Päreitä ja tervantuoksua

Meillä on pitkän luovan tauon jälkeen ryhdyttä jatkamaan saunaosaston rakentamista piharakennukseen. Varsinaisesta saunasta ei enään paljoa puutu, lauteet, ikkuna, kiuas sekä suihkun asentaminen paikoilleen. Enemmän työtä on pukuhuoneen ja vilpolan/kesäkeittiön rakentamisessa.

Vilpolassa muut seinät ovat hirrestä, mutta saunaa vasten rakennettu väliseinä on odotuttanut vuorausta. Aluksi ajattelimme tehdä seinän höylätystä laudasta, mutta suunnitelmat saivatkin yllättäin uusia suuntia, kun meille tarjoitui tilaisuus ostaa vanhoja kattopäreitä. Tämän päivän mies onkin tervannut päreitä, joilla seinä on tarkoitus vuorata. Kuvassa piharakennuksen valo vääristää päreiden sävyä, ne näyttävät luonnossa tummemmilta ja tasaisemman sävyisiltä. Tuskin malta odottaa, että näistä päästään tekemään seinäpintaa.

Heti piharakennuksen ovia vastapääten oleva seinä on tarkoitus vuorata päreillä. Kuvassa näkyvä valkoinen ovi johtaa pukuhuoneeseen, sen edustalla on vilpola, jonka toiseen päähän tulee kesäkeittiö.

Pukuhuoneen ovessa on kaunis ruskea sävy, jonka olen ajatellut ottaa esiin maalikerrosten alta. Katsotaan pitääkö puhdistettua ovea vielä kevyesti sävyttää.

Meillä on varastossa myös jonkin verran vanhoja pitkiä lattialankkuja, jotka riittävät sopivasti vilpolan lattiaan. Näissä on nätti vihreä sävy ja täytyykin katsoa miltä se näyttää tervattujen päreiden ja lämpimän ruskean oven kanssa.

Päre on niin mahtava materiaali ja se taipuu minusta upeasti myös moderniin puurakentamiseen. Perinteisen pärekaton teko olisi myös kiva oppia, olemmekin välillä harkinneet sellaisen tekoa pieneen pihamökkiimme, josta tulee suoja kesälampaille.

Viherrystä ja tehtävälistoja!

Miten hyvää tekeekään tuo viherrys maisemassa.. Näistä muutamasta vähän lämpimämmästä päivästä täällä on kyllä nautittu täysin siemauksin. Äitienpäiväruusu ilahduttaa vielä keittiössä, sen ajattelin istuttaa joko talon tai piharakennuksen seinustalle. Istutuksista täällä puhellaan muutenkin jatkuvasti, koivut ja syreenit täytyy kyllä tänä kesänä ehtiä istuttamaan.. Ruusupensaita haluan myös mahdollisimman nopeasti kasvamaan.

Nyt kun katsoo talven jälkeen paljasta pihamaata, tuntuu se oikein huutavan istutuksia vähän sinne ja tänne. Mietin aika paljon sitä, minkä väriset kukat sopii tuota punaista taloa vasten. Niin paljon kuin väreistä tykkäänkin, kukissa (kuin myös astioissa ja liinavaatteissa) suosin usein valkoista. Kyllä tänne muunkin värisiä kukkia on tulossa, mutta lähtisin aika varovaisesti kukkaistutusten kanssa liikkeelle. Mikään ei ole minusta ihastuttavampi näky, kuin valtoimenaan kukkiva juhannusruusupensas punaisen pohjalaistalon seinustalla. Joten juhannusruusua on ainakin tulossa.

Istutusten lisäksi piharakennuksen ovet olisi mukava saada maalatuksi. 

Piharakennuksessa sauna ja vilpola odottaa myös viimeistelyä. Niin ja se kasvimaakin.. Kummasti tuo tehtävälista vaan venyy, kun kesä lähenee. Edelleen pitää muistuttaa itseä siitä, että ilman näitäkin talossa voi jo elää varsin mukavasti ja tehdään se, mitä jaksetaan.

