Hollannin kevät(huivi)

Taas tuli piipahdettua katsomassa kevään kukkasatoa alavilla mailla. Tällä kertaa ei tarvinnut maha pystyssä etsiä Keukenhofin puistosta aina seuraavaa puistonpenkkiä jolle istahtaa, mutta piti laahata mukana 10 kuukauden ikäistä jokapaikanhöylää, jolle jokainen eteen tuleva esine tai eläin on potentiaalisesti herkkua. Olin valppaana, ainut mitä ehti suuhun oli vähän ruohoa ja melkein yksi orvokki. Oikeastaan siis ihan terveellistä settiä. Oli kiva kun voi päästää pikkumiehen möyrimään nurtsille. Koto-Suomessa oli vielä lunta kun lähdettiin. Itseasiassa meidän tien kääntöpaikalla on vieläkin kauhea lumikasa...

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....

Tällä kertaa olin niin nokkela, että otin tarpeeksi lankaa ja tarpeeksi helpon huiviprojektin mukaan. Olen säästellyt viimeisiä keriä Alize Angora Goldia jotain kivaa neuletta varten. Aloitin loman alussa ja lopetin kun oltiin oltu kotona pari päivää. Tästä tuli niin kiva, että saatan pitää sen itse.

 

Valmis huivi ei näyttänyt kovin isolta, mutta muotoilun jälkeen totesin että yksi kerä oli kuin olikin tarpeeksi. Toinen jäi vielä odottamaan lisäinspiraatiota.

Maastrichtista löysin ihanan kaupan nimeltään Dille&Kamille. Siellä oli jos jonkinlaista ihanaa juttua ja ekologista kodintarviketta, muovittomia tarvikkeita, luonnonkosmetiikkaa ja luomutuotteta. En tajua miten en ole ennen sitä huomannut, sivujen mukaan Maastrichtin myymälä on avattu 2015. Vauva veteli hirsiä ja mä lappasin tavaraa hollantilaisen käsivarsille siihen tahtiin että hän lähti suosiolla etsimään ostoskoria. 

Nyt huomasin että niillä on myös nettikauppa, joka toimittaa Suomeenkin. Jaiks.

Pitsisukkia

Mun pitsivillitys on levinnyt huiveista sukkiin. Valmiita sukkia on hankala kuvata kun ne tarttis saada (jonkun) jalkaan kuvaa varten, jotta pitsikuvio näkyisi eikä sukat näyttäisi vaan epämääräisiltä mytyiltä. Onneksi serkkulikka kävi kylässä niin sain pakotettua hänet neulemalliksi.

Näissä on molemmissa lankana 7 Veljestä. Vaalean harmaa ja Noki. Ihanan nopeat oli tehdä ja pitsikuviot oppi hetkessä ulkoa. Eipä tule isona dementiaa. Ehkä.

Harmaiden sukkien ohje löytyy täältä.

Ja mustien sukkien täältä.

Sukat lähtevät länsirannikkoa ylös postin matkassa ja tuovat toivottavasti 

vastaanottajille piristystä kevääseen.

Vaihtotaloutta eli sukkia naapureille

Puolihollantilainen sai naapurin 1- ja 5-vuotiailta lahjoituksena pari kivaa lelua. Äitikin niistä ilahtui, koska vaikka ne soittavat ärsyttäviä lauluja, niillä saa hetkeksi duracelpupun pysymään paikallaan. Pohdin mitä voisin antaa naapurin lapsille vastineeksi. Meillä on kyllä jo isompi vaatekoko käytössä kun heidän kuopuksella, mutta olisi ehkä kummallista antaa 1,5 kk ikäiselle meidän 8 kk vauvan vanhoja vaatteita. 😅

Ryhdyin siis villasukkatalkoisiin. Tai siis, business as usual.

