| Sorel Winter Carnival |
Onnelisen tietämättömänä laitoin kengät jalkaan heti ensimmäisten pikkupakkasten tultua, ja lähdin pitkälle lenkille koiran kanssa. Voi sitä tuskaa, kun huomasin joskus kilsan päästä, että perkele, miten nämä uudet, mukamas niin ihanat Sorelit hiertävät! Hoipertelin kotiin, mutta koska oli vaikea myöntää, että uudet kengät olisivat niin onnettoman huonot, syytin ensisisijaisesti huonoa sukkavalintaa (villasukat) ja päätin ottaa uuden yrityksen kunnon sukkien kanssa mahdollisimman pian.
No nyt te jo arvaatte, että huonosti kävi toisellakin lenkillä; sama tuska alkoi taas lyhyen kävelyn jälkeen, ja jouduin palaamaan mahdollisimman nopeasti [murjottuna ja pettyneenä] kotiin. Tämän jälkeen tajusin sitten vihdoinkin googlata kenkien saamia arvosteluja ja siellähän se totuus seisoi: todella moni nimittäin valitti samasta asiasta: kengät kalvavat akillesjänteen kohdalta todella kipeästi, rikkovat ihon vereslihalle ja tekevät käytön mahdottomaksi.
Tämä näyttää olevan vain tuon kyseisen mallin haaste, sillä muiden mallien arvosteluista en löytänyt mainintoja mistään vastaavasta. Ongelma johtuu väärin muotoillusta kantakupista; se on tosi kova, korkea ja liian paljon sisäänpäin kupera. Yritin ensin taivutella sitä (no luck) ja ajattelin jopa rikkoa sen kokonaan (smart!), mutten onneksi onnistunut kovasta yrityksestäni huolimatta. Sitten löysin jonkun fiksumman neuvon: sullo pumpulia ulko- ja sisäkenkien väliin juuri oikeaan kohtaan, ja ongelma on ratkaistu. Toimii! Mikä helpotus!
Vaahtomuovi olisi varmasti kestävämpi ratkaisu, mutta ei nyt heti ollut sopivan ohutta vaahtomuovia käsillä, ja pumpuli on pitänyt hyvin jo pari viikkoa. Ollaan taas kavereita Soreleiden kanssa, eikä harmita ollenkaan.
Loppuun seminolo tunnustus: olen niin kyllästynyt liukastelemaan jäisillä keleillä ja toisaalta niin vaikuttunut Icebug-juoksukenkieni tuomasta huimasta askelluksen vakaudesta, että ostin kenkiin laitettavat mummonastat. Harkitsin ensin Icebugin varrellisia versioita, mutten meillä on eteinen jo niin täynnä kaikkia muita kenkiä (ei vain minun, voisi tuo mieskin nyt vähän hillitä kenkämaniaansa!), että tämä tuntui paremmalta ratkaisulta. En ole vielä päässyt kokeilemaan mummokävelyä, mutta jos ensi viikolla menee hetkeksi plussan puolelle ja sitten taas pakkaselle, en epäröi hetkeäkään, vaan viiletän nastoissani pitkin liukkaita ja jäisiä jalkakäytäviä!
Tsemppiä ja valoa alkavaan viikkoon!