The Biker

Perjantai oli olevinaan nahkatakkipäivä ja nappasin (tai siis nappautin) tuon ekan kuvan ihan live action -tilanteessa - vain tajutakseni, että huivi taitaa peittää koko rotsin :-D No, toiseen kuvaan asettelin takkia "paremmin" ja vedin vetskarinkin kiinni - ja kuvasta näette, miksi en koskaan, ikinä, koskaan tule pitämään takkia tuolla tavalla, sillä sehän vallan korostaa pulleaa keskivartaloani! Tavallaan kyllä tiedostin tämän tosiasian, mutta kyllä kuvat viimeistään pakottavat kohtaamaan raadollisen totuuden... Joo-o, takin käyttökuukaudetviikot tulevat selkeästi sijoittumaan juuri tähän loppukevääseen, kun ulkotakkeja vielä käytetään ja jopa muhkea huivi on tarpeen lämmikkeenä. Aika kalliit käyttökerrat siis tiedossa tälle rotsille - jonka on paree olla ikuinen, kuten kaikissa oikeissa muotiblogeissa luvataan!

takki Whistles | neule Y.A.S. | huivi Balmuir | farkut rag&bone | Adidas Superstars

Mallailin takkia myös juuri maaliskuussa esittelemäni Max Maran hameen kanssa, ja sekin oli ihan toimiva setti. Ei kuvia.

Vappu oli ja meni ilman sen suurempia juhlallisuuksia; vietimme kyllä kavereiden luona oikein hauskan illan, mutta meillä ei siis ole mitään vuosittain toistuvia perinteitä, emmekä ole koskaan jaksaneet könytä Ullikselle aamuvarhain, vaan päinvastoin nukuin makoisasti jopa kymmeneen asti ja katselin sen jälkeen Vain elämää -jaksoja (ihana Robin! ihana Samu Haber!) pitkälle iltapäivän puolelle oikein hyvällä omallatunnolla.

Lyhyt työviikko on myös arjen pieni lahja, ja viikonloppuna juhlin parhaan ystäväni pyöreitä vuosia -. vielä kun keksisin niihin kemuihin jotakin säkenöivää päälle pantavaa!?

Jakku, uhka vai mahdollisuus?

jakku Whistles | farkut J. Crew | Pretty Ballerinas

Kun aloittelin työuraani - tai itse asiassa jo kauppakorkeassa opiskellessanikin - tuntui ihan välttämättömältä pukeutua jakkupukuun tai vähintään bleiseriin ihan jokaikinen päivä. Sillä sai vähän uskottavuutta lisää, ja olin kyllä niin baby face, että tuli ihan tarpeeseen! Silkkihuivi vielä kaulaan ja trenssi harteille, ja johan oli junioriekonomi valmiina päivän haasteisiin :-D

Sitten löysin nykyisen businesspukeutumiseni kulmakiven, mekot, ja housupuvut saivat jäädä unholaan. Ostin kyllä vähän rennompia jakkuja silloin tällöin, mutta perinteistä bleiseriä en ole omistanut - tai ainakaan käyttänyt - todella pitkään aikaan. Päinvastoin, nyt alkaa tuntumaan siltä, ettei yhtään ylimääräistä vuotta tai elettyä kilometriä tarvitse korostaa millään tavalla, ja jakkupuku on tuntunut aivan vihoviimeiseltä vaateparrelta!

Tämä Whistlesin jakku, melkein bleiseri, miellytti siis hieman yllättäenkin silmääni kovasti, ja niinpä tilasin sen joskus keväällä. Kävi kuitenkin niin, että sen hihat olivat about 15 cm liian pitkät, joten en todellakaan voinut ottaa sitä käyttöön ennen ompelijalla käyttämistä (osaan kyllä itse lyhentää suoraa saumaa, mutta tämä oli aivan liian haastava projekti - enkä sitä paitsi halunnut ottaa mitään riskejä näin arvokkaan vaatteen kanssa!). No, voitte kuvitella, että meni jokunen viikko löytää hyvä ompelija (joka olisi edes joskus konttoriajan ulkopuolella auki) ja sitten vielä ehtiä ja muistaa viedä jakku hänelle... Nyt vihdoin homma on sitten hoidettu, ja olen todella tyytyväinen!

Integroitu vyö tuo vähän luonnetta, ja sininen väri on vähän pehmeämpi kuin musta. En ole vielä kokeillut, miten jakku istuu mekon tai puolihameen kanssa, mutta farkkujen parina se on mielestäni oikein oiva.