Tilasin alkuvuonna Novitan nettikaupasta läjän lankaa. Eihän mun pitänyt, jotenkin vaan sekosin. Mutta onpa nyt sitten ollut aina sukkalankaa käden ulottuvilla kun olen näitä liukuhihnalta tehnyt.

Naapurin pikkuneidille tein uudesta Novita Muumilaaksosta sukat ja lapaset.

Sukkien ohje on Lapsen pitkävartiset sukat. Suosituslankana tuossa on Novitan 7 Veljestä, mutta näyttipä valmistuvan tuosta Muumilaaksostakin. Lapaset on tehty soveltaen useampaa eri ohjetta. 

Halusin kokeilla pintaneuletta, ja siksipä vanhempi pikkuneiti sai pintaneulesukat.

Näissä ohjeena myös Novitan oma ohje, pintaneulesukat 7 Veljestä-langasta. 

Tyttöjen äidille tein samanlaiset.

Nyt täytyisi vielä päästä puolihollantilaisen flunssasta eroon, että voitaisi toimittaa sukkalasti naapureille ja ehkä tehdä leikkitreffit.

Meillä on uusi tietokone, jonka käyttö meikäläisellä vielä vähän tökkii. Vanha vaan pimahti. Edes hollantilaisen nörttitaidot ei riittäneet sen fiksaamiseen. Onneksi olin just edellisenä päivänä kopioinut kuvia ulkoiselle kovalevylle. Nyt käyttelen tätä uutta, itse en huomaa eroa, mutta on kuulemma parempi pelatessa. Mä just vahingossa taas tilasin lisää lankaa eli kyllä nettikin toimii.

Lepakkolinnan tyttären kompastuskivi: lepakkohihat

Kun lapsuudenkotini Otavakallio aikanaan valmistui, se kohosi korkeammalle kun muut alueen talot paitsi kerroksien, myös mäen päällä olevan sijaintinsa vuoksi. Tulee itellekin ikäloppu olo kun kirjoitan näin, mutta siihen aikaan mäen alapuolella oli vielä lato ja pelto, jotka omisti lähellä asuva Pappa N. Opin vasta aikuisena papparaisen oikean nimen, lapsena sanoin häntä Maanisännäksi. Maanisäntä ihan sitä peltoa viljeli ja usein ajeli traktorillaan siinä lähitienoilla. 

Maanisäntä kutsui mua ja siskoani Lepakkolinnan Tytöiksi. (Fair enough). Tämä siis siksi, kun talomme oli hänen mielestään "lepakkolinna" eli vissiin vähän liian iso ja korkea tuttuun maalaismaisemaan. Myöhemmin meillä olikin lepakoita. Vein yhden niistä kouluun lemmikkieläinten esittelypäivänä. Kas näin hankitaan normaalin ihmisen maine. 🏰

Tämä lepakkojuttu nyt tuli mieleen kun kävin taas kuusi vuotta kröhöm odottaneen lepakkohihapaidan kimppuun viikonloppuna. Nyt se tuli vihdoin valmiiksi. 

Paita on ollut sen kuusi vuotta käytännössä viimeistelyä vaille valmis. Ehdin loppulangasta jo neuloa asusteitakin. Mutta ne pirun hihat. Jouduin tekemään ne muutaman kerran uudestaan että sain ne siististi paikoilleen. Tulihan niistä vähän tiukat ja paidastakin pieni. Mutta onni onnettomuudessa on se, että meikäläinen on synnytyksen jälkeen laihtunut samaa tahta kun vauva on lihonnut. Eli hyvinhän tuo lopulta sujahti päälle.

Onneks väri miellyttää silmää edelleen, tämä pääsee käyttöön. Siis heti kun pääsen johonkin ihmisten ilmoille ilman vauvaa, luulen että maitopuklun putsaaminen tuosta aiheuttaisi jonkun naksahduksen mun päässä. 

