INAhdus

Nyt on harvinainen uutinen kirja-alalta: ystävä teki omakustanteena lastenkirjan, joka menestyy! Ajatelkaa: hän maksoi itse kuvittajan, painokulut ja kaiken. Ja otti juuri uuden painoksen. Tähän voisi sanoa voi köllinpujut, koska kirja on tietenkin Project Maman eli Katja Lahden kirjoittama ja Annukka Palménin kuvittama Mörökölli-kirja : Pikkis, rohkea pikku mörökölli eli kirja kaikille, joita joskus jännittää. Kirja kuuluu meidän perheessä luonto- ja rohkeusteemansa takia ehdottomiin suosikkeihin, mutta olen iloinen myös siksi, että joskus maailmassa riskinotto kannattaa. Kirja-alalla on tietenkin aivan liikaa myös toisenlaisia esimerkkejä, joten on vaihteeksi kiva nostaa esiin iloinen poikkeus. Tässä on kyllä kaunis kirja. Ja iso.  Mörököllin kaltaisen ison ja kalliin kirjan tekeminen omalla rahalla ja omalla riskillä on niin järjetön idea, että ei sen onnistumista voi kuin ihmetellä ja ihailla. Itse en odottanutkaan Katjalta muuta kuin huippulaatuista lastenkirjaa,...

Luetko lapsellesi kirjoja usein? Onnittelut - kuulut pikkiriikkiseen vähemmistöön Suomessa. Tämän opin töissä viime viikolla. Perehdyin Lukukeskuksen  Lue lapselle -hankkeeseen ja järkytyin, lainaus sivustolta: "Viimeisten tutkimusten mukaan vain 25 % suomalaisvanhemmista lukee lapselle usein. Pohja lukemiskulttuurille ja lukutaidolle luodaan kuitenkin jo varhaislapsuudessa. Vanhempien merkitys lapsen lukutaidolle on ratkaisevin nimenomaan ennen kuin lapsi itse osaa lukea." Piti ottaa lukulasit esiin: sanotaanko siinä todella, että vain 25 % lukee lapselle usein? Luulin, että luku olisi toisinpäin: vain 25 % vanhemmista EI lue usein lapselle. Kysyin lisää hankkeeseen osallistuvalta ammattilaiselta, joka kiertää päiväkodeissa vinkkaamassa vanhemmille ja henkilökunnalle lastenkirjoista. Hän vahvisti asian: monet vanhemmat eivät tiedä, mitä lukisivat tietyn ikäisille lapsille tai sanovat, että lukemiseen ei ole aikaa. Höpö höpö, sanon minä. Kirjoista saa hyviä esik...

Puhutaanpa kerrankin pissasta. Aihe liittyy kirjallisuuteen ja pottakasvatukseen pienten mutkien kautta. Luin Hesarista keväällä asiantuntijan ohjeet siitä, kuinka lapsi opetetaan kuivaksi (koska nykyvanhemmat eivät osaa). Se meni suunnilleen niin, että lapselle juotetaan paljon nestettä, laitetaan potta keskelle olohuonetta ja odotetaan, että se pissaa siihen. Sitten annetaan rusina ja kohta lapsi on kuiva. Kokeilin. Ei mennyt niin. Meillä on jostain syystä semmoisia lapsia, jotka istuvat potalle vain jos itse haluavat. Kuopus sai tällä ohjeella pottaraivarit, joita jatkui sitten pari viikkoa joka kerta kun edes näytin potan. Seuraavaksi otin käyttöön saman menestyksekkään mallin kuin esikoisen kanssa, eli mökille kesälomalle ilman vaippaa ja housuja. Puskapissa on se ainoa helppo takuukonsti, mutta sitä on vähän vaikea toteuttaa kaupungissa. On kuitenkin yksi asia, joka näyttää toimivan: pottakirjat. Aloin lukea niitä ajoittain iltasatuna jo viime syksynä. Asetin potan esille kyl...

