Terveisiä Vilnasta

Tämän vuoden lomamatkamme suuntautui viehättävään Vilnaan. Tästä auringonnousun portista mennään sisään vanhaan kaupunkiin.


 

Sää oli vaihteleva: välillä paistoi aurinko, välillä saimme reippaitakin sadekuuroja niskaamme. Lämpötila oli kaupunkimatkailuun sopiva n. 20 astetta.

 

Kaupungissa on uusia ja vanhoja rakennuksia sulassa sovussa.

Myös hylättyjä rakennuksia näkyi jopa ihan turistialueen eli vanhan kaupungin nähtävyyksien vieressä. Tähän rakennukseen joku oli kirjoittanut kannanottonsa.

 

Vaikka Vilna on museoita pullollaan, kävimme vain yhdessä: sota-ajoneuvomuseossa. Siellä pojat viihtyivätkin monta tuntia. Kaikkiin laitteisiin sai koskea ja autoihin sai mennä sisälle. Opasteet olivat valitettavasti vain liettuaksi, mutta kyllä museosta kieltä taitamatonkin sai jotakin irti - ainakin sellainen joka tietää jotakin autoista  :D

 

Vuokrasimme asunnon vähän turistialueen ulkopuolelta. Asuimme rauhallisella omakotialueella, josta käveli vanhaan kaupunkiin ja rautatieasemalle n. 10 minuuttia. Talon omistaja asui alakerrassa ja meillä oli käytössämme yläkerta.

 
 Talon koira Niki tykkäsi kovasti vieraista.

 

Vaikka tontit olivat pieniä, miltei jokaisella oli kasvihuone ja kasvimaa. Suosittuja kasveja olivat tomaatti, kurkku, peruna ja tilli. Myös marjapensaita ja -puita oli pihoilla paljon.

Alueella oli sekä vanhoja että uusia, pieniä ja isoja taloja. Osa oli huonokuntoisia, mutta silti niissä asuttiin.

 

 Osa oli remontoitu hienosti. Savupiipuista näkyy, että talon toisen päädyn remontti on vielä kesken.

Vanhojen talojen välissä oli aivan uusia, jopa keskeneräisiä taloja, mutta tyhjiä tontteja ei ollut. Todennäköisesti ne joilla on varaa, ostavat vanhan talon, purkavat sen ja raketavat uuden tilalle. Suomalaiset kaavoittajat olisivat taatusti saaneet harmaita hiuksia tällaisesta villistä rakentamisesta ;)

Käsityöaiheiset ostokset jäivät vähiin. Löysin yhden lankakaupan, mutta se oli suljettu eikä ovessa ollut aukioloaikoja, joten en viitsinyt palata sinne uudelleen. Muutamissa keskustan kaupoissa oli lankoja ikkunassa, mutta en käynyt niissä sisällä. Ainoat lankaostokseni tein kauppahallissa, jossa oli pieni liike aivan tupaten täynnä lankoja. Siellä oli paljon Alizen lankoja ja ostinkin yhden sukkalangan. Keltaiset langat ovat liettualaista ohutta pellavalankaa: 525 m / 100 g. Ostin myös venäjänkielisen Burdan, jossa oli kivoja ompeluohjeita. Koska ompelu ei kuitenkaan ole vahvimpia taitojani, ostin myös pitkän pellavamekon ja pellavaisen huivin. Ajattelin että se olisi riittävän juhlava asu työkaverini karonkkaan, jonne sain kutsun juuri ennen matkaa. Ilman huivia mekko toimii työvaatteenakin.

Muuten en joutunut turvautumaan ruostuneeseen venäjääni kuten viime kesänä Riiassa, vaan englannilla pärjäsi hyvin.

Kulttuuripääkaupunki 2014

eli terveisiä Riiasta.

Vietin poikien kanssa muutaman päivän kaupunkiloman. Riika on kaunis kaupunki, josta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa.

Euroopan kulttuuripääkaupungin asema on epäilemättä vielä lisännyt kaupungin kulttuuritarjontaa ja satuimme paikalle juuri kuorofestivaalien aikaan. Matkaseurani vain ei ollut oikein kiinnostunutta kuorolaulusta, mutta onnistuin kuuntelemaan muutamia esityksiä vanhassa kaupungissa kävellessämme.

Oopperan kulmalla on hauska patsas koiransa kanssa kävelyllä olevasta pariskunnasta.