Puolivalmiin paidan sisältä tuli Franciksen karvoja. Ihme aikakapseli. Vähän tuli ikävä. 😢😢

 

Hiljaa hyvä tulee ja tosi hiljaakin tulee joskus ihan käyttökelpoista. Mä olen kyllä nyt kunnostautunut keskeneräisten projektien kanssa, kaikki on nyt kasattu. Hyvä minä.

Siinä pellolla on muuten nykyisin koulu, jossa siskon lapset käy. Niin se aika vaan menee eikä ketään odota.

Onnipussi

Kell´onni on, se onnen kätkeköön....

Vaikkapa tällaiseen pussiin.

Sain työkaverilta ennen äitysloman alkua läjäpäin lankaa. Jos nyt oikein muistan, niin hänen äidillään oli aikanaan ollut lankakauppa, jonka varastot olivat sittemmin päätyneet työkaverini haltuun. Neuloo kuulemma itsekin, vaan aina on lankaa jäljellä. 

Jostain syystä sain aika paljon erilaisia sinisen sävyjä. 

Kun maha ilmoitti kasvustaan, kaivoin Raverlysta tietysti kaikenlaisia vauvaneuleideoita. Yksi niistä oli tällainen pussi, johon vauvan voi laittaa nukkumaan tai lämmittelemään. Tein aluksi yhden pussin pinkistä jämälangasta, mutta se oli niin pieni, ettei puolihollantilainen olisi siihen mahtunut kuin pari ekaa viikkoa. Ja jostain syystä viime heinäkuussa ei sitten tullut tarvetta laittaa vauvaa villalangasta neulottuun pussin.

Lopulta Onnipussiin meni kaikki työkaverin antamat siniset langat (Wool Merino, tummansininen ja vaaleansininen) sekä yksi kerä raidallista Novitan Nallea. Ohje on ihan omasta päästä. Tietenkään en sitä voinut kirjoittaa ylös, koska laiskuus. Pussi on neulottu siis kaksinkertaisella langalla ja suljettuna neuleena. Yläosa on joustinneuletta, jotta pussi pysyy vauvan päällä paremmin. Jätin pussiin tarkoituksella aika paljon kasvuvaraa, senhän voi aluksi taittaa yläosasta kaksinkerroin.

E tälle taida nyt tänä talvena enää paljoa käyttöä olla, mutta ehkä vielä myöhemmin. Tai sitten lahjoitan sen jollekin toiselle pussitettavalle.

Niistä työkaverin langoista syntyi kaikenlaista muutakin. Se on eri bloggaus se!

Lämmikettä varpaille ja sormille

Mä olen kaivanut vähän vanhoja projekteja naftaliinista ja koittanut saada kiinniteltyä hihoja, nappeja, saumoja ja mitä niistä nyt puuttuukin. Lapsellekin piti alkaa lämmintä peittoa tekemään turvaistumeen kun ei tuo mahtunut enää siinä olleeseen lämpöpussiin. Ollaan tässä pidetty jonkinlaista hellää unikoulua ja kuuntelen joka ilta kun hollantilainen koittaa saada kiljuvaa jälkelästä uskomaan että nukahtaa voi myös muuten kuin tissi suussa. Jos jaksaa kuunnella 45 minsaa huutoa niin saa viettää iltaa pari tuntia ihan kahdestaan. Se on ihmeellistä. Keskityn iltaisin isompin projekteihin ja pitsineuleisiin, puolihollantilaisen nukkuessa päikkäreitä voi sitten kutoa niitä sukkia. Olen nyt kylmän talven aikana neulonut sukkia lahjaksi ja hyväntekeväisyyteen.

Anoppi ihan toivoi sukkia. Hänelle vein joulukuun visiitillä sukkaparin sekä loppulangasta tehdyt kädenlämmittimet puutarhahommiin.

Lanka on Novitan 7 Veljestä Polaris. Loppupätkästä tein vielä toisenlaiset kynsikkäät, niitä piti sitten jo hiukan jatkaa vauvan peittoprojektista ylijääneelä värillä.

