Archipelago Bread and The Smoky Finnish Salmon Soup - Finally!

I am writing this time in English so that the intended audience of this post will also benefit for the content as they have probably been waiting for me to write this since...eh...was it summer 2017 that we were in Inkoo? Anyways, can I use the baby-excuse? Yes? Great!

As we all know, Finnish kitchen is easily comparable to French and probably even better. I for one like to appreciate my own foody cultural heritage as someone who roots to the west-coast of Finland. I am what they call an åboriginal. Spending summer holidays both by the sea and in the country side, I fell in love with both "archipelago food" and traditional farm house dishes served by my granmother and my great auntie between the forests and the fields. Whenever I feel like making a "proper" dish, I go back in time and think of the childhood favorites.

Archipelago Bread (Saaristolaislepä) is something that my best friend´s mom used to make all the time. She was a chief in a catering restaurant that was placed on an old estate in the Turku region, very close to the seaside. The place dated back to 16th century and when I was young it was a very popular place to have weddings. I often helped in the kitchen with my friend. Saaristolaisleipä was always on the wedding menu. In my opinnion, it is the best with a lot of butter on top. (and I mean tasty Finnish butter with salt).

There are several recipes for this bread. The key ingredients (again, in my opinion) are malts, dark syryp and rye. For a few years I have been using a recipe from the Finnish K-Ruoka pages. I will do my best now to translate it accurately. To make this you will probably need stuff that is only easy to find in Finland. Haha. You better call your daughter-in-law and place an order. 

Archipelago Bread (Saaristolaisleipä)

Ingredients:

-  3 dl of a mix of three grain bran (usually oat, rye and wheat, kolmen viljan leseet )

- 3 dl dark syryp

- 4 dl rye flour

- 9 dl dark wheat flour (hiivaleipäjauho)

- 1 tbs salt

- 3 dl malts

- 1 dl of sour milk

- 75g yeast

- butter to butter the tray

For the syryp water you´ll need 1/2 dl of syryp and 1,5 dl water. And to make these you will need at least three hours. So do not start baking when the quests are arriving in an hour.

What to do:

1. Heat the sour milk into 37 degrees celsius. Mix in the yeast. Mix in all the other ingredients. Easy, right? The dough will look like porridge so do not try to bake it with your hands like making a normal bread.

It looks weird like this.

2. Pour the dough into two bread trays, 1,5 litres to each. Or, if you have 3 trays that are 1 litre each, go for it. Remember to oil or butter the trays first! Cover the trays with a clean towel and let them rise for an hour.

3. Mix 1/2 dl of syryp and 1,5 dl water.

4. Bake the breads in 175 degrees for two (2) hours. Brush syryp-water on the breads a few times during the baking.

This bread is especially good with sea food and creamy cheese or other similar creamy and sour spread. Try it with lemon and cold smoked salmon! 

To compensate for the long wait of this translated recipe I will throw in another one that might be appreciated if one has purchased an oh-so-smart smoking foil that the clever Finnish people have come up with.

Smoked Salmon Soup for Four

Ingredients:

- app. 600g potatoes

- carrots (supposed to be just one..but where´s the fun in that?)

- 1 big onion (150g)

- 1-2 tbs butter

- 1 litre of water

- 1 unit of fish stock

- 500g of warm smoked salmon

- 2 dl of cream

- 1 dl of dill (cut into small pieces)

- 1 ts of salt

Make it like this:

1. Peel and chop potatoes and carrots. Peel and cut onion into small pieces.

2. Melt the butter in a pot ans sweat the onions. Add potatoes and carrots and mix them in the melted butter for a while.

3. Add water and fish stock. Let the soup boil with low heat until the potatoes are done (app. 10 minutes).

4. While the potatoes are boiling, chop the smoked fish. When potatoes are done, add salmon, cream and dill. Heat the soup quickly. 

5. Check the flavor. Add salt if needed. Serve with Finnish dark bread

 (that you just made before this, yay!).

