Viikon 25 parhaat hetket

Viikosta 25 jäi parhaiten mieleen kolme asiaa: kiire, kaverit ja nukkuminen. Juhannusviikot kun näkyvät työssäni pienimuotoisena työtsunamina joka on seurausta siitä, että kollegani ovat valmistautumassa lomallelähtöön ja siivoavat työpöytiään. Nyt vuorossa on jokunen viikko lähes autiolla toimistolla, ihmetellen outoja juttuja kesälomasta haaveillen. Sekin on toki tulossa, mutta vasta heinäkuun lopulla. Ja voi pojat, miten pitkältä ajalta kuukausi juuri nyt tuntuukaan!!

Viikkoon mahtui myös mahtihetkiä kavereiden kanssa: kävimme porukalla ostamassa Vanhalla ylioppilastalolla sijaitsevasta Magnumin luksusjätskibaarista kustomoidut jätskit, jotka olivat kieltämättä aika makoisia. Minun (ja näemmä aika monen muunkin) valinta oli valkosulkaajätski mansikkalastuilla, pähkinöillä ja vaahtokarkeilla.

Juhannuspäivän kaverimuisto onkin sitten märempää sorttia. Tarkoitus oli nimittäin kuntoilla ja reippaina likkoina mietimme että pikkusade ei haittaa. "Ei se metsässä niin kovasti tunnu". "tää varmaan loppuu ihan kohta". Ei loppunut. Viimeiset pari kilometriä, veden tippuessa lippiksestä kuin räystäältä, pohdiskeltiin olivatko urheilutakit jo täysin läpimärkiä vai vain osittain. Mutta silti, meillä oli kivaa. Kaverit - niiden kanssa kastuminenkin on hauskaa.

Juhannuksen kovin sana olikin rentoilu ja nukkuminen. Otimme iisisti, latasimme akkuja ja teimme kivoja juttuja. Tähän liittyen löysin (myöhäisherännäisenä) Mr. Selfridges -sarjan johon koukutuin heti. Kelpo näyttelijäkaarti (nimiosaa esittää mainio Jeremy Piven), komea puvustus ja lavastus ja kelpo juoni - historiallisen draaman ystävät, tsekatkaa tämä!

Viikon 24 parhaat hetket

Viime viikolla alkoi vihdoin tuntua kesältä, siis ulkona tarkeni joinain päivinä ihan ilman takkiakin. Jipii! Tällä viikolla iloitsimme ainakin seuraavista:

1. uusia ravintolatuttavuuksia

Kävimme työporukan kanssa illastamassa El Grecossa (Ludviginkatu 3, Helsinki) ja ruoka oli oikein maittavaa. Grillilammas oli maistuvaista ja erikoisesti pidin kreikkalaisesta jugurtista ja hunajasta koostuvasta jälkkäristäni jonka söin oikein hitaasti ja hartaasti.

2. työkaverit, jotka lahjoittavat säkillisen raparperia

Kyllä vain, tämmöinen onnenpotku on osunut kohdalleni ja raahasin töistä kotiin säkillisen raparperia. Parhautta! Ensimmäiset kiisselit on keitelty ja hyvää on.

3 . kesä tulee!

Viikonloppuna alkoi jo tuntua kesältä ja vaikken vielä uskaltautunutkaan uimaan, piti kesävarpaita kuitenkin jo uittaa vähän. (Valitettavasti lämpö loppui heti seuraavana päivänä mutta olihan se kivaa niin kauan kuin kesti. )

3. laiska sunnuntai

Joskus on paikallaan pitää laiska sunnuntai ja vain vetelehtiä ja kiitos luontoäidin järjestämän sadepäivän, tuli rentouduttua. Herra Norkku uppoutui Prison Breakiin, minuun kolahti Outlander. Ei siivoamista tai mitään pakollista tekemistä. Vain sateen ropinan kuuntelua ja viihdettä.

4. Outlander-sarja

Pääsin vihdoinkin tänne asti digiboksin siivousurakassani ja onpa muuten mahtava sarja! Etenkin sarjan tunnusmusiikki on sydämeenkäyvän upea. (Pitäisikin ehkä joskus matkustaa Skotlantiin. Tai ainakin lukea tämä Gabaldonin kirjasarja. Tai molemmat.) Ihana!

Pääsiäinen

Pääsiäinen tarjosi minulle, kuten varmaan monelle muullekin, loistavan breikin aherruksesta. Sää suosi,
vihdoinkin sai nauttia auringosta ja lämmöstä. Me pysyttelimme tuttuun tapaan kotona, muutamia vieraita kävi mutta muuten otimme iisisti. Vieraille tarjotut leipomuksetkin onnistuivat mikä on aina kivaa ja vähän yllättävääkin, meikäläisen keittiössä kun piisaa joskus vähän liikaakin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Suosittelen muuten happaman ystäville noita Kinuskikissan sitruunaneliöitä - olivat nannaa!

