkiä perintöosastaan.

Vyyhti alkaa purkautua. Ilmenee, että Noel Hawthorne on murhattu. Murhapaikalla oli ruiskaunokki.  April oli poiminut ruiskaunokkeja. April on myös huippunäyttelijä. 

Tutkimusten aikana ilmenee myös, että April on näytellyt hunnullista Daisya ja jututtanut Naomia. Poliisi pidättääkin Aprilin.

Tapahtuu vielä yksi murha. Lopulta Nero Wolfe selvittää murhaajan ja kukka on todisteena. 

Pidempi oppimäärä

Hawthornen sisaruksista June on vanhin, hänellä on aviomiehensä John Dunnin kanssa kaksi lasta poika Andrew  ja tyttö Sara, joka valokuvaa, mutta on hyvinkin sekaisin. May johtaa Varney Collegea, joka odotteli myös Noelin testamentista rahaa miljoonan dollarin verran, sekä kaunis April, joka on siis taitava näyttelijätär. Lakifirmasta osakkaista testamentin kanssa ovat puuhastelleet Glenn Prescott ja Eugene Davis, Naomi Karn on herättänyt monen miehen kiinnostusta.

Tarina etenee noir-tyylisenä. Hiljalleen todisteita putkahtaa pintaan, mutta myös panokset kasvavat ja tapahtuu yksi lisämurha.

Ratkaisevaksi todisteeksi nousee ruumiin vierellä ollut kukka, tai oikeastaan, se miksi kukka oli jätetty sinne. Koko sotkun selvittämiseksi Nero Wolfe joutuu lähtemään asunnostaan. Wolfe on ainoa, joka löytää ratkaisevan todisteen Sara Dunnin valokuvista. Lisätodisteen Wolfe tuo ilmi, kun kertoo Lucille Adamsin poismenosta.

Tässäkin tarinassa minulle tuli mieleen Matlock-sarja ja sen jakso Reunion, jossa Matlock päättelee valokuvista, kuka on murhaaja. Matlock on kiinnostunut isoista shekeistä, kuten Nero Wolfe, joka käyttää rahansa Fritz Brennerin valmistamiin ruokiin, lisäksi hänellä on 10 000 orkidean kokoelma kasvihuoneessaan. Jo tuolloin sen arvo oli yli miljoona dollaria. Orkideoilla on oma hoitaja Theodore Horstmannn.

Tämä oli ensimmäinen kokonainen äänikirja, jonka kuuntelin. Lars Svedberg oli hyvä lukija. Kiintoisa juttu kaiken kaikkiaan. C-kasetit eivät olleet enää kovinkaan kuunneltavia, minulla oli vain vanha kasettinauhuri, mutta hienoa, että Suomessa on kirjasto, josta saa vanhoja kirjoja, minulla ei olisi varaa hankkia koko Nero Wolfe-sarjaa itselleni. Osaa kirjoista saa vain 30-50 euron  myyntihinnalla.  Tätä myytiin hintahaitarilla 18 - 40 euroa.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit Nero Wolfe -bloggauksiini. Tulen bloggaamaann  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Rex Stout: Yli kuolleen ruumiini

 

Rex Stout: Yli kuolleen ruumiini, alkuteos Over my dead body 1940, suomentanut Eila Pennanen, Sapo 362, WSOY 1992, sivumäärä 293. Nero Wolfe #7

Rex Stoutin dekkari Yli kuolleen ruumiini on seitsemäs Nero Wolfe -sarjassa. Tarinan alussa Nero Wolfen luo tulee jugoslavialainen nuori nainen Carla Lovchen, joka yrittää pestata Nero Wolfea puhdistamaan ystävättärensä  Neya Tormicin maineen, neiti Tormicia syytetään jalokivivarkaudesta. Carla ja Neya toimivat miekkailunopettajana Nikola Maltanin studiolla, jonne Archie lähtee varkautta selvittämään. Timanttivarkaus oli sekaannus, joka sovitaan ja miekkailuharjoitukset jatkuvat ja yksi paikalla olijoista eli Percy Ludlow murhataan. Kalpa-miekkaan oli laitettu col du mort, jonkin näköinen pistin, jota kuitenkaan ei ole myöhemmin kalvassa, vaan se on laitettu Archien taskuun. Peter Ludlow miekkaili Tormicin kanssa, joka kiistää murhan.

