Blogin uusi ilme

Blogin ilme päivittyy, mutta sisältö pysyy ennallaan. Väliaikainen sekavuus blogissa voi siis johtua näistä muutostuulista. Maisema on viime postauksesta muuttunut melkoisesti, kinokset on tiessään ja luonnossa on jo pieni häivähdys vihreää..  Täällä on haaveiltu kesälomasta ja ensimmäisestä kunnon kesästä omassa kodissa kaikkien näiden rakennusvuosien jälkeen. Juuri nyt elämässä tapahtuu paljon asioita, jotka vaativat keskittymistäni ja sen vuoksi blogi voi olla vähän hiljaisempi.

Postauksen kuvan olen muistaakseni räpsäissyt kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tuollainen sabluunamaalaus väreineen sopisi medän keittiöön.. ah, näitä haaveita kyllä riittää!

Inspiroivaa kevätvaloa

Talo kylpee jälleen ihanasti kevätvalossa. Talvihorroksesta heräilevän vain täytyy vielä säädellä häikäisevää valoa pellavarullaverhoilla.

Tämä on niin vaarallista aikaa, kun inspiraatio toisensa perään tahtoo iskeä ja uusia maalaussuunnitelmia alkaa viritä päässä.. Mies jo kyseli, että aiotko kenties maalata koko talon uusiksi. :) No en sentään. Mutta olen pitkän pimeän talven ajan silmäillyt eteistä ja kuistia, joiden maalaustyöt on edelleen vaiheessa ja miettinyt, mitä niihin lopulta laittaisin. Tänään taas keräsin kaikki ihanat kirjani kasaan ja katselin antaumuksella kuvia vanhoista rakennuksista. Monta ideaahan niistä lähti taas syntymään.

Nämä kolme alimmaista kuvaa on Lena Nesslen kirjasta Sablonimaalaus. Tätä ensimmäisen kuvan kuviota olen jo pitkään katsellut ja miettinyt, voisinko hyödyntää sitä meidän eteisen ja ehkä kuistinkin lautaseiniin ja kaappeihin. Pieni yksinkertainen kuvio, mutta isona alana tehtynä näyttää upealta. Tätä olisi myös aika näppärä käydä tekemässä aina muutama kuvio kerrallansa. Köyhän tapettia siis, mutta eikö se köyhyys ollut perinnerakentajan hyvä ystävä. ;)

Tämä kuvio olisi myös kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Katsotaanpa liikenisikö jo aikaa tällaisten suunnitelmien toteuttamiseen, vai jäävätkö nämä vielä hautumaan ja odottamaan parempaa hetkeä.. Sen olen oivaltanut, että matkalla olo on parasta perinnerakentamisessa ja tylsäksi menisi, jos kaikki olisi hetkessä täysin valmista -siitäkin huolimatta, että keskeneräisyys välillä stressaa ja jopa tuskastuttaa.

Inspiroivia kevätpäiviä kaikille!

Vaikeita tapettivalintoja

Maisema muuttui joulun vesisateesta kirskuvaksi pakkaseksi ja huurrepuiksi. Jotenkin näissä auringonsäteissä tuntuu kylmyydestä huolimatta kevään lupaus. Tuntuu, kuin olisi taas vähän enemmän energiaa tarttua erilaisiin puuhiin.

Tänään tulikin tilattua listoja yläkertaan sekä tapettiliisteriä ja muuta tykötarvetta, jotta päästään seuraaviin työvaiheisiin käsiksi. Parin seinän tapetoinnista on vain paisunut naurettavan iso ongelma, eikä tapetteja ole vieläkään tilattu.. Yksi haluaa hevostapettia, toinen jalkapallotapettia ja kolmas haikailee historiallisten paperitapettien perään. Toisin sanoen  -lapset vastaan äiti. :)

 
Senkin on saanut oppia, että perinnerakentaja saa olla tarkkana tapettien kanssa. Monet niin sanotut historialliset mallit, jotka luovat mielikuvan aidosta paperitapetista, ovatkin kuitutapettia ja sisältävät polyesterikuitua.  Ideologisesti ymmärränkin hyvin, että monet eivät halua kuitutapetteja luonnonmukaisilla materiaaleilla rakennettuun hengittävään perinnetaloon, vaikka rakennuksen kannalta tuskin olisikaan niin dramaattista, vaikka kuitutapettia muutamaan väliseinään laittaisi. Itsekään en mielelläni ulkoseiniä vasten laittaisi mitään muovia sisältävää materiaalia, vaikka niitä kuinka olisi testattu höyryn läpäiseviksi.