Sekä talon että piharakennuksien ikkunoiden ja ovien vuorilaudat haluaisin myös maalata uudelleen ja ehkä myös ikkunoiden ulkopokat. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on käynyt mielessä.. ei kuitenkaan taida olla tämän kesän hommia. Keltaiset pokat ovat jääneet mieleen kummittelemaan, sillä ikkunatilausta tehdessä harkitsin niitä viimeiseen saakka. Keltaisia ulkopokia puoltaisi myös se, että talossamme on saattanut olla aikoinaan keltaiset ulkopokat. Olemme näitä kuvia talostamme ennen purkua tutkineet suurennuslasin kanssa ja niiden perusteella sellaisen oletuksen voisi tehdä. Aina näissä kohdin vähän harmittaa, ettei ole nähnyt taloa koskaan pystyssä ennen purkua.

Talomme ennen purkua

Odottelua ja aulatilan ideointia

Nyt on sellainen tilanne, että yläkertaan ei voi kuin kurkistella portaiden yläpäästä ja odottaa ensimmäisen lattiamaalikerroksen kuivahtamista. Mutta hyvä niin sillä välillä tehdään taas hetki töitä muiden ihanien vanhojen rakennuksien parissa..

Onneksi yläkerrassa on enään vain nämä loput maalaukset jäljellä, mutta kuten tiedätte pellavaöljymaalien kanssa valmista tulee kovin hitaanlaisesti. En odota yläkertaa ainoastaan sen vuoksi, että lapset saavat huonetilaa, sillä itsekin saan jotakin hyvin tärkeää -oman työpisteen! Se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Suurin kiitos siitä kuuluu siipalle, joka on taas viime päivät ahkeroinut yläkerran kimpussa. Työtila näyttäisi nyt valmistuvan juuri sopivasti äitiyslomani loppuun.

Koska teen töitä tietokoneella, en kovin suurta tilaa tarvitse. Työpiste sijoittuu tuohon aulan nurkkaan, joka näkyy ylemmässä kuvassa oikealla. Rakennuspiirustustulostin tulee aiheuttamaan enemmän päänvaivaa suurikokoisuudellaan. Saa nähdä, miten saan sen järkevästi sijoitettua aulaan, josta ovia lähtee joka suuntaan. Onneksi kaikkia ovia ei vielä käytetä aktiivisesti.

Työpisteestä olen saanut myös uuden sisustushaasteen. Miten saada kauneus, viihtyvyys ja hyvä ergonomia samaan pakettiin? Heittäkääpä rohkeasti idoita tällaiseen vanhan talon työpisteeseen. Kaikki otetaan ilolla vastaan, sillä hankintoja ei ole vielä tehty. Ainakin nämä vanhat mööpelit pitänee tässä kohdin unohtaa. Työpöydäksi olen katsellut Ikean Linnmon -pukkipöytää, sarjaan kuuluva tuolikaan ei ole hullumman näköinen. Molemmissa saa säädettyä korkeutta. Nämä ovat kuitenkin puisia huonekaluja ja niihin voisi sutia myös hieman pehmeämmän sävyn päälle, vaikka pellavaöljymaalilla.

Inspiroivaa kevätvaloa

Talo kylpee jälleen ihanasti kevätvalossa. Talvihorroksesta heräilevän vain täytyy vielä säädellä häikäisevää valoa pellavarullaverhoilla.

Tämä on niin vaarallista aikaa, kun inspiraatio toisensa perään tahtoo iskeä ja uusia maalaussuunnitelmia alkaa viritä päässä.. Mies jo kyseli, että aiotko kenties maalata koko talon uusiksi. :) No en sentään. Mutta olen pitkän pimeän talven ajan silmäillyt eteistä ja kuistia, joiden maalaustyöt on edelleen vaiheessa ja miettinyt, mitä niihin lopulta laittaisin. Tänään taas keräsin kaikki ihanat kirjani kasaan ja katselin antaumuksella kuvia vanhoista rakennuksista. Monta ideaahan niistä lähti taas syntymään.

