Mansikkahuppari

Ompelin Paapiin joustocollegesta kummitytölle hupparin. 

Kangas on kyllä herkullinen, ja olis ollut niin monta muutakin ihanaa kuosia tarjolla, mutta hurja huomata, että aika on muuttanut tämän talouden kuosi/kangasvalintoja melkoisesti muutaman vuoden takaiseen verrattuna. Ennen mulla oli pieniä tyttöjä ja vielä pienempiä poikia, ja kangasvalinnat omassa vallassani. Nyt on isoja tyttöjä ja pieniä poikia, ja kaikki niin tarkkoja vaatteistaan. Nuorimmalle sentään saan vielä jonkin verran ujutettua mitä haluan, mutta kyllä hänkin osaa vaatekaapilla vaatia sinistä pelipaitaa..

Joka vanhoja muistaa, sitä voi blogissa seurata

Tässä ulkoasua päivittäessä (ja päivitellessä) mietin, jotta jos kuitenkin laittaisin tänne vielä jälkijunassa juttuja, joita olen tehnyt ja instagramin puolella esitellytkin, mutta täällä blogissa en. Pitkähkö ja ajassa pomppiva postaus, olkaa hyvät! 

Marimekon Kaunis Kauris -kankaasta ompelin laskosverhon makkarin ikkunaan. Verho on kaksinkertainen, siinä on pimentävä kangas takana. Vähän reunoilta paistaa valo, kun verho ei tule ihan seinää myöten, mutta mukavan hämärän tällä saa kesäöihinkin.

Tämä pikkuinen body lähti lahjaksi toiselle omankin koirarotuni harrastajalle. 

 Kangas Ommellisen, ja voi että kun sitä saisi lisää!!

Ja tämä, ihanaa harvinaista herkkua. Löysin kauniin tuunaamista kaipaavan pöydän ja tein siitä tälläisen. Väri on oikeasti vähän kylmempi ja enemmän lila, kuin kuvassa. Pöytää oli kidutettu kalkkimaalilla, jonka pesin ja hioin mahdollisimman vähiin.. en kuitenkaan niin kaunista puuta saanut esille, että sen olisi voinut käsitellä lopulliseksi pinnaksi. Paitsi jaloissa, ne on pesty, hiottu ja lakattu.

Ja tämä, oi ja voi!  Kultaisen mummuni vanha paita pääsi jatkamaan elämää minun kanssani.  Tein siitä vähän kapoisemman  ja hihattoman, taidan viettää tulevan kesän tämä päälläni 💗

Joulukuun koittaessa viime vuonna, meillä juhlittiin kymmenen vuotta täyttävää tyttöäHarry Potter- teemalla. Lahjaksi tein paidan omasta neuleesta, joka liki käyttämättömänä odotti pääsyä kirpputorille. No, siitä sai hyvin kappaleet, hyväksi käyttäne pääntien ja hihojen sekä helman resoreineen, ja paidan kruunasi eBaysta tilattu silityskuva HP-tekstillä. 

Kynsikkäät valmistui Sweet Things -blogin  adventtilapasten ohjeen edetessä. 

Muokkasin lapaset itse kynsikkäiksi, ja lähetin ne lahjaksi siskolleni. Voi, miten värikkäät *ironiaa*!

Ja sitten, joulun aikaan olimme kipeitä, sukuloinnit ja muut menot jäi väliin liki kokonaan. No pelasimme kotona blokusta ja neuloin ainakin nämä yhdet lapaset, muistaakseni toisetkin, mutta kuvaa en nyt löytänyt.  

Voisin esitellä vielä myös tämän porukan; ekaluokkalaisen aapisessa seikkailevat Olli- jänis, Annu- kettu ja Lempi-kärppä. Nämä tyypit asuvat siis lasten koululla, ja minä sain olla hovivaatturina tekemässä heille vaatteet, jotka väreiltään ja malleiltaan jäljittelevät aapisen kuvitusta.  Itse pehmot ovat muiden äitien tekemiä, eli kaupasta ostettuja. 

Talvella tein ystävän vauvalle raitaisen karkkisen bodyn. Taisi ongelmana olla söpöjen kankaiden puute, tai palojen pienuus, joten jotain piti keksiä.  Kuvat on kyllä ihastuttavan pimeitä hämärän valkoisella hangella.. ehkä se päivä oli niin lyhyt etten ehtinyt valoisammalla kuvaamaan, tai ehkei sitä valoa tuona päivänä enempää ollutkaan? 

