Villaa talveen

Talven tullessa villaakin tarvitaan aina lisää ja lisää. Poikaisille neuloin raidallisia villapipoja, dropsin karisma -langasta. 

Kuvat, niinkuin näkee, otettu kun oli vielä ihan vihreää. Tällä hetkellä on maa valkoinen, mutta aika mustaa ja loskaista kyllä. 

Pitkästä aikaa värjäilin  myös merinovillaisia ompeluksia. Siskon lapsille tein kypärälakit, ja oman pojan villakalsareihin kokeilin liukuvärjäystä. 

 Värjäilen yleensä mikrossa keraamisessa vuoassa, joten koin isoihin kappaleisiin en ole onnistunut saamaan tasaista värjäystulosta. Mietin kyllä että voisihan sitä omiinkin villakalsareihin kokeilla liukuvärjätävaikka vihreät lahkeet? 

Värit näissä villakuvissa on aikalailla päin jotain pimeää paikkaa. Mutta olkoon kun on marraskuu. 

Vimosena vielä taas lahjaompelus, sen ostolahjan kylkeen tietysti, kun lasten koulukavereista on kyse :P  Tuubihuivi, jossa merinovillasisus, Tarttis tehdä itsellekin. Olis varmaan lämmin! Ehkä joululahjaksi?

Yritys parantua tietokone-allergiasta

 Heipparallaa! Pitäisköhän julkisesti kertoa mistä tämä tietokone-allergia, joka estää tehokkaasti bloggaamisen johtuu?  Aloittelin jo vuosi sitten syksyllä avoimessa yo:ssa kasvatustieteen opintoja, jotain sellaisia mitä pystyn tekemään kotoa käsin, etänä, ja enimmäkseen vielä normi hässäkän keskellä.  Se tietää esseen naputtelua, luentojen seuraamista ja tehtävien tekoa tietokoneella. Jostapa sitten seuraakin että yhtään enempää en jaksaisi tässä huonolla tuolilla istua, tai tätä ruutua tuijottaa. Huh, nyt se on ääneen sanottu, tämän jumin suurin syy. Toivottavasti se paranee ääneen sanomisella, niinkuin moni muu jumeja aiheuttava asia elämässä yleensä. 

No, ompeluajankin tuo opiskelu vie tehokkaasti. mutta ainahan sitä vähän ehtii, jos ei  muuten niin lääkkeeksi.  Eli mielenterveydeksi. Yleensä jotain pikaista, mikä valmistuu kertaistumalta. Tai jopa muutamia tilauksia olen tehnyt, kun on tilattu, niin hyvä syy ehtiä ompelemaan. 

Lahjoja tulee ommeltua, edelleen samaan tyyliin, pikaisesti ja viimetingassa. Viimeisin taitaa olla yllä oleva ruusukepipo. Fleecevuorella tietysti näin syksyllä. 

Ja yksi esiteltäväksi kuvattu peruspaita rintataskulla. Simppeli tämäkin, mutta just siksi niin kiva! 

 No, on niissä luennoissa toinenkin puoli, jos aihe on sellainen ettei 'tarvitse' tehdä muistiinpanoja, on illassa mahdollisesti useampi tunti hyvää neulomisaikaa (josta vähennetään pakolliset keskeytykset lasten kanssa...).  Viimeisen muutaman viikon tiukemman luentoputken aikana tulikin neulottua useampi nätti pipo.  

Hattarakekkerit

Kauan olen ihastellut Viljamin puodin hattarakekkerit-kangasta. Muutaman kerran yrittänyt ostaakin, mutta sitä ei juuri silloin ollut saatavilla. No, hiljattain tuli uusi erä tuota ihanaa kangasta sekä turkoosina että pinkkinä.  Ystävälle syntyi pieni tyttö, ja hänen jumpsuit-tilauksen varjolla sitten tein Viljaminpuotiin tilausta. 

Jumpsuit tilauksesta koossa 56cm, joustocollege-vuorella (kangaskapinasta).

 

Tein mukaan vielä pikkuruiset tumputkin. 

Ja samalla muutamat muut tumput. Ja omalle pojalle pipon noin ensialkuun tuosta turkoosista. 

Tumpuista osan päivitän tuonne  myytäviin.  

For Little Firefighters

Paloauto- ja palomies-fanien juhliin tarvittiin paloautokampetta. 

No minähän askartelin ja tulos kuulosti kelpaavan käyttäjille. Muistin taas kuinka mukavaa ja lopulta yksinkertaista tuo applikointi on, kiitos kaksipuolisen paperilla varustetun liimakankaan.

Vaatteissa on värikoodina 'ylimääräiset' merkit tuotemmerkkien vieressä. Pienemmässä setissä punaiset, isommassa mustat. 

Samalla päivitin t-paidan kaavaa, ja jätin kaavat pöydälle, josko saisin omillekin muksuille jonkun kesäpaidan ommeltua? 

To do-lista siis senkuin pitenee, ja niin, ne naamiaiset, jos tänä vuonna riittäisi vain puku per lapsi?