Nämä kolme alimmaista kuvaa on Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Tätä ensimmäisen kuvan kuviota olen jo pitkään katsellut ja miettinyt, voisinko hyödyntää sitä meidän eteisen ja ehkä kuistinkin lautaseiniin ja kaappeihin. Pieni yksinkertainen kuvio, mutta isona alana tehtynä näyttää upealta. Tätä olisi myös aika näppärä käydä tekemässä aina muutama kuvio kerrallansa. Köyhän tapettia siis, mutta eikö se köyhyys ollut perinnerakentajan hyvä ystävä. ;)

Tämä kuvio olisi myös kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Katsotaanpa liikenisikö jo aikaa tällaisten suunnitelmien toteuttamiseen, vai jäävätkö nämä vielä hautumaan ja odottamaan parempaa hetkeä.. Sen olen oivaltanut, että matkalla olo on parasta perinnerakentamisessa ja tylsäksi menisi, jos kaikki olisi hetkessä täysin valmista -siitäkin huolimatta, että keskeneräisyys välillä stressaa ja jopa tuskastuttaa.

Inspiroivia kevätpäiviä kaikille!

Kuulumisia ja uusia suunnitelmia

Olemme nyt asuneet viisi kuukautta talossamme. Muuton jälkeen päätettiin hetki huilia rakentamisesta. Syksyllä täytyi myös piharakennusta rakentaa talven varalle kuntoon ja talon alapohjassakin oli eristystöitä. Yläkerran rakentaminen käynnistyi melko verkkaisesti, mutta käynnistyi kuitenkin. Loppuvuosi ja alkanut vuosi ovat taas olleet kiireistä aikaa töiden osalta ja se on verottanut paljon voimia rakentamisesta. Itse olen tehnyt syksystä lähtien usein viikonloppuisin töitä, joten tehokkaan lauantaipäivän puuttuminen on myös hidastanut huomattavasti rakentamisen tahtia.

Koska tässä ei lähiaikoina  näytä olevan mitään helpotusta töiden osalta näkyvissä, olemmekin miettineet yläkerran tilojen rakentamisjärjestyksen aivan uudelleen. Päätimme keskittyä rakentamaan talon keskiosan ensin asuttavaan kuntoon, jolloin saamme nopeammin kaksi pientä makuuhuonetta sekä aulatilan lapsille käyttöön. Pojat saavat muuttaa tytölle tarkoitettuun huoneeseen ja tyttö taas saa pienen kuistin päälle tulevan huoneen käyttöönsä.

Tuntui lopulta helpottavalta, kun rakennettavat neliöt 106 asemasta typistyi 28. Omasta puolestani voisimme, vaikka huilia vuoden rakentamisesta, kunhan lapsille saadaan pari huonetta käyttöön. Tupien päälle tulevat suuret huoneet rakennetaan kyllä, mutta sitten kun ehditään keskittymään niihin rauhassa. Kesällä meillä on myös edessä piharakennuksen ulkomaalaus ja saunan rakentaminen valmiiksi. Ja kyllä sitä saunaa onkin jo kaivattu! Varsinkin miehellä olisi kova into päästä saunan rakentamiseen käsiksi. Paljoa sieltä ei enään puutukaan, vain lauteet, kiukaan asentaminen, suihku ja suihkuseinän käsittely. Ongelma vain on, että saunaan on jouduttu varastoimaan yläkertaan menevää tavaraa, jota täytyy säilyttää lämpimässä. Joten hetken saamme vielä vain haaveilla löylyjen heitosta.

Yläkerrassa lautarakenteisen kuistin päälle tuleva huone on lämpöeristetty seinistä ja paperoitu. Myös aulan katto ja takalyhtyyn tulevan huoneen katot on paperoitu. Pian saadaan puhaltaa kattoon villat. Aulan seiniin tulee laudoitus samaan tyyliin vaihtelevan levyisistä laudoista, kuin kustissammekin on. Huoneisiin laitamme puukuitulevyn ja lumppupaperin tai tapetin.

