kissakala?

Juuri ennen kuin uimahallit meni kiinni, posti toi minulle merenneitopyrstön. Yhden kerran ehdin kokeilla. Tai kaksi jos lainapyrstön kurssikerta lasketaan mukaan.

Ei ole vielä luonnonvedet lämmenneet ja tämä kissakala ei ole avantouimari.

Pyrstö on nyt telakalla ja odotellaan. Niin kuin monen muun jutun kanssa. Oikeastaan halusin  monoräpylän, mutta ostin myös tuon "päällyssukan" ihan huvikseni. On se aika hassu.

Oikein hyvää vappua kaikille!

kotoisa näyttely

Viimeinen tilaisuus! Älyttömän kiva Anu Tuomisen näyttely Huomenna tänään on eilen Taidehallissa on loppumaisillaan. Siellä on niin kotoisaa meille roinahamstereille ja värien ystäville. Minäkin mielelläni käyttäisin päiväni järjestelemällä erivärisiä lankakeriä tai saippuakuppeja tai värikyniä tai papereita...

No villasukkia olen jo alkanut ompelemaan yhteen sitä mukaa kun niitä jää käytöstä :)

tiedostohamstrausta

Sattuuko olemaan tuttu tämä kirjasarja, jossa on kerätty teemoittain kuvioita inspiraation lähteiksi? Muistan kun näitä myytiin kirjakupoissa (julkaisija The Pepin Press, vuodelta 2009). Mukana on CD-levy eli kuvat saa myös tiedostona. Kuvia saa käyttää ei-kaupalliseen toimintaan. Vanhaa tekniikkaa sinänsä, harvalla enää taitaa olla edes levyasemaa. Olen saanut lahjaksi tuon Art Décon ja ostin kierrätyskeskuksesta parilla eurolla fonttikirjan. Nuo ovat ilmaisfontteja, mutta minua usein epäilyttää latailla niitä netistä. Mikä lie virus tulee mukana.

No nyt on kyllä fonttia joka lähtöön, 500 erilaista. Aika monessa taitaa olla ääkkösetkin. Mukana näyttäisi olevan suomalaisia suunnittelijoita.

Art déco -kuviot vaikuttavat olevan lähinnä tapetteja ja aika hurjia sellaisia! Värikkäitä geometrisia kuvoita ja yllättäviä väriyhdistelmiä. Nyt rupean jo minäkin miettimään kestäisinkö sellaista kovin isolla seinällä ja se on erikoista se.

Perinteistä kukka-aihetta on joukossa myös. Tallensin tiedostot itselleni, jos vaikka jotain korttia tai sellaista tulee laadittua. Kaikkia sitä tulee tietokoneellekin hamstrattua nimimerkillä "jos vaikka joskus tarvitsee". Yllä muutama testi näistä kahdesta kirjasta yhdistettynä.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta todellisuuteen tuli, kun kävin Ateneumissa katsomassa František Kupka -näyttelyn. Se oli oikein hieno! Suosittelen.  Näkee kyllä mistä kirjassa esitellyt pyöreät kuviot ovat saaneet innoituksensa. Harmi että ei tiedä tarkemmin mistä ne ovat peräisin ja kirjaan tulleet, ei ole lähdeluetteloa. Ilmeisesti silloin on ollut tuollainen muotivillitys. Näyttelyssä tuli tämä kirja mieleen ja kaivoin sen esiin.

tiheästi sisustettu

Sain vinkin kirjasta, joka varmaan kiinnostaisi minua. Ja totta, ihan mukavuusalueella mentiin.

Jukka-Pekka Inkinen: Miten tavarat ovat, sisustamisen toisinajattelijoita.

Kirja esittelee kuvin asuntoja, joissa todella tavaraa riittää. Kovin tutulta näyttää.

Lainauksia kirjan esittelystä:

"Persoonallisen sisustamisen ihanne ja mahdollisuus on kuitenkin johtanut kotien merkilliseen yhdenmukaisuuteen."

Vai onko kyseessä sisustusblogien ja -lehtien luoma harha? Esittelevätkö kotejaan ne innokkaimmat trendin seuraajat (tai luojat)? Luulen, että loppujen lopuksi aika harvat lähtevät mukaan kaikkiin villityksiin.

"Samanaikaisesti on käynnissä kuitenkin päinvastainen kehityssuunta... Kuvieni kohteet eivät ole mukautuneet sisustuslehtien pelkistysihanteelle."

Jos pitäisi säilyttää vain ne tavarat, joista pitää, niin tavaraa kertyy, koska minä pidän hirveän monista tavaroista. 

Kirjoittaja kertoo: Haluan tuoda kuvissani esiin "visuaalisen tiheyden" käsitteen, erotukseksi sanoille "täysi" tai "sotkuinen".