Jalkakremppani keskellä suurensuuri ilonaihe on se, että näemmä pyöräily onnistuu minulta kivutta. Voin siis lopettaa itseni säälimisen sohvalla sipsipussin kanssa ja purkaa energiaani fillarin selässä. Vauhtini on toki samaa luokkaa kuin ostarille polkevilla mummoilla mutta mitäs siitä - tärkeintä on liike!

Nautin myös siitä että pääsen viettämään vihdoinkin aikaa pihalla. Taas on kuoputeltu ja ihmetelty maasta kohoavia vihreitä juttuja. Tulppaanini näyttävät olevan tuloillaan, narsissit valitettavasti jäivät sen maaliskuisen takatalven uhreiksi. Yksi krookuskin on pihallemme jostain eksynyt. Ja kyllä, kesän ensimmäiset torkut pihalla kirjan kanssa on nyt otettu. Love it!

#satasyytäiloon:
16. rentoilu
17. keittiöonnistumiset (hurraa!)
18. pyöräily (tuplahurraa!)
19. yllärikrookus
20. torkut auringossa

Muistoja menneisyydestä

Mennyt viikko on ollut vauhdikas. Sain fysioterapeutilta kuulla tuomion jalkaongelmastani ja lenkkeily saa toistaiseksi jäädä - nyt opetellaan pieniä mutta vaikeita perusasioita. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta tuntuu hyvältä saada virheellinen asento korjattua ennenkuin aiheutan itselleni isompaa vahinkoa.

Viikko on ollut myös ystävä-painotteinen, perjantaina herkuttelimme Krullan jälkiruokabuffetissa ja lauantai oli varattu ystävän menestyksen juhlistamiselle. On jännää ja ihanaakin huomata kuinka joidenkin ihmisten kanssa yhteys säilyy vaikka emme tapaakaan niin usein. Krullasin tapaamiselle oli syykin, viisi vuotta sitten kirjoitimme itsellemme kirjeet jotka perjantaina nyt avasimme. Kirjeet sisälsivät toiveita, oletuksia tulevaisuudesta, ohjeitakin. Itse toivoin tuolloin mm. oppivani elämään tässä hetkessä ja nauttimaan siitä mitä minulla jo on. Näitä asioita olenkin yrittänyt opetella mutta työ jatkuu vielä! Kirjoitimme uudet kirjeet, viiden vuoden kuluttua nähdään kuinka silloin käy. Kirjejuttu oli itseasiassa hauska, mielenkiintoinen ja jopa vähän jännittäväkin. Pulina pöydässämme ainakin hiljeni joksikin aikaa kun jokainen vakavoitui lukemaan omaa viestiä itselleen.

Krullasin jälkiruokabuffet ei sekään ollut pöhkömpi kokemus, wieniläistyyliset herkuttelut maistuivat kaikille oikein hyvin. Kumma kyllä, erityisen paljon ilahduin raparperikiisselistä jota oli tarjolla kaikkien sacher-ihanuuksien ja pienten leivosten rinnalla. Ihaninta on ehkä muuten se, että kohta on taas raparperiaika!

Tällä viikolla on myös aloitettu kevätsiivous, kaivauduin oikein varaston perimmäisiinkin laatikoihin ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Niinkuin kasetteja, vihkoja johon on kirjoitettu laulujen sanoja ja Suosikin fani-kirjanen Michael J. Foxista. Paljon ihania, hölmöjä muistoja tuli mieleen!

#SataSyytäIloon:

• 12: ystävät
• 13: jälkiruokabuffet (rapaperikiisseli!)
• 14: kirje itseltäni
• 15: muistot menneisyydestä

Blinejä ja pizzaa

Äh. Tämän aamuinen talven vastaisku veti mieleni harmaaksi, etukevät (mikä termi!) oli minusta niin ihana. Juuri kun tiet alkoivat kuivaa ja olin kaivanut kevyemmät kenkäni esiin varastosta... Harmi!

Huolimatta tästä takaiskusta takana on kuitenkin kiva viikko: keskiviikkona tapasin maailman mainionta mimmiporukkaa Ravintola Lasipalatsin herkullisten blinien merkeissä. Mukava miljöö, kauniit ja maukkaat annokset - ei valittamista. Lättyset tuntuivat varsin täyttäviltä, seuraavana päivänä ei ollut tarvetta aamupalalle. Voisin(pa) ruveta jonkun sortin blinidieetille... Blinit ansaitsevat myös paikkansa Sata syytä olla onnellinen -listallani (#7).

