Orelma ♥ Marimekko

Sain syyn ommella neitosilleni mekkoja.  Minua ja partaisempaa puoliskoani pyydettiin kummin kunniatehtävään, ja siis eihän neideillä ollut sopivia mekkoja ko. tilaisuuteen, niinkuin ei suutarin lapsillakaan jne..

Selasin nettikauppojen puuvilla, ei iske, niin ei iske, aina niin täynnä ja levotonta ja värioksennusta ja pikkupiiperrystä ja ja ja vähintään väärä pohjaväri, joten turvauduin ilolla Marimekkoon.

Pienempi sai valita omansa, Mummolan marjat-kuosi oli nopea ja varma päätös, vaikka minä hölmö en meinannut ensin suostua. Huh, onneksi suostuin, mekko on niin omistajansa näköinen. 

Isompi toivoi jotain sinistä, ja tästä tykättiin heti molemmat.

Kummassakin kaavana Orelma, ilman niskahalkiota, jonka korvasin sillä että ensin jätin kaula-aukon ohjetta isommaksi ja sitten pujotin kaulakantin sisään ohuen pyöreän kuminauhan, ettei kaula-aukko päällä ole liian iso. Kannatti kuitenkin tehdä kanttausta ennen rypytyslangoilla tuo rypytys, että siitä tuli tasainen ympäri kaula-aukon.  Mekot on siis samanlaisia molemmin päin, joten voi välillä vaihtaa likaisen puolen selkäpuolelle, vitsivitsi.

Kaava Mekkotehdas-kirjasta, joita minulla on tällä hetkellä kaksin kappalein.. että jos toinen menee hukkaan plus että kaava-arkin löytymisen todennäköisyys on heti kaksinkertainen. No toinen on sentään oikeasti kirjaston, varasin ja lainasin ensin sen, ihastuin, (kas noin vuoden verran jälkijunassa) ja äkkiä tilasin oman kappaleen adlibriksen kesäkampanjasta ihan totaalisen edullisesti.

Ja vielä samalla vauhdilla ompelin kaapista löytyvästä muffinsi-puuvillasta Orelman naapurin neidille kun synttärikutsun saimme. Mekko on iso mallille, mutta oli ihan sopiva saajalle, mikä aina ilahduttaa ompelijaa.

Pääasiaa: Tammikuinen arvonta!

Lunastan täten lupaukseni, eli laitanpa käyntiin arvonnan! 

Tällä kertaa arvotaan ainakin kokonaista kolme palkintoa! (Ei yhtään puolikasta, mutta ehkä neljäs.)

Yksi palkinto on suloinen kovakantinen Ompele kaunista lapselle-kirja!  Kirjasta otteita vaikkapa täällä: Pieniä aarteita-blogista

Kaksi muuta palkintoa sisältävät pääasiaa kylmän talven varalle, eli IrinkaDesignin merinovillaisen kypärälakin voittajan valitsemassa koossa ja värissä. Kokoja on 0-6 vuotiaille, mutta eiköhän aikuistenkin koko onnistu! Lisätietoja löytyy mm. täältä: Onnibumin nettisivuilta.

Ja jotta olisit mukana arvonnassa, sinun tulee kommentoida tähän tekstiin ja kertoa mikä olisi arpajaispalkinto jonka haluaisit juuri nyt Irinkan blogin arvonnasta voittaa! Tiedä vaikka kävisi tuuri ja saisit sen neljäntenä palkintona.

Säännöt ovat nyt seuraavanlaiset, jokaisella joka kommentoi 20.1.2013 puoleenyöhön mennessä tätä postausta, on yksi arpa! 

Lisäksi jokaisella, joka jakaa tämän arvonnan blogissaan tai vaikkapa facebook-sivullaan on lisänä toinen arpa!  Mainitse jakaminen kommentissasi, kun muuten jäänevät lisäarvat huomaamatta.

Anonyymit, muistakaa tunnistettava nimimerkki, ellei jopa sähköpostiosoite mahdollista yhteydenottoa varten.

Onnea arvontaan teille toivottaa k-o-m-e-a Simo Hippo, joka meille muutti virallisesti jouluaattona. 

 

Komistus tuli taloon ihanalta kerhotädiltä lahjoituksena, ja olikin oikea aarre: pätkä vanhaa Tampellan kangasta, jossa oli vierekkäin hipon etu-ja takapuoli.  Kankaan hulpioreuna-teksteistä löytyi ompeluohjeet, sekä kannustusta säästää ahkerasti.  