Selasimme melkoisen määrän erilaisia tapettimallistoja läpi. Lasten tapetti-ihastukset osuivat aina kuitutapettien kuoseihin. Meillä nämä kaksi seinää, jotka yläkerrasta on päätetty tapetoida, on kevyitä uusia väliseiniä. Näiden seinien kohdalla voisin myöntyä kuitutapetille ja saavathan lastenhuoneet toki olla myös asujiensa näköiset. Kaksi muutaman neliön seinää on helppo myös tapetoida myöhemmin lasten kasvettua tai huoneiden käyttötarkoituksen muuttuessa uudelleen.

Ulkoseiniä ja hirsisiä väliseiniä vasten tytön huoneeseen tulee maalattua lautaa ja poikien huoneessa puukuitulevy ja lumppupaperiarkit. Lumppupaperoinnin perään kyseltiin paljon myös messujen aikana. Ajattelinkin, että voisin tehdä oman postauksen ohjeineen tuosta hommasta nyt, kun siitä on jonkin verran tullut itselle kokemusta.

Jännitimme vähän, miltä portaikko tulee näyttämään, mutta tässä korkeassa kapeassa tilassa onkin oma kiva tunnelmansa.

Historiallisista paperitapeteista vielä puheenollen. Löysin aivan hurmaavien tapettimallien äärelle Backlidens Gård -blogin kautta. Käykää kurkkaamassa näitä ihania ruotsalaistapetteja täällä.

Minä löysin sieltä meille keittiöön tapetimallin, täytyy vain tovi vielä lihottaa säästöporsasta..

Kuva Hagelsrums Handtryck

Meille tämä tapetointi on osa-alueena sellainen, josta on vähiten kokemusta. Olemme vain kerran aiemmin tapetoineet paperitapetilla.  Minkälaisia ajatuksia teillä on vanhoihin taloihin sopivista tapeteista ja tapetoinnista ylipäätänsä? Kuulisin mielelläni kokemuksia.

Itsenäisyyspäivän aamuna

Täällä herättiin itsenäisyyspäivän aamuun varsin iloisella mielellä. Miehellä oli pari vapaapäivää, jotka hän käytti ahkerasti yläkerran rakentamiseen. Eilen illalla viimeisenä hommana hän avasi porrasaukon yläkertaan. Yläkerrassa on siis ollut lämmöt päällä nyt pari päivää lämpöpuhaltimella. Patterit on vielä asentamatta. Mutta ihan mahtava fiilis, kun ollaan päästy tähän pisteeseen yläkerran kanssa!

Käydäänpä pieni kierros yläkerrassa. Ensimmäisessä kuvassa näkyy portaikkoa. Portaikko kapenee kolmen viimeisen askelman kohdalla hirsien päiden vuoksi. Emme halunneet nipistää yhtään enempää pienen huoneen leveydestä. Oikealla ylhäällä siis kuistin päälle tuleva pieni huone, jonka portaikkoa vasten tuleva seinä on vielä tekemättä. Pientä viimeistelyhommaa on myös tässä portaikossa vielä.

Nyt ollaan aulassa. Hirsiseinät vielä toistaiseksi kylmiksi jääviä ullakkohuoneita vasten täytyi tilkitä huolellisesti pellavalla. Lattialankut on nyt asennettu kunnolla paikoilleen joka huoneessa.

Poikien huoneessa seuraavaksi pitäisi levyttää ja lumppupaperoida seinät. 