Kelit ovat nyt (onneksi! ihanaa!) sen verran lämpimät, ettei tee mieli pukeutua kuin mahdollisimman kevyeen kesämekkoon, mutta kyllä se syksy siellä jo odottelee nurkan takana, ja silloin tiedän että tätä jakkua nähdään päivän asu -kuvissa vielä useasti. Siihen asti annan sen kasvattaa luonnettaan henkarilla :-)

Myrskyä uhmaten

Keli oli aamulla oikein lämmin ja kiva, ja tuntui ihan oikealta lähteä vielä töihin ilman sukkia ja lahkeet käärittynä. Päivän mittaan iltapäivälehdet aloittivat sitten Valio-myrskystä raportoinnin ja varoittelun, ja ehdin jo hieman katumaan asuvalintaani... Pääsin kuitenkin ihan kuivin jaloin kotiin, ja nyt olen jo turvallisesti kotisohvalla viinilasin ja villapeiton kanssa (Vain elämää alkoi juuri) :-D

jakku Whistles

t-paita Oui

farkut Lindex

kengät Ganni

Huomenna menen äitini kanssa Vesku Loirin 70-vuotisjuhlakonserttiin; luvassa on monipuolinen esiintyjäkaarti Suomen ykkösrivin artisteja, joten vaikka Veskun musiikki ei nyt ole ihan oman makuni mukaista, tulee illasta varmaan tosi vaikuttava. Sitä on nykyään niin pilalle hemmoteltu kaikista tarjolla olevista ravintoloista, konserteista ja muista elämyksistä, ettei aina osaa edes arvostaa niitä kaikkia tai innostua kamalasti etukäteen - uskoisin, että äitini ilo (hän ei todellakaan ole mikään kulttuurin suurkuluttaja, etenkään isäni kuoltua) nostaa kuitenkin omatkin fiilikset kattoon. Mutta mitä ihmettä mä puen päälle?

Koin työpäivän jälkeen myös karvaan pettymyksen, kun sovitin päälle tätä Whistlesin kerrassan upeaa mekkoa, jonka sain tänään töihin - se oli ihana, mutta mulle liian pieni, ja harmitti ihan tosissaan (sekä omat läskit että liiallinen optimismini tilausvaiheessa)! Isompia kokoja ei ole enää saatavilla, joten se siitä.

Toisaalta, mun olikin tarkoitus etsiä jotakin muuta kuin musta mekko, sillä meitä pyydettiin mieheni kanssa maailman suloisimman pienen pojan kummiksi (mikä upea kunnia!) ja haluaisin ristiäisiin jotakin muuta kuin synkkää mustaa - mutta eipä tietenkään ole mitään hyvää tarjolla juuri nyt, kun pitäisi löytää jotakin tiettyä.. Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset verkkokaupat, Cosin ja Sokoksenkin (siinä nähdään jo epätoivoni määrä), joten Stocka ja Fredan Mycoko jäävät viimeisiksi oljenkorsiksini -  pitäkää peukkuja!

Juhlaisa viikonloppu

mekko Whistles
kengät Boden

Tämä on ollut hauska ja vauhdikas viikonloppu: perjantaina olin Gloria Fashion Show'ssa, eilen rippijuhlissa ja tupareissa, ja tänään olen taas palannut takaisin maan pinnalle siivoamalla, pyykkäämällä ja järjestelemällä kämppää kuntoon. Päivän piristys oli vierailu ystäväni luona (vein hänelle muutaman juhlamekon ja -jakun lainaksi; olemme kerrankin samankokoisia, kun hänellä on suloisen muhkea raskausvatsa :-D)

Olin niin arvovaltaisessa seurassa perjantaina, että sain kunnian istua aivan eturivissä - FROW :-) Näin siis kaikki vaatteet oikein yksityiskohtaisesti, mutta kuvien ottaminen (iPhonella) oli aivan mahdotonta. Kuvasin kyllä innokkaasti, mutta käytännössä kaikki kuvat epäonnistuivat, koska kohteet liikkuivat niin rivakasti. Täytyy siis odottaa seuraavaa Glorian numeroa, jotta voi palata taas näytösasujen pariin, mutta sen voin jo sanoa, että show'n avannut Max Mara jäi erityisesti mieleen - olisin voinut ottaa kaikki vaatteet omaan kaappini samantien!

Omasta asustani ei ole kuvaa, mutta se oli yksi yhteen tämän jo testatun kokonaisuuden kanssa. Rippijuhliin valitsin samat edelleen samat nyörikengät, mutta eri mekon - tosin mennessä satoi niin älyttömästi, että kumisaappaat olisivat olleet matkaa varten ainoa oikea valinta, sillä ballerinani kastuivat aivan läpimäriksi ja taitavat nyt olla entiset. Juuri nyt se ei harmita aivan kamalasti, sillä olen jokseenkin kyllästynyt ballerinoihin, enkä ole laittanut niitä jalkaan oikeastaan muuten kuin autoilukengiksi (aitojen Todsien puutteessa).

Nyt mulla on ohjelmassa vielä koiratreffit, kun tuttujen piskuinen westiepentu tulee meidän pihalle leikkimään koiramme kanssa. Omakin pentukuume nostaa taas päätään, kun saa seurata söpön karvapallon pyörimistä ja touhuilua!