Vinkkinä mainittiin myös mahdollisuus tehdä kankaasta seinävaate jos ei saa aikaan tyynyä, ja harkitsin sitäkin, olisihan kangas arvokkaampi kankaana, mutta järki voitti ja tein lelun käyttöön. Seinävaate-ajatusta hidasti myös taustaosien muutama tahra, ja se ettei sitä seinätilaakaan ole siunaantunut viimeaikoina lisää.

Vihoviimeinen Lehmus sekä överi-röyhelöt

Blogataampa vielä yksi Lehmus, lankana tällä kertaa Elfin Color väri rosé ja paksuus 140m/50g. Puikkoina Knit Pron pyöröpuikko 6mm.
TämäKIN lähti yhdelle kummitytölle, joten ainakin tytöt on nyt tasapuolisesti muistettu huiveilla. Poikien kohdalla taitaa olla homma vielä vähän niin ja näin, lukuun ottamatta kaivuripipoa. Tulee se joulu kai ensivuonnakin.

Omat neidit sai Tuohikontti-blogista varastetulla idealla tehdyt prinsessa-överi-röyhelöt. Kaavakin on sama, kiitos siitä, eli kaasupohjassa ilman kaavoja. Ja hyvin tai ainakin kohtuullisesti onnistui, kuten myös kruunut, joissa kullanvärisiä vanhoja kierrätyskeskuksesta haalittuja nappeja kulta-timantteina, ihan niin hienoja kun en pikaiseen saanut, mitä Tuohikontissa nähtiin.  Kruunujen kultakangas on joskus ammoin ostettu ja omaksi trumpetti-hameeksi leikattu. Ikinä en sitä hametta saanut edes sovitukseen ommeltua.

Viimeisenä vielä joulukirjojeni bloggaus, vaikka näyttääkin tulevan taas pitkää pitempi bloggaus yhteensä.  Ruotsalaisen Kajsa Ingemarssonin kirjat olen lukenut kaikki, ja tykkäsin taas tästäkin. Sopivan kevyttä, kun en nykyisin halua lukea ainakaan mitään liian jännittävää. Missään tapauksessa kirja ei ollut tylsä, eikä liian imelä. 

Anna Gavaldankin muistan jo ensimmäisestä novellikokoelmasta, jonka satuin lukemaan muutamia vuosia sitten, heti sen ilmestyttyä ja ihastuin tyyliin välittömästi. Sen jälkeen sitten aina kun uutuuksia on tullut vastaan, ne on pitänyt pikapikaa varata kirjastosta.  Suosittelen siis molempia!

Neulekukkaro (ja vinkki vaippabloggaajille)

Kiitos tonttuselle, kun yhden päivän joulukalenteriluukusta tipahti kukkaron kehykset, eli ne napsuttimet.  Heti näin ne oranssin neulekukkaron reunassa, ja sehän piti toteuttaa.  Lankana vähän puuvillaa, vähän seitsemää veljestä ja vähän tempoa, eli saadakseni paksumman langan, neuloin yhtäaikaa noilla kolmella erinsävyisellä oranssilla, ja lopputuloksesta tuli pirteä.

Kiitos kirjaston, minäkin sain jo luettavakseni uutuuskirjat muutamalta suositulta kirjailijalta. Lankakaupan talvi keskittyi entistä vähemmän neuleisiin ja enemmän Dakotan muffinseihin, mutta ihan viihdyttävää luettavaa taas. Ahernin kirja on vielä alkutekijöissään, mutta edellisten kirjojen lailla luulen senkin olevan mielenkiintoinen kunhan pääsee mukaan. Ilahduin tämän kirjan pienestä fontista ja kohtuullisista rivinväleistä; Viime joulun Ahern uutuus Lahja kun oli venyttämällä venytetty isolla fontilla ja puolityhjillä sivuilla tiiliskiven kokoiseksi.

P.s.  Kaikki TSI-vaippabloggaajat!  Kannattaa käydä linkittämässä vaippabloggaus tai kuva facebookissa OnniBumin sivulla; voit saada palkinnoksi pitkälahkeiset VillaBumit, eli merinovillahousut!