Kynsikkäät lähtevät vielä asunnottomien neulekeräykseen.

Pappalle lupasin tehdä sukat jouluna, sai tuo odottaa viime viikkoon asti että sain ne postiin.

Näissä lankana Novita 7 Veljestä Aurora sekä Hirviöhousujen kasvoista yli jäänyttä valkoista. Samalla tuli tehtyä sukat myös pinkistä Aurorasta.

Pinkit sukat lähtivät lahjoituksena eteenpäin, samoin kuin 7 Veljestä Multiraidasta tehdyt raitasukat.

Sukat kun yleensä valmistuvat parissa päivässä niin ei ole oikein sellainen olo että olisi jotain neulonut. Mut kai mää olen.

Matkalankapaniikkihuivi

Onkohan toi otsikko oikeesti yhdyssana? En tiiä. Luin puolihollantilaiselle Tammen kultaisia kirjoja ja mulla meni koko ajan senat sakasin kun niissä oli Suurensuuren karhun suuren suuri puurokulho, sänky jne. Ja koitapa väsyneenä sanoa monta kertaa Kana Karoliina. Ei onnistunut. 🙈 Lapsi (juuri 6 kk, jee!) kattoo silmät pyöreenä että en mä tästä muutenkaan mitään ymmärrä mut toi sössötys ei auta asiaa. Päätin että mun täytyy alkaa lukea jotain tai en osaa enää sitä(kään) kun menen töihin. Hesarin luen jos vauva antaa, yleensä siis en. Oon nyt sit alkanut hömppäpokkareita lukemaan kun pikkukaveri nukkuu, eiköhän sillä pysy valitustenkirjoitustaito yllä. 👍

Niin, mulle tuli siis Hollannissa paniikki, kun lanka loppui kesken. Tämän mahdollisti moni seikka, kuten se, että lähdin matkaan vain yhden puolivalmiin sukkaprojektin kanssa. Lisäksi en tajunnut että siellähän ei ole muuta kuin aikaa kun vauva nukkuu. Ja, ehkä tärkein syy, en toivonut enkä saanut Sinterklaasilta perinteistä kymmenen kilon lankakasaa.

Kävin paikallisessa marketissa hamsteroimassa. Ikävästi oli vain pelkkiä syntettisiä kuituja tarjolla. Valitsin kerän akryyli-viskoosiseikoitelankaa, joka oli ainakin mukavan pehmeää. En tiedä kuka tekee pitsihuivin tweed-langsta, mutta sellainen siitä nyt kuitenkin tuli. Hollantilaisen kotikylällä oli ennen kunnon lankakauppa, mutta se oli häipynyt. 😭

 

 

Huivi meni hyvälle ystävälle synttärilahjaksi.

Neuleunelmia ja yösyöttöjä

Mjoo, kuten viimeksi totesin niin neulominen jäänyt sattuneesta syystä viime kuukausina vähän vähemmälle. En ole kymmeneen vuoteen neulonut näin vähän lokakuussa. Kaameeta. No eipä silti, en mä ehdi tehdä mitään muutakaan. Jos ehtisin niin varmaan neuloisin. Oikeastaan voisin just nyt neuloa, kun valvon marenkilevyjen valmistumista täällä silmät kierossa. Hollantilainen ja puolihollantilainen nukkuvat jo. Kuuntelen itkuhälyttimen kautta miten toinen kuorsaa ja toinen välillä havahtuu jotakin mölisemään. Neljä kertaa olen jo juossut yläkertaan vaientamaan sen tissillä. Siis sen pienemmän. Voitteko uskoa että meillä on yläkerta?! Mun paino on taas laskenut pari kiloa ja luulen ettei se ole enää niinkään imetyksestä vaan noista portaista.

