Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sisustus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Joka vanhoja muistaa, sitä voi blogissa seurata


Tässä ulkoasua päivittäessä (ja päivitellessä) mietin, jotta jos kuitenkin laittaisin tänne vielä jälkijunassa juttuja, joita olen tehnyt ja instagramin puolella esitellytkin, mutta täällä blogissa en. Pitkähkö ja ajassa pomppiva postaus, olkaa hyvät! 


Marimekon Kaunis Kauris -kankaasta ompelin laskosverhon makkarin ikkunaan. Verho on kaksinkertainen, siinä on pimentävä kangas takana. Vähän reunoilta paistaa valo, kun verho ei tule ihan seinää myöten, mutta mukavan hämärän tällä saa kesäöihinkin.


Tämä pikkuinen body lähti lahjaksi toiselle omankin koirarotuni harrastajalle. 
 Kangas Ommellisen, ja voi että kun sitä saisi lisää!!


Ja tämä, ihanaa harvinaista herkkua. Löysin kauniin tuunaamista kaipaavan pöydän ja tein siitä tälläisen. Väri on oikeasti vähän kylmempi ja enemmän lila, kuin kuvassa. Pöytää oli kidutettu kalkkimaalilla, jonka pesin ja hioin mahdollisimman vähiin.. en kuitenkaan niin kaunista puuta saanut esille, että sen olisi voinut käsitellä lopulliseksi pinnaksi. Paitsi jaloissa, ne on pesty, hiottu ja lakattu.


Ja tämä, oi ja voi!  Kultaisen mummuni vanha paita pääsi jatkamaan elämää minun kanssani.  Tein siitä vähän kapoisemman  ja hihattoman, taidan viettää tulevan kesän tämä päälläni 💗


Joulukuun koittaessa viime vuonna, meillä juhlittiin kymmenen vuotta täyttävää tyttöäHarry Potter- teemalla. Lahjaksi tein paidan omasta neuleesta, joka liki käyttämättömänä odotti pääsyä kirpputorille. No, siitä sai hyvin kappaleet, hyväksi käyttäne pääntien ja hihojen sekä helman resoreineen, ja paidan kruunasi eBaysta tilattu silityskuva HP-tekstillä. 



Kynsikkäät valmistui Sweet Things -blogin  adventtilapasten ohjeen edetessä. 
Muokkasin lapaset itse kynsikkäiksi, ja lähetin ne lahjaksi siskolleni. Voi, miten värikkäät *ironiaa*!


Ja sitten, joulun aikaan olimme kipeitä, sukuloinnit ja muut menot jäi väliin liki kokonaan. No pelasimme kotona blokusta ja neuloin ainakin nämä yhdet lapaset, muistaakseni toisetkin, mutta kuvaa en nyt löytänyt.  


Voisin esitellä vielä myös tämän porukan; ekaluokkalaisen aapisessa seikkailevat Olli- jänis, Annu- kettu ja Lempi-kärppä. Nämä tyypit asuvat siis lasten koululla, ja minä sain olla hovivaatturina tekemässä heille vaatteet, jotka väreiltään ja malleiltaan jäljittelevät aapisen kuvitusta.  Itse pehmot ovat muiden äitien tekemiä, eli kaupasta ostettuja. 


Talvella tein ystävän vauvalle raitaisen karkkisen bodyn. Taisi ongelmana olla söpöjen kankaiden puute, tai palojen pienuus, joten jotain piti keksiä.  Kuvat on kyllä ihastuttavan pimeitä hämärän valkoisella hangella.. ehkä se päivä oli niin lyhyt etten ehtinyt valoisammalla kuvaamaan, tai ehkei sitä valoa tuona päivänä enempää ollutkaan? 


Yksi samaan kivakangaspulaan melkein kaatunut ompelus oli myös tämä: Super Mario t-paita yksivärisistä trikookankaista applikoiden. Ihan peruspaita, netistä etsityn kuvan inspiroimana, ja nähdäkseni se ilahdutti saajaansa!  Ja omien kävi niin kateeksi, että tein perään kaksi samanlaista lisää.  


Jotenkin viimeaikojen ompelufiilisten vähyys on näkynyt (onneksi, toki) myös kankaiden ostelussa. Uutuudet, joita ihaniin kotimaisiin kauppoihin ilmestyy liki viikottain, eivät jotenkin innosta tilaamiseen asti.. turhaanko niitä kaappiin tilailee oleskelemaan? 