Perjantaina vietimme herra Norkun kanssa aikaa Rautatientorin Jääpuistoon perustetussa Dr. Oetkerin pop up -pizzeriassa, jonka avajaisiin olimme saaneet kutsun. Paikan miljöö oli mainio, kaupunki iltavaloissaan, jäällä taiteilevine luistelijoineen ja pizzakin maistui, erityisesti peperoni-pizzan tulisuus lämmitti mukavasti viileässä kelissä. Illan ainoa miinus taisikin olla kylmyys, ateroinnin ja ohjelman jälkeen oli suorastaan ihanaa päästä liikkumaan ja lämmittelemään. Kokemus oli kuitenkin mainio ja ansaitsee sekin päästä Sata syytä olla onnellinen -listalle.

Rakkautta ja raakasuklaata, #satasyytäollaonnellinen

Tällä viikolla onnellisuuslistalleni pääsevät rakkaus ja raakasuklaa, ihan ystävänpäivän kunniaksi. En ole tehnyt raakasuklaata aikoihin, homma tyssäsi pitkälti laiskuuteeni. Kaakaovoi nimittäin loppui enkä saanut aikaiseksi hankkia sitä lisää, ennenkuin nyt. Halusin nimittäin tehdä siipalleni ystävänpäivälahjaksi terveellisempiä konvehteja.

Aluksi homma oli lievästi sanottuna hakusessa, varsinkin kun huomasin kämmäilleeni kaupassa. Kaakaovoi ei nimittäin ole sama asia kuin kaakaomassa - tulipa sekin nyt opittua. Improvisoin siis lisäämällä kookosöljyn määrää ja onneksi massa alkoi näyttää oikeanlaiselta. Lisäsin tuttuun tapaan Maca- ja Lucuma -jauheita ja makeutin hunajalla. Mieheni on pähkinöiden ystävä, joten konvehtitaikinaan lisättiin reilusti pähkinärouhetta sekä nokare pähkinävoita. Lopputulos oli miehen mukaan makoisa, olkoonkin että tämä suklaa näyttää pehmenevän nopeasti huoneen lämmössä, johtuneekohan tuo pähkinävoista jota käytin ensimmäistä kertaa? Niin tai näin, innostukseni suklaa-alkemiaan ainakin palasi, muutama resepti-idea on jo hautumassa.

Niin ja se rakkaus. Luulen että suurin onni elämässä on rakastaa ja saada vastarakkautta. Rakkaus se maailmaa pyörittää, all you need is love. Kliseistä, mutta tottakin.

Viikko Venetsiassa: herkuttelu ja shoppailu

Italia on minulle ehdottomasti herkuttelun maa. Pastat, pizzat ja gelatot ovat vieneet sydämeni jo aikaisemmillakin reissullamme ja odotukset olivat Venetsiassakin korkealla - mutta elämäni parhaita aterioita en täällä syönyt! Ruokailu Venetsiassa oli ehkä hiukan kalliimpaa kuin aikaisemmissa Italian kohteissamme, mutta arvasimme kyllä jo kaupunkiin mennessämme hinnoissa olevan "turistilisää". Ruoka oli kuitenkin laadukasta ja hyvää, joten laskun maksu aterian päätteeksi ei harmittanut.

Venetsian ruokalistoja hallitsivat ehdottomasti merenelävät eri muodoissaan. Meidänkin reissumme aikana pöydässä näkyi useampaan otteeseen Frutti di mare -pizzoja ja pastoja, testasipa mieheni Pasta al seppie neron, mustekalan musteella värjätyn mustan pastakin. Minun suosikikseni nousi tylsästi tonno cipola, tonnikala ja sipulipizza, jossa kalan suolaisuus ja sipulin makeus yhdistyivät oikein mainiolla tavalla. Ihanaa oli myös tuoreesta tonnikalasta tehty carpaccio-tyyppinen herkku!

Gelato - jäätelö - on oma herkullinen lukunsa. Ikävää sanoa näin, mutta italialaisten pikkukioskien jälkeen valioiden ja ingmanien sokerinmakeat tuotteet melkein itkettävät. Gelatoissa kun oli sekä makua että näköä, pikkupuodeissa nimittäin esillelaittokin on kauniimpi kuin meikäläisittäin. 2,50 eurolla saa kaksi palloa - oivallinen kauppa! Tällä kertaa suosikkimakuni taisi olla pistaasi, mutta kuvassa näkyvä tumman suklaan ja mansikan yhdistelmä ei sekään kyllä ollut yhtään pöhkömpi.