Olen myös suunnitellut, että tekisimme huoneisiin matalat kiinteät kaapistot leluille ja lasten vaatteille. Tässä Gård & Torp -lehdessä oli minusta kivan näköisesti toteutetut kiinteät matalat paneelikaapit. Nyt pitäisi löytää pari väliovea, että osattaisiin tehdä sopivan kokoiset oviaukot huoneisiin. Ei haittaisi, vaikka jossakin ovessa olisi lasit, jolloin valoa pääsee tulvimaan ikkunattomaan aulaan. Myöhemmin valoa tulee aulaan työhuoneen kautta avoimesta ovesta, mutta nyt tästä työhuoneesta tulee väliaikaisesti tytön huone. Työhuoneeseen tuleekin talon kuistin alkuperäinen aika suurikokoinen ikkuna.

Hidasta helmikuuta ja suunnitelmia keittiöön

Helmikuu on lähtenyt liikkeelle hitaasti ja väsyneesti. Pian viikon kestänyt sairastelurumba tässä talossa on syönyt voimia niin sairastelevilta että terveenä pysyneiltä (eli minulta). Liekkö syynä rokotus, jonka ensimmäisen kerran syksyllä otin, että olen saanut porskutella terveenä muiden maatessa sängynomana. Jokatapauksessa täällä ei ole jaksettu tehdä mitään ylimääräistä.  On vain katseltu paikkoja ja mietitty, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja taas voisi tehdä, vaikka ei olisikaan niin tarpeellista..

Rakennusaikana meillä jäi nimittäin keittiön seinien käsittely mietintään ja päätimme aluksi jättää hirret näkyville ja rauhassa pohtia tehdäänkö niille jotakin, maalattaisiinko ne kenties tai laitettaisiinko seiniin panelointi ja tapetti. Itse olen koko ajan nähnyt seinissä korkean paneloinnin ja kaistaleen tapettia. Gysingessä käydessämme nappasin tällaisesta korkeasta paneloinnista kuvan.

Keittiön ikkunat ovat pohjoiseen ja länteen. Huone ei siis ole auringonpaisteinen aamusta iltaan. Pidän väreistä, mutta myös valosta ja valoisuudesta. Välillä ja etenkin näin pimeään vuodenaikaan hirsiseinät tuntuvat tummina hieman raskailta. Monet pitävät hirsitalossa nimenomaan hirsipinnasta ja sen tuomasta hämyisestä tunnelmasta. Minustakin vanha hirsipinta on kaunista, mutta kyllä vain vanhat paneloinnit ja peperoinnitkin ovat upeita tunnelman luojia. Hirttä arvostan ennen kaikkea rakennusmateriaalina sen ominaisuuksien vuoksi.

Olemme miettineet hirsiseinien maalaamistakin, mutta se tuntuu jotenkin lopulliselta. Mikä siinä onkaan, ettei vanhaa hirsipintaa raskisi maalata, vaikka hirsiseiniä on maalattu kyllä ennenkin ja niille on tehty suoraan myös roiskemaalausta. Helmipaneelia meillä jäi kaapistojen rakentamisesta reilusti yli, joten sen voisi hyötykäyttää keittiön seiniin. Nyt olen etsinyt keittiöön sopivaa tapettia. Tapetti saa olla vaalea valoisuuden maksimoimiseksi, mutta jotakin särmää siinä saisi olla. Keittiön kaappien tyyli tulee 1900-luvun alkupuolelta, joten minusta jokin paperitapetti sopisi niiden kanssa hyvin yhteen. Tämä tapetti on riittävän vaalea, muta tumma kuvio antaa sille särmää. Ainakin näin kuvan perusteella voisin kuvitella sen sopivan keittiön yläkaappien harmaaseen sävyyn ja mustaan uuniin. Paneloinnissa olemme ajatelleet käyttää samaa lämpimän harmaata sävyä, kuin yläkaapeissakin. Miltä kuulostaa?