Yksi samaan kivakangaspulaan melkein kaatunut ompelus oli myös tämä: Super Mario t-paita yksivärisistä trikookankaista applikoiden. Ihan peruspaita, netistä etsityn kuvan inspiroimana, ja nähdäkseni se ilahdutti saajaansa!  Ja omien kävi niin kateeksi, että tein perään kaksi samanlaista lisää.  

Jotenkin viimeaikojen ompelufiilisten vähyys on näkynyt (onneksi, toki) myös kankaiden ostelussa. Uutuudet, joita ihaniin kotimaisiin kauppoihin ilmestyy liki viikottain, eivät jotenkin innosta tilaamiseen asti.. turhaanko niitä kaappiin tilailee oleskelemaan? 

Paitsi että, poikkeus vahvistaa säännön;  piti vastikään käydä tsekkaamassa Paapiin Popup-myymälä paikallisessa Taitokeskuksessa, ja heräteostaa tietysti muutama kaunis kangas, ihan ilman etukäteen päätettyä käyttötarkoitusta. 

Neulerintamalla lähdin mukaan syksyn(?) trendiin tehdä feikkiadidas-sukkia lapsilleni. 

Nämä on muistaakseni nallea tai jopa seitsemää veljestä. Tein kuvion kirjoneuleena molemmin puolin sukkaa, en ollenkaan tykkää jälkeenpäin tehtävästä silmikoinnista, mitä monet on käytäneet.

Tein kolmet, kuvasin yhdet. Sain ne yhdet blogattua puolen vuoden päästä valmistumisesta.

Perus. 

Kuvastaa kokonaisuudessaan tätä tekemisen tahtia sinänsä hyvin. 

Pikkutassun myötä vielä hyvää kesän alkua kaikille toivottaen!

Gepardit

Kevään aikana olen taas haikaillut bloggaamisen perään.. aina kun jotain valmistuu, ajattelen että olisi kiva kun se tallentuisi automaattisesti blogiin kaiken muun tallennetun jatkoksi.  Mutta ei vielä pelaa silmä-kamera ja ajatus-äppi aivan saumattomasti yhteen bloggerin kanssa, pöh. Ehkä joskus vielä.  No kokeilen näin puhelimen kautta ainakin nyt yhdesti, millaista jälkeä saan aikaan.

Eli uusimpana, tai no ei aivan, mutta melkein, tein pojilleni hupparit gepardi-kankaasta. Kangas on ostettu huhtikuun puolella Tallinnasta, Karnaluksista. 

Nuoremmalle minttua lisävärinä, ja tavallisemmat taskut, isommalle vetoketjullinen kännykkätasku ja resorit tylsemmin -tai tyylikkäämmin- mustat.

Kaverina ja erittäin hyvänä apuna kuvatessa huppareita, oli tälläinen karvainen pieni otus. Tae, suomenpystykorva 😍 Nyt noin 11 viikkoa, alemmassa kuvassa vasta 8viikkoa.

Irinka tässä hei

Irinka ihan itse! Kas, kun huomasin ohimennen väittäväni tuolla Onnibumin sivulehdellä, että äitiyslomailen, ja pisti niin pahasti silmään kohta kolmivuotiaan synttäreitä suunnitellessa, että kirjauduin pitkästä pitkästä aikaa tähänkin osoitteeseen ja löysin täältä vanhat tutut.  Monet mukavat blogit, joiden seuraaminen on jäänyt, ja monet vanhat omat tekeleet, joita en ole edes muistanut. Jokin kaihomieli ajoi avaamaan tänne ajatuksiani. 

Ehkä siellä on vielä joku, joka tämän tekstin huomaa ja lukee. 

Viimevuodet on kai olleet jo niitä ruuhkavuosia, vaikka se ura vähän heikolta näyttääkin omalta osaltani toistaiseksi. Kaikki muu kyllä löytyy; lapset ja koirat ja harrastukset, opiskelu, satunnaiset työpäivät ja -projektit, omakotitalo ja ikääntyvät sukulaiset.  