Vaikka Venetsiaa ei mainostetakaan ostosparatiisina, onnistuu siellä shoppailukin. Kauppoja on paljon, mutta suuri osa niistä kylläkin myy turisteille suunnattua krääsää, karnevaalinaamioita tai Muranon lasia. Olen ymmärtänyt että monet halvimmista tuotteista tuotetaan nykyisin Kiinassa, joten jos haluaa tukea paikallista käsityötä, saa olla tarkkana - ja maksaa! Naamiopuodit olivat täynnä upeaa silmänruokaa, mietinkin useammin kuin kerran sitä että kaupunki varmasti näyttää upealta karnevaalien aikaan.

So-so lauantai: Chjokon suklaabrunssi ja Keinottelua

Lauantai oli so-so päivä. Se näytti etukäteen kalenterissa mahtavalta mutta osoittautui monilta osin odotuksia latteammaksi. Pettymys olisi ehkä ollut suurempi ellei seura olisi ollut mahtavaa!

Suuntasimme lauantaina tyttöporukan kesken Chjokon suklaabrunssille. Idea tuntui mahtavalta, herkuttelua käsintehdyillä suklaaherkuilla kavereiden kesken. Puitteet olivat mukavat eikä tarjontakaan kehnoa ollut mutta kuulemani hehkutuksen jälkeen olin kyllä vähän pettynyt. Valikoimaa oli aika vähän brunssilla, ainakin meidän kattauksessamme oli aika paljon saman tyyppisiä herkkuja, kuten macaronseja tai suklaatikkareita. Olin etukäteen elätellyt toiveita esimerkiksi chilisuklaista tai marjaisemmista herkuista, tai eri suklaalaaduista mutta ainakin meidän kattauksessamme kaikki taisi olla pelkkää maitosuklaata, praliineja ei näkynyt lainkaan. Suklainen rapaperikakku oli kyllä herkkua, vaikkemme raparperinmakua löytäneetkään. Vaikka makeasta pidänkin, tämä herkutteluhetki taisi kuitenkin olla vähän turhankin suloinen. Huh!

(Suklaabrunssi lauantaisin klo 11-14, Liisankadun myymälässä, 16 eur)

Illalla suuntasimme mieheni kanssa elokuvateatteriin katsomaan Richard Geren tähdittämää Keinottelua -leffaa. Puh, mikä pettymys.

Leffassa Richard Geren esittämällä miehellä on oikeastaan kaikkea mitä voi haluta - komea ura, miljoonia dollareita, kaunis vaimo, lahjakkaat lapset, jotka työskentelevät iloisina isänsä firmassa, lapsenlapsia... Ja ranskalainen taidegalleristi rakastajatar. (Mikähän siinä on että ne rakastajattaret ovatkin aina ranskalaisia taidegalleristeja?) Kaikesta kohdalleen osuneesta hyvästä huolimatta mies ei vaikuta erikoisen onnelliselta ja kohta kohtalo jo puuttuukin peliin auto-onnettomuuden muodossa.

Joku elokuvan tarinassa ei miellyttänyt minua, se tuntui liian keksityltä ja teennäiseltä ja silmiini osui monta yksityiskohtaa jossa ei ollut järkeä. Samoin harmitti se, että Lie to me -sarjasta tuttu Tim Roth esitti täsmälleen samanlaista roolia kuin sarjassakin. Olisipa ollut kiva kun miehelle olisi löydetty jotain uuttakin näyteltävää! Samoin harmittelin sitä, että Susan Sarandonin kalipeerin näyttelijätär oli saanut niin minimaalisen osan. Ja nyt kun sain itseni vauhtiin: leffassa Geren 27-vuotias tytär on isänsä satojen miljoonien arvoisen yrityksen rahoitusjohtaja, iso kiho, joka neuvottelee 500 miljoonan kaupoista yhdessä isäpapan kanssa. Sama tytär on myös yhden, noin kolmivuotiaan lapsen äiti ja langanlaiha, kaunis blondi. Miten se onkin ehtinyt kaiken tuon tehdä noin nuorena, miettii hän kateellisenä?!

Sunday Brunch

Viime sunnuntaina halusin kerrankin herkutella ihan kunnon aamiaiselle - tehdä oikean brunssin. Meillä sunnuntai on usein laiska lähtemään liikkeelle, jokainen herää omia aikojaan ja aamupalakin nautitaan milloin sattuu. Viikolla halusin kuitenkin hemmotella siippaani tekemällä herkkuaamupalan. Kömmin siis vähän aikaisemmin ylös ja aloin hääräilemään. Edellisenä iltana oli leiponut kaura-mustikkamuffinseja (ohje osuvasti nimettyihin Murun mustikkamuffinsseihin löytyy täältä), sen lisäksi heitin patonginpaloista kyhäämäni crostinit uuniin pecorinon kera uuniin.