 

Reikäinen pinkki prinsessakakku

Tää kakkuilu ei nyt ota laantuakseen. Viime viikonloppuna päätin tehdä prinsessakakun. Ihan hyvä siitä tuli, vaikkakin reikäinen. 🙈 Tarttee vähän harjoitella tuon marsipaanin kanssa. 

Mut hyvää oli. Sisällä oli vadelmaa ja pehmeää vaniljatäytettä. 👍

Syötin tätä siskolle ja sen miehelle, jotka kävivät kylässä kun oli bisneksiä täälläpäin. Mies on kauppias ja toi tullessaan oman kauppansa valikoimaan kuuluvia tuotteita, lähiruokaa, pienpanimoiden oluita ja uuden appelsiinimehupuristimen tuotoksia. Arvostin. Itsellänikin on tapana viedä tuliaisia kun kyläilen, ei nyt ihan koko ruokakassillista, mutta kuitenkin. Se on jotenkin kiva tapa.

 

 

Näitä kakkuja on kiva syödä sitten iltaisin stressiin kun vauva huutaa ja mietitään miten sen saisi nukkumaan... Vaikka nyt oli sitten muitakin herkkuja tarjolla.

Loppiaiskakku

Mä olen äitiyslomalla jostain syystä innostunut leipomisesta. Se johtuu sitä kun koko ajan on nälkä, tai ainakin kauhea herkkuhimo. Eikä asiaa auta se, että Netflix ja telkku on täynnä kaikenmaailman leivontaohjelmia.

Lauantaivieraiden kunniaksi tein viimeisen jouluisen kakun, jossa oli täytteenä vaniljaa ja luumua. Hyvää oli. Jokin meni kyllä pieleen, sillä viidennen palan jälkeen kakku kallistui uhkaavasti. 

Seuraaville lauantaivieraille yritän tehdä prinsessakakun. Hollantilainen on lähetetty hankkimaan puoli kiloa pinkkiä marsiaania. 👍

Ihmeiden aikaan

Meidän äiti sanoo aina että ihmeiden aika ei ole ohi. Tai että: "Tää on maailman kahdeksas ihme hei!" Mietin aina pienenä ja tyhmänä et mikä helkutin kahdeksas ihme. Onneksi nykyisin on kaikki tieto käsillä napin painalluksella. Seitsemän ihmettä siis oli jo entuudestaan. Jos äitiä on uskominen niin mä olen lisännyt kahdeksannen ihmeen monta kertaa, esim. siivoamalla huoneeni teininä. 

Nyt olen tehnyt sen taas.

Eka ihme oli se, että pääsin sienimetsään kaverin kanssa. Toinen ihme oli se, että onnistuin löytämään suppilovahveroita, vaikken voinut ajatella muuta kuin sitä että siellä se vauva kotona varmaan huutaa.

Todisteet ihmeestä.

Siellä metsässä kaveri puhui koko ajan sienipiirakasta. Mä mietin että mihin nakkaan omat sieneni kun en niitä kuitenkaan syö. Piti antaa kaverille, mutta se lähti niin sukkelaan palauttamaan anoppinsa autoa että unohdin. Lisäksi unohdin että mun piti tsekata sen sienikorin sisältö, ettei ole mennyt poimimaan muuta kuin suppiksia, kaveri kun oli ekaa kertaa sienimetsässä. Täytyykin laittaa sille viestiä...

Kotona mun reikäjuustoäitiysaivot hoki vaan että "sienipiirakka, sienipiirakka". Tein sitten sellaisen. Tämä on vaatimustasoltaan vähän korkeamman luokan piirakka, sillä se tehtiin vauva kantoliinassa, eikä kukaan loukkaantunut. Kissa loukkaantui*

Mutta en ole siis koskaan tehnyt sienipiirakkaa. Enkä varsinkaan syönyt. Nyt söin, ja otin lisää. Ihmeiden aika ei tosiaan ole ohi!