Ja voi että tätä tiheyttä minulla on! Kerroksia ja läjiä syntyy ihan huomaamatta. Ja jos vetkuttelee joulukoristeiden poisviemisessä, niistä tulee kevään valopilkku :)

uutta ja vanhaa vuoden vaihtuessa

Vuodenvaihteen väri-ilotulitus Jokkemaasta

Olen käynyt joululomalla muutamassa taidenäyttelyssä. Valintaperusteena yleensä on, että tiedossa on jotain värikästä. Ensin Galerie Forsblom, jossa Raili Tang: Viridian. Oi, se on minun lempivihreitä! Muistin vanhat öljyvärini ja ihanan suuren viridian tuubin, jolle oli paljon käyttöä. Kaivoin värilaatikon kaapista, mutta se vihreä olikin jo loppu. Eikä ihme, maalauksesta on kulunut jo vuosia. Vain smaragdin vihreä oli jäljellä.

Ei se mitään, vihreää kuin vihreää, niin hyvä tulee. Gallerian toinen näyttely oli myös mielenkiintoinen; Adam Saks: Infinite Voyage. Hmm, mielenkiintoinen tekniikka.

Poikkesin myös Kouvolan taidemuseo Poikilossa, jossa on esillä Pekka Nissinen: Elämän kirjo - retro. Kyllä värillä hemmoteltiin, ihanan piristävää. Oli jopa hankittava museokaupasta omaksi Värppi, luovuuden mittatikku.

"Värppi on inspiraation syttyttäjä". Ja ihminenkin voi olla värppi. Hih, hauskaa!

******

Toivotankin teille oikein värppien täytteistä tulevaa vuotta!

****

ps. Ei niinkään loppukevennys: Tänä uutena vuonna tulivuoripaukkujen ampuminen saikin aika hurjan säväyksen maailmalta, huh!

pehmeetä touhua museossa

Mainostin jo aikaisemmin Jyväskylässä Suomen käsityön museossa olevaa näyttelyä PEHMEETÄ TOUHUA ja nyt tässä kesälomalla ehdin sen itsekin katsastaa. ITE-taide iloittelee jälleen. Mitään nimiä en muistiin laittanut enkä montaa kuvaakaan ottanut, parhaita nämä värikkäät ja monipuoliset näyttelyt ovat livenä.

Ja kas, en kuvannut oikeastaan mitään pehmeää. Hmm, mitähän tämä nyt tarkoittaa?

Savannikin oli mukana. Palmun runko säilyketölkeistä oli aivan nerokas!

Tarzan bundolo! Monenlaisia hauskoja puuhahmoja on esillä useammalta tekijältä.

Paljon oli toki pehmeääkin. Nämä virkkuut piti käydä tarkastamassa, että miten ne on laitettu. Jes, aikamoisen susihybridin ovat saaneet aikaan :) Näitä vaatteita ilman saan nyt kulkea ties kuinka kauan, mutta ei hätää, ei ole vaatekaappi vielä tyhjentynyt.

Näyttely on auki joulukuuhun 2018 asti, joten vielä ehtii inspiroitumaan ja ihmettelmään.

Oli mukava kesäisen lämmin päivä syksyisessä Jyväskylässä. Museon lisäksi ehdin käydä mm. Toivolan  vanhassa pihassa lankakauppa TitiTyyssä ja luonnollisesti Viherlandiassa. Näistäpä ei ilman ostoksia ulos päässytkään. Jäi siitä reissusta siis muutakin kuin kaipuu :)

friikki design viikko

Viime viikon aikana Helsinki design week on aiheuttanut vähän menoja, mutta kovin paljon en ehtinyt osallistua. Muutama tärppi kuitenkin.

Weegee ja Emma: näyttelyt tietysti laukattiin läpi, mutta varsinaisena kohteena oli trendilaji FREAKEBANA. Eli eräänlainen kajahtanut kukka- tai mikä vaan asetelma. Kaikki, missä saa tehdä jotain hölmöä turhia pingottamatta, vetää puoleensa kuin hunaja. Museo tarjosi kokeilumahdollisuuden ja inspiraatiota.

Tarjolla olikin yhtä sun toista. Koska on vaikea valita, niin kokeillaan sitten vähän kaikkea. Asetelman ainekset: tiikeri, parsakaali, kivi, vaahtokarkki, muovailuvahaa, teippiä, kuminauhoja, rautalankaa, neilikka, lehtiä.

freakebana viidakko

No, ehkä tämä ei ole mitään silmiä hivelevää taidetta, mutta ainakin oli hauskaa. Mikä parasta, ihmiset tekivät kaikki omanlaisiaan asetelmia pelkistetystä rönsyilevään ja hymy oli herkässä. Toivottavasti museon sivuille tulee kuvia tai ehkä ne menevät johonkin sellaiseen netin kolkkaan, jota en osaa käyttää.