Paitsi että, poikkeus vahvistaa säännön;  piti vastikään käydä tsekkaamassa Paapiin Popup-myymälä paikallisessa Taitokeskuksessa, ja heräteostaa tietysti muutama kaunis kangas, ihan ilman etukäteen päätettyä käyttötarkoitusta. 




Neulerintamalla lähdin mukaan syksyn(?) trendiin tehdä feikkiadidas-sukkia lapsilleni. 
Nämä on muistaakseni nallea tai jopa seitsemää veljestä. Tein kuvion kirjoneuleena molemmin puolin sukkaa, en ollenkaan tykkää jälkeenpäin tehtävästä silmikoinnista, mitä monet on käytäneet.

Tein kolmet, kuvasin yhdet. Sain ne yhdet blogattua puolen vuoden päästä valmistumisesta.
Perus. 
Kuvastaa kokonaisuudessaan tätä tekemisen tahtia sinänsä hyvin. 



Pikkutassun myötä vielä hyvää kesän alkua kaikille toivottaen!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Yritys parantua tietokone-allergiasta

 Heipparallaa! Pitäisköhän julkisesti kertoa mistä tämä tietokone-allergia, joka estää tehokkaasti bloggaamisen johtuu?  Aloittelin jo vuosi sitten syksyllä avoimessa yo:ssa kasvatustieteen opintoja, jotain sellaisia mitä pystyn tekemään kotoa käsin, etänä, ja enimmäkseen vielä normi hässäkän keskellä.  Se tietää esseen naputtelua, luentojen seuraamista ja tehtävien tekoa tietokoneella. Jostapa sitten seuraakin että yhtään enempää en jaksaisi tässä huonolla tuolilla istua, tai tätä ruutua tuijottaa. Huh, nyt se on ääneen sanottu, tämän jumin suurin syy. Toivottavasti se paranee ääneen sanomisella, niinkuin moni muu jumeja aiheuttava asia elämässä yleensä. 


No, ompeluajankin tuo opiskelu vie tehokkaasti. mutta ainahan sitä vähän ehtii, jos ei  muuten niin lääkkeeksi.  Eli mielenterveydeksi. Yleensä jotain pikaista, mikä valmistuu kertaistumalta. Tai jopa muutamia tilauksia olen tehnyt, kun on tilattu, niin hyvä syy ehtiä ompelemaan. 

Lahjoja tulee ommeltua, edelleen samaan tyyliin, pikaisesti ja viimetingassa. Viimeisin taitaa olla yllä oleva ruusukepipo. Fleecevuorella tietysti näin syksyllä. 


Ja yksi esiteltäväksi kuvattu peruspaita rintataskulla. Simppeli tämäkin, mutta just siksi niin kiva! 


 No, on niissä luennoissa toinenkin puoli, jos aihe on sellainen ettei 'tarvitse' tehdä muistiinpanoja, on illassa mahdollisesti useampi tunti hyvää neulomisaikaa (josta vähennetään pakolliset keskeytykset lasten kanssa...).  Viimeisen muutaman viikon tiukemman luentoputken aikana tulikin neulottua useampi nätti pipo.  

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun viimeiset


 Vähissä tuntuu ompeluaika olevan, mutta jotain pientä vielä on heinäkuun aikana valmistunut. 


Tuttiketjut ompelin pikaisesti jonain tavallisena torstaina. Minulta tilattiin yksi, mutta teinkin samantien neljä. Värinä räväkkä musta-valkoisuus. Isoin pallo on Optista omenaa ja pilkullinen kangas jotain nimetontä puuvillaa. Harvassa olevat pilkut ja seepran näköiset raidat on leikattu Marimekon värikkään kankan mustavalkoisista osista. 


Kummilapselle ompelin vielä toiset ohuemmat tankokenkätossut.  Olennaista näissä on pohjassa oleva reikä minkä avulla tossun saa puettua tankokengän päälle. Tankokengillä hoidetaan kampurajalkaa ja ne näyttävät aika tavallisilta nahkasandaaleilta, joiden pohjassa on kisko. Kiskolla kenkä kiinnitetään tankoon joka pitää jalat halutussa asennossa, ja korjaa jalkoja/jalkaa kohti oikeampaa asentoa.

Tavaraähkyn myötä kirppareilla kulkeminenkin on jäänyt (Mihinköhän se aika sitten menee jos ei juuri ollenkaan enää ompeluun tai kirppareille? Ehkä se on arki joka syö kaiken ajan? ).  


