Ensimmäisenä keväänä

Kevät. Se alkaa iltoina, jolloin tuntuu oudolta mennä nukkumaan valoisan taivaan alla. Vähitellen katoavat lumikasat, tilalle tulevat aurinkoiset päivät ja vihreämmät männyt.

Tämä kaikki ennen kuin muistan kukkienkin kuuluvan kevään merkkeihin. Ensin pienet, nuokkuvat lumikellot ja idänsinililjat, sitten violetit ja keltaiset krookukset.  Ja ne valkoiset pienet tertut, joiden nimeä en enää muista. 

Kiinassa olisi nyt jo Suomen lämmin kesä. Sitä en kuitenkaan kaipaa. Olen tyytyväinen hitaasti esille hiipivään kevääseen. Mutta muuten ikävöin kyllä joskus Kiinaan.

Tai ehkä minä kaipaan vain sitä tunnetta, kun asuu suomalaisena ulkomailla. Kun voi kiittää ruokakaupassa kiinaksi, kun voi syyttää kaikesta saasteista ilmaa, kun voi kertoa kaikille asuvansa juuri Aasian jättivaltiossa. Siinä on jotain hienompaa ja erilaisempaa kuin pelkästään "Suomessa" asumisessa. Ehkä tämä tunne on minulle vähän liiankin tärkeä.

Kuitenkin Kiina on minulle kuin toinen koti. Ei samanarvoinen kuin Suomi, ei ollenkaan yhtä tuttu, ei niin lähellä sydäntä. Kuitenkin se tuntuu enemmän tutulta kuin joku toinen maa Suomen lisäksi. Kiinassa ollessa ikävöin Suomeen, Suomessa taas aina jollakin lailla Kiinaan.

Mutta nyt olen asunut kotimaassani jo melkein vuoden, ja koen sen kevään ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Kevätsateen kesken pesäpallopelin. Valkoisen kevätillan joka muistuttaa jostain vuosien takaisesta. Pienet purot kalliolla, joiden vuoksi kierrän aina sitä kautta kuuntelemaan niiden solinaa.

Metsä antaa minulle voimaa, metsä rauhoittaa silloin kun tuntuu vaikealta. Vaikka sen tuttuihin paikkoihin liittyy liikaa muistoja. Mutta uusia muistoja tulee koko ajan lisää. Uusia kävelyitä yksin tai ystävien kanssa, uusien paikkojen löytämistä.

Eräänä iltapäivänä tarkenen pitkästä aikaa lukea ulkona auringonpaisteessa. Niin kuin viime kesänä tai monta vuotta sitten. Mutta nyt myös tänäkin keväänä.

Olen kiitollinen... (Mielenterveysviikko)

Katja Kirjojen kamarista haastoi minua kiitollisuushaasteeseen jo syyskuussa (kiitos <3) , mutta jouduin aina sysäämään sitä kauemmaksi ja kauemmaksi postausten jonossa. 

Tällä viikolla vietetään kuitenkin Mielenterveysviikkoa, josta kuulin vasta Suketuksen blogista Eniten minua kiinnostaa tie. Hän haastoi kaikki bloggaamaan esimerkiksi aiheeseen liittyvistä kirjoista ja ajatuksista sekä keskittymään omaan ja muiden hyvinvointiin. Tämän inspiroimana luettelen nyt muutamia tämänsyksyisiä kiitollisuuden aiheitani.

Perhe
Minulla on rakastavat, huolehtivat vanhemmat ja ärsyttävät, ihanat veljet. <3 Tämän asian tajusin varsinkin kolme kuukautta sitten palatessani kotiin Saksasta, pelättyäni hiukan liikaa lentokoneessa.