Ompelu ja tekeminen kulkee puuskissa. Jos ompelee noin korkean kasan kuoropukuja kuin kuva näyttää, on harrastusompelut hetken heikommassa asemassa. Jos tulee yllättäen (esim vain kahden viikon varoitusajalla tjtn.) lähtö vaikkapa synttäreille, niin äkkiäkös siinä lähtiessä jotain hurauttaa. Tai jos laps yhtäkkiä onkin kasvanut eiliseen verrattuna ja tarvitsee uusia housuja (ei tietenkään puhuta teini-ikää kolkuttelevasta murustani enää) niin mieluumminhan niitä ompelee kuin lähtee ostoksille, eikö? Tai toisaalta, jos joskus harvoin käy Helsingissä asti ja siellä on ihanaakin ihanampi Kuusi, josta löytyy monen valmistajan ihania kankaita, niin ostettavahan se on. Ja ommeltava sitten kanssa.  Ja jos kerran jossain kampanjassa, niin kuin kankaiden yössä vaikka, ihan tyrkytetään edullisia kankaita, niin pitäähän niistä etsiä joitakin lapsille kelpaavia, että saisi edes uusien kauniiden kuosien myötä kerrankin ommeltua. Eli sen kaiken muun edellä ommellun lisäksi.

Neulominenkin on taas kevän valossa maistunut. Ja katsokaa hei, mikä kiva kevään valoisa väriskaala on valikoinut työn alle viimekuukausina!!  

Mukavaa loppukevättä!

Ompelukerholainen

Jotenkin ihanaa olla kerholainen, etenkin ompelukerholainen.

Kerholaisuus on niin vapaaehtoista koululaiseen tai työläiseen verrattuna, niin helppoa ja hauskaa!

Kerho mihin kuulun, ja siihenkin vain halutessani on Verson puodin ompelukerho. Käytännössä olen face-ryhmän jäsen ja ostan paketin jos haluan ja ehdin ja huomaan. Eli en oikeasti kuulu mihinkään, sittenkään, seuraan vain ryhmää josta voin ostaa sian säkissä silloin tällöin.

No kolme olen tainnut ostaa, ainakin kaksi tai kolme jättää ostamatta.

Ensimmäinen, johon osallistuin tämän hetkisen muistin mukaan, oli  joulun kieppeillä, jolloin kangas taisi olla nimeltään Taikalamppu. Siitä valmistui ensin huppari 10-veelle, ja huivi itselleni.

Myöhemmin, itseasiassa joululahjaksi, toinen neiti sai samasta kankaasta omaan paitaansa tähden ja puolivaltakuntaa. Kuva kuitenkin on äsken otettu, pesusta ryppyisenä ja hihan kangas puhki kuluneena resorin vierestä, paljon pidetty ja paljon pidetty paita!

Toisena oli harmaanmusta kangas, joka ei oikein iskenyt minun makuuni ollenkaan. Siihen ohjeistettiin lisäämään jotain keltaista; minä menin siitä mistä oli aita matalimmillaan, ja laitoin poikien t-paitoihin keltaiset niskalaput, että paita osuisi useammin oikein- kuin väärinpäin päälle.  Kuvasin paidat sitten kuitenkin aurinkoisen keltaisella tuolilla (josta voisi päästä aivan toiseen aiheeseen; kevään aikana olen tarttunut maalipensseliin kerran jos toisenkin ja seinät ja tuolit on saaneet uutta väriä pinnoilleen).

Ja viimeisenä, toukokuun lopulla, oli ompelukerhon yllätyskankaana keltapohjainen Bali-kangas. Ensin järkytys, sitten ihastus. Isompi neiti halusi itselleen kesäleggarit, ja sai sellaiset. Muut lapset ei halunneet mitään, joten tein pienimmälle bodyn koossa 92cm. Bodyn suhteen tosin toivon ettei sillä ole pitkää käyttöikää, vaan saataisiin pikkuhiljaa jättää jo bodyt ja vaipat pois tältäkin pikkujätkältä.

No, kangasta jäi vielä, joten edelliseen ajatukseen viitaten tein jämäpalasta vielä hihattoman kesäpaidan samaiselle nuorimmaiselle. Selässä yläosa mustaa, että sain kuvat kohdistettua vaatteeseen niin ettei jokaiselta eläimeltä katkennut kaula.

Ei nyt sitten muuta kuin uutta -ehkä- kerhoa odotellessa. Ja kesää.

Villaa talveen

Talven tullessa villaakin tarvitaan aina lisää ja lisää. Poikaisille neuloin raidallisia villapipoja, dropsin karisma -langasta. 