Sunnuntaiksi ollaan kutsuttu puolisukua juhlimaan ipanapan nimiäisiä. Olen törsännyt kukka-asetelmiin ja vuokra-astioihin, sekä ostanut kaikki uudet huonekalut asuntoon, joten päätin säästää tarjoiluissa ja tehdä kaikki itse. En tiedä oliko tämä nyt kovinkaan fiksu idea. Tai siis tiedän; ei ollut. Siksi täällä valvon marenkeja keskellä yötä. Sen jälkeen kun muutettiin niin olen huomannut uuden uunin paistavan kaiken liian nopeasti. Marengit vaan ei tunnu valmistuvan reseptin ajassa...

(Nyt kissa tuijottaa epäuskoisena tuota itkuhälytintä, josta kuuluu kuorsausta...)

Julkaisen nyt näitä vauvaneulomuksia sitten. Odottelin että voisin ottaa kuvan jossa ne on vauvan päällä, mutta nyt kun kelit olisi sopivat niin eihän tuo enää näihin mahdu..

Tällaisen setin tein heti ensin:

Napit on kierrätety mun omasta vanhasta villatakista, jonka äidin englantilainen ystävä "Mrs Wood" lähetti äidille kun mä synnyin.

Housut voi kääriävyötäröltä. Nyt kun katson näitä kuvia niin ehkä mun sittenkin kannattaisi vielä sovitella näitä vauvalle.

Neuleideoita on vaikka kuinka valmiina. Ja lankaa. Katsotaan mitä sitä yösyöttöjen välissä ehtisi. Unelmoida voi ainakin.

Hamppua ja tweedia

Eipä tässä pahemmin ole ehtinyt neulomaan kun yksi pikku-ukkeli on päivät aika tiiviisti äiteessä kiinni. Hän mitään päiväunia nuku, pikkuvauvojen hommaa sellanen! Hölmö olin kun luulin että ensimmästen viikkojen kahdet päikkärit päivässä jäisi jotenkin vakioksi. Nyt tuo nukkuu max. 30 minsaa kerrallaan päivisin, herää pieruun ja huutaa. Olen miettinyt että mitä pitäisi jättää ruokavaliosta pois kaverin vatsapaukkujen helpottumiseksi. En ole keksinyt eli en ole jättänyt pois mitään. Toivotaan että tämä on vaan joku outo vauvavaihe -kaikki tuntuu olevan. Hän saa kuitenkin olla päivisin mun puolesta millanen vaan, koska edelleen nukkuu kaikki yöt. 

Mietin just tätä kirjoittaessa että uskallanko alkaa paistaa jauhelihaa, kun vauva nukkuu eikä mies ole vielä kotona. Jos alan, vauva herää heti. Jos en ala, se nukkuu varmasti vielä kaksi tuntia ja mä kuolen nälkään. 

Näköjään blogiin silti uskaltaa kirjoittaa.

Sain viime talvena anopilta lahjaksi useamman kerän Rowanin Hemp Tweed lankaa. Eli siis vähän fiinimpää tavaraa. Väri oli Duck Egg ja mun mielestä jotenkin miehekäs. Siitä sitten syntyi pipo ja kauluri. Hollantilainen suostui neulemalliksi, mutta setti meni kaverille synttärilahjaksi.

Syksyn lähestyessä kyllä neulottaa ja pahasti...täytyy koittaa löytää siihen jostakin aikaa. Jos vaikka yrittäisin valvoa pidempään kun kahdeksaan iltaisin..

Pipon ohje: Rikke Hat by Sarah Young

Kauluri: loppulangoilla ainaoikeaa, yhdistä päät.

Hirviöhousut ne olla pitää

Pikkusiskoilta, kavereilta (ja muiltakin ei-neulovilta) tulee aina välillä pyyntö neuloa "tämmönen" joku juttu, jonka kuva on löytynyt netistä tai bongattu kaverilla/kaupassa. Yritän ottaa pyynnöt aina kohteliaisuuksina -joku luulee että oikeasti osaan toteuttaa tuosta noin vain jonkun neuletoiveen! Tällä kertaa tilaus pikkusiskolta oli ihan hauska; hän toivoi loppuvuonna syntyvälle kaverin vauvalle monsteripöksyjä. Ohje löyty helposti netistä ja siskon kanssa sovittiin yhdessä lankojen hankkimisesta ja värestä.