Inspiraatiota hakiessa

Kirjastosta tarttui kasapäin mielenkiintoisen näköisiä virkkaus- ja neulekirjoja. Nyt siis pikainen bloggaus, kun ne tuli oikein kuvattuakin heti kotiin tullessa. Monet kirjoista tuntui pikaselailun jälkeen melko tylsiltä, mutta kun niitä nyt tarkemmin tutkii ja miettii mitä värejä ja lankoja ja muutoksia ohjeisiin voisi itse soveltaa, alkaakin tekemisen paljous hirvittää. Josko sitä nyt mitään tulee edes aloitettua.

Ommellutkin olen hiukkasen, mutta hyshys..tuotoksia ei valitettavasti voi vielä täällä julkaista, erinäisistä merkillisistä syistä. Numero kympin virkkuukoukussa roikkuu tällä hetkellä maton tekele, joka syö tällä hetkellä tehokkaasti aikaa. Bongasin joko Divaanin tai Kotivinkin joululehdestä Virkkuukoukussa- nimisen firman käsinvalmistaman pyöreän maton ja siinä vinkattiin, että matto käy hyvin myös kuusenalusmatoksi.  Ajattelin tehdä vastaavan oman version, tosin Onteloneuloksesta trikoon sijasta. Lopputulos jää blogattavaksi myöhemmin.

Hauskahko idea Erika Knightin kirjasta Neuleita Miehelle oli seuraavanlainen palmikkohuivi...tuotahan voisi käyttää muutkin kuin miehet, ja taitaisi olla mukavan nopea neulottava paksusta langasta. Tämä kirja oli ilahduttava varsinkin kuvien puolesta, suosittelen!

Muutamista muista kirjoista myös pari sanaa: Alimpana oleva Son of Stitch'n bitch oli yllättävän hauska taas teksteiltään, mutta ohjeet taas minun makuuni hieman oudohkoja. Vaikka kai niistä jonkinlaisella muuntelulla saisi omankin näköisiä...

Wenlan Chian kirja isot puikot, paksu lanka oli oikeastaa näistä karmein, ohjeista ehkä yksi oli sellainen, jota voisin tekemisen ankarassa puuttessa kuvitella tekeväni, mutta makunsa kullakin.

Betonia ja raparperinlehtiä

Niin vain taas sain tehtyä jotain kauan suunniteltua! Lainasin alkukesästä kirjastosta Malena Skoten kirjan Betoni on kaunista.
Samoihin aikoihin alkukesästä näin paikallisella puutarhalla raparperin lehdelle tehtyjä laattoja ja koristealtaan, jotka veivät helppoudessaan voiton muista houkuttelevista betonitöistä.

Keskiviikkona pihaan ajoi betoniauto, joka työnsä tehtyään tyhjensi loput betonit letkuista muoville odottamaan minua. Kävin naapurissa raparperinlehtivarkaissa ja aloin tehdä kakkusia. Betoni alkoi olla jo ehkä hieman liiankin kuivaa kun tein viimeisiä laattoja, enkä tajunnut niihin lisätä vettä sileän pinnan saamiseksi.

Ja nyt muutaman päivän jälkeen löytyy lisää ongelmia.  Betoni oli tarkoitettu lattiavaluun, joten se ei ehkä sitten kestäkään pihalaatoissa, vai lieneekö vielä liian lyhyestä kuivumisesta kyse, kun muutaman sateisen päivän jälkeen näyttää muutaman laatan syy-kuviot on himmenneen. Noh, tästä oppineena teen paremmalla betonilla jonain toisena päivänä, ja saan toivottavasti on hyviä laattoja riittämiin askelmapolulle terassilta (jota ei vielä edes ole) hiekkalaatikolle.

 

Kirpparipäivä

Pikaiseen kävin neitien kanssa kiertämässä kierrätyskeskuksen ja antiikki-kirpparin. Kierrätyksestä ei tällä kertaa tarttunut yhtään mitään, siellä oli kyllä hienot puna-valkoraitaiset verhot, varmaankin -70 luvulta. Raitojen leveys oli jotain 6 cm näin muistelemalla arvellen. Johonkin ne olisi kyllä voinut käyttää, vaikka vuoreksi takkiin tmv. Jotenkin tuo ihan punaisen punainen ei nappaa edes lasten vaatteissa, joten sinne jäivät. Joskus vielä harmittaa jotain tehdessä, kun niitä en ottanut.