Kuvat, niinkuin näkee, otettu kun oli vielä ihan vihreää. Tällä hetkellä on maa valkoinen, mutta aika mustaa ja loskaista kyllä. 

Pitkästä aikaa värjäilin  myös merinovillaisia ompeluksia. Siskon lapsille tein kypärälakit, ja oman pojan villakalsareihin kokeilin liukuvärjäystä. 

 Värjäilen yleensä mikrossa keraamisessa vuoassa, joten koin isoihin kappaleisiin en ole onnistunut saamaan tasaista värjäystulosta. Mietin kyllä että voisihan sitä omiinkin villakalsareihin kokeilla liukuvärjätävaikka vihreät lahkeet? 

Värit näissä villakuvissa on aikalailla päin jotain pimeää paikkaa. Mutta olkoon kun on marraskuu. 

Vimosena vielä taas lahjaompelus, sen ostolahjan kylkeen tietysti, kun lasten koulukavereista on kyse :P  Tuubihuivi, jossa merinovillasisus, Tarttis tehdä itsellekin. Olis varmaan lämmin! Ehkä joululahjaksi?

Yritys parantua tietokone-allergiasta

 Heipparallaa! Pitäisköhän julkisesti kertoa mistä tämä tietokone-allergia, joka estää tehokkaasti bloggaamisen johtuu?  Aloittelin jo vuosi sitten syksyllä avoimessa yo:ssa kasvatustieteen opintoja, jotain sellaisia mitä pystyn tekemään kotoa käsin, etänä, ja enimmäkseen vielä normi hässäkän keskellä.  Se tietää esseen naputtelua, luentojen seuraamista ja tehtävien tekoa tietokoneella. Jostapa sitten seuraakin että yhtään enempää en jaksaisi tässä huonolla tuolilla istua, tai tätä ruutua tuijottaa. Huh, nyt se on ääneen sanottu, tämän jumin suurin syy. Toivottavasti se paranee ääneen sanomisella, niinkuin moni muu jumeja aiheuttava asia elämässä yleensä. 

No, ompeluajankin tuo opiskelu vie tehokkaasti. mutta ainahan sitä vähän ehtii, jos ei  muuten niin lääkkeeksi.  Eli mielenterveydeksi. Yleensä jotain pikaista, mikä valmistuu kertaistumalta. Tai jopa muutamia tilauksia olen tehnyt, kun on tilattu, niin hyvä syy ehtiä ompelemaan. 

Lahjoja tulee ommeltua, edelleen samaan tyyliin, pikaisesti ja viimetingassa. Viimeisin taitaa olla yllä oleva ruusukepipo. Fleecevuorella tietysti näin syksyllä. 

Ja yksi esiteltäväksi kuvattu peruspaita rintataskulla. Simppeli tämäkin, mutta just siksi niin kiva! 

 No, on niissä luennoissa toinenkin puoli, jos aihe on sellainen ettei 'tarvitse' tehdä muistiinpanoja, on illassa mahdollisesti useampi tunti hyvää neulomisaikaa (josta vähennetään pakolliset keskeytykset lasten kanssa...).  Viimeisen muutaman viikon tiukemman luentoputken aikana tulikin neulottua useampi nätti pipo.  

Sinistä silmäniloa

Elokuun ensimmäiset ja viimeiset jäi välistä, syyskuulla sentään muistin tulla kylään blogin puolelle. Kuvat on ala-arvoisesti kaikki suoraan instakuvia, jossa myönnän olevani helpommin aktiivinen kuin täällä, kiitos mm. bloggerin hankalan käytettävyyden ainakin nykyisellä puhelimellani. 

Seli, seli, käsi sydämellä kuitenkin totean, että toivon jaksavani pitää blogin hengissä, toivottavasti pienen hiljaiselon jälkeen taas uudella puhdilla aktiivisemmin. 

Synttärilahjaksi pojan kaverille 5-paita alikeompeluna.

Valikoin tähän sinisiä asioita elo- ja syyskuun ajalta.  

Miehelle neuloin metso-kuvioiset villasukat Norjan reissulta Rema1000- kaupasta ostetusta Mor Aase-langasta. 

Samoista langoista itselle vähän marisukkia matkien villasukat myös. 

Ja numeropaitojen jatkeeksi sai kummipoika t-paidan omalla etukirjaimellaan. 

