Täydennystä lastenhuoneisiin

Esikoistytär ja vanhin pojista muutti kesän alussa vähän keskeneräisiin huoneisiin yläkertaan. Nyt on onneksi saatu viimeisetkin patterit ja pistorasiat paikoilleen. Toisessa huoneessa on kyllä edelleen vähän maalattavaa seinän alaosassa, mutta muuten on valmista.

Valokatkasijoiksi laitettiin musta Renova, joka sopii hyvin yhteen tapettien kanssa. Valaisimien kanssa on jatkettu Ikea-linjaa. Mustakantaiset lamput tuntuvat sopivan ihan hyvin huoneisiin, joissa on muutenkin mustia yksityiskohtia. Vielä pitäisi löytää mattoja ja koulupöytiä. Pitkään etsiskelin vanhoja kaappeja lastenhuoneisiin, mutta sopivan kokoisia ja kuntoisia ei tuntunut löytyvän ja lopulta sekä lapset että äiti kyllästyi lattialla lojuviin lelukoreihin. Lelukaapeiksi ostettiin lopulta uudet kaapit.

Unisiepparit tuntuvat nyt tärkeiltä tytölle, niitä on ripustettu pienempään ikkunaan. :)

Tämä kaappi kätkee sisäänsä barbie -talon.

Tässä huoneessa pitäisi seinien alaosa vielä kertaalleen maalata.

Jo helpotti alakerrassa, kun miljoona pikkulegoa muutti yläkertaan.

Vähän mattoja, verhoja ja huonekaluja vielä lastenhuoneisiin, niin eiköhän näistä ihan mukavan kotoisat pesät rakennu lapsille.

Päreitä ja tervantuoksua

Meillä on pitkän luovan tauon jälkeen ryhdyttä jatkamaan saunaosaston rakentamista piharakennukseen. Varsinaisesta saunasta ei enään paljoa puutu, lauteet, ikkuna, kiuas sekä suihkun asentaminen paikoilleen. Enemmän työtä on pukuhuoneen ja vilpolan/kesäkeittiön rakentamisessa.

Vilpolassa muut seinät ovat hirrestä, mutta saunaa vasten rakennettu väliseinä on odotuttanut vuorausta. Aluksi ajattelimme tehdä seinän höylätystä laudasta, mutta suunnitelmat saivatkin yllättäin uusia suuntia, kun meille tarjoitui tilaisuus ostaa vanhoja kattopäreitä. Tämän päivän mies onkin tervannut päreitä, joilla seinä on tarkoitus vuorata. Kuvassa piharakennuksen valo vääristää päreiden sävyä, ne näyttävät luonnossa tummemmilta ja tasaisemman sävyisiltä. Tuskin malta odottaa, että näistä päästään tekemään seinäpintaa.

Heti piharakennuksen ovia vastapääten oleva seinä on tarkoitus vuorata päreillä. Kuvassa näkyvä valkoinen ovi johtaa pukuhuoneeseen, sen edustalla on vilpola, jonka toiseen päähän tulee kesäkeittiö.

Pukuhuoneen ovessa on kaunis ruskea sävy, jonka olen ajatellut ottaa esiin maalikerrosten alta. Katsotaan pitääkö puhdistettua ovea vielä kevyesti sävyttää.

Meillä on varastossa myös jonkin verran vanhoja pitkiä lattialankkuja, jotka riittävät sopivasti vilpolan lattiaan. Näissä on nätti vihreä sävy ja täytyykin katsoa miltä se näyttää tervattujen päreiden ja lämpimän ruskean oven kanssa.

Päre on niin mahtava materiaali ja se taipuu minusta upeasti myös moderniin puurakentamiseen. Perinteisen pärekaton teko olisi myös kiva oppia, olemmekin välillä harkinneet sellaisen tekoa pieneen pihamökkiimme, josta tulee suoja kesälampaille.

Kuulumisia ja keskeneräisyyksiä

Täällä on reilu kuukausi totuteltu vähän toisenlaiseen elämänrytmiin. Olen aloittanut työt ja lapsilla on hoitaja kotona, joten kaikilla on ollut nyt vähän uuteen tottumista. Onneksi ehdin viettämään viikon lomaa ennen lasten koulun alkua, niin ei mene aivan putkessa koko kesä. Moni asia, jota ajattelin tekeväni tänä kesänä on jäänyt. Pihaan olisi ollut mukava saada enemmän istutuksia ja piharakennuksen ulko-ovet kaipaisivat kipeästi maalausta. Mutta työpäivän päätteeksi en raskikaan hautautua omiin projekteihini, kun tuntuu tärkeämmältä olla lasten kanssa.