Olen halunnut jo hetken kirjoittaa näistä neulomispyynnöistä yleisellä tasolla. Aina ei ole nimittäin ihan itsestäänselvyys se, että mistä löytyy tarvittava neuleohje, tai neuletoivetilaajan lanka/väritoiveet eivät vain yksinkertaisesti mene yksiin ohjeen vaatimusten kanssa vaikka sellainen jostain löytyisikin. Tämä voi olla joskus vaikea ymmärtää. 

Yksi mitä saa aina muistuttaa on se, että useat ohjeet ja kaikki langat ovat maksullisia. Eli tosiasiassa heitto "teetkö mulle tällaiset" tarkoittaa esim. sukkaparin kohdalla että kuluja tulee neulojalle vähintään sen seiskaveikan kerän (n. 10 euroa) verran. Ja tekemiseen menee tietysti aikaa. Tuntipalkoille siinä ei mitenkään pääse, mutta mielestäni kohtuullinen korvaus esim. aikuisen pitkävartisesta sukkaparista, jossa on laadukas lanka, olisi n. 30 euron kieppeillä. On hieman tympeää joskus saada pyyntö esim. tietyn värisestä ja kokoisesta neuleesta, ilman mitään tiedustelua siitä, millaista lankaa tarvitsisin sen tekemiseen tms. Oletetaan, että ostan pyynnön mukaista/väristä lankaa omasta pussistani ja sitten käytän tuntikausia neuleen tekemiseen ihan vain koska muutenkin tulee neulottua. Tai vaikkei oletettaisikaan, niin siltä se kyllä usein kuulostaa. Aikaa menee tietysti myös sen ohjeen ja langan etsimiseen ennen kuin työtä pääsee edes aloittamaan.

Olen usein yksinkertaisesti jättänyt tällaisiin toiveisiin vastaamatta, tai sitten vastannut, että hankitko langat vai hankinko minä + antanut jonkinlaisen arvion kuluista. Se on silti aina kiusallista. Neulon paljon juttuja ihan huvikseni ja itseäni sekä muita ihmisiä ilahduttaakseni, neuleita on kiva antaa lahjaksi. Jos tiedän että joku tarvitsee villasukat, saatan antaa sellaiset joulu/synttäri/ystävänpäivälahjaksi. Mutta tilaus on aina tilaus ja mielestäni eri asia.

Se siitä ja nyt hirviöhousuihin. 

Ohje löytyi siis Ravelrysta ja sen suunnittelija on Hrönn Jónsdóttr. Tein ensin ikään kuin kokeiluversion Novitan 7 Veljestä -sukkalangasta. Tummat raidat ovat oikeasti tumman harmata, ei mustia. Hirviön kasvoissa lankana on Sandnes Garnin Perfect -sukkalankaa (musta, valkoinen ja punainen).

Koska siskon toive oli vaaleanpunaisen sijaan enemmänkin marjapuuronpunainen, jatkoin vielä oikean sävyn etsintää. Netistä löytyikin kaupan Svarta Fåretin Ulrika -lanka, joka oli sopivan paksuista ja jossa oli kaunis marjapuuronpunainen sävy (nro 43) sekä passeli, vähän vaaleampi harmaa. Onneksi raskaana olevia kavereitakin oli siskolla kaksi, eli eipä tuo haitannut että tein vielä toisetkin pöksyt.