Isovanhemmat
Yksi maaseudulla traktorin hytissä, yksi taivaassa ja kaksi Itä-Suomessa herkullisia ruokia ja vanhoja sananparsia tarjoten. Voihan mahoton mato ja koukku <3 

Koulu
Minulla on joskus ikävä Kiinassa käymääni koulua, mutta pidän hirveästi tämänhetkisestä koulustani. Olen sattunut valitsemaan itselleni mielenkiintoisimmat aineet, eikä minulla ole oikeastaan ketään inhottavaa opettajaakaan. Päinvastoin, nauran joka kerta yhden opettajani omalaatuisille vitseille ja arvostan liikunnan opettajani rohkaisua, joka sai minut jopa kokeilemana kuperkeikkaa vedessä (olin ollut vuorenvarma, etten ikinä tekisi sitä).

Tajusin myös tänä syksynä, etten pidä itsessään koulussa olemisesta, mutta rakastan koulun käymistä ja lukiota. (Vähän hankala selittää eroa, mutta ehkä tajusitte. :D) Eli pidän koulusta, en vaan jaksaisi todella olla tunneilla ja tehdä kaikkea työtä... En tiedä mitä teen puolentoista vuoden päästä joutuessani jättämään koulun. Toivon mukaan olen sitten ainakin ylpeä itsestäni.

Ystävät
Toivoisin ystävyyssuhteideni hiljalleen paranevan, mutta onneksi minulla on joka tapauksessa jo monta ystävää. Yhden esitystä menin katsomaan, toisen kanssa nauran välitunnilla tikahtuakseni jostain typerästä vitsistä, ja kolmas tulee juttelemaan kaveriporukassa juuri minulle, kun olin hiukan hiljainen.

Kielitaito
Pystyessäni juttelemaan hieman kiinalaisen vierailijan kanssa, katsoessani englanniksi ohjelmaa ilman tekstityksiä ja yrittäessäni puhua itsekseni riikinruotsia, olen niin onnellinen osatessani hiukan kieliä. Yritän ajatella parhaani mukaan, ettei minun tarvitse olla vielä täydellinen niissä vaan kehittyä pikkuhiljaa.

Kulttuuri
Mukaan lukien elämää avaavat kirjat, vaikuttavat teatteriesitykset ja kaunis tai innoittava musiikki.

Laulaminen
Laulunopettajani kanssa eksyn puhumaan milloin mistäkin asiasta maan ja taivaan välillä ja laulamaan muun muassa vuosien takaa muistamaani virttä. Suihkussa ääneni kuulostaa hyvältä, ja olen hetken tyytyväinen.

Kiinassa asuminen
Jälleen kerran, eräänä yönä istuin vuoteellani ja pohdin, olenko kiitollinen Kiinassa asumisesta. Taidan päätyä aina jotenkin samaan tulokseen. Vaikka vuodet ulkomailla olivat vaikeita ja muuttivat minussa paljon, liikaa, olen kuitenkin iloinen niistä, sillä ne kuuluvat nyt aina elämääni.

Suomi
Vanhat talot ja metsät, öinen lumisade ja pakkanen, Pohjolan peräkolkka, vaikea kieli ja turvallisuus. Kiinassa asuessani tajusin kuinka ihanaa oli kuulua suomalaisten joukkoon. Suomi ei ole täydellinen, mutta toivoisin sen aina pyrkivän sitä kohti.

Syvälliset, kauniit hetket
Kun kävelen aamuhämärässä suurien lumihiutaleiden pudotessa hiljaa tai kun kuuntelen lempilaulajani lempikappaleita kaiuttimista yksin sohvalla maaten. Tai silloin kun on vain hyvä olo.

Mistä te olette kiitollinen päivittäin tai ihan vain tällä hetkellä?

"Dark shadow pass/ You're standing in my view..."

Aioin kertoa tässä alussa ne kerrat, jolloin tumma varjo ei väistynyt. Mutta ehkä hyppään ne yli niihin kertoihin, jolloin se väistyi.

Se väistyi eräänä päivänä, kun luin puistossa ja katselin laskevan auringon valoa ja kuuntelin tuulen suhinaa läheisissä puissa.

