Ouija.

Yleisen uupumuksen ja flunssaan sairastumisen vuoksi Itämaisen laulu oli syyskuun Wienin reissun jälkeen vähän pidemmällä tauolla kuin oli aikomus, mutta palaamme jälleen elinvoimaisina näytön ääreen! Näin Halloweenin jälkimainingeissa onkin täydellistä aloittaa materialistisella postauksella, joka käsittelee viimeisintä kissa-aiheista ostostani.

Olen loppujen lopuksi erittäin nirso kissakamojen suhteen, ja jos miettii ihan yleisellä tasolla kissatauluja, niin ne ovat lähes poikkeuksetta järkyttävän mauttomia (tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni). Siksi tulikin yllätyksenä, että luovin tieni suoraan tämän pikku maalauksen luokse eräässä krääsäkaupassa. Mielestäni tuossa on jotain mystisen kiehtovaa ja hauska, vähän erilainen idea! Pidän taulusta oikeasti niin paljon, että mieheltä kysymättä laitoin sen keittiön seinälle. :D Onneksi uusi koriste otettiin vastaan neutraalein tuntein. Nyt meillä onkin Halloween jokaisena vuoden päivänä, hihii.

Olen seuraavaksi väsäämässä hyvin tiivistettyä postausta Malmössä pidetystä World Showsta. Tuloksen olenkin jo laittanut Näyttelyt-välilehdelle. :)

Kissahamstraaja.

Olisinko oikeasti tarvinnut uutta kukkaroa? Olkalaukkua? Avaimenperiä? En. Oliko ne silti pakko hankkia? Joo. Miksi? Koska kissat. @_@

Mutta onpa noita tullutkin käytettyä. Kukkaro (joka häkellyttävästi muistuttaa pullaposkista ja pienikorvaista Mikaelia) reissaa joka päivä työlaukussa mukana ja olkalaukku puolestaan on saanut vakiintuneen paikan näyttelylaukkuna. Sinne mahtuu kätevästi puhelin, kamera, avaimet ja Miikh-kukkaro. Plus sen ilme näyttää siltä, kuin se vihaisi koko maailmaa, hihii.

Sen kyllä myönnän, että avaimenperät olivat puhdas heräteostos viime näyttelyssä, enkä tiedä vieläkään mihin aion niitä käyttää. :D Sen verran hintavia olivat, etten taida uskaltaa joka päivä käytettävään laukkuun kiinnittää. Kenties kantoboksit voisi olla hyvä vaihtoehto, kun näyttelyissä sen verran usein ravataan.

Miten paljon kissa-aiheisia tavaroita teiltä löytyy? Keräytyykö niitä puolivahingossa vai metsästättekö tarkoituksella? Ja kaikkein tärkein kysymys: tekeekö kissat kaikesta parempaa?

Haamukaveri.

Eipä sitä kovin kauan tarvinnut harkita, klikatako tuo tyyny ostoskoriin vai ei.

Olen toivoton tapaus.

Muotoilua.

(Melkein halusin vakuuttaa teidät lukijat siitä, että täällä ei suostuta juomaan mistään muusta kuin Iittalan kupista, mutta ei kukaan olisi kuitenkaan uskonut joten sinne meni se vitsi.)

Tuli tuossa yksi päivä ostettua Iittalan liikkeestä kolmen pienen erimuotoisen astian setti ja kantapään kautta piti taas kokea, että goji-marjoja ja pähkinöitä ei voi pitää nätisti esillä pöydällä satunnaista napostelua varten. Tai voihan niitä, mutta ei ihminen kyseisiä herkkuja ehdi suuhunsa laittaa vaan eräs Mikael. Pari päivää ne kyllä saivat olla ihan rauhassa, mutta yhtenä iltapäivänä havahduin omituiseen maiskeeseen ja kukahan se siellä pöydällä muljutteli punaista marjaa suussaan. Ihan turhia moiset hienoukset selvästi. Kolmion ja ympyrän mallinen seisovat nyt tyhjinä ja toimettomina pöydällä, mutta neliskulmainen pääsi niinkin hienoon asemaan kuin vesikupiksi. Mitäs tuosta, on ainakin suurempi kuin se edellinen...

Kyllä.

Oli ihan pakko.