Pöytään tuli luumujen ja viinirypäleiden lisäksi myös leipäjuustoa ja useamman sorttista voileipäainesta, tein mm. yrttisestä tuorejuustosta ja tonnikalasta leivälle tahnan. Juomina tarjoiltiina rooibosia ja tuoremehua. Avasin verhot ja päästin aamuauringon sisään keittiöön ja hipsin herättelemään unikekoa.

Yllätys osoittautui mieleiseksi. Mieheni yleensä laittaa meillä ruoan ja oli siksi mielissään kun sai kerrankin itse istua valmiiseen ja kukkuraiseen pöytään. Herkuista crostinit taisivat olla se paras juttu, ainakin siitä päätellen kuinka nopeasti palaset lautaselta katosivat. Näin jälkikäteen ajatelleen ruokaa kyllä tuli varattua ihan armeijan tarpeisiin, mutta kerrankos sitä kultaansa hemmottelee!

Wanhan ajan iltapäivätee @ Salutorget

Viime viikolla minulla oli ilo tavata vanha, rakas ystävä. Ystävyytemme kulkee vuosien taakse, olemme viettäneet lukemattomia tunteja puiden poikaystäviä, opiskelupaikkoja, ensimmäistä omaa kotia. Sittemmin poikaystävät ovat muuttuneet aviomiehiksi, opiskelupaikat työpaikoiksi ja pikkuyksiöt isommiksi kodeiksi, mutta yhteys tuntuu säilyvän. Vaikka emme tapaa enää niin usein kuin ennen, jotenkin juteltavaa tuntuu riittävän aina.

Koska nykyisin tapaamme harvemmin, yritämme tapaamisia varten keksiä aina jonkin uuden paikan jota kokeilla. Olen jo pitkään halunnut kokeilla iltapäiväteetä, joten lukiessani että Salutorgetissa tarjoiltiin nyt tälläistä herkkua, ehdotin että leikkisimme tällä kertaa hienoja rouvia teekutsuilla.

Salutorgetin tee tarjoillaan ravintolan baarissa, joka on sisustettu tyylikkään vanhan ajan salongin hengessä, on mukavia nojatuoleja, sohvapöytiä, pieniä lasimaljakoita ruusuin. Ympäristö on juuri oikeanlainen ja sopii erinomaisesti tyttöjen juoruhetkeen, pehmeällä sohvalla on mukavampaa ja rennompaa jutella kuin tyypillisemmässä kahvilaympäristössä. Ja kun palvelukin pelaa sujuvasti ja kohteliaasti, on kokonaisuus mukavan yhteinäinen ja menun hengen mukainen.

Teehen kuuluu kakkuvadillinen erilaisia herkkuja maisteltavaksi sekä tietysti sitä teetä. Tee laatuja oli  useampia ja iloksemme mm. vihreä tee oli kerrankin valmistettu oikein! Kakkuvadilta löytyi niin suolaista kuin makeaa, mm. perinteisiä kurkkuvoileipiä, toast skagen, sitruunakakkua, skonsseja hillojen kera, suklaakakkua ja macaroneja. Oli mukavaa saada maistella erilaisia makuja, varsinkin tarjottimen ylimmässä kerroksessa kävimme tiukka neuvotteluja siitä, kannattaisiko viimeikseksi suupalaksi säästää pähkinäinen mutakakun pala vai suklaamacaron.

Iltapäivätee maksoi 21,50 euroa ja lisäämällä kympikin hintaan, tarjoillaan teekannullisen lisäksi kuohuvaa. Suosittelen!

MDNA 12.08.2012 & Mamma Rosa

Tunnustan, olen kesäloman touhuissa laiminlyönyt blogiani. En ole unohtanut sen olemassaolo, paljon kuvia ja juttuaiheita on luonnosteltuna mietintämyssyyn, mutta jostain syystä en ole saanut itseäni koneelle saakka vaan olen ihan reilusti lomaillut. Tässä kuitenkin yksi rästiin jäänyt...

Kesäloman viimeiselle päivälle oli ihan erityisiä suunnitelmia, sillä olimme kaveriporukalla menossa katsomaan Madonnan keikkaa. Sitä ennen kävimme Mamma Rosassa herkuttelemassa. Muutama muukin oli saanut saman ajatuksen sillä paikka oli TÄYNNÄ! Päätimme herkutella pitsoilla, minä hulluttelin poro-tatti -pitsalla, joka ei ollut yhtään hullumpi vaikken sienten ystävä olekaan.

Kello seitsemän jälkeen lähdimme tassuttelemaan kohti Stadionia, sillä Madonnan oli ilmoitettu aloittavan klo 20:30. Stadionilla ei ollut pahemmin ruuhkaa ja pian päästyämme paikoillemme aloittikin lämmittelijä DJ Martin Solveig. Solveig lopetti hiukan ennen yhdeksää ja katsomo oli odottavissa tunnelmissa. Eikä mitään tapahtunut. Kellon lähetessä kymmentä alkoi puisilla penkeillä istuskelu jo vähän kyllästyttää ja seuraava työpäivä vähän kauhistuttaa.