Tämä projekti oli ennen oman mahamonsterin aikaa, enkä ole kyllä kolmansia jaksanut askarrella vaikka hauska neule olikin tehdä. Katsotaan josko kolmansien hirviöhousujen aika vielä myöhemmin koittaa. Raskauden aluksi olin pitkään niin epäuskoinen, etten yksinkertaisesti viitsinyt neuloa vauvalle yhtän mitään. Ensimmäisten ultraäänikuven jälkeen ajatus vauvasta tuli sen verran todellisemmaksi, että tilasin netistä vinon pinon ihania merinovillaisia vauvalankoja ja aloin neuloa uudelle tulokkalle. Onneksi aloin, koska sitten tuli monen kuukauden suvantovaihe, jolloin ei yksinkertaisesti neulepuikot pysyneet käsissä. Pahoinvoinnista kärsin vain aluksi, mutta hengittäminen kävi jossain vaiheessa niin raskaaksi, että kaikenlainen käsillä tekeminen sai lihakset ihan maitohapoille. Nyt äityslomalla olen sitten pikku hiljaa ommellut saumoja ja lisäillyt nappeja sinänsä valmiisiin vauvaneuleihin. Niistä sitten kuvia myöhemmin.

Joululahjaneuleet, osa 2/2

Vihdoin!

Tuntuu hiukan hölmöltä tehdä postaus joululahjaneuleista maaliskuussa, mutta toisaalta tämä kuvaa jotenkin aika hyvin sitä vauhtia jolla mä saan omia asioita aikaiseksi nykyisin. Töissä kun tarvii kaikki tehdä just ajallaan ja mieluusti jo sitä ennen, niin sitten tulee vetelehdittyä yksityiselämässä. Eipä kai se niin vaarallista ole. Tai on se välillä, jos ei vaarallista niin ainakin vähän vakavaa. Esim. olen onnistunut jättämään taas viime tinkaan auton huollon ja katsastuksen, hammaslääkäriajan varaamisen ym. ym. Olen yksityiselämässä näköjään vähän viime tingan nainen. 

Tänään sentään olin niin itseäni edellä, että pakotin hollantilaisen kaivamaan auton kinoksesta, koska tiistaina on ihme kyllä huoltoaika varattu (viimeinen mahdollisuus). Eihän se lähtenyt käyntiin. Siis se auto. Kaikenlaista vikaa siinä on, mutta tämä oli uusi temppu. Onneksi kyse oli vaan akusta, joka oli tyhjentynyt kovilla pakkasilla. Kaverit tuli apuun. Lupasin niille kahvia ja kinuskijäätelöä, mutta se oli aika julma lupaus ottaen huomioon että kun auto lähti käyntiin, meidän piti lähteä sillä äkkiä ajalemaan että saatiin akku ladattua. Jäivät ilman kahvia ja jäätelöä.

Kaiken lisäksi muuten meidän auton alla oli joku varpusparvi pitänyt majapaikkaa ja syöneet auringinkukansiemeniä konepellin alla. Parkkipaikkaa oli pidetty pskahuussina ja olipa joku nokkelin nokkeli käynyt jotain eristettäkin repimässä lämpimikseen. Musta tuntuu että ne vähän liioitteli, ei se auto nyt niin kauaa ole paikallaan seissyt...

Sain vihdoin siskolta kuvat bolerosta, jonka annoin hälle joululahjaksi. Tuo olisikin ollut suht vaikea kuvata ilman että se on jonkun päällä. 

 

Lankana tässä on Novitan Kajo. Ohje on Aran Cabled Shrug, joka löytyy samalla nimellä Ravelrysta ja netistä tästä linkistä. Onnistuin jotenkin sörssimään tuossa (jälleen kerran) tiheyden kanssa, vaikka tein koetilkun. Koon piti siis alunperin olla paljon isompi. Onneksi pikkusisko on pieni.

Tein jämälangasta kynsikkäät (ohje omast pääst) sekä tällaisen kissahatun eli Pussy Hatin.

Nyt on vähän kännykkälaatuista kuvaa, mutta ei voi mittää. 