Eilen oltiin kotosalla vain, eikä tehty mitään ihmeempää. Katseltiin ympärillemme ja huomattiin miten moni asia on jäänyt viimeistelemättä muuton jälkeen.. ja muutostakin tähän taloon tulee pian kaksi vuotta! Hupaisaa kyllä, että keskeneräinen koti on silti ehtinyt olla asuntomessukohde ja siitä on tehty useampi lehtijuttukin. :D Ehkä olen myös kasvanut itse näiden vuosien aikana hyväksymään paremmin sen, miten keskeneräisyys ja epätäydellisyys on osa elämää vähän joka saralla. Postauksen kuvat ovat nyt niitä näitä, välillä onkin hyvä katsoa kivoja pieniä yksityiskohtia, kun isommat keskeneräisyydet alkavat painaa mieltä.

Keittiön seinät on edelleen paperoimatta. Keittiön ja kylpyhuoneen työtasot ovat sävyttämättä. Kylpyhuoneessa asia häiritsee enemmän, siellä hieman kellastunut koivutaso ei sovi värimaailmaan ollenkaan. Ikkunat pitäisi maalata, kuistissa on myös ikkunoiden listat edelleen maalaamatta. Yläkerran sisustaminen on jäänyt puolitiehen.. yhtä jos toista siis riittää. Miehellä on onneksi vielä lomaa jäljellä, joten ehkä jotakin pientä nakerretaan valmiimmaksi silloin.. Meillä onkin tullut vitsi siitä, että tehdään jokin asia jouluksi ja jos ehditä niin sitten juhannukseksi. Puoli vuotta tuntuu olevan sellainen sopiva jatkoaika keskeneräisille projekteille.

Onneksi talossa on myös sellaisia kohtia, jotka näyttävät aina mukavilta.

Jotakin täällä on sentään tapahtunut tänä kesänä. Peruna tuntuu kasvavan kohisten ja kasvimaaltakin näyttäisi tulevan satoa oikein mallikkaasti. Onpa vain ollut mukavaa hakea tämän kesän salaatit omalta kasvimaalta. Tämä tuntuu myös kannustavalta tulevia kesiä ja puutarhan laajentamista ajatellen.

Nyt minulla on jännittäviä viikkoja edessä. Pari haastattelua, joista tulen kertomaan täällä ja omat kotisivutkin aukeavat lähipäivinä. Seuraavassa postauksessa kerron myös työstäni, olkaa kuulolla! :)

Toisen romu, toisen aarre

Täällä on päästy kasvimaan kanssa jopa vähän alulle. Porkkanaa, sipulia ja salaattia saatiin laitettua ennen kuin ilmat heitti taas ranttaliksi. On tämä kyllä merkillistä, tomaatit ja yrtit kasvaa edelleen turvallisesti kuistilla..

Puutarhajyrsin saatiin edullisesti, kun tuttavamme osti auton, jonka kylkiäisenä tuli hänelle tarpeeton jyrsin. No meillähän tuolle taas on tulevina vuosina käyttöä. Tämä tuli kuin tilauksesta.

"Toisen romu, toisen aarre" on täällä käynyt toteen muutenkin, sillä kasvihuoneen ideointi lähti yllättäin käyntiin, kun mies huomasi torilla "annetaan ikkunanpokia" ilmoituksen. Saimme näitä hyväkuntoisia pokia juuri sopivasti noin kuuden neliön kasvihuoneeseen. Vielä pitäisi löytää vanhoja tiiliä perustuksiin. Pieni puinen ovi odottaa myös valmiina varastossa. Kasvihuone taitaa kuitenkin olla vasta ensi kesän hommia, sillä tälle kesälle on niin paljon muuta ehdittävää.. Mutta mukavahan sitäkin on jo mielessä ideoida ja hyvä, että materiaalit odottaa valmiina oikeaa rakennushetkeä.

Kyllä onkin ollut tuulista ja kylmää, ja etenkin tuo tuuli on aiheuttanut täällä ylimääräisiä ohjelmanumeroita..

..mutta välillä aurinko sentään paistaa ja kaunistaa maisemaa.

Odottelua ja aulatilan ideointia

Nyt on sellainen tilanne, että yläkertaan ei voi kuin kurkistella portaiden yläpäästä ja odottaa ensimmäisen lattiamaalikerroksen kuivahtamista. Mutta hyvä niin sillä välillä tehdään taas hetki töitä muiden ihanien vanhojen rakennuksien parissa..