******
pari tuntia myöhemmin: sadan kuvan jälkeen yksi semihyvä otos...

Vihapuhetta

Olin järkyttynyt, kun kuulin että Alexander Stubbin kodin ikkunoita oli rikottu yöllä. Jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä, että joku ei saisi Suomessa olla rauhassa oman kotinsa turvassa, yksityishenkilönä, vaikka onkin ministerismies ja muka jonkun mielestä aivan kamala ihminen (itse fanitan). Vielä kamalampaa oli lukea Ilta-Sanomien uutisen alle ilmestyneitä kommentteja, joissa suorastaan idolisoitiin vandaaleja, ja pidettiin heidän tekojaan täysin oikeudenmukaisina! Mihin tämä maailma on menossa?! Tai no, muualla maailmassa tuollaistahan jo tapahtuu, ja kaikki julkisuuden henkilöt joutuvat liikkumaan henkivartijasaattueessa 24/7, mutta olin jotenkin ajatellut, että meidän ihanan suiomalaisen lintukotomme rauha on ikuisesti rikkumaton.

Toinen mieltäni järkyttänyt incident sattui kotimatkalla, kun megamachobandidosmoottoripyöräilijä ohitti minut ensin oikealta; kurvasi jostakin välistä suoraan oikean etupyöräni viereen, sillä olin itse vasemmalla kaistalla ohittamassa hitaampaa autoa. Hän ei tainnut huomata minua, sillä kun hän jarrutti (minulla oli vakkarinopeudensäädin päällä, joten en ainakaan kiihdyttänyt!), olimme hetken aikaa aivan rinta rinnan ja todella lähekkäin. Kun tyyppi huomasi suhteellisen vaarallisen tilanteen, hän väisti fiksusti eteeni, ja alkoi sen jälkeen näyttämään minulle todella aggressiivisesti keskaria, kääntyi oikein useampaan kertaan minua kohti. Sen jälkeen hän vielä mutkitteli edessäni ja hidasteli yllättäen, jotta joutuisin itsekin jarruttamaan. Siis ihan totta: pieni nainen pienessä autossa, ja tyyppi kehtaa alkaa v-ttuilemaan -mihin tämä maailma on menossa?! Jos jääkapissa olisi ollut valkkaripullo, olisin avannut sen kiireen vilkkaa, mutta valitettavasti joudun nyt pysyttelemään selvinpäin, vaikka drinkki olisi pitkän työpäivän ja tuon viimeisen niitin jälkeen ollut ihan tarpeen.

Että sellaista.

Jos nyt vaikka siiryttäisiin vähän kevyempiin aiheisiin, kuten tähän päivän asuuni. Whistlesin toppi oli ekaa kertaa päällä, vaikka se odotti vuoroaan vaatekaapissa monta viikkoa, sillä tilasin sen jo heinäkuussa jonakin sateisena kesäpäivänä, kun kökin mökillä ja toivoin syksylle parempia kelejä. Nuo farkut (J.Crew) eivät ehkä olleet ihan nappivalinta, mutten ehtinyt aamulla enää vaihtamaan vaatteita, joten noilla oli mentävä, vaikka peilikuva kehottikin harkitsemaan vielä kertaalleen :-D

Sofie Schnoorin kengät sen sijaan ovat jo ihan lempparikenkäni, sillä sen lisäksi että tykkään niiden naisellisesta mallista, on niillä yllättävänkin hyvä kävellä - tänäänkin seisoin yleisön edessä pitkiä pätkiä (mm. pari tunnin presentointivuoroa), eikä tuntunut päkiöissä minkäänlaista poltetta. Voisin siis hyvinkin ostaa saman merkin kenkiä lisääkin, jos sattuisi kävelemään joku hyvä malli netissä vastaan. Hmm....

Stressaavat pari viikkoa alkavat selvästi vaatimaan veronsa, kun viinin lisäksi tekee mieli shoppailla - en sitten tiedä, kumpi on vaarallisempaa, mutta jälkimmäinen on ainakin kalliimpaa :-D Oikeissakin kaupoissa olisi kiva kierrellä hypistelemässä uutuuksia, mutta aika on niin kortilla, ettei siihen ole ihan lähitulevaisuudessa mahdollisuutta. Tyydyn siis virtuaaliosteluun, ja lähdenkin tästä kauppakierrokselle. Heippa!