Nämä pienet huoneet yläkerrassa ovat minusta mittasuhteiltaan tosi sopusuhtaisia ja suloisen kodikkaita vinoine kattoineen.

Poikien huonetta vastapääten on vanhimman tytön pieni huone ja porrasaukko.

Tässä huoneessa portaikkoa vasten tuleva seinä täytyy vielä levyttää ja näillä näkymin se myös tapetoidaan..

Portaikkoon tulee mielenkiintoisia korkeita seinätiloja. Tästä tulee minun galleriani. Näille seinille aijon ripustaa vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Portaikko on ison ikkunan ansiosta ihanan valoisa. Ikkunassa on sisäpokissa turvalasi.

Eilen illalla mies lähti uurastuksen päätteeksi kaverin luo saunomaan. Lapset jo nukkuivat ja minä surffasin netin syövereissä monta tuntia etsien tapettimalleja tytön huoneeseen. Voi kun tuntui, että ihania tapetteja on aivan liikaa!! En itse tunne kovin romanttista sisustusta oikein omakseni, mutta tytön huoneessa minusta voisi olla pieni ripaus romanttista kesäkamarifiilistä. Yhden herkän ja kauniin sinisävyisen brittitapetin löysin Sandersonin tapettimalleista. Esitellään tämä sinivalkoinen kauneus näin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Tapetti vain on aika suolaisen hintainen, mutta ehkä yhden seinällisen voisi raskia..

kuva kotitapetti

Täällä jäädäänkin nyt odottelemaan mukavaa illanviettoa pikkujoulujen merkeissä.

Hyvää itsenäisyyspäivää vielä kaikille!

-Elina-

Yläkerran kattoa ja seinäpintojen mietiskelyä

Mies aloitti eilen laudoittamaan yläkerran kattoja. Aikamoisia jiirejä näissä keskiosan huoneissa onkin. Toisaalta hienoa, että monimuotoiset kattorakenteet jää näkyville, mutta on näitä vaan aika työlästä ja hidasta laudoittaa. Mies ei halunnut jiireihin listoja, joten laudoitus tehdään varmasti haastavimmalla tavalla jokainen lauta oikeaan kulmaan viistäen..

Olen välillä miettinyt tapettejakin yläkerran huoneisiin, mutta lumppupaperiin taidetaan kuitenkin päätyä. Sillä vain tulee niin vanhahtava tunnelma, että tämän ikäiseen taloon se tuntuu juuri oikealta tavalta paperoida seinät. Poikien huoneessa seinät paperoidaan kauttaaltaan. Tytön huoneeseen tulee laudoitetut seinät, paitsi yksi seinä paperoidaan. Paperoidulle seinälle haluaisin maalata sablonilla. Taas on tullut larattua ihania kirjoja läpi ja etsiskeltyä ideoita yläkertaan. Alla olevassa kuvassa on ihana tunnelma ja värit! Lumppupaperiseinänkin voisi maalata alaosasta eriväriseksi ja laittaa vain listan ylä- ja alaosan väliin. Tätä voisi harkita poikien huoneessa.

Kuva kirjasta Kartanoista huvimajaan

Kaunis sablonikuvio löytyi kirjasta Kuningattaren kaupungissa. Tätä täytyy harkita tytön huoneeseen.

Kuva kirjasta Kuningattaren kaupungissa

Aulassa jää pari hirsiseinää näkyville, loput laudoitetaan. Kevättalvella ihastuin näihin liimamaalattuihin hirsiseiniin Jyväskylän Toivolan vanhassa pihassa. Onko kenelläkään kokemusta liimamaalilla maalaamisesta? Tuleeko pinnasta peittävä yhdellä maalikerroksella? Miten maali toimii uudessa laudoitetussa seinässä? Olisipa mukava kuulla kokemuksia.