Onneksi yläkerrassa on enään vain nämä loput maalaukset jäljellä, mutta kuten tiedätte pellavaöljymaalien kanssa valmista tulee kovin hitaanlaisesti. En odota yläkertaa ainoastaan sen vuoksi, että lapset saavat huonetilaa, sillä itsekin saan jotakin hyvin tärkeää -oman työpisteen! Se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Suurin kiitos siitä kuuluu siipalle, joka on taas viime päivät ahkeroinut yläkerran kimpussa. Työtila näyttäisi nyt valmistuvan juuri sopivasti äitiyslomani loppuun.

Koska teen töitä tietokoneella, en kovin suurta tilaa tarvitse. Työpiste sijoittuu tuohon aulan nurkkaan, joka näkyy ylemmässä kuvassa oikealla. Rakennuspiirustustulostin tulee aiheuttamaan enemmän päänvaivaa suurikokoisuudellaan. Saa nähdä, miten saan sen järkevästi sijoitettua aulaan, josta ovia lähtee joka suuntaan. Onneksi kaikkia ovia ei vielä käytetä aktiivisesti.

Työpisteestä olen saanut myös uuden sisustushaasteen. Miten saada kauneus, viihtyvyys ja hyvä ergonomia samaan pakettiin? Heittäkääpä rohkeasti idoita tällaiseen vanhan talon työpisteeseen. Kaikki otetaan ilolla vastaan, sillä hankintoja ei ole vielä tehty. Ainakin nämä vanhat mööpelit pitänee tässä kohdin unohtaa. Työpöydäksi olen katsellut Ikean Linnmon -pukkipöytää, sarjaan kuuluva tuolikaan ei ole hullumman näköinen. Molemmissa saa säädettyä korkeutta. Nämä ovat kuitenkin puisia huonekaluja ja niihin voisi sutia myös hieman pehmeämmän sävyn päälle, vaikka pellavaöljymaalilla.

Roiskemaalausta vai ei?

Olen täällä arponut, että tekisinkö poikien huoneeseen roiskemaalausta lumppupaperiseinille. Kannatatteko ajatusta? Pienet herrat ovat antaneet suostumuksen asialle, mutta äiti ei ole vielä ratkaissut jaksaako ryhtyä hommaan. Roiskimisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta se  muiden paikkojen suojaus.. Roiskeet voisivat tuoda hauskankin kontrastin modernille tapetille. Pikkuisen näin harmaana meinaa seinät olla vähän pliisut makuuni, mutta toisaalta saahan huonekaluilla ja muulla tavaralla tarvittaessa jytyä huoneeseen.

Päädyin lopulta maalaamaan seinien alaosan vaaleaksi, toinen maalikerros on vielä maalaamatta ja sen vuoksi alaosa näyttää vähän rumankirjavalta. Tämä vaalea alaosa tekee huoneesta kyllä mukavan valoisan. Tykkään tosi paljon tuosta, kun seinät on kokonaan lumppupaperoidut ja lista jakaa sen kahteen osaan. Olen luultavasti päätymässä tähän ratkaisuun myös keittiön seinien kanssa. Yläosaan voisi keittiössä maalata sabluunalla. Nyt olen tyytyväinen, etten lähtenyt hosumaan keittiön seinien kanssa liian aikaisin. Lumppupaperi, roiskemaalaus ja sabluunajutut ovat osoittautuneet mun jutuiksi! Savirappaus olisi myös kovasti kiinnostava, mutta en ole vielä saanut siippaa oikein innostumaan siihen, että alettaisiin ämpärikaupalla kantamaan rapaa sisään. ;)

Nyt pitäisi löytää sopivan kokoisia huonekaluja lastenhuoneisiin. Sänkyjä löytyy, mutta pieniä kaappeja ja koulupöydiksi soveltuvia vanhoja talonpoikaispöytiä on etsinnässä. Ongelma noissa vanhoissa pöydissä vain tahtoo olla, kun jalkatila jää niissä usein turhan pieneksi.

Tämä jalkapallotapetti on  kyllä niin meidän vanhimman pojan näköinen ja myös mieluinen hänelle. Poika ehti jo huolehtimaan, että jos hän joskus muuttaa tuvan päälle tulevaan huoneeseen, jalkapallotapetti jääkin tähän huoneeseen. Mutta onneksi tapettia jäi hyvä määrä jemmaan, jos se vielä muutaman vuoden päästäkin tykästyttää.