Täs olis ohjetta:

POHJA

100g luomuvoita

1,5 dl luomuvehnäjauhoja

1 dl luomuruisjauhoja

1 dl perunamuusijauhetta

1 dl emmentalraastetta

0,5 tl suolaa

1 dl vettä

-> sekoita keskenään, taputtele voideltuun vuokaan, laita kylmään täytteen tekemisen ajaksi.

TÄYTE

200g suppilovahveroja

1 iso sipuli tai 2 pientä

2 kananmunaa

2 dl luomu ruokakermaa

1/3 purkkia Cuisine Crème Fraiche pippurisekoitusta

mustapippuria

2 dl emmentalraastetta

salaattijuustokuutioita

luumutomaatteja 

Lisäksi mausteita maun mukaan, esim. timjami.

-> paista sienet ja sipulit pannussa voin kanssa, kunnes sienistä on haihtunut liika neste. Jos sipulia tippuu lattialle, siivoa se.**

-> Kaada sienet ja sipulit piirakkapohjalle. Sekoita keskenään kerma, munat, creme fraice ja 1 dl juustoraastetta.

-> laita sieni-sipuliseoksen päälle haluamasi määrä salaattijuustokuutioita/fetaa sekä puolikkaat pikkutomaatit

-> kaada päälle muna-kermaseos, ripottele päälle haluamasi mausteet, esim. timjami.

-> ripottele lopuksi päälle 1 dl juustoraastetta.

-> Paista 200 asteessa uunin alatasolla  noin 30 min.

-> tarjoa naapurille kun hän tulee hakemaan lainaamasi trimmerin.

		***Kissa yritti syödä lattialle pudonneen sipulin, ei maistunut. Löysin sen myöhemmin meidän sängystä, jonne se oli kulkeutunut mun villasukan pohjaan liistaantuneena. Nam. Onneks ei ollu sieni.

Lapselle nimi ja vähä kakkua

No ei vaiskaan, ei me annettu puolihollantilaiselle kakkua. Mutta nimi annettiin. Uuden kodin neliöistä innostuneena kutsuttiin tupa täyteen väkeä...vaikka eihän tämä alakerta ole sen suurempi kuin entinenkään koti. Onneksi sää suosi nimiäisväkeä ja osa nautti kakkunsa aurinkoisella terassilla.

Taiteilin tarjoilupöytään kaksi täytekakkua, lohivoileipäkakun, poropiirakkaa ja italialaisen salaattipiirakan. Tuollaista salaattipiirakkaa olen jo pidempään halunnut kokeilla, nyt tuli tehtyä. Oli kuulemma hyvää -en ehtinyt itse maistamaan.

Käytin ekaa kertaa Kinuskikissan ohjeta. Sieltä löytyi ohje Lapin poro-kinkkupiiraalle sekä salaattipiirakkaan. Myös lohivoileipäkakku myötäili Kinuskikissan ohjetta, en olisi itse keksinyt laittaa väliin sekä kylmä- että lämminsavustettua lohta. Lisäsin mukaan kuitenkin mm. katkaraputuorejuustoa ja munavoita. Kerroksia tuli aika monta, tein aina yhden ja juoksin sitten tissitainnuttamaan vauvan kunnes taas jatkoin. Toivoin juhlissa ettei kukaan kysy mitä kakussa on, koska en ole ihan varma enää mitä sinne tuli silmät kierossa lykittyä. Mutta teki kauppansa.

Täytekakkujen kanssa päätin mennä siitä missä aita on matalin ja ohittaa koristelun, koska se on muutenkin mun kompastuskiveni. Onneksi nakukakut on muotia nyt! Isommassa on sisällä puolukka- ja kinuskitäytteet, pienemmässä (mutta korkeammassa) vaniljaa, omenaa ja banaania. Oli mukavaa leipoa kakkuja pitkästä aikaa.

Silvan äiti teki aivan ihanan vegaanisen mariannekakun, joka sai kehuja myös ei-vegaaneilta.