Galenisti gaalailemassa

Kulunut viikko oli kiva, mutta myös...tapahtumarikas. Oli harrastuksia, lapsen kuskauksia, kotitöitä ja gaalailuakin, eli koko arjen kirjo tuli koettua :-)

Opin jo kauan sitten - kantapään kautta, roisisti ylipukeutuen- että mainosalalla "gaala" ei juuri koskaan tarkoita naisilla pitkään iltapukuun pukeutumista*, vaan valinta on useimmiten LBD, eli pikkumusta. Niitä mustia mekkovaihtoehtoja olin keskiviikkona itsekin pyöritellyt mielessäni, kunnes "löysin" kaapista tämän hetki sitten tilaamani Whistlesin mekon, joka tuntui houkuttelevan keväiseltä ja kepeältä. En katunut valintaani!
*sitten on poikkeuksia, ja nekin pitää sitten vain tietää, koska ei se alipukeutuminenkaan ole mitenkään mukavaa...

Sen lisäksi, että höyrytin mekkoa maanisesti yrittäen saada viimeisiä kuljetusryppyjä siliämään (ja kuva kertoo, etten ihan edes onnistunut), onnistuin kiireessäni repimään sukkiksiin polven yläpuolelle silmäpaon. En ehtinyt enää metsästämään ja vaihtamaan päälle uutta, ehjää paria, joten ei siinä auttanut muu kuin pysäyttää silmäpaon eteneminen värittömällä kynsilakalla (onneksi käsien ulottuvilla oli heti LivBoxista saatu Essien lakka) ja luottaa siihen, ettei kukaan ehtisi siellä väenpaljoudessa polviani tiirailemaan :-D

Mekko ei ehkä ole kaikkein juhlavimmasta päästä, mutta uskoisin, että se tulee valittua päälle vielä monta kertaa myös päivätilaisuuksiin, sillä se oli jotenkin helppo (en nyt keksi parempaakaan sanaa) - eikä muuten rypistynyt istumisesta juurikaan, eli oiva edustusvaate kaikin puolin.

Nyt lähden vielä hoitamaan pyykkihommia hetkeksi ja yritän kerrankin ehtiä ajoissa nukkumaan; olen yleensä maanantaiaamuisin kuin nukkuneen rukous, vaikka olisin miten vannonut ja päättänyt nukkua tarpeeksi... mikä siinä onkin niin vaikeaa?

Ei aikaa rönsyille tai röyhelöille

Olen huomannut, että silloin kun on tosi tiukka aikataulu tai tahti duunissa, sisäinen ääneni suorastaan vaatii pukeutumaan farkkuihin ja tennareihin; farkuissa voi istua rennommin, nostaa jalat tuolille, löhöillä ja ikään kuin taipua mihin tahansa tilanteeseen. Hameessa pitää päinvastoin miettiä, miten istuu, kiskoa aina asentoa vaihtaessa helmaa säädyllisesti kohti polvia ja muutenkin pitää jalat maassa. Ja korkkareilla voi toki harppoa (siitä tule vähän tiukkisfiilis), mutta niillä ei silti pääse samaan puolijuoksuun kuin tarvittaessa tennareissa.

Sain näihinkin kuviin hyvän Vino Show -efektin

Näillä spekseillä tuntui siis erittäin luontavalta pukeutua perjantain näin "vähän rennommin" töihin - ja asu toimi juuri niin kuin pitikin! Olo oli rento, tehokas ja kaiken lisäksi jaksoin seistä ne hetket, jotka vietin pöytäni ääressä: meillä on siis sähköpöydät, jotta tulisi aina joskus seisoskeltua, mutta korkkareissa ei sellainen tule koskaan mieleenkään. Tämä oli siis myös omaa terveyttä ja hyvinvointia edistävä pukeutumisyyli!

jakku Whistles

paita. J.Crew

farkut rag&bone

Koko viikko on ollut sellaista matalaliitoa, että tuntuu nyt suorastaan hämmentävältä istua edelleen yökkäri päällä omalla kotisohvalla hiirenhiljaisessa talossa. (Hiljaisuus tulee siitä, että poika lähti juuri kaverin synttärijuhliin, joten telkkari ei ole vielä päällä, eikä poppi pauhaa.) En ole sopinut tälle päivälle mitään ohjelmaa, joten katsotaan, mitä lauantai tuo tullessaan :-) Viime sunnuntain Scandal odottaa boksilla, ja uusin Vogue iPadilla, joten niiden parissa vietän ainakin muutaman tunnin ja useamman kahvikupposen verran omaa aikaa. Lisäksi kroppa on nyt vihdoinkin sen verran palautunut keskiviikon erittäin tiukasta circuitista, että voisin vaikka harkita juoksulenkkiä - sää näyttää olevan mitä mainioin, joten pitää ottaa siitä nyt viimeinen ilo irti ennen ensi viikon pakkasia! Aloitin nyt kuitenkin hissukseen lakkaamalla kynnet ja kirjoittamalla tämän postauksen, ei parane repiä liikaa näin aamutuimaan, kun keho vielä heräilee kymmenen tunnin yöunien jälkeen.

Ihanaa, leppoisaa/vauhdikasta [valitse sopivin] lauantaita teillekin!