Toivottavasti palaan pian :D  (voiko niin toivottaa postauksen lopuksi?)  Ja toivottavasti tekin pysytte vastaanottimien ääressä :D 

LPS-applikaatio

Kiire on paras motivaattori, vai miten se menikään? 

Ystävän lapsella oli syntymäpäivät heinäkuulla ja tiesin että tykkäyksen kohteisiin kuuluvat mm. Little st pet shop- otukset.  Edellisenä päivänä taas sain päätettyä että tokihan minä ompelen jotain osto-otuksen kaveriksi, ja teemakin on selvä.

Applikoinnissa käytän hyvänä apuna kaksipuolista silitettävää liimakangasta. Tulostin sopivan yksinkertaisen kuvan, ts. vähän varjostuksia sisältävän ja selkeästi paloihin jaettavan kuvion, ja siirsin sen läpipiirtämällä kaksipuoliselle liimakankaalle.  Pisin vaihe on ajella kuviota kasaan tiheällä siksakilla, Hikeä nostattavin vaihe oli saada silmät näyttämään suorilta/mallikuvan kaltaisilta.

Vielä hienompi olisi toki ollut sama kuva kuin lahjaksi annettu otus, mutta siihen ei aikataulu revennyt enää, kun en ajoissa tajunnut :D 

Juhannuksen ompelukerho

Versonpuoti järjesti ompelukerhon, johon sisältyi tilattava yllätyskangas ja siitä ompeleminen juhannuksen aikana. 

Hyvissä ajoin esipesin kankaan ja kuivatin kesätuulessa. Tein jopa (harvinaista minulle!) testiversion toisesta kankaasta, että uskalsin leikellä samalla kaavalla tämän the kankaan.  

O niinkuin ompelukerho.

Tein neppihalkion eteen ja kanttasin reunat samalla kankaalla. Ja voi miten mukava olikin kantata yhteistyökykyisellä peitetikkikoneella. 

Juhannus meni kuitenkin osittain toisenlaisissa maisemissa kuin ompelukoneiden äärellä, joten ehdin lopulta ommella ja kuvata vasta maanantaina juhannuksen jälkeen. 

Pienemmälle tytöistä ompelin kesäheinämekkosen liehuhelmoilla Versonpuodin ruusuhuivi-trikoosta.

  Vyötärösaumaan laitoin framilonin, eli ohuen kuminauhan rypyttämään vyötärön nätisti.

Reissuvaatetta part 1

Isommalle poitsulle ompelin muutamia paitoja reissuunlähdön alla parisen viikkoa sitten.

Pari vuotta sitten tein H:lle paidan jossa applikoituna numero 3. Nyt ikä lähentelee jo numeroa 5, siispä saa nelonen jäädä välistä. Vitonen on ensin ommeltu kankaaseen mallin mukaan niin että alapuolella on toinen kangas. Ompelun jälkeen leikkelin paitakankaaseen vitosen muotoisen reiän ja jätin puolisen senttiä reunaa rullautumaan pesussa. Tämän paidan olkapäillä takana on lyhyet hapsutkin pojan toiveesta, vaikkei ne kuvassa näykään. 

Hapsut lienee muodintapaista tällä hetkellä, joten niitä siis enemmänkin. 

Hapsuja on tullut tehtyä myös tyttöjen hihattomiin toppeihin.  Ennen hapsujen leikkausta näytti kuin olisi tulossa toppeja kiinteillä ruokalapuilla..

Hupparitkin on isommalla pojalla kaikki pieniä ja puhkikulutettuja. Tämä syntyi eri collegekankaiden jämistä, enkä tehdessä osannut päättää onko värit hienot vai karmeat yhdessä. Käytön myötä olen kallistunut ensimmäisen puolelle.

Kesälomareissu tuli tosiaan tehtyä hienoihin maisemiin; Tornion kautta Norjaan ja Inarin kautta kotiin. 

Taisin itse ensimmäisenä potea koti-ikävää, ja myönnän, että osa ikävästä kohdistui etenkin ompeluhuoneeseen. Ennen reissuunlähtöä oli toki perinteinen viimetipan ompeluinspis, ja totesin että meistä on Bernina220:n kanssa tullut entistä parempia kavereita keskenämme..  

Aikas mukava tunne reissun (ja pesun) jälkeen viikata niitä uusia vaatteita kaappeihin ja huomata että nehän tulivat meille jäädäkseen, eikä vain reissun(muka)vaatepulaa helpottamaan.