  Toisin kuin viimeksi.

Metsolan pisarat ja Marimekon Mansikkavuoret

 Oijoi sentään, tämähän meinaa kuitenkin pyörähtää siihen että saan laitettua instaan ensin monia juttua, ja sitten vasta blogiin. Tänne nyt kuitenkin syntyy enemmän tätä sanallista asiaa, instaan pikaisia räpsyjä sen hetken tekemisistä. Niin, no samat tai puolisekuntia erit räpsyt päätyy kyllä tännekin. Kameraa siis tulee kuljetettua entistä vähemmän mukana missään (paitsi mies kuljettaa sitä metsällä..mutta en postaa haukkuvideoita..toistaiseksi :D )

Poikanen, nuorempi sellainen, kohta jo puolivuotias! kasvaa hurjaa vauhtia, hurjempaa kuin muut ikinä tuossa vaiheessa. Pipot ja tumput ompelin taas uudet, ja tälle pojulle sain tupsunkin laittaa, pyöräkypärä kun ei vielä ole käytössä. 

Tämä mintunvihreä on oikea väri, kangas metsolan trikoo ja vähän paksumpi vuori.

Ja se penkkiprojekti.. niin. se valmistui vähän edellistä reippaammin. Hitainta oli päättää laitanko Mansikkavuoret oikein vai väärinpäin, tai kumminko päin ne tuollaiseen tuoliin kuuluisi edes tulla että ne olisi oikeinpäin? 

Ihanaihana aurinkoinen penkki nyt meillä!   Kangas on markiisia, jonka ystävä toi Marimekon ysmyistä, eli pitäisi olla kestävä.  Vielä jos laittaisi jonkun tekstiilisuoja-myrkyn päälle, niin olisi kaunis kauemmin! 

p.s. päivitin joku aika sitten muutaman valmiin vaatteen tuonne myytäviin :)

Hanskoja ja housuja

Olenko laiska äiti vai erityisen ahkera äiti, jos lasten valittessa hanskapulaa, en jaksa lähteä kauppaan vaan kaivan esiin hanskakaavat ja ompelen PUL-rukkaset jokaiselle? 

Toki nämä ei haluttuja toppasormikkaita korvaa, haetaan ne sieltä kaupasta jonain päivänä.. Mutta on kuitenkin taas yhdet vaihdokit lisää.  

Housutehdasta leikin myös päivänä muutamana. 

Mutta siis, räsymattoa vasten räsymattoa, pitääkö nämä kuvatakin toisinpäin? 

Tai jos olisin kuvannut kaikki valoisassa eteisessä? No, eipä tullut kuvattua.

Koko kaikissa näissä 74cm. Kaava muutettu Ottobren jostain housukaavasta.

Ja pöh, samanmalliset mutta ruututrikoosta jäi vielä kuvaamattakin. Nämä siitä samasta kankaasta tuli kuvattua, vähän ovat erikaavalla kuin kolmet edelliset; 

Leggingsit esikoiselle. Kankaat Metsola.

Ja tämä kaunis kuva viime postauksessakin nähdystä piposta pitää vielä julkistaa loppukarkiksi tälle postaukselle.

Lokakuu!

Paljon Onnea kummitytölle, tähti-heijastin loistakoon iltojen pimetessä! 

Pikainen pipo-ompelus juuri ennen lähtöä, niinkuin tapana on, Tupsunkin tein siitä ilosta että ko, neiti kulkee kouluun taksilla. Omatkin tahtoisi tupsuja, mutta pyöräkypärän alle ei sitten kuitenkaan sovi. Katsotaan asiaa kaikista paksuimpiin talvipipoihin uudestaan. 

Ompelut on kyllä edelleen hitaanlaisesti eteneviä, jotain on saanut ommella uudestaan ja uudestaan, ja vielä uudestaan. Kai se tekee kun keskittyminen on niin pätkittäistä, ehtii hyvä jos aloittaa kun pitää jo lopettaa. 

Isommalle neidille ompelin tarpeeseen rennon hupparin. Miehusta ( :D ) on vuoritettu, ja löytyypä sieltä vetoketjullinen sisätaskukin  kännykkää tmv. varten. 

Takana on alikeommeltu tähtönen tuomassa edes jotain piristettä tumman harmaaseen huppariin.

Keltainen ruusukangas ihanaa Babushkarosea Pehemiältä.

Muuten elämä rullailee alla olevaan malliin, aina on pienet jalat pystyssä jossain kuvan reunan ulkopuolella, tai mitä ikinä teenkin. Pikkujätkä oppi vastikään pyörähtämäänkin, hui kuinka aika juoksee.

Tuota ihanaa kippoa kuvasin Instagrammia varten ihan itseksensä, mutta taisi tästä otoksesta tulla lopulta kaikista rakkkain  ♥

Peplumit ja muut

Ei edes kovin paljon harmita nämä kylmät ilmat (ei, ne helteet eivät yltäneet kuusamoon asti) kun sisällä on tekemistä, enimmäkseen kyllä vielä imetystä, mutta myös ompelua laps liinassa. 

