Lontoo, päivä 5

Viimeinen päivä hauskasta lomasta. Olo oli haikea vaikka kotiin onkin aina kiva palata. Mutta arki, aamuheräämiset ja lumi... Kävimme viimeisenä päivänä pyörähtämässä Spitalfieldsin markkinoilla, jotka tosin maanantai-aamuna olivat aika hiljaiset. Eipä se kauheasti tosin meitä haitannut, oli kiva vain kierrellä somilla pikkukujilla ja ihastella. Ostimme vähän herkkuja kotiinviemisiksi ja otimme rennosti, nautiskelimme aamucrepit... Valehtelematta viimeinen päivä olikin loman rennoin, ei tarvinnut enää yrittää ehtiä nähdä ja tehdä, nyt mentiin vain sinne minne nenä näytti.

Iltapäivällä koitti lentokentälle lähtö. Olin onnistunut saamaan päähäni että lentomme lähti 17:15 (oikeasti tuntia myöhemmin) ja onnistuin panikoimaan kovasti ehtimisestä, olinhan lukenut paljon Lontoon ruuhkista. Oikeasti matka sujui oikein sutjakasti ja olin aika nolona kun (juostuani) lähtöselvitykseen tajusin että olin sotkenut ajat. Sittemmin kävi myös ilmi että lentomme oli myöhässä 1,5 tuntia Suomen tuulien takia - nolotti se juokseminen vielä vähän lisää...

Mutta onneksi aikaa kuitenkin jäi, koska kerkesin siis tehdä kierroksen lentokentän kaupoissa. Olin Westfieldissä iskenyt silmäni kaulakoruun, jota en kuitenkaan ollut ostanut. Sittemmin koru alkoi kummittelemaan mielessäni ja kun kentältä löytyi saman ketjun liike, päätin mennä katsomaan oliko koru niin kiva kuin muistin. Oli se. Ajattelin että kyseessä oli kohtalo ja marssin kassalle, joka jostakin syystä näpäytti kassaan Duty Free-alennuksen. Alkoi hymyilyttää kun tajusin saaneeni toivomani korun ja vielä pikkuisen halvemmalla...

Sitten kohti kotia...

Lontoo, päivä 4

Päätimme pitää Sivistävän Sunnuntain, eli viettää aikaa jossain muuallakin kuin kaupoissa. Minä olen aina ollut kiinnostunut Tudoreista ja siksi Towerin linnaan pääseminen oli suuri haaveni. Tällä kertaa haave toteutui - suuntasimme aamulla Tower Hillille! Näemmä matka ei ole matka jossei sen aikana pääse koluamaan ainakin yhtä keskiaikaista linnaa... Hih... Onneksi herra Norkku tykkää kierrellä linnoja ja raunioita yhtä paljon kuin minäkin!

Minusta Tower oli oikein kiva ja monipuolinen museoalue, sellainen jossa voisin kuvitella koko perheellä olevan hauskaa. Siellä täällä oli erilaisia pisteitä, jossa sai vaikkapa kokeilla keskiaikaisen soturin kypärää tai kokeilla vaikka jousiammuntaa. Näyttelyt koostuivat hyvinkin erilaisista osa-alueista, näyttelyitä oli mm.keskiaikaisesta arkielämästä, haarniskaherroista, Towerin linnan vangeista ja kuninkaiden villieläintarhasta.

Ja sitten tietysti olivat NE kruununjalokivet. Bling-blingiä oikein koko rahan edestä. Herra Norkku yritti ensin kivenkovaan väittää että niiden oli pakko olla jäljennöksiä, kunnes museon työntekijä toisin todisti. Harvoinpa sitä meikäläinen pääseekään alle puolen metrin päähän kanan munan kokoisesta timantista...

Towerin jälkeen käväisimme vielä British Museumissa - upea paikka ja vielä ilmainenkin! Harmitti että meillä ei ollut kuin muutama tunti viettää, koska tuolla olisi saanut luultavasti menemään vaikka koko päivän! Nyt kerkesimme kuitenkin kiertää Egypti-osaston (hieroglyfit ja muumiot ovat myös must!) sekä Kiina-näyttelyn, jonka jade-kokoelma oli todella kaunis. Sydämeni jätin Curiosities roomiin - tämmöisen kirjaston haluaisin vielä joskus itselleni. :D

Illalla tallasimme pienellä haikeudella Lontoon katuja hotellia kohti, viimeinen ilta...