Tapetti Boråstapetter Lilleby 2681

Hiljaiseloa ja kurkottelua tulevaisuuteen

Täällä rakentaminen on ollut seisahduksissa hetken. Miehellä oli viime viikolla lomaa ja teimme pienen reissun koko perheen voimin. Tämä viikko menee tiukasti töiden parissa myös minulla mammalomalaisella..

Saan olla suunnittelemassa ja piirtämässä rakennuslupakuvia harvinaiseen siirrettävään vanhaan hirsirakennukseen. Parasta tässä on se, kun saa pienen pienellä panoksella olla taas mukana talonpelastusoperaatiossa ja oppia samalla uutta maamme vanhasta rakennuskannasta ja -historiasta. Ajattelin tässä kevään aikana muutenkin kertoa enemmän siitä, minkälaista työtä tulen tekemään äitiysloman jälkeen. Tämä aika, jonka nyt olen saanut viettää rauhassa kotona, on kypsyttänyt ajatukset lopulliseen päätökseen. Katson siis tulevaisuuteen odottavasti, uteliaasti ja innokkaasti!

Yläkerrassa taas ei tainnut viime viikolla muuta tapahtua kuin että mies puhdisti tytön huoneen oven vanhasta maalista ja asensi sen paikoilleen. Näin vanhan maalaistalon tuvanovi pääsi uudelleen käyttöön.

Mitä yläkerrassa sitten on vielä tekemättä? Listojen, lattioiden ja ovien maalaus. Pattereiden, pistorasioiden ja valokytkimien asennus. Kaiteiden rakentaminen portaisiin.

Tuntuu, että tytön huoneen ovi kruunasi yläkerran. Ikkunallinen ovi päästää mukavasti valoa aulaan myös oven ollessa kiinni.

Luultavasti hiljaiselo jatkuu nyt hetken täällä blogissa. Ja toivottavasti seuraavalla kerralla ollaan taas hivenen lähempänä yläkerran käyttöönottoa!

Listoja taas

Heittipä hyytävän aamun. Nyt on hyvä kuljeksia sisällä kahvikupposen kanssa ja fiilistellä yläkerrassa. Aula tuli eilen melkein valmiiksi. Lattialankut paukuteltiin kiinni kunnon nauloilla. Muutama lista enään ja lattian maalaus.

Voi että tykkään vanhoista ovista! Täyttä puuta, eikä mitään höttöä, johon tulee pikku töytäisystä reikä. Kestää parisataa vuotta ja enemmänkin. Miksi ihmeessä nykyään kaikki tehdään niin kertakäyttöiseksi ja huonosti korjattavaksi. Tuntuu, ettei sellaiseen olisi enään varaa.

Ensimmäiset tapiseeraukset

Mies sai eilen onnellisesti ja onnistuneesti tapetoitua vanhemman tytön huoneen seinän. Yläkerrassa on tällä hetkellä niin paljon kaikenlaista rakennustavaraa, että kuvaaminen tuntuu vähän hankalalta. Romuvuorista huolimatta laitan nyt muutaman kuvan tulemaan. Lautaseinät maalasin vaaleankeltaisiksi. Sävystä ei kyllä kuvan välityksellä saa oikein hyvää käsitystä, mutta tykkään siitä ihan hirveästi. Se on sellainen lempeän rauhallinen ja valoisa keltainen. Mietin jo kuumeisesti, mihin muualle voisin tätä väriä käyttää..

Siellä ne hepat nyt kirmailee. Tässä tapetissa on sen verran liikettä, että maksimissaan yhden seinän tapetoisin tällä. Muuten voisi mennä liian levottomaksi ainakin minun makuun. Tapetti on kyllä hyvin vahvaa ja laadukkaan oloista.

Ovenpielilistoitukset saatiin myös tytön huoneeseen tehtyä. Tässä huoneessa olisi jäljellä enään parin listan asennus ja maalaus, oven ja lattian maalaus sekä patterin asennus. Sitten olisi tytölle oma huone valmiina.

Tuohon porraskuiluun tulee suurikokoinen öljyvärimaalaus. Tilassa on hivenen modernikin fiilis.

Aaltoileva vanha hirsi on maalattuna veistoksellinen.

Pienen pieni pätkä porraskaidetta pitäisi rakentaa tuohon portaiden yläpäähän.