Vähän kello kymmenen jälkeen valot syttyivät ja lavalle ilmestyi katolilaisia munkkeja muistuttavia henkilöitä. Vihdoinkin! Kokonaisuutena keikka oli visuaalisesti näyttävä esitys, mutta tiedossa olikin jo etukäteen että tämä rouva osaa laittaa shown pystyyn. Madonna esitti paljon kappaleita uudelta levyltään, mikä oli pieni pettymys sillä juuri niitä vanhoja kappaleita olisin halunnut kuulla. Artistin näkökulmasta kyllä ymmärrän senkin ettei kenties ole hirveän antoisaa laulaa Holidayta kolme vuosikymmentä... Minulle konsertin kohokohta taisi olla kauniin Masterpiece-balladin kuuleminen, mutta muuten aika moni toivomista kappaleista jäi kuulematta. Harmillista!

Keikka loppui puolilta öin, osuvasti samalla hetkellä kuin lomanikin. Arki alkaisi nyt ja se alkaisi todella vähillä yöunilla...

PS. Huomenna, 19.8 on taas Ravintolapäivän aika. Tapahtuma on hauska, kurkatkaapa kalenterista minkälaisia ravintoloita teidän lähipiiristänne löytyy!

Kitchen & Co

Kas vaan, Blogger ilmeisesti päätti kaikessa viisaudessaan poistaa loman aloituspostaukseni, mutta minähän en periksi anna vaan näpytän uuden. Tekstiä en enää muista mutta asiat vielä joten kuten... Loman starttasimme siis herkuttelemalla Kitchen & Co -ravintolassa. Joskus vaan on mukavaa tarjota itselleen pientä luksusta vaikkapa herkuttelun muodossa.

Tilasimme alkulankun, joka kokonaisuutena oli ihan ok, vaikka lämpimän kalapyörykän sisällä ollut kylmä katkarapu ei ihan ihastuttanutkaan. Sen sijaan pieneen kahvikupposeen laitettua ihanan kermaista kesäkeittoa olisin voinut syödä vaikka isommankin lautasellisen.

Pääruoaksi otin sisäfilettä salottisipulihollandaisen ja lisukesalaatin kera. Kokonaisuus oli juuri sitä, mitä toivoinkin, liha oikein paistettua ja salaatti toi mukavan raikkauden annokseen. Entrecôtella herkutellut seuralainen sen sijaan oli hiukan tuskissaan ison pihvinsä ja itsetehtyjen ranskalaisten kanssa, sillä annos oli aika tuhti.

Jälkiruoka oli kruunasi tämän aterian. Herkuttelin vadelmilla, mansikoilla ja marengilla. Annos oli sinänsä niin kaunis etten olisi hennonnut sitä syödä, mutta...

Kotimatkan päätimme kävellä, sulatella ruokaa ja jatkaa hyvin alkanutta juttutuokiota. Kesä näytti parastaan, ilta oli valoisa ja aurinkoinen ja pitkä. Eikä ollut kiire mihinkään, sillä loma oli vihdoin alkanut.

Riisirullia

Päätettiin herra Norkun kanssa kokeilla riisirullien tekemistä. Rullat ovat alunperin vietnamilaista herkkua, mutta me päätimme ottaa rennosti ja rullata mitä mieli teki. Rullaaminen osoittautui kivaksi ja sosiaaliseksi kokkaamiseksi ja huomattavasti vähempitöisemmäksi kuin esim. rakastamani sushin teko. Meillä oli tarjolla mm. avokadoa, ruohosipulia, rucolaa, tonnikalaa, kanaviipaileita, erilaisia kastikeita valkosipulista mausteisempaan kiinalaiseen Hoisihiniin saakka. Mies keksi lisätä mukaan paahdettuja auringonkukan siemeniä, jotka osoittautuivat aivan ihaniksi!

Riisipaperin ostimme aasialaisia elintarvikkeita myyvästä kaupausta, pakkaus maksoi n. 3 euroa ja paperiarkkeja yhdessä paketissa on paljon. Meidän kahdenkeskinen herkuttelumme kevensi rasiaa n. 20 % verran.

Aineksia. Meillä oli erilaisia aineksia runsaasti tarjolla, kumpikin sai tehtyä mieleisiään herkkuja. Näin on helppo miellyttää myös ruoka-allergikkoja tai muuten vain nirsoja syömäreitä, kuten allekirjoittanutta.

Paistoimme täytteeksi myös yhden satsin salaattia pannulla öljyn ja valkosipulin kanssa. Hyvää tuli!