No, sitten perään pyörrän puheeni; tuli nimittäin useampi kirpputori kierrettyä vastikään vähän suuremmassa kaupungissa. Jotain onneksi löytyikin, mutta osasin myös jättää ihanuuksia toisten löydettäväksi, kun en saanut itseäni vakuutettua ko. tavaroiden tarpeellisuudesta.  Keltainen purkki oli kuitenkin pakko pelastaa, sillä kun oli jo muutamia kavereita meillä odottamassa. 

Toinen hauska löytö on tuo mustapohjainen kasvikankaasta ommeltu tyyny. Kangas on ymmärtääkseni vanha, ja olisikin hauska tietää sen alkuperä? Vinkatkaa jos tiedätte? 

Perkkasin tyynyn auki, hävitin haisevan sisuksen, paikkasin kulmien kulumat ja ompelin tyynyn yhdelle sivulle vetoketjun tulevia pesuja helpottamaan.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mun kotoni

Taas uusi kaappi olohuoneen nurkassa! 
Ja se on kauan haaveilemani liinavaatekaappi malliltaan, sopii korkeudeltaan ja leveydeltään tuohon täydellisesti. 


Tämä on koivua ja koivuviilua, ja rakkautta ensisilmäyksellä kierrätyskeskuksen takavarastossa. Myönnän ihastuksenkin astuneen kuvaan kun hinnan kuulin. 


Edellinen tiikkikaappi löysi tiensä työhuoneen pitkän pöydän alle säilytystilaksi, ja jokunen vähemmän tykätty tulee lähtemään uuteen kotiin lähitulevaisuudessa, jolloin lipastoruletti voi taas lähteä käyntiin koko talossa :D   


Olen konMarini lukenut ja päättänyt että tavarat joista tykkääminen on kyseenalaista, ja joita en koe haluavani säilyttää, saavat lähteä kiertoon. Pikkuhiljaa.  

Torin kautta löysin kaksi Marimekon Kulkue-raporttia verhoina, ja toinen niistä päätyi rimakehikkoon pingotettuna makuuhuoneen seinälle. Osoitteen piti olla leikkihuone, tai ehkä työhuone, mutta jotenkin tässä kävi näin, no äkkiäkös sen siirtää.. 


Sinivihreät tyynyliinat nukkumatyynyissä on Marimekon trikoota, itse nekin ompelin. Ovat kyllä ihan huippumukavat käyttää! 

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Inskoja


Kiitos palaavalle asiakkaalle, tein taas uuden setin inskahousuja, eli reisivetoketjuilla varustettuja housuja. Kolmet colleget, yhdet farkut. Koko näissä reilu 140cm.


Haastellisimmaksi yllättäen tulikin löytää tältä kökkö-kylältä sopivia metalliketjuja farkkuihin... löytyi kuitenkin yksi vaihtoehto, minkä kelpuutin. 


Sima on jo kohta juotu, ja vielä melkein viikko vappuun?  Parempi näinpäin, joskus vanheni jääkaapin perälle ja oli  lopulta niin äkäistä että juomatta jäi.


P.s. lidl on uusi lempi-sisustuskauppani :P Haha, joo ei, vaan olipa hauskoja kukkaruukkuja kumminkin yhtenä torstaina. 

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Toisenlaiset vauvantossut

Hei vaan, aika rientää!  Ompelin taas vauvantossuja, mutta hitusen toisenlaisia tällä kertaa, nimittäin tossut tankokenkien päälle.  


Lähipiiriin syntyi vauva, joka tarvitsee tankokengät toisen jalkaterän hoitoon, ja minä lupasin tehdä tankokenkiin sopivat tossut pienelle. 


Kaavan pohjaksi otin aiemmin piirtelemäni baby bootsien kaavan, mutta tossuihin kaivattiin lisää etenkin korkeutta, väljyyttä jalkaan laittamiseen tankokengän päälle, ja pohjiin tietysti aukot, joihin tanko tulee kiinni. 

Nämä lähti nyt ensimmäisenä koekäyttöön, ja kengän päälle sovittaessa tuntui ihan toimivalta. 


Tossuissa on fleece sisällä ja joustocollege päällä, eli ovat toivottavasti tarpeeksi lämpimät näin keväällä. Kesäksi sitten jotkut ohuemmat, mahdollisilla muutoksilla malliin, jos käyttäjä sellaisia toivoo :) 

Kuvien pohjana näkyy vastikään päällystetty silityslautani.. taisi olla jo aikakin:


Aika paljon kauniimpi tuli, jos lähtis tästä silittämään jotain.. 