Jyväskylä -Toivolan Vanha Piha

Meillä on tapana usein lomilla suunnata johonkin kaupunkiin. Tämän taviloman kaupunkikohteeksi valitsimme Jyväskylän. Vakioasioita kaupunkivierailuissa on museokäynti ja tunnelmallisen kahvilan tai ravintolan etsiminen. Jyväskylässä ne löytyivät samasta pihapiiristä -Toivolan Vanhasta Pihasta. Vanhaan tapaani jaan taas museokuvat tänne blogiini. Palaan niihin usein, kun mietin jonkin tilan sisustusta tai värimaailmaa. Blogi taitaa olla minulle myös rakennuspäiväkirjan lisäksi idealeikekirja, johon on hyvä laittaa muistiin rakentamista tai sisustamista inspiroivat asiat.

Toivolan Vanha Piha on ihastuttava paikka käsityöläispuoteineen, museorakennuksineen ja kahviloineen. Kuparisepän talon värimaailma, savirapatut ja liimamaalatut seinät olivat läkähdyttävän kauniit! Voisin siirtää ne suoraan taloomme, jos se vain olisi mahdollista.. Keltaisesta kammarista saimme inspiraatiota tytön huoneen värimaailmaan. Talo oli täynnä myös kauniita uuneja, tuollaiset yksinkertaiset ja sirot pystyuunit olisi minusta myös todella kauniita.

Kuparisepän talon kadunpuoleinen julkisivu.

Hidasta helmikuuta ja suunnitelmia keittiöön

Helmikuu on lähtenyt liikkeelle hitaasti ja väsyneesti. Pian viikon kestänyt sairastelurumba tässä talossa on syönyt voimia niin sairastelevilta että terveenä pysyneiltä (eli minulta). Liekkö syynä rokotus, jonka ensimmäisen kerran syksyllä otin, että olen saanut porskutella terveenä muiden maatessa sängynomana. Jokatapauksessa täällä ei ole jaksettu tehdä mitään ylimääräistä.  On vain katseltu paikkoja ja mietitty, mitä kaikkea pitäisi tehdä ja taas voisi tehdä, vaikka ei olisikaan niin tarpeellista..

Rakennusaikana meillä jäi nimittäin keittiön seinien käsittely mietintään ja päätimme aluksi jättää hirret näkyville ja rauhassa pohtia tehdäänkö niille jotakin, maalattaisiinko ne kenties tai laitettaisiinko seiniin panelointi ja tapetti. Itse olen koko ajan nähnyt seinissä korkean paneloinnin ja kaistaleen tapettia. Gysingessä käydessämme nappasin tällaisesta korkeasta paneloinnista kuvan.

Keittiön ikkunat ovat pohjoiseen ja länteen. Huone ei siis ole auringonpaisteinen aamusta iltaan. Pidän väreistä, mutta myös valosta ja valoisuudesta. Välillä ja etenkin näin pimeään vuodenaikaan hirsiseinät tuntuvat tummina hieman raskailta. Monet pitävät hirsitalossa nimenomaan hirsipinnasta ja sen tuomasta hämyisestä tunnelmasta. Minustakin vanha hirsipinta on kaunista, mutta kyllä vain vanhat paneloinnit ja peperoinnitkin ovat upeita tunnelman luojia. Hirttä arvostan ennen kaikkea rakennusmateriaalina sen ominaisuuksien vuoksi.

Olemme miettineet hirsiseinien maalaamistakin, mutta se tuntuu jotenkin lopulliselta. Mikä siinä onkaan, ettei vanhaa hirsipintaa raskisi maalata, vaikka hirsiseiniä on maalattu kyllä ennenkin ja niille on tehty suoraan myös roiskemaalausta. Helmipaneelia meillä jäi kaapistojen rakentamisesta reilusti yli, joten sen voisi hyötykäyttää keittiön seiniin. Nyt olen etsinyt keittiöön sopivaa tapettia. Tapetti saa olla vaalea valoisuuden maksimoimiseksi, mutta jotakin särmää siinä saisi olla. Keittiön kaappien tyyli tulee 1900-luvun alkupuolelta, joten minusta jokin paperitapetti sopisi niiden kanssa hyvin yhteen. Tämä tapetti on riittävän vaalea, muta tumma kuvio antaa sille särmää. Ainakin näin kuvan perusteella voisin kuvitella sen sopivan keittiön yläkaappien harmaaseen sävyyn ja mustaan uuniin. Paneloinnissa olemme ajatelleet käyttää samaa lämpimän harmaata sävyä, kuin yläkaapeissakin. Miltä kuulostaa?