Tätimäistä pitsiä

Ei käy kieltäminen, etteikö olisi ollut vähän tätimäinen fiilis tänään näissä vaatteissa. Revittelin pienimuotoisesti yhdistelemällä noita eri struktuureja, muttei sitä tainnut edes noteerata kukaan muu kuin minä itse :-) Päivän ohjelmassa oli kuitenkin sen sortin palaveria, että oli pakko hakea vähän formaalimpaa linjaa, ja siinä sitten helposti lipsahtaa vähän pönöttämisen puolelle...

Jakku Whistles/ toppi Banana Republic/ hame Esprit/ kengät Guess

Sain eilen monen viikon työlään projektin päätökseen: varasimme ystäväperheen kanssa vihdoinkin hiihtolomamatkan! Aloitimme eri kohteiden selailun ja vertailun heti kesäloman lopulla, mutta yllättävän moni hotelli oli loppuun varattu jo tässä vaiheessa, joten sopivien huoneiden löytäminen ei ollutkaan ihan läpihuutojuttu: meille käy mikä tahansa huone lisävuoteella, mutta koska ystävillämme on kaksi lasta, piti toisen huoneen oli isompi perhehuone. Ja olihan meillä joku henkinen budjettikattokin olemassa, joten vaikka se 12 000€ private chalet olikin houkutteleva vaihtoehto, piti se nyt tällä kertaa passata. Olemme tehneet alppireissun tällä samalla kokoonpanolla jo vuodesta 2011 lähtien, joten eihän tämä ihan uusi tilanne ollut (se valinnan vaikeus, siis), mutta nyt meinasi jo usko loppua kesken. 

Mutta nyt siis lopussa kaikki hyvin, sillä vietämme hiihtolomamme Les Menuiresin kylässä, 3 Vallées'n rinteillä - molemmat ihan uuusia kohteita meille kaikille, joten kyselen teiltä vinkkejä sitten joskus ensi vuoden puolella. 

Vielä kun saisi perheen joulumatkan buukattua... jos voisin, ulkoistaisin sen alun alkaenkin miehen projektiksi, mutta meillä nämä lomanvarausprosessit menevät yleensä niin, että minä teen alustavan kartoitustyön (=vietän tuntikausia etsien sopivia vaihtoehtoja, teen excelin, sadattelen, vaivun epätoivoon "ei täällä ole enää mitään jäljellä"), ja mies sitten ottaa tilanteen haltuunsa viime metreillä ja löytää sen parhaan vaihtoehdon jostakin virtuaalikiven alta. Näin on käynyt monta kertaa, joten luotan siihen, että se toimii nytkin :-) Joulunahan pystyy pitämään varsin vähillä lomapäivillä ihan kunnon pituisen loman, joten se kannattaa hyödyntää nyt! Mulla jäi viiden viikon kesälomasta reilu viikko pitämättä, mikä harmitti silloin, mutta tuntuu kyllä sitten kaamoksen keskellä varmasti oikein mukavalta ratkaisulta. 

Sitä ennen täytyy suunnata katse huomiseen: äitini ilmoitti yllättäen tulevansa meille pariksi päiväksi kylään, ja tuo meidän varastomme vierashuoneemme ei ole ilman pienimuotoista raivaustyötä asuttavassa kunnossa, joten täytyy vielä tänään käydä sen kimppuun (ja käydä ratsastamassa tässä välissä). *huoh* ja *heippa*

Hyvä syke

Olen ihan fiiliiksissä koko tästä päivästä! Töissä on aikamoinen härdelli päällä, mutta kaikki ovat niin täysillä mukana ja innoissaan uusista projekteista, etten yhtään epäile, etteikö meillä olisi loppuvuodesta taas koko kansalle hienoa uutta näytettävää. 

Sitten olin illalla estevalmennuksessa, joka meni tosi mallikkaasti, vaikka hyppäänkin toki vain sellaisia pikkuruisia esteitä, enkä mitään itseni korkuisia kunnon järkäleitä. No mutta siis, hyvin meni ja siitäkin tuli iloinen mieli. Ratsastus on kyllä kaikessa vaativuudessaan myös erittäin palkitseva harrastus, koska aina voi kehittyä ja parantaa, mutta se ei kuitenkaan ole koskaan pelkkää hampaat irvessä suorittamista, vaan aidosti kivaa ja hauskaa. 

takki Whistles│huivi Beck Söndergaard │paita Gap │farkut Gap │tossut Sam Edelman

Päivän asu oli taas sieltä rennommasta päästä (woot - onko muka vielä rennompaa?!). Takki on uusi, tai siis ainakin täällä blogin puolella ennennäkemätön. Siihen kuuluu täyspitkä, irrotettava sisätakki, mutta sen kanssa takki on tosi tönkön näköinen, joten se sai jäädä heti kättelyssä. Vettähylkivä pinta on myös plussaa. Mutta hei, onko mulla nyt lähtenyt mopo käsistä tuon leokuosin kanssa, kun sitä on jo tuplana päällä sekä huivissä että kengissä? Ja double denim, mitäs siitä tuumaatte? Sehän oli ennen ihan no-no, mutta niin vain on näköjänä silmä tottunut :-)