Se väistyi eilen Frozenia katsoessa - ne laulut ja huumori <3

Se väistyy joskus Lalehia kuunnellessa (Dark Shadow antoi postaukselleni nimen), mutta jos haluatte häneltä piristävää musiikkia, kuunnelkaa Vårens Första Dag ja Colors. Ja ehkä Goliat.

Se väistyi metsässä, josta löysin rakkaan puun. Nojasin siihen ja mietin tavoitteita loppukesää ja syksyä varten. Että jos tutustuisin luokkalaisiini paremmin, näkisin taas koulurakennukseni ja puut syksyn lehdissä ja ehkä viihtyisin koulussa.

Se väistyi tänään veljen kanssa sulkapalloa pelatessa ja samalla kohtalosta ja elämästä jutellessa (sulkapallo jäi lopulta vähän sivuun).

Se väistyi jälleen samaisessa metsässä, jonne jäin lukemaan Lauren Oliverin Kuin viimeistä päivää ja syvennyin siihen kunnolla. Vaikka kirjassa on vähän synkkä aihe, ainakin sen alku sai ajatukset muualle.

Se väistyi tuntikausiksi, kun lähdin ystävien kanssa piknikille. Niin, tarkoituksemme oli mennä piknikille. Päädyimme kuitenkin suunnistamaan toisen hatarien muistikuvien perusteella, löytämään kauniin näkymän lintutornista, väistelemään mutaa ja ihmisiä, kävelemään neljä tuntia ja syömään lopulta eväät siinä samalla. 

Mutta meillä oli hauskaa. <3

Yritän käpertyä pieneen onnellisuuden kuplaan ja olla puhaltamatta sitä rikki.

Pienen elämän hippusia #5

Minua ärsyttää/pelottaa:

- Ihmiset jotka latistavat minua ja näyttävät mitä muut taas osaavat paremmin

- Kun välillä tuntuu etten todellakaan osaa mitään

~ Kun ajattelen missä olin vuosi sitten

- Seisominen järvessä, joka on oikeastaan jatke viereiselle harjulle...joka syvenee jyrkästi ja joka on täynnä uhkaavaa vettä...

- (Pelkään siis syvää vettä. Enkä edes tiedä haluanko pelosta eroon vai en)

- Kun vanhemmat tahtovat pois mökiltä koska lupaa sadetta

- Kun kesäsuunnitelmat menevät pieleen

- Hyttyset jotka seuraavat joka paikkaan ja pilaavat kauniita hetkiä

- Liian meluisa öinen maantie, joka saa minut melkein kääntymään takaisin

Minua ilahduttaa:

~ Vanha mökki <3

~ Vanhat valokuvat <3

~ Pienet kylät ja kiemurtelevat vanhat maantiet

~ Kun osaa sytyttää kiukaan ja katselee kauniita liekkejä, vaikka niissä piileekin myös vaara

~ Roadtrip-kirjan lukeminen (Terhi Rannelan Jäämeri, jäähyväiset ja minä) järven rannalla ja matkaradion kuunteleminen

~ Suomipopin tutut laulut

~ Saunassa istuminen, vilvoittelu ja se jääkylmä järvikin, johon tottuu

~ Mustapapupihvit jotka maistuvat hampurilaisessa melkein samalta kuin tavalliset pihvitkin

~ Päiväkirja <3

~ Paljain jaloin kävely, auringonlaskun näkeminen ja kuunsirppi (miksi se oli niin epätavallisen suuri?) ja usvaa niityllä

~ Kun etsin viime vuoden hiljaista maantietä ja lopulta löydän sen. 

Hetken kuulen vain sydämeni sykkeen.

Naisten aakkoset: I & Mikä hymyilyttää

Naisten aakkosissa etsitään kuuluisia naisia jokaiselle aakkoselle. haasteen on kehittänyt Tarukirjan Margit.

Aiemmin olen kirjoittanut aakkosista A, B, C, D, E, F, G & H.

