Syksyn kunnostusprojekti -korkoossänky!

Tuntuu, että on ollut täältä blogimaailmasta pitkähkö tauko. Ei vain ehdi kaikkialle. Välillä kaipaan sitä aikaa, kun vielä rakensimme ja oli mukava seurata mielenkiintoisia talonrakennus- ja remppablogeja ja odottaa uusia päivityksiä. Blogien kautta sai silloin valtavasti ideoita ja tietoa rakentamiseen sekä vertaistukea suuren projektin keskellä elämiseen. Mutta ajallansa talot ja remontitkin valmistuu ja blogit luonnollisesti hiljenee. Näin on omankin blogini käynyt, rakennusrintamalla tahti on hiljentynyt ja muut asiat täyttävät elämää. Hyvä tietenkin, ettei elämä ole ikuista rakentamistakaan.

Mutta nyt meille on löytynyt korkoossänky! Kiitos blogiini eksyneen lukijan, joka otti sähköpostilla yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta ostaa 1800-luvulta peräisin olevan korkoossängyn. Pohjalaisesta kaksikerroksisesta sängystä kuulee käytettävän monenlaisia nimityksiä, kuten ylisänky, korkoossänky, sänkyrati, perisänky jne. Onkohan nämä sitten alueellisesti muodostuneita nimityksiä kerrossängylle, mene ja tiedä, mutta minä olen tottunut kutsumaan tätä kaksikerroksista sänkyä korkoossängyksi. :)

Tämä sänky täytti kaikki kriteerit, jotka olin sille asettanut, joten kaupat syntyivät. Halusin tällaisen vanhemman mallin, jossa päädyt on umpipuuta ja kattoon asti korkeat. Sänky onkin niin korkea, että mahtuu nipin napin tupaamme ja niin leveä, että kaksi lasta nukkuisi siinä vaikka rinnatusten. Kiitos vielä mukavalle ja ystävälliselle myyjälle kaupoista!

Nyt on tiedossa jälleen useiden maalikerrosten rapsuttelua ja varmasti myös pintakäsittelyäkin. Kun ryhtyy puhdistaan huonekalua maalikerrosten alta, on aina oma jännityksensä, minkälainen alkuperäinen pinta alta paljastuu ja onko se mahdollista säilyttää. Meidän korkoossängyn laidoista paljastui ootraus, joka on tehty aika karkealla kädellä. Mutta minusta se on hieno juuri noin, ootraus vain kaipaa paikoin kunnostamista.  Mukavaa kaivaa pitkästä aikaa myös bigmenttipurkit esille ja päästä sekoittelemaan maaleja!

Näköjään tämä kalustus hiljalleen tästä täydentyy, kun jaksaa vain odottaa oikean huonekalun vastaan tulemista. Eiköhän tämä sänky joskus nähdä myös kokonaisenakin täällä blogissa ! Kovin helpolla tämä ei päästä sillä jonkin verran täytyy tehdä myös puukorjauksia. Ei mitään isompaa, mutta kuitenkin.

Päreitä ja tervantuoksua

Meillä on pitkän luovan tauon jälkeen ryhdyttä jatkamaan saunaosaston rakentamista piharakennukseen. Varsinaisesta saunasta ei enään paljoa puutu, lauteet, ikkuna, kiuas sekä suihkun asentaminen paikoilleen. Enemmän työtä on pukuhuoneen ja vilpolan/kesäkeittiön rakentamisessa.

Vilpolassa muut seinät ovat hirrestä, mutta saunaa vasten rakennettu väliseinä on odotuttanut vuorausta. Aluksi ajattelimme tehdä seinän höylätystä laudasta, mutta suunnitelmat saivatkin yllättäin uusia suuntia, kun meille tarjoitui tilaisuus ostaa vanhoja kattopäreitä. Tämän päivän mies onkin tervannut päreitä, joilla seinä on tarkoitus vuorata. Kuvassa piharakennuksen valo vääristää päreiden sävyä, ne näyttävät luonnossa tummemmilta ja tasaisemman sävyisiltä. Tuskin malta odottaa, että näistä päästään tekemään seinäpintaa.

Heti piharakennuksen ovia vastapääten oleva seinä on tarkoitus vuorata päreillä. Kuvassa näkyvä valkoinen ovi johtaa pukuhuoneeseen, sen edustalla on vilpola, jonka toiseen päähän tulee kesäkeittiö.