Illan ohjelmaan kuuluu vielä monipäiväisen siivous- ja järjestelyoperaation aloittaminen, sillä äitini ja siskoni lapsensa kera ovat tulossa meille viikonlopuksi, ja täytyyhän kämpän olla heitä varten ihan tip top! Tsemppiä mulle :-)

Faking it

Atterley Road -verkkokaupan sisäänostajilla on jotenkin mun maku: sieltä löytyy/ löytyisi aina jotakin kivaa, ja niin myös viime viikolla, kun satuin tekemään ihan nopean virtuaalipiipahduksen.

Tämä Whistlesin  "silk sweatshirt" oli alennuksessa, ja tilasin sen jo toistamiseen. Kyllä, sillä ekalla kerrallakin tykästyin siihen kovasti, mutta kokoa pienempänä rinnus kiristi sen verran, että olin fiksu ja palautin sen. Nyt taas emmin hetken noiden aavistuksen verran liian pitkien hihojen vuoksi, mutta päätin jo, että pystyn elämään niiden kanssa ja paita saa jäädä.

toppi Whistles

farkut Gap

kengät Ganni

Feikkiä kuvassa on tietysti kaikki vinosta kuvakulmasta lähtien; tänäänhän satoi räntää koko päivän, joten en suinkaan ollut missään liikenteessä tuossa asussa, kunhan halusin mallailla uusia vaatteitani (kengätkin odottavat neitsytkävelyään) ja fiilistellä kevyempiä kevätvaatteita. Ja hyvä mieli niistä tulikin!

Viikonlopun ohjelmassa on ollut laskettelua, hotjoogaa, Putouksen finaali (ihan kotisohvalta käsin, siis) ja eilinen ex-tempore minideitti mieheni kanssa, kun poikamme lähti katsomaan Talviklassikkoa kavereiden kanssa ja me saimme yllättäen kahdenkeskistä aikaa monta tuntia. Kävimme testaamassa Fredan uuden sushibuffetin, Fukun, ja sitä voi kyllä suositella lämpimästi (ainakin jos on todella nälkäinen, kuten itse olin eilen): reilun 20€ hintaan saa syödä niin, että maha raikaa ja tarjolla on niin sushia (riittävän montaa sorttia), lämpimiä pääruokia, jälkiruokia kuin hedelmiäkin. Meillä ei ollut pöytävarausta, mutta pääsimme ihan parin minuutin odottelun jälkeen pöytään; lähtiessämme, joskus seiskan jälkeen, oli eteiseen muodostunut muutaman hengen jono, mutta asiakkaiden kiertonopeus vaikutti olevan aika korkea, joten tuskin joutuu odottelemaan kovin pitkään - sushi kun täyttää vatsan yllättävän nopeasti ;-)

Sen verran paljon on ollut ohjelmaa, etten meinaa enää millään saada itseäni koiran kanssa lenkille...tässä viivytellessä ehti tulemaan pimeäkin. Käynpä siirtämässä neljännen koneellisen pyykkiä kuivausrumpuun ja yritän siltä samalta seisomalta huijata itseni ovesta ulos - ysiltä tulee Scandal, ja siihen mennessä haluan olla taas tiiviisti telkkarin äärellä (jäi niin tosi jännään kohtaan viimeksi, ihana sarja)!. Hop hop!

Epäkäytännöllinen kenkähaave

Nämä kengät (Lorna Flat point Slingback) olivat Whistlesin newsletterin ykkösnosto, eivätkä suotta. Harkitsen tilaamista, mutta tiedostan kyllä, että tuollaiset kannasta avonaiset kengät eivät todellakaan ole suomen kevätkeleihin se sopivin vaihtoehto...mutta ehkä näiden aika olisi siinä vaiheessa, kun kaikki ballerinat jo kyllästyttävät, eli viimeistään kesäkuussa? Mulla on siis muutama kuukausi aikaa pohtia asiaa vielä.

Tämä viikko on taas ollut niin kiireentäyteinen, etten ole tavoistani poiketen ehtinyt bloggaamaan moneen päivään - vaikkei se nyt mikään tavattoman pitkä tauko tietenkään ole. Tästä on vain tullut niin totuttu tapa, että itse huomaan kaikki muutaman päivän hiljaisuudet, vaikkei kukaan muu niitä ehtisikään panemaan merkille :-) Jospa tämä arki tästä taas rauhoittuisi vähäsen, mutta täytyy valitettavasti myöntää, että voin kyllä unohtaa hevosenvuokraushaaveeni toistaiseksi, sillä siitä tulisi enemmän stressiä kuin iloa. Ehkä joku päivä vielä...on hyvä olla haaveita!