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Väriä ja ostoksia


Tammikuu jo takana, aamulla oli herätessä melkein valoisaa, no ei ainakaa ihan pilkkopimeää enää, että kevättä kohti jo mennään! Jee, valoa!  Ja väriä kiitos myös, pimeyden ja mustan tilalle!


Joulun alla teki mieli osallistua Niina Laitisen joulukalenterisukkiin, mutta enhän minä ehtinyt ja saanut aikaan. No tammikuulla Muita Ihania-blogissa aloitettiin #muitaihaniatalvisukat, ja niihin olikin pakko päästä mukaan. 


 Päivittäin tuli siis jatkoa ohjeeseen, ja noin parissa viikossa oli valmiit kirjoneulesukat. Mun värit valikoitui sen mukaan mitä kaapista löytyi, ja värikästä tuli. 
  




Tulin tammikuulla hankkineeksi uuden lelun Kone-Minnasta, ja kertookin varmaan aika paljon mun ompeluajasta, että paljoakaan en tuolla ole ehtinyt edes ommella. Muutamia keskenjääneitä kalsareita ompelin tuolla loppuun, ja kylläpäs se kulkikin mukavasti. Ei mitään tietoa hyppytikistä saumojen kohdilla tai vyötärökuminauhaa kiinnittäessä moninkertaiseen trikooseen saumoineen. Toivon ja uskon että hyvä peli tuli laitettua :D 

Suosittelen tuota Kone-Minnaa koneeen ostopaikaksi kenelle vain. Puhelimitse tai netissä voi ottaa heihin yhteyttä ja pyytää tarjousta, toimitus onnistuu postin/matkahuollon kautta minne vain ja varmasti pelaa myös huollot ym Kyöstin kanssa. Eikä ole edes maksettu mainos, vaan tyytyväinen asiakas, joka pitkään mietti Karnaluksin koneen ja tämän välillä, ja päädyin suomalaiseen firmaan. Tämä Bernina L220 on toki myös uudempi malli kuin Karnaluksin myymä Berninan peitetikkikone. (Vaikka kaipa sinnekin saavat jossain vaiheesa uudemmankin mallin myyntiin?)  


Sitten voisin esitellä teille vielä uuden tiikkikaapin joka halusi kirpputorilta muuttaa meille. Vähän hassultahan se ensin tuossa tuntui, pieneltä, ja tummalta, mutta ihana se on jokatapauksessa! Jos tuohon tilalle joskus löydän sen unelmien liinavaatekaapin, niin tälle löytyy tilaa ehdottomasti jostain toisesta huoneesta. 

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulukuuta! (ja lahjavinkki ompelijalle)

Joulukuu jo!  Näin se syksy on mennyt sitten kuitenkin nopeasti ja talon pikkuisin mies kasvanut kovasti. 


Ompelukset alkaa olla enimmäkseen toistaiseksi piiloteltavaa mallia, jospa saan pläjäytettyä niitä näkyviin kunhan joulupukki on ne kantanut erisuunnille Suomea. Uusia kankaita on joku tyyppi tilannut muutamaankin otteeseen taas.. kukahan? 


Muutamia joulunalusompeluksia kuitenkin. Nimittäin tonttulakkeja. Omiksi ja muidenkin tarpeiksi. Laitan muutaman tuonne valmiisiin, jotta voisit osaa omasi. 



Sain yhteistyötarjouksen Burda-kaavalehdeltä ja tartuin siihen muutamastakin syystä. Burda-lehdet nimittäin on olleet jo kouluajoista asti minulla käytössä jos olen tarvinnut jotain istuvampaa tai monimutkaisempaa takin, jakun tai juhlapuvun kaavaa (tai kaavan pohjaa josta lähteä tekemään sopivampaa.) Valikoima malleissa on ihan huima moneen muuhun kaavalehteen verrattuna. 