Pukuhuoneen ovessa on kaunis ruskea sävy, jonka olen ajatellut ottaa esiin maalikerrosten alta. Katsotaan pitääkö puhdistettua ovea vielä kevyesti sävyttää.

Meillä on varastossa myös jonkin verran vanhoja pitkiä lattialankkuja, jotka riittävät sopivasti vilpolan lattiaan. Näissä on nätti vihreä sävy ja täytyykin katsoa miltä se näyttää tervattujen päreiden ja lämpimän ruskean oven kanssa.

Päre on niin mahtava materiaali ja se taipuu minusta upeasti myös moderniin puurakentamiseen. Perinteisen pärekaton teko olisi myös kiva oppia, olemmekin välillä harkinneet sellaisen tekoa pieneen pihamökkiimme, josta tulee suoja kesälampaille.

Vinokattojen alla

Miehellä on ollut kaksi viikkoa työlomaa. Kyllä onkin tämä loma mennyt huhkiessa, milloin pihatöiden ja milloin yläkerran parissa. Lisäksi mies on hoitanut lapsia, kun itse olen välillä tehnyt töitä.. onneksi toinen puoli lomasta vielä odottaa ja silloin pidetään sitä oikeaa lomaa ja mies päästetään heti alkuun opettelemaan purjehtimisen jaloja taitoja. Vaikka takana onkin paljon työtä ja hikipisaroita, niin lopussa kiitos seisoo. Ja tämän venymisen tuloksista, en malta olla vähän hihkumatta. :D

Olen malttamattomana kurkistellut portaiden yläpäästä aulaan, täällä on valoa ja avaruutta! Yläkerta on niin valmis, että se voidaan viimeisen lattiamaalikerroksen kuivumisen jälkeen ottaa käyttöön. Ja kun ensi viikolla aloitan kokoaikaisesti työt, saan kuin saankin aloittaa ne uutukaisessa työpisteessä. Työviikko myös käynnistyy minulla mielenkiintoisella projektilla, jossa suunnitellaan kotia vanhaan kansakouluun.

Lähiviikkoina on varmasti tiedossa enemmänkin kuvia yläkerrasta.
Ihanaa päästä sisustamaan myös lasten huoneita, vihdoinkin!

Odottelua ja aulatilan ideointia

Nyt on sellainen tilanne, että yläkertaan ei voi kuin kurkistella portaiden yläpäästä ja odottaa ensimmäisen lattiamaalikerroksen kuivahtamista. Mutta hyvä niin sillä välillä tehdään taas hetki töitä muiden ihanien vanhojen rakennuksien parissa..

Onneksi yläkerrassa on enään vain nämä loput maalaukset jäljellä, mutta kuten tiedätte pellavaöljymaalien kanssa valmista tulee kovin hitaanlaisesti. En odota yläkertaa ainoastaan sen vuoksi, että lapset saavat huonetilaa, sillä itsekin saan jotakin hyvin tärkeää -oman työpisteen! Se tulee enemmän kuin tarpeeseen. Suurin kiitos siitä kuuluu siipalle, joka on taas viime päivät ahkeroinut yläkerran kimpussa. Työtila näyttäisi nyt valmistuvan juuri sopivasti äitiyslomani loppuun.

Koska teen töitä tietokoneella, en kovin suurta tilaa tarvitse. Työpiste sijoittuu tuohon aulan nurkkaan, joka näkyy ylemmässä kuvassa oikealla. Rakennuspiirustustulostin tulee aiheuttamaan enemmän päänvaivaa suurikokoisuudellaan. Saa nähdä, miten saan sen järkevästi sijoitettua aulaan, josta ovia lähtee joka suuntaan. Onneksi kaikkia ovia ei vielä käytetä aktiivisesti.

Työpisteestä olen saanut myös uuden sisustushaasteen. Miten saada kauneus, viihtyvyys ja hyvä ergonomia samaan pakettiin? Heittäkääpä rohkeasti idoita tällaiseen vanhan talon työpisteeseen. Kaikki otetaan ilolla vastaan, sillä hankintoja ei ole vielä tehty. Ainakin nämä vanhat mööpelit pitänee tässä kohdin unohtaa. Työpöydäksi olen katsellut Ikean Linnmon -pukkipöytää, sarjaan kuuluva tuolikaan ei ole hullumman näköinen. Molemmissa saa säädettyä korkeutta. Nämä ovat kuitenkin puisia huonekaluja ja niihin voisi sutia myös hieman pehmeämmän sävyn päälle, vaikka pellavaöljymaalilla.