Nyt haaveilen rauhallisesta vapaahetkestä perheen kanssa, ja se on onneksi helposti toteutettavissa. Hauskaa viikonloppua teillekin!

The Päivän Asu is back!

Vihdoinkin, vihdoinkin oli aamulla tarpeeksi valoisaa asukuva varten (lähdin kyllä aika myöhään...)! Kuten näkyy, toteutin Good Wifen inspiroiman mekkosuunnitelman, ja olihan se taas pitkästä aikaa mukavaa vaihtelua viime aikoina vallinneeseen farkkulinjaan.

neuletakki Whistles

mekko Filippa K

nilkkurit Clarks

Työviikko alkoi varsin vauhdikkaasti - en oikein ehtinyt tajuamaankaan ajan kulkua, kun kello oli jo varttia yli viisi ja toimisto puolityhjä. Ihan viimeisenä en yleensä lähde, mutta yritän aina hätyytellä työkavereita kotiin etenkin, jos on jo oikeasti ilta. Meillä ei onneksi tarvitse tehdä ylitöitä säännöllisesti, mikä on tosi hyvä juttu, sillä pidän työn ja vapaa-ajan sopivaa tasapainoa erittäin tärkeänä asiana - joskus on vain niin paljon kaikkea mielenkiintoista, ettei millään malttaisi jättää tekemistä kesken. Ja joskus taas on niin paljon laskuja hyväksyttävänä, maileja luettavana/ vastattavana ja powerpointslideja odottamassa, että on parempi jäädä vähän pidemmmäksi aikaa rauhassa istumaan ja hoitamaan asiat kuntoon sen sijaan, että yrittäisi päivän palaverien välissä (tai joskus niiden aikana, soo soo!) multitaskata kaikkea kuntoon. Sotkuhan siitä tulee, ja virheitä myös.

Nyt olen kuitenkin jo kotona ja perhekin on ruokittu; jäljellä on enää viikon liikunnallinen kohokohta eli ratsastus. Maanantai on yksi viikon parhaista päivistä!

Da bomb!

Kolmas kerta sanoi taas toden; tämän Whistlesin bomberin varaan oli laskettu paljon, ja onneksi ei tarvinnut pettyä (en ehkä olisikaan kestänyt niin suurta takaiskua). Huh, mission accomplished ja voin siirtyä sujuvasti odottamaan seuraavaa pakkosaadajustnyt-kohdetta - ei varmaan tarvitse kovin kauan venailla :-)

Ja jos jollakin on vielä pyytämiäni rehellisiä (ja omani kanssa eriäviä) mielipiteitä olemassa, niitä ei tarvitse enää kertoa, sillä tämä pysyy!

Sitten vielä Leon & Harperin uusi svetari, jonka juju on tuo rinnuksen reikäleikkaus. Tuo jää käyttöön vapaa-ajan vaatteeksi; esim. veneillessä on kiva, että on jotakin muuta kuin ne iänikuiset hupparit, joissa tunnuin hengailevan lähes koko viime kesän.

Leon & Harperin labelit ovat nokkelanpokkelan hauskoja, kuva löytyy Instagramista täältä.

Mainitsin eilen myös uuden Whistlesin neuleen, mutta valokuvat kertoivat enemmän kuin peili, ja tulinkin siihen lopputulokseen, että ainoa oikea ratkaisu on palauttaa se (jollen vielä ehtinyt repimään siitä lappuja irti, tajusin juuri...). Unohtakaa siis se!

Kohta pitää etsiä joku vähän juhlavampi setti päälle, sillä lähdemme tosiaan viettämään joulua sukulaisten kanssa. Tiedän pääseväni notkuvan herkkupöydän äärelle, eikä juomissakaan yleensä ole säästelty... ihan hyvä, että kävin jo aamulla ratsastamassa, vaikka herkuttelun määrä tulee illalla olemaan sitä tasoa, että olisi pitänyt viettää koko alkuviikko hevosen selässä kompensoidakseni sitä edes vähäisissä määrin. Mutta siis ihanaa päästä valmiiseen pöytään, ja anoppi on kaiken lisäksi aivan erinomainen kokki, joten olen vain kiitollinen ja innoissani sekä ruoasta että hyvästä seurasta! Meitä on kymmenen yli kymmenenvuotiasta ja yksi supersöde kohta 3-vuotias, jonka kanssa on aina ilo touhuta ja leikkiä.

Mitään suurta ohjelmaa ei tälle viikonlopulle olekaan; huomenna pitää käydä palauttamassa ne kaksi muuta bomberia (they bombed - joko riittää bomb-väännökset?!). Yritän olla ostamatta mitään muuta - täytyy kulkea laput silmillä ja puolijuoksua jolkotellen välttääkseni [Ison Ompun, hah!] valtaisat kiusaukset.