Kakkujen päällä on samoja kukkia joita oli tilaamissani kukka-asetelmissa. Ikään kuin tämä uusi asuinpaikka ei muutenkin olisi lähes täydellinen; täällä on kukkakauppa! Tai no, viereisessä pitäjässä. Tilasin sieltä kivat kukat, hinta oli kohtuullinen ja toimitus saatiin kotiovelle juhlapäivän aamuna. Uusi vakioasiakas kiittää.

Nyt on viime viikko vielä ihasteltu kukkia ja kauniita lahjoja, vietetty perheaikaa hollantilaisen vanhempien kanssa ja syöty jääkaapista ylijäämäherkut pois. Vihdoin alkaa oikea arki, ei enää muuttohässäkkää tai juhlavalmisteluja. Lauantaina on taloyhtiön syystalkoot, kai sitä täytyy alkaa naapureihin tutustua. 

Onni, kerro minulle,
jos tulet, mistä minä
sinut tunnen?
Onko sinulla ruusu korvan takana?
Silmissä kolme valtamerta, huulilla
kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat tuulet?
Onni, jos minä nukun, herätä minut,
ravistele tyhjäksi minun surujeni pähkinäpuu.
Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä
sylissään.
Siihen se minun murheeni kätkee kaikki,
virran vietäväksi heittää.

Tommy Tabermann

Jouluasioita

Mikäs tässä on ollut joululomaillessa, välipäivätkin ovat sujahtaneet ohi ihan huomaamatta kun olen vaan istunut sohvan nurkassa ja neulonut kaikenmoista. Oon katsonut Netflixistä Wallanderia ja ehtinyt jo pettyä kakkoskauteen. Mutta muuten kaikki hyvin.

Vietettiin joulu tänä vuonna varsinaisessa Suomessa osaksi laiskuuttamme ja osaksi siksi, että ajateltiin että ensi vuonna ei kyllä liikahdeta mihkään. Sillon ollaan toivottavasti jo omassa kodissa. Ollaan nytkin joulunpyhät tehtailtu asuntotarjouksia, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt myyjän kanssa yhteisymmärrystä hinnasta. Ensi viikolla taas luvassa yhden lupaavan asunnon näyttö..

Multa jäi (taas!) jouluvalmistelut puolitiehen, tai en tiedä onko näissä mitään tietäkään enää. Joulukortteja aloin puuhastella jo hyvissä ajoin, mutta toki niiden viimeistely jäi ihan viime tinkaan ja postit lähtivät kyllä ihan normaalilla merkeillä..onneks en ollut ehtinyt hassata joulumerkkeihin vielä. Koska olen ollut väsynyt ja muutenkin epänormaali, tein kortteja liukuhihnatekniikalla samalla kun katsoin sitä Wallanderin ekaa kautta. Valmistuivat kyllä aiempaa nopeammin. Toki näissä hieman oli pientä vaihtelua ulkoasussa, mutta pohjat oli helppo tehdä sarjatuotantona.

Nyt ehkä viisastuneena valitsisin ohuemman langan tuohon, mutta kun oli niin sopivasti pieni kerä jämälankaa jäljellä vintageneuleesta...

Vikassa oli kokeilumielessä ohuempaa sukkalankaa. Toki sekin oli vaikea saada mahtumaan kirjekuoreen noiden koristepallojen (=muovihelmiä) kanssa.

Kortit olivat siis avattavia ja liimasin takakannen kiinni niin että langanpätkät jäivät kortin sisälle.

Hollantilaisen suotuisalla avustuksella sain joulukoristeet rahdattua tupaan. Harrin kanssa niitä sitten oikeen urakalla tarkistettiin. Hän kun ei ollut ennen mistään joulusta kuullutkaan.

Lahjoitin FB:n kautta meidän kolme vuotta käyttämättä olleen muovikuusen uuteen kotiin. Kuusen kylkiäisenä lähti kassillinen koristeita. Vähän taas tilaa varastoon. Vastaanottaja oli oikein tyytyväinen ja lähetti vielä samana iltana kuvan koristellusta kuusestaan. Helpolla joulumieltä!