Höyrytettyjä wokki-vihanneksiakin oli. Täytteeksi voisi myös sopia munakas, lihasuikaleet... Koska riisipaperi ei ole suolaista, voisi rullan ehkä toteuttaa makeanakin - täyttää vaikkapa ananaksella, persikanpaloilla tai mansikkasuikaleilla.

Purkista otettu riisipaperin pala näyttää tältä. Paperi on kovaa mutta haurasta, joten käsittele varoen.

Meillä oli pöydässä lautanen vedellä täytetty lautanen, jossa "uitimme" paperin nopeasti 

molemmilta puolilta. Sitten nostimme paperin hetkeksi rullausalustalle pehmenemään. Me käytimme rullausalustana leikkuulautoja, mutta homma onnistunee myös lautasen avulla.

Kun paperi on koostumukseltaan pehmeän kumimainen, voi rullaus alkaa. Asettelimme pyöreän paperin keskiosaan toivotun yhdistelmän täytettä. Sitten taittelimme nyytin kasaan aloittaen vetäen ensin alimmaisen reunan täytteiden päälle, sitten oikean ja vasemman ja ylimmän. Yritä tehdä nyytistä tiukka ja muista että kostea riisipaperi tarttuu kiinni helposti...

Ensimmäinen rullani. Kuten kuvasta näkyy, rullaus ei ihan onnistunut (mutta hyvältä maistui silti).
Riisipaperin läpinäkyvyys mahdollistaa myös aineksilla taiteilemisen, minä laitoin pohjalle Rucolan lehden joka tuli näinkin nätisti esiin.

Auringonkukansiemenrulla. Alla salaattia, Hoishin-kastiketta ja kanaa. 

Kaaosta keittiössä

Tänään Norkun keittiössä päätettiin leipoa sitruunapiiras. Touhuun lähdettiin tyypillisellä itseluottamuksella ja innolla, ohjeet sentään luin...

Ensimmäisen kerran homma meni pieleen jo aineksia kaapista latoessani. Reseptiin kuuluu kondensoitu maito ja olin aikaisemmin viikolla ostanut purkin sitä, valmiiksi keitettynä jotta säästäisin aikaa ja vaivaa. Mutta kas, purkki ei olekaan enää kaapissa sillä eräs herra oli keksinyt saavansa siitä kinuskikastiketta jäätelöönsä. Muutama lusikallinen olisi ollut vielä jäljellä mutta... Kaapista löytyi onneksi purkki keittämätöntä maitoa, johon suhtauduin kuitenkin vähän epäluuloisesti sillä "kinuskoiminen" oli mennyt tällä laadulla viimeksikin pieleen.

Siispä ryhdyin keittämään kinuskia piirasta varten. Se vie kolmisen tuntia eli aikatauluun tuli pienoinen muutos. Kolmen tunnin jälkeen otin keitokseni liedeltä todetakseni purkin kannen olevan vähän pyöristynyt. Ravistaessa purkista kuului lotinaa. Fiksuna likkana osasin siis varautua siihen että purkissa olisi paineita ja kikkailin näyttävästi tiskirätin ja patakintaan kanssa.

Kinuskin keittely siis epäonnistui, mutta päätin kuitenkin yrittää keittää litkua vielä kattilassa. Sillä seurauksella että litku paloi pohjaan. Seuraavana etappina olikin siis kattilan pohjan jynssääminen, sepä olikin mukavaa touhua!

Annoin periksi kinuskin kanssa ja sävelsin jonkinlaisen "jutun" jääkaapissa olevista aineksista. "Juttu" ei hirmuisesti vakuuttanut joten heitin soppaan kaakaota. Nyt se maistui "jutulta" jossa oli kaakaota. Rock'n'Roll. Sitten tuli idea - palaisin takaisin alkuperäiseen reseptiini - tarvittiin sitruunamehua! Mehu osoittautuikin mielestäni aika hyväksi ajatukseksi, taikina maistui nyt raikkaalta ja pehmeältä. Huh!

Taikinaan tarvittiin kananmunia, joten nappasin kaapista kaksi munaa. Ja reippaasti yritin särkeä ne kunnes tajusin niiden olevan keitettyjä. Kokkaava mies voi olla myös hyvin mielenkiintoinen... Löysin lopulta myös raakoja munia ja homma edistyi.

Onnellisesti uunissa,

Pian uuni oli jo lämpenemässä ja siivoilin keittiötä. Fiilis oli hyvä kunnes tartuin sokeripurkkiin kannesta, jota en ollut sulkenutkaan ihan kunnolla. Kansi jäi käteen ja sokerit pitkin lattiaa. Sitten vähän imuroitiin.

Nyt piiras on onnellisesti uunissa ja leipuri hermolevon tarpeessa. Odotan kokoajan sitä milloin uunimme räjähtää...