Lontoo, päivä 3

Kolmas päivämme Lontoossa oli niinikään omistettu shoppailulle. Ensin suuntasimme Portobello Roadin markkinoille. Markkinat olikin helppo löytää, sen kun seurasi vain ihmisvirtaa... Söpöjä puoteja ja pikkutaloja, mutta äh, ihan liikaa porukkaa minun makuuni. Kaikkea ei oikein mahtunut tai päässyt ilman kyynärpäitä katsomaan. Pyörimme paikalla uteliaina mutta lopulta tungos vei voiton ja päätimme vaihtaa maisemaa.

Herra Norkku halusi jatkaa Oxford Streetin tutkimista, joten näinhän me teimme. Primark ei ensin innostanut herraa lainkaan, ääni muuttui sitten miesten osastolle pääsemistä. Tungos liikkeessä oli hurja, enkä olisi kuvitellutkaan ostavani jotakin sovittamista kaipaavaa, mutta ne hinnat...

Pidimme Primarkin jälkeen pikkubreikin sushin merkeissä ja istahdimme Wasabi-nimiseen sushi-pikaruokaketjuun lounaalle - mielenkiintoinen konsepti! Pidin kauheasti siitä että sain kerrankin poimia juuri mieleiseni herkkupalat kyytiin - mutta kääreistä syntyvän roskan määrä oli kyllä turhan suuri luontoa ajatellen.

Muita päivälle suunniteltuja seikkailuja oli Chinatownin ja Afternoon tean löytäminen. Jälkimmäinen osoittautuikin lähes mahdottomaksi tehtäväksi, vaikka olinkin kuvitellut sen olevan tässä teenrakastajien maassa helppoa kuin heinänteko. Ehkä ensi kerralla sitten?

Chinatownin kyllä löysimme ja kuten Elegia varoittelikin, se oli aika pieni ja aneeminen ja koostui lähinnä kiinalaisista ravintoloista. Mies kuitenkin tykkäsi, hän pääsi kerrankin syömään nyyttejä, joita harvemmin tapaa Suomen kiinalaisissa ravintoloissa. Kuulemma Dumpling Legendsin nyytit olivatkin oikein aidon makuisia. Pongasin ohimennen myös Kowloonin tyylisiä jälkiruokia myyvän kahvilan, johon olisi ollut kiva istahtaa - mutta paikka oli ihan täynnä.

Suunnitelmissa oli myös piipahtaa Covent Gardenissa, mutta päivän tarpomisen jälkeen jalat alkoivat olla niin poikki, että oli aika taas suunnistaa kohti hotellia.

Lontoo, päivät 1 & 2

Pienen pakkauspaniikin jälkeen pääsimme siis vihdoinkin matkaan. Lensimme Norweiganilla, tämä olikin ensimmäinen kokemuksemme halpalentoyhtiöistä, eikä se yhtään hullumpi ollutkaan. Kone oli ihan yhtä siisti ja tilava kuin Finskitkin ja palvelu ystävällistä. Lähtöselvitystouhut piti hoitaa itse automaatissa, mikä sujui yllättävän kivasti, vain matkalaukkuun tulevan tarran kiinnitys tuotti päänvaivaa...

Hotellimme vaikutti heti alkuun kivalta, muuasta alueesta oli vaikea saada selkoa sillä saavuimme perille vasta klo 20 tienoilla. Mitään suurempaa tutkimusmatkailua emme siis jaksaneet enää alkaa tekemään, nappasimme vain pikkuisen pikaruokaa lähistöllä olleesta puodista ja palasimme huoneeseen suunnittelemaan seuraavan päivän seikkailuja.