Samoilta kulmilta löytyy myös silta, jonka kaiteet ovat täynnä lukkoja. Myös veljentyttäreni kiinnitti tänne lukon kihlautuessaan, mutta jostain kumman syystä pojat eivät innostuneet etsimään sitä ;)

Väsyttyämme kävelyyn teimme kierroksen veneellä, joka kiersi vanhan kaupungin kanavaa ja Daugava-jokea pitkin. Kaupungissa on lukuisia siltoja, joista tässä rautatiesilta.

Kanavassa oli useita suihkulähteitä ja tällaisia veneitä sekä rannalla että lautoilla vedessä. Myös ihan toimivia veneitä näkyi :)

Vuokrasin asunnon airbnb:n kautta ja se osoittautui paremmaksi kuin osasin odottaakaan. Asunto oli tilava ja sijaitsi todella keskeisellä paikalla päärautatieaseman lähellä vanhan kaupungin kupeessa. Asunto sijaitsi 1800-luvulla rakennetussa talossa sisäpihalla ja oli todella hiljainen, vaikka kadun puolella oli bussipysäkki juuri talon kohdalla. Portaat olivat hurjat ja voin vain kuvitella millaista on kuljettaa huonekaluja näitä pitkin, kun jo matkalaukun raahaaminen neljänteen kerrokseen kävi työstä.

Pojat löysivät avoimen oven talon ullakolle ja heidän piti tietysti käydä siellä katselemassa ja valokuvaamassa. Viereisessä talossa (matala katto oikella) oli sirkus ja vastapäätä (kuvan vasemmassa laidassa) luonnontieteellinen museo, jossa kävimme ainoana sateisena päivänä.

Koska olin liikkeellä poikien kanssa, kävimme tietysti myös automuseossa. Tästä kuvasta voi olla vaikea tunnistaa kuljettajaa, mutta kyllä siinä on itse Brezhnev kolaroimassaan autossa :D

 

Onnistuin eksymään  matkalla vain kerran. Selityksenä lienee, että kuljimme vain tämän ainoan kerran maan alla. Meidän piti alittaa kahden kadun risteys ja palatessamme ehdotin lähtemistä aivan väärään suuntaan. Minä menen täysin sekaisin suunnista jos joudun maan alle :D Onneksi olimme aivan kotikulmilla ja koska olimme eksyneet zeppeliinihallien luo, kävimme katsastamassa siellä olevan torin tarjonnan. Vihannekset näyttivät erinomaisilta, mutta muu tarjonta oli lähinnä halpisvaatteita. Yllättävää oli, että Riiassa pärjäsi venäjällä paremmin kuin englannilla. Nuoret puhuivat englantia, mutta taksikuskit ja torimyyjät vain latviaa tai venäjää. Tulipa verestettyä ruostunutta kielitaitoa.

 Käsityöläiskojuja oli sekä vanhassa kaupungissa että asuntomme viereisessä puistossa. Nämä turistihintaiset kissatossut jäivät Riikaan, mutta löysin kivan kesämekon. Aivan taloamme vastapäätä oli käsityöliike, joka oli avoinna tiistaista perjantaihin. Me olimme matkalla lauantaista tiistaiaamuun, joten se jäi katsastamatta. Muitakaan käsityöliikkeitä ei matkan varrelle osunut. Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut, mutta olisin viihtynyt pari päivää pidempään. Suosittelen Riikaa kaikille kaupunkimatkailusta kiinnostuneille.



Syyslomalta

Vietimme viime viikolla muutaman päivän syysloman Dubrovnikissa. Maisemat hivelivät silmiäni: vuoria ja merta. Erityisesti auringonnousujen ja -laskujen värjäämät vuoret olivat upea näky.

Kaupungin yläpuolella olevalle Srd-vuorelle pääsi köysirataa pitkin. Täällä tuppasi jo vähän huimaamaan, mutta näköala sekä kaupunkiin että merelle oli upea.

Vanhassa kaupungissa oli melkoinen turistipaljous vielä lokakuussakin - ja mikä ettei: lämpöä piisasi parikymmentä astetta ja melkein koko lomamme ajan oli pilvetöntä. Dubrovnik on mukavan kokoinen kaupunki, jossa viihtyy hyvin muutaman päivän. Vuokrasimme asunnon vähän keskustan ulkopuolelta ja tuli käveltyä ihan muutama kilometri :D Maasto oli hyvin jyrkkää, joten huonojalkaisen valinta tuo kaupunki ei ole.

Lyhyt syyslomamme oli oikein onnistunut ja sen voimin jaksaa taas tehdä töitä :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!