I Kuka on suosikkikirjailijasi?
- Minulle tuli yllättäen tähän kohtaan mieleen Eva Ibbotson, jonka kirjan Virta vie viidakkoon luimme joskus koulussa. Myöhemmin vielä luin ystävän suosituksesta Kazanin tähden. Molemmissa kirjoissa oli 1900-luvun alun miljöö ja seikkailua - juuri tällaisista kirjoista pidin silloin ja nykyäänkin. :)

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
- Tähän oli hyvin vaikea keksiä henkilöä, mutta Isla Fisherin roolisuositus Becky Bloomwoodina elokuvassa Himoshoppaajan salaiset unelmat oli mielestäni huumoria täynnä.

III a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? 
- Ansa Ikonen on Suomen tunnetuimpia 1900-luvun näyttelijöitä, mutta en ole tainnut nähdä hänen yhtäkään elokuvaa. Hänen ja Tauno Palon tähdittämät filmit kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin.  

                            ***

Sunnuntaina teki mieli hymyillä, kun tajusin pitäväni pyöräilystä. Luulin aina jaksavani ajaa pyörällä hädin tuskin muutaman kilometrin, mutta tällä kertaa se venyi kahdeksikymmeneksi. Joen varteen on rakennettu uusi pyöräilytie, joka kulkee välillä myös puistikossa. Pyöräilin tätä punaista nauhaa ja lauloin samalla käheällä kurkulla. Valitettavasti yskäni ei tainnut tykätä tästä...

Tänään hymyilin, koska lääkärini muistutti lempisarjani lempihenkilöäni (se joka muistaa hänet saa kyllä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin!) ja koska puolestaan yskänlääke oli jotain mitä ehkä Maija Poppasesta tuttu lääke voisi olla. :D Hymyilin myös, koska minulla on päällä itseostamani vaatteet, farkkucaprit ja t-paita, ja olisi vielä uusi neuletakkinikin - jos ei olisi niin kuuma ilmankin...

Eilen en niin hymyillyt, ainakaan kovasti. Paitsi illalla, kun sain kehun (ja tämän postausidean) Katjalta. Kiitos <3 Ja silloin kun minun oli ikävä parasta ystävääni, toivoin että olisit meillä yökylässä. Ja mietin mitä sanoit siitä, että ehkä ahdistukseni on vain minun päässäni, johtuu pelkästään omista ajatuksistani.

Mikä teitä on ilahduttanut viime päivinä? :)   

Kauniita hetkiä vappuna

Se tyttö jonka tunsin
pukeutui miten halusi
Punaiseen mekkoon, kukikkaaseen paitaan
Eikä välittänyt muiden huomautuksista

Se tyttö jonka tunsin
ei ajatellutkaan kynsilakkaa
ei harkitsisikaan punaisia huulia
Mitä tälle tytölle tapahtui

Hän jaksoi aina hymyillä
Oli luonteeltaan porukan aidoin
Kertoi huolensa äidilleen
Luki Raamattua iltasadukseen

Tuo tyttö jonka tunsin
Tunsi itsensä läpikotaisin
Kulki aina omaa tietään
  Vai kulkiko sittenkään

    ***

Tuon runon sain muun muassa aikaiseksi vappuaattona. Mielestäni siitä ei niin huippujenhuippu tullut, mutta se kertoo vähän itsestäni.

Muuten vappuaatto sujui kivasti, naapurit tulivat meille ja vietimme mukavaa iltaa lämpimässä illassa ulkona. (Tuntuu pahalta kehuskella siitä teidän kustannuksella, joilla sataa lunta tällä hetkellä...)

Kaksi hetkeä nousivat kyllä yli muiden.

Ensimmäinen, kun kävelin takapihan poikki hakemaan puutarhaletkua. Oli aamupäivä, aurinko paistoi jo lämpimästi ja oli yhtäkkiä niin ihana kävellä pihalla yöpuvussa ja tuntea ruohonkorret ja oksat paljaiden jalkojen alla.

Myöhään illalla keinuin tähtien valossa, lauloin itsekseni, ihastelin kullanväristen ballerinojen kimmellystä heikossa valossa ja olin hetken vain onnellinen.

Tunnelmallista vappua teille <3