Meille ei tullut tänä vuonna kuusta ollenkaan. Ei yksinkertaisesti jaksettu hommata. Kuusen virkaa toimitti Prismasta ostettu pikkusypressi ja joulutuoksut saatiin sitten hyasinteista. Ajateltiin myös ettei kuusi ole hyvä hankinta perheessä, johon kuuluu aika paksu ja kömpelö kiipeilyn harrastaja..

Mummilassa oli kuusi, jonka Harri kuitenkin ihme kyllä jätti rauhaan oikeastaan ihan kokonaan. Vaikea vieläkin uskoa sitä todeksi. Hän jätti myös lahjat repimättä, vaikka niitä lojui kuusen alla ennen aattoa. Taisi olla muuten niin jännää kyläillä ettei hän tohtinut tuhotöihin ruveta ollenkaan. Puhelimesta löytyi yksi kuva todisteeksi neidin joulurauhasta.

Kotona Harri on kyllä katsonut parhaaksi kyseenalaistaa joulukoristeiden sijoittelun.

Kotiin sai nopeasti joulufiiliksen onneksi ihan parillakin koristeella. Harri oli tyytyväinen myös jouluverhoista, olikin ollut jo tylsää kun vanhat verhot (Harrin...) tuli revittyä alas jo lokakuussa.

Aattoa edeltävänä viikonloppuna paistettiin saaristolaisleipää vielä yötä myöden. Siitäkin syntyy joulun tunnelma.

Leipävahti

"En jaksa enää odottaa..."

Kesäloman alkuun kakkuöverit

Meillä on vihdoin päästy kesälaitumille ja ei voi muuta sanoa kuin että jo oli aikakin. Laskettiin hollantilaisen kanssa tunteja loman alkuun. Eka viikko on nyt takana, olen onnistunut olemaan keskimäärin puolet ajasta ajattelematta työasioita. Myönnän käyneeni kerran työsähköpostissa, kerran korkeimman hallinto-oikeuden sivuilla ja kerran sähköisessä työkalenterissa. Jälkimmäiseen on paras selitys, sillä kaverit oli kylässä ja yritettiin sopia aikaa yhteiselle mökkiviikonlopulle elokuun alkuun. Oli pakko tarkistaa ettei mua ole sijoitettu töiden puitteissa jonnekin huitsinnevadaan. KHO:n sivuilta löytyi tutun tuntuinen vuosikirjapäätös -onneksi hyvä.

Meillä käynnistyi loma sikäli vauhdilla, että heti ekana päivänä (joka tosin oli lauantai niin ei sitä ehkä lasketa?) oli luvassa äiteen organisoimat sukujuhlat varsinaisessa Suomessa. Jossain tilapäisessä mielenhäiriössä olin luvannut tehdä "kaikki kakut". Mielenhäiriön jatkuessa olin päättänyt tehdä kolme, ja kaikista erilaisia. Viimeisen ja kiireisen työviikon lomassa kakkujen ja niiden roudaamisen suunnittelu ei tuntunut maailman parhaimmalta idealta, mutta jotenkin siitä selvittiin. Edeltävänä iltana otettiin A:n kanssa pullo skumppaa ja paistettiin kakkupohjat valmiiksi -se oli jo hyvä suoritus heti alkuun.