Sain synttärilahjaksi anopilta kaksi kerää aivan ihanaa hollantilaista Scheepjes Whirl -lankaa. Niistäkin piti sitten tekemäni huiveja. Pari tuli saman tien valmiiksi ja ensimmäinen lähti jouluksi Dunbon äiteelle Porin suuntaan. En tietenkään siitäkään muistanut ottaa parempaa kuvaa kun tällaisen kuivumiskuvan..

Ohjeena jälleen Nurmilintu, jonka ohjelinkki löytyy jo täältä.

Iskä sai jouluksi pitkävartiset sukat Alize Superwash -langasta.

Oliskohan tuossa kaikki...? Toivotaan. 

Olin jouluna ehkä vähän sekavissa tunnelmissa. Kaivelin vanhoja vauvakuviani ja kävi ilmi että olen joskus aiemminkin ollut jouluna vähän sekava, kuten tästä kuvasta 80-luvulta voidaan päätellä:

Tämän kertainen sekavuun johtui muusta kuin joulupukin ja lahjojen jännittämisestä. Vähän muunlaista jännitettävää tuli ilmi loppuvuodesta. Jos kaikki menee hyvin niin meitä on ensi jouluna kolme! (tai siis neljä, huomauttaa Harri).

Joululahjaneuleet, osa 1/2

Jouluksi ja Sinterklaasiksi tein tänä vuonna useammankin lahjaneuleen. Tässä kuvat ensimmäisestä erästä. Pakko tehdä kaksiosainen postaus kun tilanne on se, että kaiken jouluhässäkän keskellä unohdin toki kuvata osan lahjoista ennen niiden paketointia. Nyt saan sitten kiristää ja uhkailla lahjojen saajia lähettämään mulle niistä kuvia. Katsotaan tuleeko kakkososaa ikinä...

Hollantilaisen äiti mielessäni olin jo kauan sitten tilannut muutaman kerän Novitan Huurre -lankaa, koska vihreän värinen lanka on juurikin sellaista mistä anoppi tykkää. Kun innostuin noita pitsihuiveja muutenkin tekemään, niin päätin Huurrettakin tähän tarkoitukseen testata. Löysin kivan Pirtti-Kolmiohuivin ohjeen Pirtin Kehräämön sivuilta ja näitä huiveja syntyikin sitten kaksin kappalein. Yhteen huiviin kului about 1,5 kerää lankaa.

Tuloksena oli lämpimän tuntuinen ja ihanan pehmeä hartiahuivi. Tätä ohjetta täytyy kyllä vielä kokeilla muillakin langoilla.

Yksi siskoista sai muhkean tuubihuivin Lana Grossan Big & Easy Colore langasta. Projekti oli nimensä mukaisesti iso ja helppo.

Ohjetta keksin neuloessani, kutakuinkin näin:

Muhkea tuubihuivi

Lanka: Lana Grossa  Big & Easy Colore (esim. myös muu saman paksuinen lanka käy)
Puikot: 10 mm ja 60 cm pyöröpuikot

Luo 60 silmukkaa. Tuubi neulotaan joustinneuleena 1 nurin 2 oikein. Kun lankaa on jälkellä noin 1 metri, päättele silmukat löyhästi (nurjat nurin ja oikeat oikein).

Toinen sisko sai raitasukat. Nämä oli Novitan 7 Veljestä Raita -lankaa. Perus villasukkaohjeella (48 silmukkaa, koko 38-39). Olen ruvennut tekemään tuollaisen pidemmän varren siten että aloitan usemmalla silmukalla (esim. 52) joustinneuleen, sitten aloitan sileän neuleen jo muutaman sentin jälkeen ja kavennan 2 x 2 silmukkaa ennen kantapäätä niin että nilkan kohdalle tulee se 48 silmukkaa (=12 joka puikolla).

Tässäpä näitä. Lisää myöhemmin. :)