Nyt lehti on (taas?) suomenkielisenä saatavilla, voi niitä aikoja kun oppi väkisin saksaa yläasteen kässäntunnilla burdan ohjeita selvitellessä :D  Niin ja ainakin  minun mielestäni tämä pätkä olisi nyt edullinen hinnaltaankin.  Saan tästä muutaman lehden itsellenikin lahjana (palkkiona...verot ja tulot ja jne :D ), mutta ihan vilpittömästi voin sanoa että jos en saisi, niin voisin nuo muutamat numerot tilatakin. Eli; 


Joululahjavinkki! Tilaa itsellesi tai ystävällesi lahjaksi suomenkielinen Burda-lehti 3 nroa hintaan 16,50 €. Tilaus alkaa tammikuun numerosta, joka ilmestyy 14.1. Tilauksen voi peruuttaa milloin tahansa 3 numeron jälkeen. Yhteystiedot ja tilaukset osoitteeseen marianne.koskimies@burdastyle.fi.  


Rauhallista ja ressitöntä joulukuuta jokaiselle!!


torstai 5. marraskuuta 2015

Metsolan pisarat ja Marimekon Mansikkavuoret


 Oijoi sentään, tämähän meinaa kuitenkin pyörähtää siihen että saan laitettua instaan ensin monia juttua, ja sitten vasta blogiin. Tänne nyt kuitenkin syntyy enemmän tätä sanallista asiaa, instaan pikaisia räpsyjä sen hetken tekemisistä. Niin, no samat tai puolisekuntia erit räpsyt päätyy kyllä tännekin. Kameraa siis tulee kuljetettua entistä vähemmän mukana missään (paitsi mies kuljettaa sitä metsällä..mutta en postaa haukkuvideoita..toistaiseksi :D )


Poikanen, nuorempi sellainen, kohta jo puolivuotias! kasvaa hurjaa vauhtia, hurjempaa kuin muut ikinä tuossa vaiheessa. Pipot ja tumput ompelin taas uudet, ja tälle pojulle sain tupsunkin laittaa, pyöräkypärä kun ei vielä ole käytössä. 

Tämä mintunvihreä on oikea väri, kangas metsolan trikoo ja vähän paksumpi vuori.

Ja se penkkiprojekti.. niin. se valmistui vähän edellistä reippaammin. Hitainta oli päättää laitanko Mansikkavuoret oikein vai väärinpäin, tai kumminko päin ne tuollaiseen tuoliin kuuluisi edes tulla että ne olisi oikeinpäin? 



Ihanaihana aurinkoinen penkki nyt meillä!   Kangas on markiisia, jonka ystävä toi Marimekon ysmyistä, eli pitäisi olla kestävä.  Vielä jos laittaisi jonkun tekstiilisuoja-myrkyn päälle, niin olisi kaunis kauemmin! 


p.s. päivitin joku aika sitten muutaman valmiin vaatteen tuonne myytäviin :)

lauantai 17. lokakuuta 2015

Projekteja aina tarvitaan


Siis eikö? Joku projekti(tuoli) saa aina olla niittipyssyä odottamassa.  


Ostin esikoiselle aikoinaan kirpputorilla syöttötuoliksi tämän kammotuksen..eh söpöliinin. Jo ostaessa oli verhoilussa reikä, ja myyjän kanssa oli puhettakin, että näppärähän tähän on päälliset uusia, tuollaisia lähes neliskanttisia palasia muutama. Niimpä.  Kolme omaa lasta, noin yhdeksän(!!!) vuotta tämä palveli tuolla rikkinäisellä valkoisella tekonahka-päällisellä, (jota piilottelin kyllä tuon vihreän pehmusteen avulla) kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä mietin että tähänhän voisi käyttää kaapissa pyörivän palan Marimekon vahakangasta. 


Ei  mennyt kuin hetki, kunnes päästiin siihen niittipyssyn odotteluvaiheeseen, mies sitä niittipyssyä ajelutti väliin venäjällä, väliin töissä ja aika usein muuten vain pitkin metsiä, auton peräkontti-nimisessä tallessa.  Kerran jo kävin autostakin etsimässä, mutten arvannut että on piilotettu lattian alle, ovelaa. 


No, valmista tuli lopulta. Aika näyttää onko hyvä materiaali tässä käytössä, mutta ei haittaa jos ei olekaan, tähänhän on niin näppärä uusia hei nuo päälliset!!

Ja kun tuo kerran valmistui, haalasin kirppikseltä muutamalla eurolla uuden projektin. Tämä nyt sitten odottelee vielä sitä täydellistä kangastakin, niin että vielä on aikaa niittipyssyn hukkautua ennen sen tarvetta.


Tuoli on tukeva ja kaunis puuosiltaan, kangas likainen ja kurja. Tämän tilalta vein samantien yhden keikkuvan tuolin rumiluksen pois talosta, onnea on!