Koska en ollut pitkään aikaan leiponut mitään ja koska olen tosi huono nimenomaan kakuissa, kannatti toki valita sellaiset ohjeet, joita ei ole aiemmin yrittänyt. Halusin tehdä joka makuun jotakin. Ainut tuttu ohje oli mansikka-marenkikakku, jota tein häiden alla kaasokokoukseen. Toiseksi valitsin suklaata. Sain joskus Elinalta suklaa-leivontakirjan, jossa on selkeitä kakkupohjien ja -täytteiden ohjeita, joita voi sitten yhdistellä mielensä mukaan. Kirjasta ei nyt ole kuvaa koska unohdin sen äidin luo. Siitä apinoimalla tein suklaakakkupohjan ja siihen väleihin täytettä. Täytteen ohje oli ganache, ja koska mä en tiedä tällaisista hienouksista mitään, kirjassa taisi olla sen kohdalla väärä kuva. Toisinsanoen, täytteestä tuli juuri sellaista kun ganachen pitäisi olla interwebsien mukaan, eli se olisi sopinut hyvin jos olisin ollut tekemässä esim. Sacherkakkua. Mutta kun en ollut. Päädyin sitten sekoittamaan tummaan ja valuvaan täytteeseen niin paljon kuohukermaa, että sain siitä vatkattua paksua höttöä. Jälkeenpäin on hyvä todeta että tämä kakku olisi pitänyt laittaa tarjolle saman tien, sillä tuo askartelemani täyte meni aika kovaksi jääkaapissa. Onneksi kukaan ei tiennyt millaista sen olis pitänyt olla. Tuli syötyä.

Koska äidin juhlien teemana oli terveys ja pitkä ikä, päätin tehdä kolmanneksi kakuksi jotain aivan överiä. Sopivasti löytyikin K-ruoka-sivuilta ohje vaaleanpunaiselle överikakulle. Sellaista siis tekemään. Vähän jännitti että tämä kakku on mun kakkutaitojen tavoittamattomissa, mutta lopputulos oli ihan onnistunut. Koristelu oli toki hauskinta. Tässäkin oli suklaakakkupohja, ja vieläpä todella hyvä sellainen.

Kyllä niissä pirskeissä siis kakkua riitti. Jäi vielä vähän ylikin, hollantilainen toki aamulla uhrautui syömään kaikki loput kakkujämät.

Viime sunnuntaina saatiin ystäväpariskunta vierailulle, koska olivat paikkakunnalla ja halusivat nähdä Harrin. Kakkuilusta innostuneena pyöräytin maailmaan vielä yhden marenkikakun. Koska mansikkavalikoimat olivat sunnuntaiaamuna meidän kahdessa lähikaupassa aika olemattomat, jouduin vähän soveltamaan. Tähän tuli täytteeksi pensasmustikkaa, karhunvatukoita ja kermavaahto-kuningatartuorejuustoseos. Kyllä tuokin alas meni.

Eilen aamulla sain vihdoin vääntäydyttyä salille. Eka kerta tällä "käyn joka päivä"-lomalla. Oli vissiin jo aikakin...

Kiitosjuhla kaasoille

Koska mä olen niin laiska kiireinen etten nykyisin koskaan kirjoita tänne niin myös kaikki juttuni ovat täysin vanhentuneita. Eli huonon palvelun lisäksi laatukin on pskaa. Olkaat hyvä vaan. 

Tämänkertaisen bloggauksen idea on kuitenkin mun mielestä niin hyvä, että joku saattaa jopa ottaa onkeensa ja käyttää sitä itsekin. Mut ei oo pakko hei. Juttu jatkaa teemajuhlalinjaa ja esittelee parhaan ideani pitkään aikaan eli miten kiittää kaasoja ja bestmanwomania häiden jälkeen kun kumminkaan ennen häitä ei ehdi mitään niille järjestää vaikka se olisikin ollut mielessä.

Me annettiin koko naislaumalle hääpäivänä lahjaksi Pandoran sydänranneketjut. Minä kaasoarmeijalle kun kampaajalla odotettiin kyytiä vihkipaikalle ja hollantilainen bestmanwomanille varmaan kun ne lähti hotellilta. Kaikki laittoi ne heti käteen, vaikkei edes pakotettu. Mutta se oli ihan kivaa, koska koko joukkiolla ei ollut muuten mitään yhtenäistä paitsi kukat hiuksissa/viehe. Me oltiin kuitenkin jo häävalmistelujen aikaan päätetty että halutaan kiittää hääapujoukkoja ihan ajan kanssa ja jotenkin yleellisesti.