Tarina on monipolvinen ja valottaa Nero Wolfen taustaa paljon. Murhan motiivi liittyy toisen maailmansotaa edeltäviin poliittisiin juonitteluihin Euroopassa. 

Rex Stoutin dekkari Yli kuolleen ruumiini on Nero Wolfe sarjassa se, joka valottaa kaikkein eniten mitä mestarietsivä teki ennen "sulkeutumistaan" New Yorkin lukaaliinsa ihailemaan miljoonan dollarin orkidea-kokoelmaansa ja ratkomaan pulmallisia rikoksia. Mustan vuoren varjossa jatkaa Nero Wolfen Jugoslavia-yhteyksistä. 

Pidempi oppimäärä.
Nero Wolfe paljastaa tässä kirjassa, että on montenegrolainen, mutta on syntynyt Yhdysvalloissa. Myöhemmissä dekkareissa annetaan ymmärtää, että hän on syntynyt Montenegrossa.

Nero Wolfe osaa serbokroatiaa ja oli ennen ensimmäistä maailmansotaa Itävallan agentti, soti Montenegron armeijassa vuoteen 1916, jolloin "kuoli nälkään", tätä ilmaisua hän ei selitä, joka tapauksessa hän liittyi tämän jälkeen Yhdysvaltain armeijaan.

Nero Wolfella on keittiömestariystävä Marko Vuckic, jonka ravintolassa Carla ja Neyakin ovat käyneet. Kun Carla käy Wolfen luona, hän sanoo, että "Balkanilla kaikki kuninkaat ja kuningattaret on murhattu". Tässä tarinassa kuninkaallisia kuitenkin on, ja eri Euroopan maiden agentteja. Natsi-Saksa yrittää haalia itselleen "ystäviä", dekkari on julkaistu lehdessä jo 1939.

Edelleen ilmenee, että Nero Wolfella on adoptiolapsi, joka katosi (ilmeisesti sodan aikana), ja tässä tarinassa hän esittäytyy ja on Carla Lovchen, joka esiintyy myös tarinassa Mustan vuoren varjossa. 

Rikosten osittaisia motiiveja ovat Jugoslavian pankkisektorin toimet, ja metsäkaupat Bosniassa.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen dekkari.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit Nero Wolfe -bloggauksiini. Tulen bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Rex Stout: Liian monta kokkia

 

Rex Stout: Liian monta kokkia, Too Many Cooks 1938, suomentaja Eila Pennanen, SaPo 240, sivumäärä 268. Nero Wolfe #5

Rex Stoutin Liian monta kokkia on sarjan parhaimpia. Dekkarissa massiivinen yksityisetsivä Nero Wolfe lähtee New Yorkin asunnostaan  Les Quinze Maîtres -tilaisuuteen Länsi-Virginiaan. Valitut huippu keittiömestarit pitävät ajoittain tilaisuuksiaan. Yksi huippukokeista Marko Vukcic on Wolfen ystävä, he lounastavat kuukausittain. Wolfe matkustaa apulaisensa ja tarinoiden minäkertojan Archie Goodwinin kanssa junassa, jossa hän tapaa toisen huippukeittiömestarin Jerome Berinin, jolla on mukanaan hehkeä tytär Constanza,

Les Quinze Maîtres viittaa viiteentoista kokkiin, mutta kolme kokeista on kuollut, ja kahdella on este. Paikalle saapuu kymmenen kokkia läheistensä kanssa, avecina on tytär, vaimo tai työnantaja. Mukana on myös kokki Phillip Laszio. Laszio on kaikkien vihaama. Hän on naimisissa Vukcicin entisen vaimon kanssa, hän on varastanut Berinin reseptin, viekoitellut palvelukseensa toisten apulaisia, vienyt työpaikkoja, häntä inhotaan. Laszion vaimo pyytää Wolfelta suojelusta miehelleen, Wolfe ei ole henkivartija, joten hän kieltäytyy. Illalla Laszio löytyy murhattuna veitsi selässä. 