Perjantaina oli shoppailupäivä ja päätimme suunnata Westfieldin ostoskeskukseen. Liverpool Streetin asema oli kävelymatkan päässä hotelliamme ja sillä pääsi näppärästi suoraan kaupoille. Westfieldistä löytyi kauppaa jos jonkinmoista, aina luksusmerkeistä alkaen. Alkuun herra Norkku narisikin asiasta, ei kuulemma ollut tullut Gucceja ostamaan, mutta ääni kellossa muuttui kummasti kun päästiin vähän huokeampien liikkeiden kohdalle...

Brittiläinen kohteliaisuus tuli vastaan nopeasti, eräässäkin kaupassa ihmettelin sovitushuoneesta huolehtivan henkilön holhoavaisuus. Olin nimittäin löytänyt alerekistä kivan (miesten) neuleen, 80% villaa. Rouva oli kovasti kummissaan ja melkein huolissaan siitä, että halusin sovittaa miesten neuletta - olin tästä vähän hämmentynyt. Minä kun olen tottunut siihen että saan sovittaa ihan juuri niitä vaatteita jotka koppiin jaksan raahata...

Meiltä kului Westfieldissä koko päivä, meikäläinenkin löysi muutaman kirjakaupan joissa pyöriä. Iloisena ongelmana oli tällä kertaa runsaudenpula - en yhtään tiennyt mitä haluaisin, joten kiertelin vain ihastelemassa ihan eri näköisiä kirjoja kuin kotona. Pitkän pohdinnan jälkeen mukaan lähti Hilary Mantelin Wold Hallin pokkariversio, saanpahan osallistua sen kanssa ainakin Susipalatsi-kimppalukuun! Muitakin löytäjä teimme, löysimme molemmat farkkuja ja takinkin herralle.

Miehelläni (se todellinen himoshoppaaja) riitti intoa vaikka muille jakaa, joten Westfieldin jälkeen suuntasimme vielä muutamaksi tunniksi Oxford Circuksen suuntaan, palloilimme mm. Hamleysin lelukaupassa - aika veikeä kauppa tosiaankin, minuakin alkoi lapsettaa - mutta sitten kaupat alkoivat sulkea oviaan ja oli aika laahustaa hotellille.

Siis voi...

Matkasäätäminen on virallisesti alkanut. Herra Norkun pallo on ihan hukassa... Pyysin hakemaan matkalaukut varastosta. Haki laukun, omansa. Lupasi hakea minunkin laukkuni. Kohta herra töpsytteli alas minigrip-pussinsa kanssa etsien laukkua. Muistutin että hänen piti hakea se varastosta. Meni yläkertaan. (Varasto on alakerrassa.) Tuli sieltä jumppakassin kanssa
- Voisitko käyttää tätä. - En. - Voitko nyt hakea sen laukun, mitä pyysin?

Tällä kertaa täytyy muistaa aínakin travelplugi ja se kameran laturi, joka Italian reissulta unohtui... Ja pitäis päättää luenko lennolla Boynen Crippeniä (kesken) vai Gregoryn White Queeniä (ajankohtainen). Elämä on valintoja.

5. min myöhemmin. Nyt laukun lukko on kateissa. Mies kävelee ympäriinsä ihmetellen missä lukko on. - Ei mulla ole enää lukkoa! Pysähtyy hetkeksi ihmettelemään miksi joulukoristeet on otettu pois...

Matkakuumetta

Reissu alkaa lähestymään. Varsinkin herra Norkku on ihan innoissaan, päiviä lomaan on laskettu innokkaasti. Tänään meneillään on kuumeista googletusta eri paikoista joihin pitäisi loman aikana ehtiä... Niitähän nimittäin riittää, kuten Chinatown ("mä en ikinä ole käynyt Chinatownissa"), sotamuseo (sukellusveneitä ja vaikka mitä, vielä ilmaiseksi!), Borough'n ruokatori ja ehkä ziljoona kauppaa. Kaikkea ei tietysti ehditä, mutta stressiä ei myöskään oteta. Herkutellakin pitäisi, käydä ihan oikeassa pubissa, testata iltapäiväteetarjoilua...

Pientä jännitystä on ilmassa, veri tuntuu kiertävän suonissa nopeammin ja hymyilyttää... Vielä pitää hoitaa ne tärkeimmät, kameran laturi ja kaivaa hyllystä matkakirjani. Tällä kertaa menossa mukana Philippa Gregoryn White Queen - ollaanhan toivottavasti menossa Toweriinkin...

