narut säilöön

Kehräyskokeilut säilöön

Keväisen paperinarun kehräyskurssin loputtua talletin koenarut pieneen pahvilaatikkoon, joka oli tullut jonkun nettitilauksen pakkauksena.

Käsityöläisillä on usein tapana vähän koristella lähetyksiään. Lisäsin omiani, paperia ja teippiä.

Paperinarujen puolina on vessapaperirullia. Huomasin että rullat sopivat juuri tähän laatikkoon, joka oli silloin tullut postista. Niin ne yhdistyivät ihan sattumalta ja jatkoivat paperista kierrätysteemaa.

Narut on merkitty pakettikorteilla, jotta muistaisin myöhemminkin mitä ainesosia kussakin narussa on.

Tämä juttu on odottanut, että kurssin opettaja julkaisee oman kirjoituksensa kurssista ja nyt se on tullut! Siellä siis lisätietoja paperinarun kehräyksestä.

https://rukkikuiskaaja.wordpress.com/2016/07/30/paperinarun-kehrays-kasin/

kierrätysvärttinä

Paperinarun kehräys -kurssilla fiilisteltiin idealla, että narua kehrättäisiin paperisella värttinällä. Saatiinkin opettajalta hyvät vinkit pienen värttinän tekoon kierrätysmateriaaleista. Oikeastaan tämä oli vähän jo kotitehtävänä kurssin aikaan mutta jotenkin en silloin ehtinyt. Taisin vain kehrätä...

Värttinän raaka-aineet ovat: syömäpuikko, paperia ja liimaa. Siinä ne yksinkertaisuudessaan. Hinta nolla euroa, jos vanhat syömäpuikot ja liimaa sattuu jo omistamaan.

Repäisin lehdestä aukeaman, taittelin sen puoliksi, puoliksi, puoliksi jne, kunnes oli kapea moninkertainen suikale. Kieputin liiman kanssa syömäpuikon ympärille. Opettaja oli kieputtanut yksinkertaista paperisuikaletta, jolloin tulos on tiiviimpi ja siistimpi. Muistin tämän tekniikan paperikorukurssilta.

Ihan vahingossa tuli sama leveys kuin washiteipissä, joten sitä laitoin pintaan.

Syömäpuikon pään voi muotoilla terottimella. Ja sitten vähän veistää puukolla tai hiomapaperilla. Ja lovi tarvitaan myös ellei sitten laita päähän pientä metallikoukkua. Täytyy katsella varastoista, jos sellainen sattuisi olemaan. Yllättävän kovaa tuo palmupuu noissa tikuissa. Lovi jäi vielä naftiksi, tarvitaan viilausta.

Kuvissa näkyy myös toinen, vielä helpompi värttinä: keraaminen nuppivedin on tökätty syömäpuikkoon (tuo vihreä pompula toisessa tikussa). Olihan sekin kokeiltava, vaikka kävi ilmi että kaikki kotona valmiiksi olevat nupit eivät tähän käyneet. Niissä ei ollut läpireikää. Täytyi ostaa ihan tätä varten uusi nuppi.

Kurssilla kävi kuitenkin ilmi, että paperivärttinä oli turhan kevyt paperin kehräykseen, siinä tarvittiin enemmän painoa.

Värttinöitä voi värkkäillä vaikka minkälaisista materiaaleista eikä mitään ihmeellistä tarvita. Värttinän tekemisestä on ohje opettajan nettisivulla:

https://rukkikuiskaaja.files.wordpress.com/2014/03/piparminttu_varttina.pdf

paperinarun kehräys

Kuvavyörytys edellisen viikonlopun paperinkehräyskurssilta. Jokaisella kurssilaisella oli jokin paperimateriaali testattavana. Minulla oli kreppipaperi. Tein kotitehtäväni ennen kurssia, koska oli jo kehräyskokemusta. Vähän harmitti ostaa paperia, koska toivoin selviäväni ihan kierrätyspapereilla, mutta lopulta olin ihan tyytyväinen. Minä kehräsin vain värttinällä, mutta ne joilla oli rukki, kokeilivat myös sillä. Kuulemma netistä löytyy paperinkehräysohjeita vain rukille. Kurssilla oli myös sellaisia osallistujia, jotka eivät olleet aiemmin kehränneet ollenkaan. Tässä on vain kuvia materiaaleista ja tekemistäni naruista, mitä siinä kurssin lomassa näpsin.

Valkoista kaavapaperia (vastaa silkkipaperia mutta isompi arkki), vihreää kreppipaperia ja kuitukangaspöytäliinaa. Silkkipaperi on hyvää, sitä pitää ensin vähän rutistella. Kreppipaperi oli kaikkien suosikki. Pehmeää, kestävää ja miellyttävää kehrätä. Kuitukangas oli jo vähän huijausta, ei muistuta paperia.

Kertasin yhteen silkkipaperia, johon on liimattu kofetteja (vasen) ja kreppipaperia (oikea).