No kirpparilta löytyi neidille farkut, 5e, uudenveroiset 104 senttiset. Juurikin olen katsellut että entiset 'paremmat' farkut ei mene enää kauan, vaan jäävät kohta pieneksi. Kotona neiti harvemmin haluaa farkkuja laittaakaan, mutta joskus jonnekin lähtiessä ne pitää olla, kun iskällä ja äidilläkin on. Lisäksi reippaasta hammaslääkärikäynnistä palkkioksi ostettiin Viiru ja Pesonen-kirja, ne on olleet tykättyjä viimeaikoina. Sitten äidin löytö oli Pinokkio, jossa myös tietysti Hyödyllinen elämänviisaus loppulehdillä, ajan hengen mukaan. Kirja lienee kuulunut jonkun kirjakerhon valikoimaan menneillä vuosikymmenillä. Taidan tietää jonkun kenen kirjahyllyyn tämä sopisi...

No se kassi lahjapaperista

Siinä aiemmin mainitussa lahjakirjassa tosiaan oli se ohje tehdä itse lahjakassi esim. lahjapaperista tai tapetista sopivan kokoisen laatikon päälle taittelemalla. Aioin sen koittaa, ja viikko sitten siihen tarjoutui tilaisuus. Kummityttö täytti 2 vuotta ja sai lahjansa tälläisessä kassissa.
Kassi on taiteltu virvelikela-laatikon päälle. Muumikuva on lautasliinasta, joita meillä oli neidin 3v synttäreillä, ja nauha muistaakseni kierrätyskeskuksesta joskus mukaan tarttunut. Liimana käytin raksa-aikaista kontaktiliimaa, jolla liimattiin kulmalistoja, ja hyvin näytti kassin liimaukset kestävän oman kolmevuotiaan käsissä, sekä lahjansaajallakin. Kuvassa vielä sisältökin, eli vähän legoja, neuvolakorttikansio ja trikoopaita.

Kirjoja ja vauvantossuja

Ensimmäisen kirjan löysin sattumoisin paikallisesta kierrätyskeskuksesta ja taisin maksaa siitä parikymnnetä senttiä korkeintaan. Kaikki kaavat on tallessa ja kirja on ihan ehjä, aarteeni.

Toinen tarttui mukaan kirjaston uudehkojen kirjojen telineestä, mukava kun laittavat esille, harvoin tulee muuten käsityökirjoja lainattua. No muutaman tälläisen kivan kirjan jälkeen voisi käydä vilkaisemassa sitäkin hyllyväliä.

Lahjakirjassa on paljon öh, sanoisinko ei niin minun tyyppisiäni 'turhia koristeita', joita en edes aio kokeilla. Mutta yksi oli ylitse muiden; vauvan tossut villakankaasta. En ehtinyt vielä kangaskauppaan, enkä löytänyt sopivaa villapaitaa tm. viimereissulla kirppiksiltä, joten toteutin tossut oranssista huopuneesta villapaidasta. (joka siis jo kirpparilta meille tullessa oli hyvin tönköksi huopunut, ja kankaaksi sen ostinkin) Tossut on sopivia nauhoja vailla..ehdottomasti haluan ohjeenmukaista samettinauhaa, mutta väristä en ole vielä aivan varma. Helmet on katkenneesta järvihelminauhasta.


Oikeastaan haluaisin tehdä nuita tossuja luonnonvalkoisesta kasan, ja viedä sitten tarpeen tullen lahjana vauvoille. Aika näyttää tämänkin, toteutuuko ollenkaan.

Kirjasta jäi mieleen toinenkin käyttökelpoinen idea. Siinä neuvottiin taittelemaan paperista esim. kirjan päällä lahjakassi. Kirjahan voi olla monen kokoinen tai vaikka monta kirjaa päällekkäin että tulee tarpeeksi paksu, ja kassin pohjasta siis riittävän iso. Vaihtoehtoisesti tuon voi taitella sopivan kokoisen laatikon päälle.

Taitellaan siis paperi ensin kirjan ympäri ja kiinnitetään sauma kaksipuoleisella teipillä, että tulee siisti. Toinen pää taitellaan kuten lahjapaketin pää yleensä ja kiinnitetään sekin samoin kaksipuoleisella teipillä. Sitten vedetään kirja ulos ja sinulla on kaunis ja nopea kassi. Kassiin voi liimata nauhat ja laittaa muita koristeluja, tai tehdä kassin alunperinkin hienosta lahjapaperista. Tämä täytyy vielä testata kunhan ehdin ja tulee tarve. Luulen että kovin raskaita kantamuksia tuo ei kestä, mutta ei liene aina tarkoituskaan.