Loman lopulla oli ehdottomasti ehdittävä käväistä Malcesinessa, olin nähnyt kuvia kauniista pikkukaupungista jonka edustalla oli LINNA! Niin, sinne oli mentävä ja siispä taas hypättin lautan kyytiin. Malcesine on toinen Gardan pohjoispään suurista rantakaupungeista, mielestäni se oli melko saman tapainen kuin Riva. Söpöjä, värikkäitä pikkutaloja, historiaa, jäätelöpuoteja, ravintoloita, historiaa... Kauppojen tarjonta näytti melko samanlaiselta, Malcesinessa oli mahdollisesti vähemmän vaateliikkeitä, mutta sen sijaan siellä oli muutama laadukkaan oloinen lelu-ja pienoismalliliike.
Ensimmäiseksi suuntasimme kuitenkin sinne LINNAAN eli Castello di Scaligeroon. Linnassa toimii nykyisellään museo, jossa, kuten Rivankin museossa, oli useita erilaisia näyttelyitä. Löytyi osasto, joka kuvasi mm. Garda-järven eläimistöä sekä järven syntyä, oli modernia taidetta patsaiden muodossa, 1400-luvulla Gardaan uponneen venetsialaisaluksen pelastusta, valokuvia ja sali Goethen matkasta Gardan alueella (josta muuten viereinen lainauskin on)... Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin itse linna ja ne näkymät! Aurinko paistoi kauniisti, joten seudut todella näyttivät parastaan. Linnan muureilta oli hienot näkymät moneen suuntaan, kuvattavaa riitti. Myös linnan torniin pääsi kipuamaan ja mehän kiivettiin. Tornin huipulla oli 500 vuotta vanha kello ja kuinka ollakkaan, juuri kun tutkailimme kelloa tarkemmin, se löi tasatunnin merkiksi. Olipa kova ääni, säikähdin todella!
Linna-seikkailun jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, olihan kello jo pitkällä iltapäivässä. Paikan löytäminen vain osoittautui hankalaksi, sillä paikallisilla ravintoloilla on meikäläisittäin hiukan mielenkiintoiset aukioloajat. Ravintola saattaa olla auki klo 12-14, sulkea sitten ovensa ja avata uudelleen klo 18 tienoilla. Olisi kiva tietää kuinka systeemi toimii työntekijöiden kannalta, äkkiseltään minusta tuntuisi hankalalta pitää neljän tunnin tauko keskellä päivää, mutta kenties siinä on puolensakin. Nälkäiselle turistille ratkaisu kuitenkin on hankala ja hämmennystä lisää se, että ruokapaikka saattaa olla auki, mutta keittiö on suljettu. Onneksi non-stopina pitsaa ja pastaa tarjoava paikka kuitenkin löytyi ja nälkäiset saivat sapuskansa. En ollutkaan ennen nähnyt peruna-pitsaa listalla, joten kokeilin. Maistui pitsalta jossa oli perunaa, yllätys, yllätys.
Sitten kauppoja kiertelemään. Suurin osa kaupoista myi matkamuistotavaraa, joka oli meille tuttua jo Rivan tarjonnastakin. Erilaiset pastat ja suloiset, värikkäät kulhot olivat kyllä kivoja, mutta hinnat olivat Rivan luokkaa, joten emme tehneet ostoksia. Kunnes Mies löysi itsensä autourheilun lisenssituoteita myyvästä liikkeestä, oli Porschea, Ducatia ja tietysti Ferraria. Muutama lippis lähtikin sieltä mukaan.
Lopulta väsyneet matkailijat kipusvat lauttaan ja matkustivat takaisin Rivaan lepäilemään.