Roiskemaalausta vai ei?

Olen täällä arponut, että tekisinkö poikien huoneeseen roiskemaalausta lumppupaperiseinille. Kannatatteko ajatusta? Pienet herrat ovat antaneet suostumuksen asialle, mutta äiti ei ole vielä ratkaissut jaksaako ryhtyä hommaan. Roiskimisessa ei ole mitään ongelmaa, mutta se  muiden paikkojen suojaus.. Roiskeet voisivat tuoda hauskankin kontrastin modernille tapetille. Pikkuisen näin harmaana meinaa seinät olla vähän pliisut makuuni, mutta toisaalta saahan huonekaluilla ja muulla tavaralla tarvittaessa jytyä huoneeseen.

Päädyin lopulta maalaamaan seinien alaosan vaaleaksi, toinen maalikerros on vielä maalaamatta ja sen vuoksi alaosa näyttää vähän rumankirjavalta. Tämä vaalea alaosa tekee huoneesta kyllä mukavan valoisan. Tykkään tosi paljon tuosta, kun seinät on kokonaan lumppupaperoidut ja lista jakaa sen kahteen osaan. Olen luultavasti päätymässä tähän ratkaisuun myös keittiön seinien kanssa. Yläosaan voisi keittiössä maalata sabluunalla. Nyt olen tyytyväinen, etten lähtenyt hosumaan keittiön seinien kanssa liian aikaisin. Lumppupaperi, roiskemaalaus ja sabluunajutut ovat osoittautuneet mun jutuiksi! Savirappaus olisi myös kovasti kiinnostava, mutta en ole vielä saanut siippaa oikein innostumaan siihen, että alettaisiin ämpärikaupalla kantamaan rapaa sisään. ;)

Nyt pitäisi löytää sopivan kokoisia huonekaluja lastenhuoneisiin. Sänkyjä löytyy, mutta pieniä kaappeja ja koulupöydiksi soveltuvia vanhoja talonpoikaispöytiä on etsinnässä. Ongelma noissa vanhoissa pöydissä vain tahtoo olla, kun jalkatila jää niissä usein turhan pieneksi.

Tämä jalkapallotapetti on  kyllä niin meidän vanhimman pojan näköinen ja myös mieluinen hänelle. Poika ehti jo huolehtimaan, että jos hän joskus muuttaa tuvan päälle tulevaan huoneeseen, jalkapallotapetti jääkin tähän huoneeseen. Mutta onneksi tapettia jäi hyvä määrä jemmaan, jos se vielä muutaman vuoden päästäkin tykästyttää.

Tapetti Boråstapetter Lilleby 2681

Inspiroivaa kevätvaloa

Talo kylpee jälleen ihanasti kevätvalossa. Talvihorroksesta heräilevän vain täytyy vielä säädellä häikäisevää valoa pellavarullaverhoilla.

Tämä on niin vaarallista aikaa, kun inspiraatio toisensa perään tahtoo iskeä ja uusia maalaussuunnitelmia alkaa viritä päässä.. Mies jo kyseli, että aiotko kenties maalata koko talon uusiksi. :) No en sentään. Mutta olen pitkän pimeän talven ajan silmäillyt eteistä ja kuistia, joiden maalaustyöt on edelleen vaiheessa ja miettinyt, mitä niihin lopulta laittaisin. Tänään taas keräsin kaikki ihanat kirjani kasaan ja katselin antaumuksella kuvia vanhoista rakennuksista. Monta ideaahan niistä lähti taas syntymään.