Kuva Quriosa / Tapetti Duro Gammalsvenska Kjellberska gården

Inspiraation pyörteessä

Olemme aina välillä miettineet osaisimmeko tehdä lankuista yksinkertaisen ruokapöydän keittiöön. Mutta aina on ollut jotakin kiireellisempää tekemistä ja pöydän teko on jäänyt. Pitkän aikaa olenkin selaillut myyntipalstoja siinä toiveessa, että löytäisin pöydän valmiina, mutta turhaan. Vanhat hyväkuntoiset talonpoikaiskalusteet maksavat täällä maltaita, eikä kunnostamisellekaan ole nyt aikaa eikä liioin tiloja.

Eilen mies tuli kotiin töistä ja tuumasi heti ovella, että tänään voisin tehdä meille pöydän. Inspiraatio oli päässyt puremaan oikein kunnolla, kun hänellä oli heti niin hirveä kiire päästä rakentamaaan pöytää. Miehen isnspiraation puuskassa on se hyvä puoli, että silloin tapahtuu ja nopealla tahdilla, eikä hommaa keskeytetä ennen kuin se on valmis. Ulkorakennuksessa paloikin valot iltamyöhään ja kuviosaha vonkui kilpaa myrskytuulen kanssa, mutta lopputuloksena saimme kuin saimmekin pöydän keittiöön! Minulla  on vähän pöllähtänyt olo, kun pöydän metsästykseni päättyi yhtäkkiä ja yllättäin täysin toiveitteni mukaiseen pöytään. Pöytää täytyy vielä vähän hioa ja viimeistellä. Nyt pitäisi myös miettiä, miten tämä käsitellään?

Kansi on tehty kolmesta lankusta, kannen koko on 80 x 240.

Maanantaiaamuna

Luulin, etten jaksa kuvata muuton jälkeen mitään. Mutta toisin kävi, jokaisesta pienestä edistysaskeleesta tulee niin hyvä mieli, että kamera on tullut otettua usein esille. Tämän aamun projekti oli makuuhuoneen puusohvan saattaminen jonkinlaiseen järjestykseen. Päiväpeitoksi laitoin keväällä antiikkimessuilta ostamani paksun pellavalakanan. Kangas on niin jämpti, että sopii hyvin tähän tarkoitukseen. Nyt on pienelle pojalle isompi sänky.

Kaikenlaista tavaraa putkahtaa laatikoista. Taidekortti on muisto viiden vuoden takaisesta käynnistä taidekeskus Retrettissä, jossa silloin oli Helene Schjerfbeckin elämää ja taidetta käsittelevä näyttely.  Pikkutytöstä lähtien olen ahminut kaikki Helenen taiteesta ja elämästä kertovat kirjat. Ikkunalaudalla yksi minun suosikkityö - Elämänpuun tyttö/ Girl from the Tree of Life 1907.

Tässä sänky kuvattuna vielä lintuperspektiivistä, kun huoneen ahtauden vuoksi oli niin vaikea saada kokonaan mahtumaan kuvaan. Aivan mahtavaa, kun nämä vuosien mittaan kerätyt tavarat tuntuvat nyt olevan, kuin kotonaan.

Garden party

Löysin ihanan tapetin. Olimme myös tytön kanssa yhtä mieltä, että tämä voisi olla hyvä hänen huoneeseensa, johon haemme sellaista kesäkamaritunnelmaa. Listat voisi maalata vihreiksi ja valmiina odottavat kalusteet ovat vaaleanpunaiset. Laitetaanpa tämä siis tänne muistiin yläkerran materiaalivalintoja ajatellen.

Kuva Boråstapeter.