Nordic designers´ pop-up shop vol. 6 ei ehkä ihan suoraan liity tähän, mutta sieltä löysin niin jokkemaa-camo-kuvioisen puseron (Uhana design), että hädin tuskin edes erottuu ympäristöstä. Ja sitten edellisen viikonlopun Design Market Kaapelitehtaalla, sieltä puseroon mätsäävät ananaskorvikset (Punainen norsu). Mitä tästä voidaan päätellä? Se sellainen mustavalkoinen pelkistetty design ei vaan ole minun juttu. Enkä ikinä selviäisi oikeasta ikebanasta, sori siitä. Liikaa sääntöjä.

matkakuumetta taas

Ilmassa taitaa olla vähän matkakuumetta.

Sain tuliaisiksi hienon käsintehdyn nahkakantisen muistivihkon. Tulevia matkakertomuksia varten. Keräsin tähän yhteen muutamia muitakin matka-aiheisia hankintoja. Kierrätyskeskuksen ilmaistorilta Etna-matkamuistolautanen ja Etsyn kautta muutamia insipiroivia kuvia: kartta- ja kaktuskollaasit sekä pikku kortti.

Voi, en kyllä ollenkaan osaa heittää koko matkasuunnitelmaa romukoppaan ja lähteä vaan, en ole sen tyyppinen ihminen.  Eiväthän asiat koskaan mene ihan suunnitellusti ja osaan sentään sopeutua.

Karttakollaasissa oli niin hauskasti juuri se gepardimatkan kohta :)

Etnakin on vielä näkemättä eikä nytkään ole sen vuoro, toivottavasti joskus loksahtaa asiat kohdalleen ja onnistuu.

elokuun näkymiä

Ompas tuossa Töölönlahdella hauskasti maalattuja sähkökaappeja! Selvästi jokin kaunistuskampanja menossa. Kun ei kesällä ole käsityöt maistuneet, niin on sitten blogissakin liikuttava vain ideoinnin tasolla. Elokuussa on tullut nähtyä ja tehtyä kuitenkin kaikenlaista muuta mukavaa ja tässä muutamia esimerkkejä.

Helsingin kaupunginpuutarhan ruusutarha oli oikein hyväntuoksuinen ja komeasti kukassa. Kun on itsekin möyrinyt paljon kukkapenkeissä, niin on hyvä nähdä miten se oikein tehdään. Ei ole kotipihassa näin kaunista.

esimerkillistä!

 Aina ei voi sanoa samaa. Minua ärsyttää jatkuvasti enemmän huonosti hoidetut yleiset viheralueet. Tiedättehän: ruohoa ei leikata ennen kuin se on metristä pöheikköä ja kun jotain istutetaan, heitetään perään lasti haketta eikä asiaan sen koommin palata. Kohta paikalla on pujo- ja ohdakeviidakko. Että ottaa kaaliin. Säästetäänkö hoidossa? Olen ajatellut jopa aloittaa kuvasarjan "huonosti kitketty", mutta mennään nyt positiivisen kautta ja näytetään paraatipaikka. Ruusutarhassa on todella paikat ojennuksessa!

Olikohan ennen paremmin vain onko vain aika kullannut muistot? Tulee väkisin mieleen vuosikymmenien takaiset omat ajat kaupungin puisto-osastolla, Töölön piirissä muuten. Koskaan ei ollut kunnia häärätä tuossa puutarhassa vaikka esim. Finlandiatalon ympäristö muun muassa meille kuului. Kesäkukkaryhmäläisenä käytiin kuitenkin hakemassa tuolta kukkia istutettavaksi. Kyllä siinä tuli junan tuomalle moni uusi kaupungin kulma tutuksi. Ja lukemattomat petuniat ja marketat nypittyä.

Poikkesin myös Fiskarsin kesänäyttelyssä. Lähinnä koska kuulin, että siellä on esillä Liisa Jokisen vanhoja Hel Looks kuvia ja minäkin olen siellä joukossa 😀

Bongattu! Kuten myös muut näyttelyt. Sieltä tuli kaupan päälle hyvää virkkausinspiraatiota. Kaikkea sitä voikin virkata, kuten lautasellisen hernekeittoa! Liisa Hietasen teos Torstai.

***

No ei, kyllä sitä varmaan täytyy mennä taas kitkemään jotain eikä vaan höpistä. Minä nyt vaan tykkään siitä hommasta kuin hullu puurosta. Siisti kukkapenkki on ilo silmälle.