Kuva Quriosa / Tapetti Duro Gammalsvenska Kjellberska gården

Verhoja ikkunoihin

Olen täällä jo hetken aikaa pyöritellyt verhoideoita mielessä. Verhojen kanssa mennään edullisesti ja kierrättäen meidän vanhoja valkoisia pellavaverhoja, joita on käytetty vuosi toisensa jälkeen kaikissa kodeissa, missä olemme asuneet.  Nyt ne taitavat vielä palvella lopunikäänsä tuvan salusiiniverhoina. Tuollainen ensimmäisen kuvan rullaverhokin olisi kaunis. Olen miettinyt, että rullaverhot voisivat olla hyvä vaihtoehto keittiöön. Pysyisivät puhtaampana tuolla yläilmoissa.

Kuva Stundarsista.

Porstuakamariin, johon tulee hieman tupaa hienostuneempi sisustus, olen ajatellut laittaa vähän pidemmät sivuverhot. Sine kävisi myös ilmavat pitsiverhot. Tuollaiset verhojen pidikkeet olisi myös kauniit.

Kuva Kuddnäsin museosta.

Kuva Ilmajoen Yli-Lauroselasta.

Kuva Stundarsista.

Raitaiset verhotkin kävisivät, mutta meillä taitaa tulla kauttaaltaan alakertaan valkoiset pellavaiset tai puuvillaiset verhot. Minusta ne ovat raikkaita ja sopivat jokaiseen vuodenaikaan.

Kuva Yli-Lauroselasta.

Perinnetaloissa verhot näyttävät myös ulos kauniilta ja luovat kodikkuuden tunnetta.

Kuva Seinäjoelta Liinamaan tuvasta.

Nyt pitäisi vain kaivaa ompelukoneet esille varaston kätköistä niin saisi vähän lisää kodikkuutta tähänkin tupaan! Onneksi nämä verhot ei tarvitse kovin ihmeellisiä ompelutaitoja, joten eiköhän tänne verhot  saada kohtuudella ripusteltua. Niin ja matoillekin löytyi kutoja, niitä aletaan suunnitella tammikuussa. Olen yrittänyt tuloksetta löytää vanhoja mattoja ja parin homeisen virheostoksen jälkeen päätimme hankkia uudet räsymatot.

Klassisen kaunis kylpyhuone

Vaikka täällä vielä eletään muuton jälkeisissä tunnelmissa, ajatukset välillä jo käyvät yläkerran rakentamisessa. Eikä ihme, sillä yläkertaan tulee kaikki makuuhuoneemme. Vanhempien makuuhuoneen yhteyteen tulee myös tilava vaatehuone ja pieni wc/ kylpyhuone.

Alakerran huoneista kylpyhuone on tällä hetkellä sisustuksellisesti kaikista valmein tila, vaikka täältäkin toki vielä jotakin puuttuu. Alakerran kylpyhuoneessa tunnelmaa luo mukavasti suuri ikkuna ja miehen rakentamat puiset kaapistot. Jokainen neliö on hyödynnetty tehokkaasti ja niinpä tästä tilasta lötyy niin wc, suihkutila kuin pyykinhuoltopistekin. Pöytätasoa on hyvin pyykin viikkaamiseen, kaapistoja riittävästi pyyhkeille ja lakanoille. Tällä hetkellä myös lasten arkivaatteetkin on mahdutettu kylpyhuoneen kaappeihin.

Yläkerrassa kylpyhuone tulee taas olemaan pienempi ja toiminnoiltaan yksinkertaisempi. Oman haasteensa  tilaan tuo myös vino katto. Olenkin miettinyt, kuinka yläkerran kylpyhuoneeseen saataisiin vanhaa tunnelmaa niin, että se liittyisi kauniiksi osaksi yläkerran sisustusta. Kylpyhuoneen rakentaminen vanhaan taloon onkin paitsi rakenteellisesti, että tyylillisesti haastavaa. Nämä ajatukset ovat varmasti tuttuja monelle nykyaikaista, mutta vanhaa tyyliä mukailevaa, kylpyhuonetta hirsirakenteiseen taloon suunnittelevalle.

