| Ril'sin klassikkotakki |
Etsin tosiaan jo viime talvellakin tämänkaltaista mustaa, hitusen alaspäin levenevää villakangastakkia, jossa olisi vyö ja kaulukset. Näin yhden Fredan Dots-liikkeessä (merkki oli muistaakseni Oui), mutten silloin raaskinut ostaa sitä ja se jäi harmittamaan. Muita sopivia ei tullut vastaan, ainakaan alennusmyynneissä, kuten olin salaa toivonut.
Uskalsin kutsua takkia investoinniksi, sillä edellinen, Marellan hyvinkin samannäköinen takkini oli aktiivikäytössä useita vuosia, ennen kuin päätin - pakon edessä - että se oli joutunut elinkaarensa päähän: hihansuut olivat kuluneet nukkavieruiksi ja sisävuori ratkennut aivan kamalille palkeankielille (mistäköhän muuten sekin johtuu??).
Tuo juuri polveen ulottuva pituus on kiva hameiden kanssa: toinen villakangastakkini on aavistuksen lyhyempi, ja talvipakkasilla tunsin oloni alastomaksi, kun nilkkureiden ja takin-/hameenreunan väliin jäi vilkkumaan aivan liian paljon säärtä - etenkin, jos oli ne viimeksi parjaamani ohuet sukkikset jalassa. Malli ei ole mitenkään erityisen ajassa kiinni tai erikoinen, mutta ehkäpä juuri siksi olen varma, että siitä tulee yhtä pitkäikäinen suosikki kuin edeltäjästään.
| Parempia näköalapaikkoja ei olisi enää voinut toivoakaan. |
Lopppuun vielä hehkutusta Cheekin keikasta, jossa olin eilen: aivan tajuttoman hienoa, maailmanluokan show! Siinä vaiheessa, kun tapasin itse maestron viime vuoden lopulla, oli suunnitelmissa - ainakin virallisesti - vasta yksi Stadikan keikka, ja siitäkin puhuttiin hitusen suuruudenhulluna tai ainakin vähäsen pelottavana projektina, koska siinä oli niin suuret riskit. Vaan kuinkas kävikään, liput myytiin sekunnissa loppuun ja oli varmaan paljon helpompaa tehdä heti perään päätös tokasta keikkapäivästä.
Valmistelutyöt kestivät siis reilusti yli puoli vuotta, ja sen kyllä huomasi: jokainen yksityiskohta (valaistukset, taustagraffat, pyroefektit, lavarakenteet, fiittaajat) oli hienosti mietitty ja huolella toteutettu. Tunnelma oli alusta asti tosi korkealla, ja vaikken tuntenutkaan kaikkia biisejä, oli todella helppo tempautua mukaan. Milläköhän fiiliksillä herra Tiihonen tänään heräsi, kun kalenteri onkin yhtäkkiä tyhjentynyt ja edessä on vain niitä jo niin nähtyjä luksusmatkoja ("ennen aurinkomatkat herätti kylmiä väreitä, nyt harvat hotellit on kyllin päheitä" - I hear you, my man!)? Suuren suuri hatunnosto joka tapauksessa - Cheek teki eilen suomen musaskenen historiaa ja oli mahtavaa olla paikan päällä sitä todistamassa.
Tämä päivä onkin sitten ollut taas paljon arkisempaa pyöritystä: pyykkejä, pojan treenit, kauppareissu, Uiva venenäyttely (no ok, ripaus luksusta tuli taas nähtyä Delta 54:ssa - uuh, mikä vene!), koiralenkki ja sitä rataa. Paljon sitä ehtii yhden päivän aikana, ja iltahan on vielä nuori :-)