Niitä näitä kesäkuulta

Istutettiin viime kesänä kolme omenapuuta ja koko alkukesän ne on hyvin kituliaasti avanneet pieniä lehtiään. Pelkäsimme jo, että ne eivät ole selvinneet talvesta ja kylmästä keväästä. Mutta kuinka ollakkaan, eilen huomasin yhden niistä kukkivan! Toisessakin oli kukat nupulla. Ehkä näistä vielä joskus saadaan satoakin.

Mun ihana pieni Eemelini näytti eilen suloiselta heinäpellossa, mutta ei ollut oikein kuvaustuulella, vaikka onkin yleensä meidän perheen helpoin kuvattava.

Kasvimaalla näyttää kasvavan muutakin kuin rikkaruohoja.

Mies ehti vielä viimeisinä lomapäivinään mylläämään pihan perälle pienen perunamaan.

Ja minun työpiste on nyt käytössä!

Vinokattojen alla

Miehellä on ollut kaksi viikkoa työlomaa. Kyllä onkin tämä loma mennyt huhkiessa, milloin pihatöiden ja milloin yläkerran parissa. Lisäksi mies on hoitanut lapsia, kun itse olen välillä tehnyt töitä.. onneksi toinen puoli lomasta vielä odottaa ja silloin pidetään sitä oikeaa lomaa ja mies päästetään heti alkuun opettelemaan purjehtimisen jaloja taitoja. Vaikka takana onkin paljon työtä ja hikipisaroita, niin lopussa kiitos seisoo. Ja tämän venymisen tuloksista, en malta olla vähän hihkumatta. :D

Olen malttamattomana kurkistellut portaiden yläpäästä aulaan, täällä on valoa ja avaruutta! Yläkerta on niin valmis, että se voidaan viimeisen lattiamaalikerroksen kuivumisen jälkeen ottaa käyttöön. Ja kun ensi viikolla aloitan kokoaikaisesti työt, saan kuin saankin aloittaa ne uutukaisessa työpisteessä. Työviikko myös käynnistyy minulla mielenkiintoisella projektilla, jossa suunnitellaan kotia vanhaan kansakouluun.

Lähiviikkoina on varmasti tiedossa enemmänkin kuvia yläkerrasta.
Ihanaa päästä sisustamaan myös lasten huoneita, vihdoinkin!

Odottelua ja aulatilan ideointia

Nyt on sellainen tilanne, että yläkertaan ei voi kuin kurkistella portaiden yläpäästä ja odottaa ensimmäisen lattiamaalikerroksen kuivahtamista. Mutta hyvä niin sillä välillä tehdään taas hetki töitä muiden ihanien vanhojen rakennuksien parissa..

Onneksi yläkerrassa on enään vain nämä loput maalaukset jäljellä, mutta kuten tiedätte pellavaöljymaalien kanssa valmista tulee kovin hitaanlaisesti. En odota yläkertaa ainoastaan sen vuoksi, että lapset saavat huonetilaa, sillä itsekin saan jotakin hyvin tärkeää -oman työpisteen! Se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Suurin kiitos siitä kuuluu siipalle, joka on taas viime päivät ahkeroinut yläkerran kimpussa. Työtila näyttäisi nyt valmistuvan juuri sopivasti äitiyslomani loppuun.

Koska teen töitä tietokoneella, en kovin suurta tilaa tarvitse. Työpiste sijoittuu tuohon aulan nurkkaan, joka näkyy ylemmässä kuvassa oikealla. Rakennuspiirustustulostin tulee aiheuttamaan enemmän päänvaivaa suurikokoisuudellaan. Saa nähdä, miten saan sen järkevästi sijoitettua aulaan, josta ovia lähtee joka suuntaan. Onneksi kaikkia ovia ei vielä käytetä aktiivisesti.

Työpisteestä olen saanut myös uuden sisustushaasteen. Miten saada kauneus, viihtyvyys ja hyvä ergonomia samaan pakettiin? Heittäkääpä rohkeasti idoita tällaiseen vanhan talon työpisteeseen. Kaikki otetaan ilolla vastaan, sillä hankintoja ei ole vielä tehty. Ainakin nämä vanhat mööpelit pitänee tässä kohdin unohtaa. Työpöydäksi olen katsellut Ikean Linnmon -pukkipöytää, sarjaan kuuluva tuolikaan ei ole hullumman näköinen. Molemmissa saa säädettyä korkeutta. Nämä ovat kuitenkin puisia huonekaluja ja niihin voisi sutia myös hieman pehmeämmän sävyn päälle, vaikka pellavaöljymaalilla.