  
Uskon kuitenkin, että yksinkertaisimpaankin tilaan vanhaa tunnelmaa saadaan materiaali- ja kalustevalinnoilla. Yläkerran kylpyhuoneen seiniin ajattelimme laittaa perinteistä helmipaneelia ja lattiaan on jo hankittu Pukkilan kitinvalkoista kennolaattaa. Kylpyhuoneen tunnelman luojiksi meille tulee Klassisen Kylpyhuoneen kalustevalikoimista englantilaisen valmistajan Burlington Bathroomsin vanhaa muotokieltä henkivä jalallinen pesuallas, kaksiotehana ja wc-istuin.

Kuvat Klassinen Kylpyhuone.

Monelle klassista muotoilua hakevalle on varmasti tuttua myös se, että meillä Suomessa vanhan tyylisten kylpyhuoneen kalusteiden tarjonta on melko niukkaa. Klassisen kylpyhuoneen valikoimista löytyy kuitenkin monipuolisesti vanhan tyylisiä ja toinen toistaan hurmaavampia pesualtaita, hanoja, suihkuja, wc-istuimia ja valurautaisia kylpyammeita.

Tuotevalikoimista löytyy lisäksi kauniita kylpyhuoneen tarvikkeita, perinteisiä Edwin Jagger parranajotuotteita sekä  maailman vanhimman vuonna 1730 perustetun ja yhä itsenäisesti toimivan englantilaisen parfyymitalo Floriksen ylellisiä kylpytuotteita. Saippuapullot ja pakkauslaatikotkin ovat jo tyylikkyydessään aivan omaa luokkaansa. :) Näitä meillä ei kyllä aivan jokapäiväisessä käytössä olisi mahdollista pitää, pieniä pestäviä kätösiä, kun on usein. Mutta pieni ripaus ylellisyyttä vanhempien kylpyhuoneeseen on tervetullutta ja raikastavaa.

Klassisen kylpyhuoneen tuotteisiin voit tutustua täällä.

Käsisaippua sekä kylpy - ja suihkugeeli Floris. Partasaippua ja -suti Edwin Jagger.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Klassisen Kylpyhuoneen kanssa.

Listat

Tässä on pitänyt vähän mietiskellä, minkälaiset listat taloon laitettaisiin. Sahurimme on sen verran kiireinen, että tilaukset tulee tehdä hyvissä ajoin. Alakertaan tarvitsemme lattialistaa hyvin vähän vaakasuuntaisesti kulkevan  rintapaneelin vuoksi, lähinnä eteiseen ja kuistiin.

Antiikkiverstaan sivuilla on mukavasti jaoteltu listat aikakausien mukaan. Tämä jalkalistamalli on esiinntynyt jo 1700-luvulla. Tykkään tästä yksinkertaisesta joutsenkaulamallista, tässäpä voisi olla profiili jalkalistoihin. Kuvat Antiikkiverstaan sivuilta.

Kattolistojen kanssa mennään maltillisesti. Meillä huonekorkeus ei ole kovin korkea, asettuu noin 2500-2600 väliin. Olemme ajatelleet kattolistaksi tätä yksinkertaista ja myös melko yleistä holkkalistaa. Tähän on helppo liittää toiseen laitaan pienempi koristelista, jos haluaa johonkin huoneeseen koristeellisemman kattolistan. Olen huomannut, että ruotsalaisissa talonpoikaistaloissa on usein tehty holkkalistaan myös koristemaalausta.

Ovien ja ikkunoiden pielet voisi listoittaa hieman koristeellisemmalla listalla. Meidän väliovien peilien profiili on myös koristeellinen.

Vuorilista 1700-luku-1800-luvun alku.