Nämä kolme alimmaista kuvaa on Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Tätä ensimmäisen kuvan kuviota olen jo pitkään katsellut ja miettinyt, voisinko hyödyntää sitä meidän eteisen ja ehkä kuistinkin lautaseiniin ja kaappeihin. Pieni yksinkertainen kuvio, mutta isona alana tehtynä näyttää upealta. Tätä olisi myös aika näppärä käydä tekemässä aina muutama kuvio kerrallansa. Köyhän tapettia siis, mutta eikö se köyhyys ollut perinnerakentajan hyvä ystävä. ;)

Tämä kuvio olisi myös kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Katsotaanpa liikenisikö jo aikaa tällaisten suunnitelmien toteuttamiseen, vai jäävätkö nämä vielä hautumaan ja odottamaan parempaa hetkeä.. Sen olen oivaltanut, että matkalla olo on parasta perinnerakentamisessa ja tylsäksi menisi, jos kaikki olisi hetkessä täysin valmista -siitäkin huolimatta, että keskeneräisyys välillä stressaa ja jopa tuskastuttaa.

Inspiroivia kevätpäiviä kaikille!

Uusi maalituttavuus

Jokin aika sitten kävin vanhaa taloa kunnostavan ystäväni luona ja hän oli juuri maalannut kuistin kattoa ja vähän hirsiseiniäkin minulle tuntemattomalla pellavaöljyemulsiomaalilla. Ihastuin heti tuohon mattamaaliin ja minunkin täytyi tilata maalia kokeeksi. Tätä Allbäckin maalia saa siis Rakennusapteekista.

Eilen hipsin vauvan päiväunien aikana yläkertaan ja ajatus oli vain vähän koittaa, miltä maali näyttää. Yhtäkkiä olinkin sutinut toisen aulan hirsiseinän kokonaan.. Tällä oli kyllä ilo maalata! Maalista löytyy valmiita sävyjä, jotka itse sekoitetaan. Bigmentit tulee siis pussissa mukana. Tämä on minusta aika kätevääkin. Tilasin valkoista maalia kolme litraa ja erilaisia bigmenttejä, joista voin sekoitella sopivia sävyjä.

Tähän hirsiseinään laitoin vintagen harmaata, mutta en laitanut bigmenttiä niin paljon kuin valmiissa sävyssä kehoitettiin laittamaan. Maali kuivuu nopeaa ja mikä parasta, tämä ei tuoksu juuri millekään. Maali on vesiliukoinen, joten pensselitkin puhdistuvat helposti miedolla suopavedellä. Valmiista seinästä minulla tuli jotenkin mieleen synnyinpitäjäni vanhan puukirkon maalatut hirsiseinät, joita lapsena aina joulukirkossa käydessämme tutkailin ja ihailin.

Ensimmäiset tapiseeraukset

Mies sai eilen onnellisesti ja onnistuneesti tapetoitua vanhemman tytön huoneen seinän. Yläkerrassa on tällä hetkellä niin paljon kaikenlaista rakennustavaraa, että kuvaaminen tuntuu vähän hankalalta. Romuvuorista huolimatta laitan nyt muutaman kuvan tulemaan. Lautaseinät maalasin vaaleankeltaisiksi. Sävystä ei kyllä kuvan välityksellä saa oikein hyvää käsitystä, mutta tykkään siitä ihan hirveästi. Se on sellainen lempeän rauhallinen ja valoisa keltainen. Mietin jo kuumeisesti, mihin muualle voisin tätä väriä käyttää..

Siellä ne hepat nyt kirmailee. Tässä tapetissa on sen verran liikettä, että maksimissaan yhden seinän tapetoisin tällä. Muuten voisi mennä liian levottomaksi ainakin minun makuun. Tapetti on kyllä hyvin vahvaa ja laadukkaan oloista.

Ovenpielilistoitukset saatiin myös tytön huoneeseen tehtyä. Tässä huoneessa olisi jäljellä enään parin listan asennus ja maalaus, oven ja lattian maalaus sekä patterin asennus. Sitten olisi tytölle oma huone valmiina.

Tuohon porraskuiluun tulee suurikokoinen öljyvärimaalaus. Tilassa on hivenen modernikin fiilis.

Aaltoileva vanha hirsi on maalattuna veistoksellinen.

Pienen pieni pätkä porraskaidetta pitäisi rakentaa tuohon portaiden yläpäähän.

Jospa pian saataisiin kuvia myös aulan toiselta puolelta poikien huoneesta. Yläosa seinästä on jo maalattu. Pian myös tapetoidaan sielläkin yksi seinä. Alaosan maalia vielä odotellaan postiin saapuvaksi.. Nyt täällä alkaakin koululaisilla loma, mukavaa ottaa viikko rennosti ilman pakollisia aamuherätyksiä!