Yleellisyys on vähän sellainen sana että siitä tulee mieleen myös rahanmeno. Ainakin mulle. Häiden jälkeen ei ollut kauheasti rahaa, paitsi tietty ne lahjarahat jotka pitäis joskus käyttää häämatkaan (tä on varmaan joku tulevaisuuden bloggausaihe, eli hääjutut ei lopu koskaan, mwahahahahaaa). Mietittiin miten me järjestettäisiin yleellisyyttä pikkurahalla ja kuitenkin tunteella. Kutsuttiin koko poppoo meille hemotteluiltaan.

Koristelin ruhtinaaliset (not..) neliömme vielä kerran hääteeman mukaisesti pinkillä ja pitsillä. Leivoin. Ostettiin pinkkejä pesuvateja ja pinkkiä kylpyvaahtopommijuttua. Mansikoita, pinkkiä skumppaa, marenkeja, suklaata (paljon!), vaahtokarkkeja ja hedelmiä.

Party on!

 Kun ihanat naiset saapuivat, aloitettiin asianmukaisilla tervetulomaljoilla ja kiitospuheilla. Sitten istutettiin heidät soffalle riviin ja käskettiin kääriä lahkeet. Tässä vaiheessa kuului pientä protestointia, mutta ei oltu kuulevinamme. Olinhan fiksuna morsmaikkuna ilmoittanut kaikille jo etukäteen että näihin kiitosjuhliin ei sitten kannata tulla sukkahousuissa.

Haettiin Lushista ihanan tuoksuinen kylpyvaahtoviipale (se se muuten olikin nimeltään), muistaakseni tällainen. Laitettiin sillä sitten kaikille tytskeille jalkakylvyt sillä aikaa kun siemailivat sitä skumppaa sohvalla. Siinä sitten istuivat jalat pinkissä ja hyväntuoksuisessa jalkakylvyssä aikansa.

Näillä jaloilla on hääpäivänä juostu.

Olin laittanut valmiiksi herkkutikkuja, joissa oli hedelmiä, juustoa, mansikoita ja karhunvatukoita. Tässä vaiheessa avattiin myös pinkki skumppa. Viihteenä toimi iso läjä valokuvia, jotka oltiin kehitetty häissä pöydällä olleista kertakäyttökameroista.

Kaasot sai kaikki hemmotteluhetken lisäksi myös pienet hemmottelulahjat. Sisällä oli sydänpyyhkeet, luonnonkosmetiikan huulivoiteet, Lushin pinkit palasaippuat ja tuoksukynttilät.

Kun jalat oli kuivattu siirryttiin seuraavaan makoisaan ohjelmanumeron eli suklaa-tastingiin. Oltiin paloiteltu erimakuisia luomusuklaita pinoihin ja tyttöjen piti arvata mitä makuja suklaista löytyi. Mukana oli valkosuklaata, maitosuklaata ja tummaa suklaata ja makuina laventelia, pähkinävoita, inkivääriä ja mangoa, ellen nyt aivan väärin muista. Jos ei arvannut niin piti tietty maistaa lisää. :) 

Ohjelmanumeroiden jälkeen jatkettiin rentoa yhdessäoloa muiden herkkujen äärellä. Tein taas lime-mansikkamoussekakun kun se on niin helppo. Rocky road -suklaapalat oli uusi kokeilu, oikein hyvää sekin.

Katseltiin vielä hääkuvia ja fiilisteltiin hääpäivää kakki yhdessä. Kaikenkaikkiaan mukava lopetus hääprojektille, sanoisin. Kiitoskortitkin oli sopivasti tulleet, sellainen saatiin ojennettua samalla jokaiselle kaasolle.