Sanomalehti oli ehdottomasti testattava. Aika paljon hankalampaa, mutta ei aivan mahdotonta kehrättävää.

Sanomalehtien värikkäät mainosliitteet olivat kurssilaisten suosiossa. Minä maalasin tämän vielä pimeässä loistavalla maalilla.

Yksiväristen silkkipaperien lisäksi kierrätin jonkun pakkauksen mukana tulleet ja maalautut arkit.

Tästä tuli oikein mukavaa lankaa kerrattunakin.

Ruskeaa silkkipaperia, maalattu valmiina lankana.

Sitten grande finale: älytöntä cocktaitikkulankaa. Silkkipaperilankaan pujotettuja paperikoristeita.

Sille kehräsin kaveriksi kangassuikaleesta langan.

Silkkipaperi ja kangas kerrattuna. Toivoin paprempaa kestävyyttä, mutta mokasin. Kangas joustaa, paperi ei, joten itse asiassa vetää helposti paperin poikki.

Mutta hassuhan siitä tuli. Liikaa kierrettä taas, koska vyyhti kiertyy. Taisin saada pääsiäis- tai vappukoristeen tehtyä samalla :)

Kurssilla tehtiin pääasiassa pieniä kokeiluja erilaisilla materiaaleilla. En kirjoita nyt sen kummempia teko-ohjeita, lyhyesti sanottuna paperi leikataan suikaleiksi kuidun suuntaan. Kurssin opettajan Laura Hämärin nettisivulle tulee tietopaketti paperin kehräyksestä (pääsiäisen jälkeen), joten kurssin kokemuksia ja paperin kehräysohjeita voi lukea tarkemmin sitten sieltä. Laitan vaikka vinkin vielä, kunhan juttu on julkaistu. Netissä ei kuulemma ole vielä juurikaan tietoa paperin kehräyksestä, etenkään suomeksi, mutta nyt on tulossa!

Opettajan nettisivu

https://rukkikuiskaaja.wordpress.com/

opitaan paperinarua

Tällä viikolla on kiirettä käsityökurssien kanssa.

Olen yrittänyt ehtiä tehdä kotitehtävää ja tutustua kreppipaperin kehräämiseen, sillä pitää esitellä sitä muille kurssilla. Jokaisella oli joku paperi testattavana.

Myös muita laatuja on jo hypistelty ja ideoita kerätty.

Paperivärttinä on vielä tekemättä, mutta täytyy kai sitä jättää jotain sinne kurssillekin. Kerron lisää kunhan kurssi on ohi ja kaikki narut selvietty.

villahattaroita

Tästä taivashuivista tuli paljon parempi jämäprojekti kuin arvasinkaan! Nimittäin keksin käyttää siihen säälittävän värittömät kehruu(huopa)villat, jotka olivat eri tavoin päätyneet varastoihin vuosiksi roikkumaan.

Maantienharmaa merino, siihen vähän lisäksi silkkikuitua ja karstavillaa, siitä tulee harmaat raskaat pilvenmöllyrät.

Hattaroita eikö totta?

Vaaleankeltaisen, vaaleanpunaisen, violetin yms sekainen kehruunäytevilla onkin ihan selvä iltarusko.

Lumipyryäkin valitettavasti tulee varmaan koettua. Itsekehrätty jämänyssykkä saa tehdä sen virkaa.

Olipa kehrääminen pitkästä aikaa mukavaa. Aluksi en ihan muistanut miten päin kädet menivätkään, mutta pian alkoi sujua. Nyt täytyy vaan yrittää rauhoittua että ei tule haalineeksi lisää villaa...

Huivissa kun menee yhteen kerrokseen niin vähän lankaa, että pienikin määrä lankaa riittää. Nuo oli vaan niin nopeasti kehrätty että tekisi mieli lisää, sinisen ja valkoisen kirjavaa tarvitsisi niitä päiviä varten kun taivas on sininen ja valkoinen.

langat näytille

Teki mieli saada esille käsin kehrättyjä ja värjättyjä lankoja.

Sidoin pätkiä roikkumaan oksanpätkään "miniryijyksi". Niin jää muistopätkä langasta, joka ehkä muuten on käytetty johonkin virkkuuseen. Ja tuohon sopii lisätäkin uusia.

Tässäkin hommassa on taas tärkeintä, että saa hypistellä kivoja värejä.

smaragdinvihreä lanka

Vuoden väri smaragdi jatkaa tässä langassa. Testasin myös topsin värjäystä ja sitten kehräystä.

Kertaus jälleen kierrätetyllä silkkipuserolla. Mutta voi kauhea, pikkuvärttinästä lähtee väri? Vihreän alta paljastuu sininen?

Tätä tuli iso määrä, ei meinannut isompi värttinäkään riittää.

Yritin laitella joukkoon villakiharoita, mutta se oli tosi vaikeaa värttinän kanssa säheltäessä. Jospa vähän pysyisivät hapsuina langassa.