Ps. Onnistui se sittenkin. Torttu ei ole mikään kaunotar mutta hyvän makuinen kuitenkin...

Wonton sunnuntai

Sunnuntaina meillä kokkailtiin kiinalaista, tällä kertaa Wonton -nyyttejä. Nyyttien valmistus on valmistaikinan avulla melko yksinkertaista ja nopeaakin, meidän nyyttisatsimme valmistui reilussa puolessa tunnissa.

Meillä oli täytteenä jauhelihamassaa, jonka voi maustaa oman maun mukaan. Massan maustoimme ja teimme samaan tapaan kuin vaikkapa lihapullataikinan. Wonton-taikinan ostimme paketissa aasialaisia elintarvikkeita myyvästä kaupasta, pakasteena olevat taikinan lehdet muistuttavat mielestäni ulkonäöltään aamupalajuustoa!

Nyytin tekeminen on helppoa! Otetaan yksi taikinalehti kämmenelle, kostutetaan reunat vedellä, laitetaan täyte keskelle ja suljetaan koko paketti.

Kun nyytit on tehty, ne keitetään.  Meillä kasarissa oli veteen sekoitettua ankkakastiketta ja merilevää, mutta esim. kanaliemestä saisi myös mukavasti makua nyyttiin. Nyyttejä keitetään hämmennellen n. 15 minuuttia ja sitten ne ovatkin valmiita syötäväksi!

Gelato-viritelmiä

Tästä se lähtee!

JohannaH:n kanssa olemme jokusen kerran intoileet italialaisen gelaton perään. Reippaana tyttönä minä siis googlettelin reseptejä joita kokeilla omassa pienessä jäätelötehtaassamme. Jätskikone tietysti puuttuu, mutta tämän päiväisten kokeilujen jälkeen, mieheni alkoi innostua ajatukselle moisen vempeleen hankinnasta. Ja onhan se pian pitkä kuuma kesäkin taas tulossa, mikäs olisi mainiompaa kuin itse tehty, tuoreista ja hyvistä raaka-aineista tehty viileä herkku!

Meidän tehtaassa kokeiltiin kahta makua, perusmansikkaa sekä vähän eksoottisempaa - herukoita ja karhunvatukoita kookoskermassa. Jälkimmäinen yhdistelmä syntyi ihan sen perusteella mitä nyt kaapeista sattui löytymään. Tässä sekoituksessa käytettiin makeutusaineena hunajaa. Miespuolinen koemaistaja oli sitä mieltä että maku oli hiukan turhan hapan, naispuolinen maistaja taas mässytti iloisesti menemään... Mansikkajätski sen sijaan oli molempien mielestä onnistunut.

Valmis tuote ei ollut kyllä yhtä kaunista kuin Italiassa, selkeästi prosessissa on vielä kehiteltävä. Muutama makuideakin minulla jo olisi, kaakao voisi käydä paremmin kookoksen kaveriksi ja ananasjätskikin voisi olla hyvää! Onneksi reseptin kehittely ei ole yhtään hullumpaa hommaa!

Kehnot kuvat valmiista tuotoksista. Pinkki onpi mansikkaa ja lila  kookos-karhunvatukkaa.

Flapjacks

Reissussa ollessamme herra Norkku ihastui kovasti brittiläisiin Flapjackseihin. Alkuperäinen keksi ei ollut kovin herkullisen näköinen mielestäni mutta siitä sitten nautittiin sitäkin enemmän.

Kelpo vaimokkeena ajattelin ilahduttaa miestä googlettamalla reseptin ja tekemällä itse tuota herkkua. Yllätyksekseni löysin Jamie Oliverin reseptin ja vieläpä ihan suomen kielellä. Sunnuntai-aamuna sitten kokeilin Flapjackseja ja resepti oli ihanan helppo, aineksetkin suureksi osaksi sellaisia joita kaapista löytäisin muutenkin. Suurin osa ajastani taisi mennä keittiövaa'an löytämiseen...

Se alkuperäinen keksi.

Palaute Flapjackseista oli ehdottoman positiivinen. Herra oli mielissään kun sai herätessään yllätysherkkua ja kuulemma makukin oli juuri oikea. Lisäpinnoja tippui vielä siitä että siirappi oli korvattu terveellisemmällä hunajalla... Lopputulos on aika kaurainen ja jollain tapaa koostumukseltaan melkein toffemaisen sitkeä ja tahmainen herkku. Meidän reseptissämme käytettiin 50 g pähkinämurskaa ja 100 g rusinoita.

Sunnuntain saavutukset taisivat tosin jäädä leivontaan, nenä alkaa tuntua tukkoiselta ja kurkkua kivistää, pahoin pelkään että olen napannut herra Norkkua piinanneen flunssan...