Erilainen viikonloppu ja tulevia töitä

Nyt tulee postaus, joka liippaa vain hivenen rakentamista. Meillä on takana vähän erilainen viikonloppu. Mies oli poikien kanssa reissussa ja me vietettiin tyttöjen kanssa ihana ja rauhallinen viikonloppu kotona. Minulla oli juuri alkanut myyntipaikka loppuviikosta Seinäjoen Ykkösbasaarin kirpputorilla, joten kävimme vanhemman tytön kanssa kaappeja ja lämpimässä varastossa (eli keskeneräisessä saunassa) säilytyksessä olleita tavaroita urakalla läpi. Pikkuapulaiseni oli vikkelä kirjoittamaan ja liimaamaan hintalappuja ja suureksi avuksi myös tavaroiden roudauksessa. :)

Melkoinen kuorma lähtikin kirpputorille vaatteita, astioita, kirjoja ja kaikenlaista sekalaista valokuvakehyksistä ylimääräiseen kahvinkeittimeen. Jotenkin urakan päätteeksi on sellainen "syväpuhdistunut" olo. Kauppa lähti hyvin käyntiin ja parhaat kuopaistiin nopeaa päältä, mutta lisää on edelleen tulossa ja myyntiaikaakin vielä 10 päivää. Vein paljon vauvanvaatteita, erityisesti hyväkuntoisia poikavauvan vaatteita. Hinnat euron molemmin puolin. Mutta myös isompien lasten vaatteita päätyi myyntiin.

Lastenvaatteista löytyy mm. Reimatec, Remu, Marimekko, Polarn o. Pyret, Moonkids, Pomp de lux, Newbie, Ticket to heaven, Metsola, Benetton, Me&I.. Varaston laatikoista löytyikin paljon sellaisia lastenvaatteita, jotka olin kokonaan unohtanut. Kerrottakoon myös, että tyhjennysintoni jatkui vielä Torin puolella muutamalla huonekalulla, lampulla sekä Pentikin astioilla.. Osa tavaroista lähti myös suoraan kierrätykseen.

Ensimmäinen ajatus tässä tietenkin on ollut päästä eroon tarpeettomaksi käyneestä tavarasta, mutta myös raivata sauna sille mallille, että sen rakentamista päästään jatkamaan ehkä jo tässä kevään aikana. Vauvan pidemmät päiväunet hyödynsin vielä sutimalla pohjamaalin loppuihin maalaamattomiin lautaseiniin yläkerrassa. Tämän urakan keskellä emme uhranneet liioin aikaa ruuanlaitolle, vaan söimme valmista ja mussutimme vielä hyvän kokoiset irtokarkkipussit päälle. Mutta olipa mukava ja vähän erilainen viikonloppu! :)

Seuraavaksi pääsen yläkerrassa vaihteeksi hirsiä pesemään. Aulan pari hirsiseinää täytyy pestä ennen seinien varsinaista maalausta. Miehellä taas taitaa olla seuraavaksi ohjelmassa ovien asennus. Lisäksi yläkerta pitäisi siivota perusteellisesti laudanpätkästä ja muusta sotkusta. Hommaa siis riittää.

Valoa yläkerrassa!

Täällä on pimeä ja harmaa päivä, mutta yläkerrassa tuntuu olevan raikkaampaa ja valoisampaa kuin koskaan aiemmin. Katot on nyt saatu maalattua ja kummasti valostui koko yläkerta. Kattoihin käytimme Suomen luonnonmaalien ekologista ja hengittävää Auro -maalia. Meillä on myös alakerran katot maalattu kyseisellä maalilla. Seiniin käytämme mattapellavaöljymaalia ja lattioihin tavallista pellavaöljymaalia.

Kylläpä raikastuu, kun mäntylauta alkaa peittyä maalin alle!

Nyt on niin herkulliset hetket yläkerrassa, kun tästä eteenpäin tulee vain valmista pintaa.

Olen niin tyytyväinen näihin yksinkertaisiin listoihin, jotka mies teki itse. Profiili tulee myös kauniimmin esille maalattuna.

Lattialankut on myös paukuteltu kiinni konetaotuilla nauloilla. Tykkään tuosta naulankannan muodosta, joka antaa kivasti ilmettä uusiin lankkulattioihin ja lautakattoihin. Pienen pieni, mutta tärkeä yksityiskohta.