Nyt tukkaa laittamaan: yritän saada aikaiseksi vähän samanlaisen kampauksen, kuin mitä kampaaja teki mulle Puumabileisiin, sillä mulla on viikon päästä isot juhlat, joissa pitäisi olla hyvinkin juhlavana, enkä ole muistanut varata kampaajaa...

Huti ja helmi

Nuo Filippa K:n kengät olivat/ovat todella upeat, mutta niissä on aivan mahdoton kävellä. Korot ovat 10,5 -senttiset, eli eivät aivan sky high, mutta jotenkin koron sijoitus aavistuksen keskemmälle kantapäätä pakottaa painopisteen edemmäksi ja polvet koukkuun. Yritin ja yritin, mutta nämä vain eivät ole mulle tarkoitetut. Damn!

Iloisempi yllätys oli tuo Whistlesin bomberjakku, jonka varaan oli ladattu aika paljon odotuksia :-D Se on ihan helmi, istuu hyvin ja tykkään materiaalin hennosta kuvioinnista. Noistä kännykkäräpsyistä se ei parhaimmalla mahdollisella tavalla näy, mutta eiköhän tuota näy asukuvissa vielä toistekin...

Whistlesin paketissa oli myös tummansininen neule, sekin oikein passeli. Yritän olla huomenna kameran äärellä valoisaan aikaan kuvatakseni noita ja paria muutakin uutta vaatetta, vaikka päivä onkin aika kiireinen, sillä pääsen aamulla ratsastamaan ja illalla vietämme miehen puolen suvun kanssa joulua. Mistä tuleekin mieleen, että täytyy tässä Voice of Finlandin lomassa paketoida ne Lumenen meikit. Hienoa iltaa teille - aika mahtavaa, että on taas pitkä viikonloppu!

Lämmöntuojat

Olemme miehen kanssa molemmat sellaisissa töissä, että saamme yhteistyökumppaneiltamme kasakaupalla hienoja joululahjoja; viinit ja suklaa sekä erilaiset herkkukorit ovat kaikkein yleisimpiä lahjoja - ja aina yhtä mieluisia. Tänä vuonna iloitsin myös siitä, että punkkujen lisäksi tuli monta pulloa samppanjaa - en nimittäin voi enää juoda kuin oikeastaan lasillisen punkkua ilman 90% todennäköisyydellä seuraavaa seuraavan aamun migreeniä :-(

Kaiken tuon yllämainitun lisäksi nämä kaksi hyvällä maulla valittua lahjaa ilahduttivat erityisesti: Iittalan Fire-lyhty sekä mahtavan muhkea villahuopa, jotka molemmat olisin voinut ostaa ihan omalla rahalla tänne kotiin. Molemmat pääsivät heti hyvään käyttöön.

Sitten taas pieni pakkomielle, jota olen viimeisen viikon aikana toteuttanut aika aktiivisesti - ja vähän jälkijunassa, kuten niin usein ennenkin*: mun on siis ihan pakko nyt heti tosi pian löytää itselleni täydellinen bomber-jakku. Ja jotenkin tässä pääsi käymään niin, että ostin niitä kolme erilaista. Hups!

*näin äkkiseltään tulee mieleen esim. coated jeansit ja kuviolliset farkut

Selected Femme | Lindex | Whistles

Nuo kaksi ekaa ostin tänään, ja oikeanpuolimmaisen tilasin pari päivää sitten Whistlesin alesta - ja se, montako loppujen lopuksi pidän, riippuu nyt oikeastaan tuosta Whistlesin jakusta, jota en siis ole vielä saanut sovitettavaksi. Lindexin vähän keväisempi jakku jää varmaan joka tapauksessa, näen sen jo vaaleiden farkkujen kanssa kevätauringon paistaessa (riivittyäni nuo vetskarinauhat ensin irti!).

Olen myös ihastellut ja sovitellutkin erilaisia biker-jakkuja, mutta koska ne eivät sovi keskivartalopaksulle ollenkaan, olen jättänyt ne suosiolla kauppoihin - vaikka sellainen olisi just se, mitä kevätgarderoobini huutaisi. No, aina ei voi onnistua!

Tänään taitaa olla sunnuntai, mutta on ihan lauantaifiilis, koska huomennakaan ei ole töitä. Woohoo! Käyn päivällä kampaajalla ja illalla ratsastamassa, paljon hauskempaa ohjelmaa ei yhteen päivään edes saa mahtumaan :-D Olen ihan supertyytyväinen siihen, että tajusin/rohkenin ottaa nämä pari yksittäistä välipäivää lomana, sillä yleensä olen se yksinäinen hölmö, joka istuu toimistolla kaikki mahdolliset vastaavat päivät sillä aikaa, kun kaikki muut ovat karanneet viettämään pitkää viikonloppua vaikka Nizzaan. En ehkä ole Ranskan Rivieralla, mutta juuri nyt oma kotikin tuntuu oikein hyvältä vaihtoehdolta!