Synttäriherkkujen jälkeen...synttäriherkkuja

Pääsen varmasti historiaan ensimmäisenä morsiamena, joka ei laihtunut ennen hääpukusovitusta. Ihmettelin viimeksi hääpukuliikkeessä että miksi sovitus on niin myöhään, vasta kuukautta ennen häitä. Vastasivat että siksi kun kaikki morsiamet laihtuvat vielä just ennen häitä ja heitä ei kiinnosta koko ajan olla uudestaan pienentämässä sitä pukua. Ai jaa.

Aina kun on häät niin tarvitaan kaasokokouksia. Ja kaasokokouksessa tarvitaan herkkuja. Ja skumppaa. Niinkuin taas viime viikonloppuna. Nyt mulla on enää kaksi viikkoa aikaa jatkaa tätä ahmimista ennen tarkkojen mittojen ottoa puvusta. Mitähän vielä leipois...?

Viimeisin kaasokokous sattui sopivasti olemaan päivää ennen mun synttäreitä. Ja mun synttäreinä on aina pakko olla mansikkakakkua. Tänä vuonna se oli mansikka-marenkikakku, vaikken olekaan ihan varma että mikä sai mut yrittämään marengin tekoa ilman kokemusta sen teosta ja edellisen illan piknikjuomien vielä kolkutellessa ohimoa.

Olen tehnyt britakakkua aika useinkin, koska se on mun suosikki. Olen oppinut mummilta sen teon, hän teki aina britakakkua kun joku vain keksi sitä toivoa. Mulle viimeksi valmistujaisiini. Mutta britakakun marenkiosio ei ole -anteeks vaan- mun mielestä kovinkaan vaativa. Mua hermostutti että mitä siitä tulee kun koittaa tehdä ihan sellaisia marenkikuvioita. Vapisevin käsin. :D Enkä selkeästi osannut päättää että minkälaisia niistä tulis.

Kakkuun tuli ensin pohja ja sitten loppuumarengista pursotettiin "ruusukkeita". Koska ohjeesta ei selvinnyt millaisia nämä mahtaa olla, tein epämääräisiä rinkuloita leivinpaperille. Vinkki: sivelin leivinpaperille sitruunanmakuista oliiviöljyä ennen kuvioiden pursotusta, se helpoti irroittamista.

Ruusuke ja tursoke.

Pohjan päälle ladoin mansikat ja kermavaahto-appelsiinituorejuustoseoksen. Sen päälle sitten vaan marenkikiemurat ja muutama lisämansikka koristeeksi.

 Ja skumppapullo auki. Ja odottamaan vieraita. Tuollainen kupu on varsin kätevä kissataloudessa, muuten olis taas kadonnut kermaseokset parempiin suihin...

Siinä sitten istuttiin iltaa ja käytiin hääpäivän ohjelmaa läpi puolikkaan kaasokokoonpanon kanssa. Kaiken pitäis olla valmiina mutta koko ajan keksin jotain mikä ei ole valmiina tai mikä on epäselvää. Huomaan että häästressi pyrkii aika ajoin pinnalle. Ehkä se johtuu siitäkin kun on töissä stressaavaa ja lomaa ei näy eikä kuulu vielä. Onneksi ennen häitä ehtii hetken hengähtää. 

Mutta kaikenlaista siis vielä on ihmeteltävää. Kuka esittää jotain vihkitilaisuudessa? Pitääkö iltajuhlissa näyttää vihkiminen videolta? Kuka ajaa hääautoa? Missä otetaan kuvat? Mitä jos sataa? Tanssitaanko me? Tuleeko se bändi paikalle vai ei? Mikä biisi? 

Aargh!

Onneksi osaan sit nykyisin tehdä marenkia ainakin. Ehkä tarvii tehdä läjä sitä hääviikolle, ettei vahingossa ainakaan stressin myötä laihdu niin ettei puku enää sovikaan.

Yksi kaaso teki muuten aivan taivaallista browniecookie tai cookiebrownie -kakkua. Sitä on vieläkin jääkaapissa ja pelkään että tätä menoa sitä pukua pitää itseasiassa suurentaa eikä pienentää siitä mitä se nyt on.

Synttäriaamupalaa.