Kirjastosta löytyy usein helmiä omasta lapsuudesta. Tällä viikolla löysin Jasonin! Luultavasti kaikki 70-luvulla syntyneet tietävät heti, kenestä on kyse: Camilla Mickwitzin klassikkosarja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1975 (Jason, Tammi) ja se kuuluu ehdottomasti 70-lukulaisten lasten kultaisiin muistoihin. Jason seikkailee erilaisissa kuvioissa äitinsä Kaarinan kanssa - lapsuudesta muistan, että Jasonin äiti oli yksinhuoltaja ja joutui tekemään siksi paljon töitä. Miltä Jasonin elämä näyttää nyt, yli 40 vuoden jälkeen? Aika poliittiselta, lastenkirjaksi. Kirjassa keskitytään melko paljon Jasonin yksinhuoltajaäitiin Kaarinaan ja selväksi tulee, että Kaarinan elämä on raskasta: "Kaarina on työssä tehtaassa. Päivät pitkät hän siirtelee purkkeja, joita kone sylkee suustaan kauhealla vauhdilla. Hänellä on suojaverkko kiharan tukkansa päällä, ettei se tartu koneeseen. Jos Kaarina lepää hetkisen, kaikki menee sekaisin. Kaarinan täytyy silloin pitää vielä kovempaa kiirett...

Meillä asuu hirviöitä. Vanhin niistä on jopa yli nelikymppinen, voitteko uskoa! Hirviöitä on pääasiassa kahta lajia: kiukkuhirviö (ikähaarukka 2-5) ja äitihirviö (ikähaarukka 40 plus).  Hirviöt esiintyvät meillä useimmiten nälkään tai väsymykseen liittyen (tässä ei ole ikärajaa), mutta suvussamme on myös hirviögeeni. Se tarkoittaa semmoista temperamenttia, jossa jarrupoljin on usein hukassa.  Mutta ei ole sellaista pulmaa, johon ei kirjallisuus auttaisi! Niinpä meillä on luettu innostuneina hirviöteemaisia kirjoja, erityisesti näitä kahta: Tove Appelgrenin ja Salla Savolaisen kirjaa Vesta-Linnea ja hirviö-äiti (Tammi 2001) ja Thierry Robberechtin ja Philippe Goossensin Kiukkuhirviötä (Lasten Keskus 2009).  Vesta-Linnean ja äidin yhteinen hauska päivä muuttuu pikkuhiljaa hirviöpäiväksi, kun sukkahousut menevät ensin ruttuun eikä sen jälkeen suju oikein mikään muukaan. Lopulta ollaan puolin ja toisin täydellisessä kiukkukierteessä ja Vesta-Linnea aikoo muuttaa k...

Minne ulkomaiset turisti-lapsiperheet menevät Helsingissä päiväreissulla? En kyllä tiedä. Tukholmassa ne menevät tietenkin Junibackeniin . Niin menemme mekin, kun kaikkia kyllästyttää ja tarvitaan jotain takuuviihdykettä. Kaikkihan tietävät mistä on kyse, mutta jos ette tiedä, niin Junibacken on luultavasti hienointa, mitä lastenkirjojen ympärille on ikinä rakennettu. En ainakaan ihan heti keksi parempaa. Kyseessä on siis eräänlainen sisähuvipuisto, joka perustuu Astrid Lindgrenin kirjoille ja hahmoille, mutta sen lisäksi siellä esitellään hauskasti ja lapsia kiinnostavasti muitakin lastenkirjoja erilaisten leikkipaikkojen avulla. Vaahteramäen Eemeli tapasi Peppi Pitkätossun. Se on niin hieno, että melkein sekoan. Sieltä löytyy mm. Peppi Pitkätossun talo (jossa lapsemme voisivat kiipeillä ja tutkia paikkoja koko päivän), tällä hetkellä pieni Muumimaailma (jossa lapsemme voisivat pyöriä ja riehua koko päivän), mahtava kirja- ja lelukauppa (jossa äiti voisi pyöriä ja tuhlata ...