Värikokeiluja

Meillä on nyt sovittuna villanpuhallus ensi viikon maanantaille.  Sen jälkeen saa lattiat paperoida ja lattialankut asentaa ja laittaa lämpöjä päälle alakertaan. Minulla on oksalakat ja kattomaalit odottamassa, jospa muutaman viikon kuluttua pääsisi jo maalaamaan.

Eilen kävin talolla pitkästä aikaa päivänvalon aikaan. Mies oli siivonnut talon villanpuhallusta varten perusteellisesti. Tunnelma on joka kerta jollakin tavalla pysäyttävä, talossa on uskomattoman hiljaista ja levollista. Vanha yksinkertainen pohjaratkaisu on selkeä ja rauhallinen. Olen hiljalleen antanut itselleni luvan alkaa odottamaan taloon muuttamista. Tuntuu ihmeelliseltä, että saamme joskus oikeasti asua tuossa merkillisessä talossa. :) 

Seinien maalaus ja pintakäsittely ei vielä pitkään aikaan ole ajankohtainen, mutta olen jonkin verran haudutelut värimaailmoita mielessäni. Tuvan kohdalla minulla on ollut kaksi vaihtoehtoa mielessä. Toisen vaihtoehdon värimaailma on haettu pienestä sabluunamaalauksen palasesta, joka löytyi talomme hirsistä. Meillä ei täällä vuokrakodissa ole luonnonvaloa enään juurikaan, värit vääristyvät, mutta ei välitetä siitä.

Toinen vaihtoehto tuvan värimaailmaan olisi lämmin punertava sävy, jonka päälle voisi tehdä roiskemaalausta. Monessa museossa olen nähnyt näitä seiniä ja ihastunut lämpimään tunnelmaan. Sekoittelin poltettuun terraan okrankeltaista pigmenttiä ja löysin mukavan sävyn. Tämän värin kanssa rintapaneeliin kävisi niin monenlainen sävy, se voisi olla vihreään tai siniseen taittava harmaa, myös tämä kuvassa näkyvä umbranharmaa sellaisenaan sopii minusta hyvin. Kuva vääristää punaisen kylmemmäksi, se on enemmän alla olevan kuvan mukaan tiilenpunertava.

Alakerran porstuakamarin sabluunamaalauksen pohjaväriksi ajattelin sinivihreää, rintapaneeliin umbranharmaata.  Satuin löytämään taidetarvikkeistani bigmenttejä, joten sekoittelemiseksihan tämä maalikokeilu meni. Maalailin pieniä laudanpaloja, niitä on hyvä kuljetella paikasta toiseen ja kokeilla vanhojen huonekalujen  kanssa yhteen.

 

Tilasin aiemmin Antiikkiverstas Wilmasta sabluunavihon. jossa oli muutamia malleja. Muokkasin omaa sabluunaani varten tuota Kristoffers farstu -tapettimallia.  Malli on sellaisenaankin kaunis, mutta kuvio on niin pallomainen, että tein siitä vähän soikeamman. Yksinkertaistin myös sitä niin, että selviän kahdella värillä ja sabluunalla kolmen sijaan. Saa nähdä, miten tästä selvitään näin ensikertalaisena.. Vihon mukana tuli myös sabluunakalvoja. Teimme lasten kanssa pienen sabluunan ja hyvältä ja kestävältä tuo muovi vaikutti. Helppo pestä käytön jälkeen.

Mies vähän kauhistelee näihin kuluvaa ajan määrää. Minä en odotakkaan, että nämä tulisi hetkessä valmiiksi, sabluunakuvioita voi tupsutella, vaikka vuosien päästä. Riittää, että ennen muuttoa on pohjamaali maalattuna. Minulla on valtavasti näitä "jatkojalostusideoita" mielessä, mutta käsillä tekeminen vie aikaa, joten en oikein edes osaa ajatella, että talomme olisi koskaan aivan valmis.