 Seuraavaksi seinien kimppuun!

Keittiön maalattu lattia ja uudistunut valaistus

Maalasimme keväällä keittiön lattian ja miehen nikkaroiman ruokapöydän vaalean harmaaksi. Nyt kun illat ovat pimentyneet, tämä on tuntunut hyvältä ratkaisulta. Keittiö on paljon raikkaampi ja valoisampi. Enään ei tunnu, että hirsiseinille täytyisi tehdä jotakin. Viime talvena, kun mietin niiden maalaamista tai tapetoimista.

Ostin kesällä myös keittiöön pari Bloomingvillen seinälyhtyä paikallisen sisustusliikkeen poistotuotteista. Nämä lyhdyt valaisevat peilin ansiosta todella tehokkaasti keittiön, eikä muuta valaistusta ole keittiössä tarvittu iltaisin. Kynttilänvalo tuo myös seinien kauniin piilutuksen hienosti esille. Päivän helmihetkiä onkin, kun lapset ovat nukahtaneet tupaan ja saamme miehen kanssa rauhassa nauttia iltateen viihtyisässä keittiössä. Tunnelma on niin rauhoittava ja pysähtynyt.

Keittiöön on myös saatu pöydän päälle uusi valaisin. Se on Antiikkiverstaan isompi suutarinlamppu. Aiemmin meillä oli tässä pöydän päällä Ikean Ranarp-valaisimet, mutta niiden möhkömäinen muoto jotenkin häiritsi ja valo ei tuntunut mukavalta. Yksi tällainen suutarinlamppu tuntuu paitsi keveämmältä myös valaisee paljon kauniimmin ja tehokkaammin. Keittiössä tuntuu siis palat loksahtaneen paikoilleen viime talven jäljiltä, kun silloin tuntui, että keittiössä on hieman liian raskas tunnelma pimeään aikaan.

Keskikesän kuulumiset

On ollut niin paljon tekemistä, menemistä ja ehtimistä, monenmoista, että blogikin on jäänyt hetkeksi unholaan. Mutta välillä on myös nautittu lomapäivien suomista kiireettömistä hetkistä, yhdessäolosta, keskikesän valosta ja lämmöstä. Asumme nyt ensimmäistä kesää tässä talossa ja olen nauttinut valtavasti auringon kiertokulusta täällä. Heräämisen jälkeen on ihanaa aloittaa päivä aamuaurinkoisessa kylpyhuoneessa. Nykyään heräänkin aina ensimmäisenä ja nautiskelen aamun rauhasta itsekseni.

Myös makuuhuone on valoisa aamuisin. Välillä olen harkinnut pimennysverhon hankkimista, mutta toisaalta on ihanaa herätä kesäaamun aurinkoon. Valkoinen kuvio tuli tehdyksi seiniin, mutta välikuvion taidan tehdä syksymmällä.

Kuluneella viikolla meidän kodissa on tuoksunut juhannusruusu. Myös pihamaalle istutettiin ensimmäinen ruusupensas.

Nämä kuvat pihalta olen napsaissut yhdentoista jälkeen iltayöstä. Täällä on saatu nauttia auringon kiertokulusta aamusta iltamyöhään, vain aivan varhaisin auringonnousu jää metsän taakse, mutta siivilöityy hurmaavasti pohjoispuolen pelloille. Kurjet tuntuvat viihtyvän aamuvarhaisin ympäröivien peltojen rauhassa. Olemme nähneet pelloilla iltamyöhäsellä myös hirviä.

Piharakennuskin on ollut tovin aikaa maalattuna, vielä pitäisi kunnostaa ovet ja luukut. Nyt ei ole raskinut tehdä oikein mitään. Lämpö tuntuu niin harvinaiselta herkulta, että siitä on pitänyt nauttia täysin siemauksin.

Puusohva valmis

Tähän saakka tupa on ollut lähinnä lastenhuoneena, mutta nyt olemme ryhtyneet sisustamaan sitä olohuoneeksi. Eipä ole juuri tehnyt mieli kuvatakkaan tupaa aiemmin, kun se ollut jatkuvasti lelujen valtaama leikkitanner. Nyt saimme kantaa kunnostamamme puusohvan tupaan. Ehkäpä tässä pian saadaan laajempiakin kuvakulmia otetuksi olohuoneesta.