Ilmoista huolimatta, tai niiden takia, omenapuu aloitteli kukintaa naapurissa reilu viikko sitten. Liekö myöhässä tämäkin, niinkuin muut pihan kasvit. 

Olen tosiaan väkisin opetellut uuden tavan työskentelyyn, mistä jo viime postauksen lopussa kirjoitinkin. Sellaisen mistä ennen kuulin puhuttavan mutta en ollenkaan kokenut sitä omaksi tavakseni. Eli  pikkuhiljaa leikkelen ommeltavaa valmiiksi, ja sitten urakalla ompelen kun aikaa löytyy. Ei tule keskytyksiä hypätä leikkaaamassa paloja tai resorisuikaleita, kun kaikki on valmiina. 

No eli  viimeisin arkivaate-kasa valmiita sisältää ihanista pehemiän babsushka roses-kankaasta peplumit tytöille. 

Mansikkapaidan isommalle pojalle (näitä poikia tosiaan on nyt kaksi!!). 

Raitahousut miniveljelle. 

Leggareita tytöille. 

Mintun värisen pipon itselle. 

Peplumien kaava Ottobre-lehdestä. Se muuten myös on uutta, että tartun lehteen ja kaavapaperiin ja jäljennän kaavoja, enkä tee kaikkia itse sopivista perusvaatteista muokkaamalla.

Leggareiden kaavat kuitenkin niitä omia mukaelmia. Kankaat kangashamstereista; toinen Wimman Papu-kangasta, toinen jotain nimetöntä blingblingiä ja kimalletta, sellaista tekokuituista.

Vähän tuhnuinen kuva, mutta mansikkapaita siinä tarkemmin. ja H tykkää kovasti! Villasukat kertoo todellisen säätilan! Itse joskus neulotut Muijaa-muistuttavalla kuviolla.

Ja tässä mussukan raitapökät, kävis helteillekin, kun olis niitä! Ja tuo ihana hukka-body alkaa kohta käydä pieneksi, voih. 

Ainiin...Arvonta!

Edellinen oli sitten se virallinen 400. postaus, sehän unohtui tuota kasatessa. Joten luvattua arvontaa siis NYT 401. postauksen kunniaksi!! 

Osallistumissäännöt on tällä kertaa hyvin yksinkertaiset, myös rade-aivoille sopivat, jokaisella kommentilla on yksi arpa! Anonyymit muistaa laittaa tunnistettavan nimimerkin ja tulla sitten kurkkimaan miten kävi, jos kommentista ei löydy yhteystietoja.  (Toivottavasti kommentointi onnistuu ilman ongelmia, koitan kytätä mm. roskapostilaatikkoa, jotta joutuuko viestejä sinne..)

Palkintona on jotain Irinkan itsetekemää, ja itse päättämää (voi tätä minun itsssekkyyden määrää). Vaihtoehtona on pipo tai vauvan vaate, johon voi esittää sitten koko ja väri ja miksei muitakin toiveita, mutta lopputulos on jotain Irinkan itsekeksimää ja sen hetken inspiraation tulosta. 

Tällä hetkellä, kun viralliseen äippälomaan on alle viikko aikaa,  tulee ommeltua vain fiiliksen mukaan, muuhun en kykene. Fyysisestikin aika jonka jaksan istua koneella on uskomattoman lyhyt, ja kyllä kostautuu liitoskipujen ja supistusten muodossa jos huomaan unohtuneeni moneksi tunniksi leikkaamaan ja ompelemaan.  Ihanaa, not.

Tuolla työhuone-parka odottelee päivästä toiseen, kävisinkö kääntymässä, mutta ehkä en tänäänkään jaksa, jos ei ole pakko tai jotain erityisen ihanaa tulollaan. Huolestuttavaa.  Parempia fiiliksiä odotellessa.

Arvonta alkaa nyt, HEP! Ja päätyy perjantaina 17.4.2015 (jolloin olen lomalainen!) klo 24.00, eli arvonnan lopputulos tiedossa  varmaankin lauantaina 18.4. Toimitusaika palkinnolle minimissään kaksipäivää, maksimissaan sellaisen puoli vuotta (no hehheh).

Ja alla lisää viimeaikojen valmistuneita ompeleita.

Joustocollegesta valmistui muutamia haaremihousuja.  Kuvat kertokoon.

Ja velourista muva-raidalla maustettuna vähän isommat housut, kokoa 116cm.

Arpaonnea!  

Ja pahoittelut kitinästä,  viimeisiä töitä teen oikeasti vielä ihan mielelläni, mutta palava into luomiseen on vähän hakoteillä, mikä lienee sallittua kun edessä on taas jonkinasteinen katoaminen vauvakuplaan. Ristiriitaista sinänsä että tässä vaiheessa ei jaksaisi enää hetkeäkään odottaa, ja toisaalta toivoisi että ehtisi tehdä ennen vauvaa vielä yhtä jos toista..