Nero Wolfe ei osoita kiinnostusta juttua kohtaan ennen kuin Vukcic on epäiltynä ja Berin vangittuna. Laszio on tapettu kastikekilpailun aikana. Laszio on valmistanut Sauce Printemps'iä yhdeksän annosta, osallistujien on pitänyt tietää, mikä mauste kustakin annoksesta puuttuu. Berin on epäiltynä siksi, että hänellä oli vähiten oikeita vastauksia. Laszion ruumiin löytää Nero Wolfe, joka oli viimeinen maistaja.

Nero Wolfe kuulee myös muuta keittiöhenkilökuntaa, jotka ovat mustia. Mustat eivät kerro havainnoistaan poliisille. Nero Wolfe kertoo, että arvostaa kaikkia ihmisiä taustasta huolimatta, ja kertoo, että on itsekin muuttanut maahan, ja syntynyt Montenegrossa. Musta tarjoilija  (ja college-opiskelija) Paul Whipple kertoo havainnoistaan, joka osaltaan auttaa ratkaisemaan rikoksen. Wolfe saa valkoisilta tutkijoilta kitkerää ja rasistista palautetta: "Me ei herroitella n*kruja täällä Länsi-Virginiassa eikä me tarvita ketään joka tulee ja selittää meille ..." ss 170-171, kommentti kuvaa varmasti asenteita 1930-luvulla? 

Lopuksi ennen kotimatkaa Nero Wolfe pitää ruokapuheen ja sen jälkeen kertoo murhakeissin kulun, motiivin ja syyllisen.

Liian monta kokkia dekkarin resepti on onnistunut ja se on lukijalle ammattitaidolla tarjoiltu.

*****
Nero Wolfe yrittää ostaa Jerome Beriniltä Keskiyön makkaroiden reseptiä yksityiskäytöön. Nero Wolfella on keittiössään sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Lopulta hän saa palkkioksi Beriniltä hänen  Saucisse minuit'n reseptin yksityiskäyttöön. Kirjan lopussa on yhteensä  18 reseptiä, varmasti oikeita, mutta tuskin kukaan Suomessa haluaa tehdä Philadelphian kilpikonnakeittoa, voissa muhennettua suokilpikonnaa, Tenneseen piikkisikaa, tosin Saucisse minuit'n ja Sauce Printemps'n reseptit ovat myös listassa.

Rikostutkinnassa, tai viimeisten todisteiden hankinnassa Nero Wolfe turvautuu yksityisetsivä Sam Panzerin apuun, ja soittaa myös ylitarkastaja Cramerille. Archie Goodwin on lähitukena ja New Yorkissa  Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann. Nero Wolfen painosta on erilaisia arvioita eri kirjoissa, tässä Archie arvelee, että Wolfe voisi painaa enemmän kuin muissa kirjoissa, eli yli 250 kg, sen takia pitkä junamatka on hyvin rasittava. Yleensä painoarvio on 130 kilon korvilla.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, yritän lukea ja blogata  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa. Tämä on dekkareista numero 5. Dekkarissa 27 Oikeus kuolla Nero Wolfe tapaa uudestaan Paul Whipplen, joka on Columbian yliopiston antropologian apulaisprofessori ja dekkari tapahtuu tammikuussa 1964, kansalaisoikeusjärjestössä toiminut nainen Susan Brooke myurhataan. Susan seurusteli Whipplen pojan Dunbarin kanssa, joka vangitaan epäiltynä. Nero Wolfe selvittää tapauksen kiitollisuuden velasta.