Sohvassa oli tyypillinen vaaleanvihreä maali, joka oli imeytynyt syvälle kuluneeseen puuhun. Alkuperäinen punaruskea väri oli minusta kaunis, mutta lähti paikoin lähes kokonaan pois maalinpoistossa. Osa jaloista oli uusittu vähän kömpelösti, emme kuitenkaan lähteneet uusimaan niitä nyt, kun sohva tuntui kuitenkin tukevalta. Sekoittelin tämän pellavaöljymaalin mahdollisimman lähelle alkuperäistä väriä. Maalasin kaksi kertaa hyvin ohuelti ja minusta vanha patina jäi paikoin kauniisti kuultamaan alta. Nyt sohvaan pitäisi vielä tehdä pehmuste istuinosaan

Nyt maalataan!

No nyt on päästy maalaamaan piharakennusta Kylläpä maali tekee ihmeitä vanhalle hirsipinnalle. Tuskin tässä malttaa odottaa työn etenemistä! Tuore keittomaali on vielä niin punaista, kuin olla voi.

Mies maalaamassa uskollisen apulaisensa kanssa.

Tästä yhdistelmästä minä niin tykkään -vanha vastamaalattu hirsiseinä ja luonnonkivijalka!

Leikkimökki maalataan samalla uudelleen.

Hiljaa hyvä tulee

Blogi on viettänyt vähän hiljaiseloa. Täällä on ollut niin paljon tekemistä, että tuntuu, ettei enään ehdi raportoimaan kuulumisia. Ennen myrskyn saapumista siivosimme taas pihamaata, kokosimme leikkimökin, jonka rakentelimme jo pari vuotta sitten. Monenlaisia muita pieniä talon ulkopuolisia hommia on saatettu loppuun. Nyt odotellaan, että säiden puolesta pääsisimme maalaamaan piharakennuksen. Maalitkin odottavat valmiina. Piharakennus maalataan myös keittomaalilla. Tällä kertaa ostimme maalin valmiiksi keitettynä.

Olen iltaisin "puhdetöinä" pikkuhiljaa maalannut valkoisia kuvioita kamarin seiniin, nyt alan olla loppusuoralla. Huoneeseen on tullut aivan omanlaisensa tunnelma.. On ihanaa nähdä, kun omat sisustussuunnitelmat, jotka on laadittu jo pari vuotta sitten,  pala kerrallansa valmistuvat ja kokonaisuus näyttää aina valmiimmalta. Näitä sabluunamaalauksia on tulossa lisää tänne alakertaan muun muassa kattolistoihin.

Varastossa etenee myös tuvan sohvaprojekti hitaasti, mutta varmasti.  Maalinpoisto oli tämän huonekalun kohdalla kaamea urakka. No nyt tuntuu, että ollaan jo voiton puolella, kun sohva on saanut pohjavärinsä!

Koukussa kuvioihin

Oi joi, ymmärrän hyvin himovirkkaajia tai -kutojia. Tähän sabluunamaalaukseenkin tahtoo jäädä koukkuun. Tekee mieli tehdä vielä yksi kuvio, vaikka muut hommat jo kutsuisi.. :)

Nämä lumppupaperoinnin saumakohdat ovat minusta hauskan näköisiä ja antavat koko seinälle aivan omanlaisen elävän luonteensa. Tähän huoneeseen olemme harkinneet myös kattomaalausta. Kävin taannoin purkuun menevässä pohjalaistalossa, jossa oli ihana koristeellinen peräkamari kattomaalauksineen. Huoneen tunnelma on jäänyt mieleen ja jotakin sellaista tavoittelen myös tähän meidän kamariimme. On mukavaa, että yksi huone on vähän heinostuneempi muuten melko rouheassa talonpoikaistalossa. Kun joskus tulevaisuudessa saamme kaikki makuutilat rakennettua yläkertaan, tämä huone saa jäädä tällaiseksi vähän ylimääräiseksi vieras- tai kirjastohuoneeksi.

Olen muokannut oman sabluunani Gysingen sabluunavihosta. En halunnut aivan näin pallomaista, moniväristä ja tiivistä kuviota. Näiden maalaamieni kuvioiden väleihin tulee kyllä toinen kuvio pohjaväriä tummemmalla sävyllä.