Olisi ollut mukava osallistua jollekkin kurssille, jossa olisi opeteltu sabluunamaalausta, mutta en ole ainakaan vielä löytänyt mitään sellaista kurssia, niin päätiin opetella itsekseni. Tässäpä vinkki teille konservaattoreille sekä restauroijille, kurssejanne harrastajille vaikkapa kansalaisopistoon kaivattaisiin monipuolisemmin eri aiheista! :)
 

 
Keltaisesta löysin ihanan sävyn. Olen ajatellut sutia tuota maalia paikkaan, jota en vielä kerro, jotten liikaa järkyttäisi teitä näillä kummallisilla värimaailmoillani. ;)

Siniset sävyt on vielä koittamatta, niitä meillä ehkä näkyykin enemmän huonekaluissa kuin seinäpinnoilla tai listoissa. Kuistin lattia, joka maalataan, voisi tulla kyllä siniharmaalla sävyllä.

Värien ajatteleminen näin harmaaseen vuodenaikaan on oikein piristävää! :)

Valaistuksesta

Nyt on taas niin monta asiaa mietinnässä ja postauksienkin aiheita olisi, vaikka kuinka.. Valaistuksen miettiminen tuli nyt vielä tarkemmin ajankohtaiseksi ennen sähköjohtojen vetoa. Taloon emme halunneet mitään spotteja tai ledivalaisimia. Kaikki valaistus hoidetaan riippuvin kattovalaisimin tai seinävalaisimin. Siinäpä olikin miettimistä, miten suuriin huoneisiin saadaan riittävästi valoa tarpeen vaatiessa. Itse viihdyn kyllä hyvin lattia- ja pöytälamppujen (kynttilöistä puhumattakaan) hämyisessä valossa, mutta tarvittaessa on hyvä saada riittävä yleisvalo.
 
Kattovalaisimien paikkoja kertyi alakertaan 15 ja seinävalaisimia 2, näiden lisäksi vielä yksi välitilavalaisin. Yläkerrassa päästään vähemmällä. Perinnerakentamisen erikoisliikkeissä vanhantyyliset valaisimet ovat hurjan kalliita (meidän budjetille) ja vanhoja toimivia lamppuja löytää harvakseltaan. Osittain niitäkin haluamme taloon, mutta yleisvalaistus hoidetaan edullisesti. Tupaan ja keittiöön ajattelimme yksinkertaisia suutarinlamppuja. Kohtuuhintaisia ja kauniita malleja löytyi pienen etsiskelyn jälkeen mm. Valaisintalosta.

Suutarinvalaisin. Kuva Valaisintalo

Kaunis vanha sähköistetty öljyvalaisin olisi mukava löytää porstuakamariin tai tupaan pöydän päälle.
                                               

Kaunis vanha öljylamppu. Kuva Antiq.fi.

Eteisen, kuistin ja kylpyhuoneen valaistukseen olemme jo hankkineet Ikeasta edulliset valaisimet.  Yksi lamppu onkin ripustettu rumasti väliaikaisvirityksellä poikien huoneeseen. Kanta on metallia ja kupu lasia. Lamppu on todella valaiseva ja siro ulkomuoto miellyttää tässä. Mietin myös, miltä lamppu näyttäisi, jos metalliosan maalaisi jollakin messinkiä muistuttavalla maalilla.

Kuistiin tulee Ikean valkoinen posliinikantainen lasikupuinen valaisin. Yksi tällainen tulee myös keittiöön, tämäkin kylpyhuonevalaisin. Valaistusasioissa Ikea tuntuu pelastukselta, muuten saataisiin käpsiä monelta osin pimeässä talossa!  Alla olevat kuvat Ikeasta.

                                                     

                                      

Nämä valkoiset peltikupuiset lamput ovat mietinnässä lastenhuoneisiin.  Yläkertaan tulee muutenkin vähän rennompi sisustus, enemmän uutta ja vanhaa yhdistellen.

 

 

      

Lukisin myös mielelläni muiden perinnetyylisten talojen valaistusideoista! Voisiko tämä olla jonkinlainen haaste, tarttukaa aiheeseen! :) Tai kertokaa, jos olette jo siitä kirjoitelleet.