Jospa pian saataisiin kuvia myös aulan toiselta puolelta poikien huoneesta. Yläosa seinästä on jo maalattu. Pian myös tapetoidaan sielläkin yksi seinä. Alaosan maalia vielä odotellaan postiin saapuvaksi.. Nyt täällä alkaakin koululaisilla loma, mukavaa ottaa viikko rennosti ilman pakollisia aamuherätyksiä!

Väliovien putsausta ja listoja

Täällä on pidellyt sen verran hienoja ilmoja, että on tullut ulkoiltua normaalia enemmän. Sen seurauksena koti on kyllä päässyt sisältä räjähtämään, kun kukaan ei ole jaksanut käyttää aikaa pyykin viikkaamiseen tai lelujen keräämiseen.  Piti myös hetki mietiskellä, mitä oikein ollaan tehty rakentamisen kanssa viime päivinä ja viikkoina. No jotakin sentään. Poikien huoneen ovi on puhdistettu maalikerroksista.

 Ikkunat ovat saaneet listat.

 Mies on myös surautellut uusia listoja. Tässä lumppupaperiseiniin tulevat rintalistat.

Olemme vähän suunnitelleet, että tulevana viikonloppuna maalattaisiin yläkerran seinät. Sitä ennen pitäisi vielä pestä pari hirsiseinää aulasta. Ovetkin olisi mukava saada paikoilleen ja vaikka maalattua samalla.

Iltaisin täällä on suunniteltu kasvimaata. Tarkoitus on ollut lähteä muutamalla lajikkeella liikkeelle, mutta kummasti lista tahtoo venyä, kun oikein alkaa miettimään, mitä omasta maasta olisi mukava saada ruokapöytään. Katsotaan, mitä kevät tuo tullessaan. Mies on ainakin kovasti suunnitellut kasvihuoneen rakentamista. Mutta ehditäänkö vielä tänä keväänä, saa nähdä.

Aurinkoista ystävänpäivää toivotellen,

Elina

Tammikuun puuhasteluja

Yläkerrassa on oksalakattu lähes kaikki katot ja lautaseinät. Ikkunoihin on rakennettu smyygit ja  poikien huoneessa seinät on saatu lumppupaperoitua. Puukuitulevyjen saumoihin laitettiin paperinauhat. Näihin saumakohtiin olemme käyttäneet Domus Classican liimapaperinauhaa. Laitan lumppupaperointiohjeet tänne, kunhan ehdin ajatuksen kanssa laatimaan postausta.

Meillä on nyt mietinnässä, maalaisimmeko alaosan seinästä eriväriseksi. Ala- ja yläosan välikohtaan tulisi koristelista. Tämä on hyvin perinteinen tapa maalata lumppupaperoidut seinät, mutta en tiedä, miltä se näyttää vinokattoisessa huoneessa. Korkeus huoneessa tuntuisi ainakin riittävän tähän ratkaisuun ja ikkunakin huoneessa on hieman normaalia alempana. Täytynee tehdä vielä jonkinlaisia kokeiluja ennen kuin ryhtyy maalaamaan.

Nämä lumppupaperiseinät maalaamme mattapellavaöljymaalilla, jota käytimme myös alakerran lumppupaperiseiniin. Tykkään tuosta liimamaalimaisesta himeästä pinnasta, joka on kuitenkin puhdistettavissa samoin kuin perinteisellä pellavaöljymaalilla maalattu pinta. Meillä tämä puhdistettavuus on tärkeä ominaisuus, kun on pieniä talossa.

Teimme yläkertaan simppelit kattolistat itse.  Ulkoreunaan tehtiin jyrsimellä pieni profiili, joka antaa listalle kuitenkin vähän ilmettä.

Tytön huoneen heppatapetti saapui jo ja tässä tulee pieni kuvamaistiainen. Minusta tuo Sandbergin Collette -tapetti on sen verran tyylikäs, että menee hyvin vielä vanhemmankin lapsen huoneessa. Saapa nähdä, miltä seinällinen hevosia tulee näyttämään.. Se on tuossa tapetissa kiva, kun pohja on lämmin luonnonvalkoinen ja hepat tuollaisia tussipiirrosmaisia. Tytön huoneen suunnitelmat romanttisesta kesäkamarifiiliksestä saivakin sitten täyskäännöksen!

Kolmivuotias sanoikin tänä aamuna silmät pyöreinä haluavansa huoneensa seinälle avaruussankareita. Siinäpä sitä vasta olisikin sisustushaastetta! :D Mutta nyt odotan innolla, että pääsen pitkän tauon jälkeen taas maalaamaan. Mukavaa!