Varaushauskaa

Kyllä mulla aina sattuukin näiden hotellivarausten kanssa... Berliinin hotellin kanssahan oli vähän säätöä ja sama meno näyttää nyt jatkuvan Lontoon kanssa.

Mehän siis lunastimme tuon matkan kaverilta, joka ei päässytkään matkaan. Ystävämme meilasi hotelliin ja ilmoitti nimenvaihdoksesta ja nämä puolestaan meilasivat takaisin ja ilmoitti asian olevan ok. Kävin viime viikolla kurkkimassa varauksen tietoja netissä ja huomasin että nettivarauksessa on edelleen ystäväni tiedot. Olisihan se kuitenkin kiva että hotellivarauksemme löytyisi vielä tammikuussakin kun olemme paikan päällä...

Meilasin asiasta eikä mitään tapahtunut. Pyysin siis miestä soittamaan hotelliin, koska Berliinistä viisastuneena tiesin että se lienee varmin tapa saada jotain tapahtumaan. Mies siis soitti ja sepusti asian. Ja tänään ystäväni forwardoi meille uuden hotellivarauksemme, joka oli edelleenkin lähetetty hänen sähköpostiosoitteeseensa. Miehen nimen olivat saaneet jo oikein, osoitetiedot olivat edelleen ystäväni ja varaajan sukupuolikin oli edelleen nainen... Mies oli tästä melko harmissaan, koska kuulemma oli tavannut kolmasti sähköpostiosoitteensa kyseiselle henkilölle.

Onneksi meillä kuitenkin on nyt oikea nimi sentään tuossa varauksessa, sen luulisin riittävän. :D

Touhua riittää, kiire on mahdoton

Huh. Eletään jo joulukuun puoliväliä ja mietin että milloinkohan tämä juna oikein alkaisi hidastaa. Vuoden vikat synttärikakut on leivottu, enää pitäisi väkertää herkkuja jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Tälläiseltä rajoittunein taidoin toimivalta se onkin kyllä aikamoinen urakka, jokainen onnistunut tekele on siis maininnan arvoinen. :)

Askartelukaan ei oikein kuulu vahvuuksiini, saas nähdä saadaanko me tänä vuonna valmiiksi se kyltti, jota elokuussa aloitettiin. Luultavasti ei, mutta ehkäpä ensi vuoden elokuuksi sitten. Kuviakin olen ehtinyt räpsiä sieltä sun täältä, mutta enpä ole saanut niitä kamerasta ulos...

Jotain olen ehtinyt kaiken tämän tohinan keskellä saada aikaiseksi, nimittäin matkavarauksen tammikuuksi! Vien komeamman puoliskoni Lontooseen ihan ensimmäistä kertaa, hän olikin siitä jo kovin innoissaan ja olemme miettineet kovasti "brittijuttuja", joita tehdä. Niinkuin jotain tämmöistä:

Kello viiden tee

- Tämä on varmaan nykyisin jo ihan vaan turistijuttu, mutta silti huvittaisi kokeilla. Käsittääkseni teellä tarjoillaan ainakin skonsseja ja sormileipiä (heh, mikä nimi!) ja tietysti sitä teetä. Miestä tämä vähän naurattaa ainakin vielä, mutta aika hyvin se yleensä lähtee näihin hullutuksiini mukaan... Teetä tarjoavia paikkoja löysin ainakin jonkin verran, tosin moniin pitäisi tehdä etukäteisvaraus.

Englantilainen pub
- Tämä on varmaan sitten miehen juttu, jos kerran meikäläinen pääsee teekesteilleen... ;-)

Towerin linna
- Tästä olen tällä hetkellä eniten kiinnostunut, historiahöperönä. Olen lukenut viimeisen vuodenkin aikana aika monta Towerissa liikkuvaa kirjaa ja olisi mahtavaa päästä ihan oikeasti paikan päälle. Niin ja miksei nyt nähdä ne kruununjalokivetkin...

Niin ja saattaa olla että tulee jokunen kauppakin käytyä...