Kuva Värisilmä.

Talolla on taas ollut positiivinen mylläkkä viime päivinä. Kaivinkone on aloittanut pihan muotoilua, putkimiehet asensivat maalämpöpumpun ja samalla tuli patteritkin taloon. Mies on ollut tiiviisti viimeiset lomapäivät talolla, itsekin olen vähän päässyt maalaamaan ja käsittelemään kaapistojen sisäpuolia. Patterit maalaamme rintapaneelin kanssa saman sävyisiksi. Ikkunalistat on pohjamaalattu, ne maalataan myös samalla sävyllä kuin rintapaneelit. Ikkunanpokat ja -karmit maalataan umbran vihreällä.

Ruotsissa, osa 3

Gävlestä matkamme jatkui Gysingeen. Täällä taas riitti katseltavaa ja tietenkin meidän taloa ajatellen tämä oli täydellinen paikka miettiä käsillä olevia pintamateriaalivalintoja ja värejä! Kun itse olemme pitkälti olleet nettikauppojen varassa, oli mukava päästä tällaiseen paikkaan, missä tuotteet oli hyvin esiteltyinä. Ensimmäisessä kuvassa on Gysingen kauppa, joka oli täynnänsä perinnerakentamisen tarvikkeita. Täältä kyllä löytyy todella kattavasti kaikkea. Ostimme jonkin verran maaleja ja lumppupaperia.

Gysingen kauppa

Pihapiirissä on toinen rakennus, jossa on esiteltynä Gysingen tuotteita ja erilaisia tapoja tehdä ja toteuttaa sisustusratkaisuja vanhoissa rakennuksissa. Täällä pääsi tutkimaan mm savirappausta, sabloninmaalausta, keittiön ja kylpyhuoneen rakentamista vanhaan taloon, tapetteja, maali- ja pintakäsittelyvaihtoehtoja, listojen ja paneeleiden profiileita aikakausittain jne. Kalusteet olivat vanhojen mallien pohjalta valmistettuja uusia puusepänkalusteita.

Uusi kuusilankkulattia ja uusi tuoli vanhassa miljöössä, ei hullumpaa! Odotan innolla meidän lankujen patinoitumista.

Tästä huoneesta löytyi meidän tuvan tuleva väriyhdistelmä. Oikealla toisiksi viimeinen, poltettu terra ja umbran harmaa ja roiskemaalauskin vielä siihen päälle.

 

Piharakennuksista löytyi vanhoja rakennusvaraosia ja erikoishöyläämön tuotteita, puutarhakalusteita. Yhdessä rakennuksessa oli esiteltynä erilaiset lattian maalaus- ja käsittelytavat.

Alueella oli vielä lisää rakennuksia, joissa ilmeisesti järjestetään kursseja ja koulutuksia sekä pidetään kesäkahvilaa.

Kävimme vielä tutustumassa Gysingen ruukkialueeseen, joka oli todella kaunis miljöö.

Gysingen ruukinkartano

Näissä rakennuksissa on mahdollisuus yöpymiseen.

Täältä ajelimme noin 160 kilometriä Tukholmaan, jossa meillä oli vielä hetki aikaa ennen laivan lähtöä. Sen vietimme vanhassakaupungissa. Nukuimme kolmannen yön laivassa, olin varautunut huonosti nukuttuun yöhön, mutta nukuinkin niin sikeästi koko matkan, että paluu kotimaahan tapahtui aivan huomaamatta. :) Ilmeisesti muutaman päivän juoksentelu ympäriinsä oli tehnyt tehtävänsä!

Turussa saimme vielä aamupalastaa ystäväperheen luona ja nähdä heidän kuusiviikkoisen vauvansa. Paluumatkalla haimme keittiöön posliinialtaan Tampereen Ikeasta. Sitten olikin jo kiire ja ikävä kotiin! Auton mittariin kertyi 1500 kilometriä, mutta matkat meni nopeasti, kun oli kaivattua aikaa jutella kahdestaan ja vapaus mennä, minne mieli.

Tukholma