Black on black

Olin eilen poikani koululla opettelemassa viidesluokkalaisen vanhempana olemisen keskeisimpiä asioita, ja yksi käsiteltävistä asioista oli kokeisiin valmistautuminen - jota ei siis tietenkään voi jättää viimeiseen iltaan, saati sitten aamuun... No, niinhän tässä nyt kuitenkin pääsi käymään, että muista harjoitteluhetkistä huolimatta sitä kerrattavaa jäi myös tälle aamulle, ja niinpä oma valmistautuminen sujui siinä "ich bin ein Zauberer und ich habe ein Geheimnis" -lauseiden lomassa.

Onneksi kaapista löytyi mustia aka luottovaatteita, jotka oli helppo heittää päälle ilman pidempiä pohdintoja:

neuletakki Sibin Linnebjerg

farkut Nudie

kengät Cole Haan

huivi Massimo Dutti

Luitteko muuten eilen tätä Sari Helinin mahtavaa kolumnia ruuhkavuosista ja siitä, miksi niin monet naiset päättävät jäädä kotiin ihan vain selviytyäkseen koko rumbasta? Kolahti joka sana - siitä huolimatta, että pääsen varmaan vähän tavallista helpompalla: yksi lapsi ja kaksi vanhempaa on helpompi yhtälö kuin vaikkapa kolme lasta ja puolitoista vanhempaa... Toisaalta meidän perheessä molemmilla aikuisilla on varsin vaativat työt, ja etenkin iltamenoja joutuu joskus ihan tosissaan sumplimaan, mutta sitten toisaalta saan teoriassa* ihan itse järjestellä työaikani, eikä kukaan koskaan kysele perääni, vaikka olisin hoitamassa omia asioitani keskellä päivää - kunhan hommat tulevat tehtyä (..vaikka sitten yöunista nipistäen...).

*kummasti se kalenteri kuitenkin täyttyy ja paukkuukin ääriään myöten kuukausiksi eteenpäin, ja aika pakollisia suurin osa palavereista on...

Tänään oli ja on taas yksi sellainen kaaospäivä, että kun illalla pääsen sänkyyn, ei varmaan tarvitse unta kovinkaan pitkään odotella: aamu alkoi siis auf Deutsch, mistä syystä lähdin töihin himppasen myöhässä. Matkalla liikennevaloissa kirjoittelin jo ekoja maileja, enkä ehtinyt pysähtynyt tankkaamaan, vaikka bensavalo taisi syttyä jo toissapäivänä ja auto kävin ihan varmaan pelkillä huuruilla... Myöhästyin ekasta palaverista vain kolme minuuttia, mutta ne kertautuivat päivän mittaan vähän isommiksi, sillä vapaata työaikaa oman koneen ääressä ei ollut ollenkaan. Pääsin sentään lounaalle - ihan talon ulkopuolelle! - mutta sekin meni nopean small talkin jälkeen työasioiden merkeissä. Parin palaverin jälkeen kaahasin kampaajalle, ja ehdinkin ajoissa! Saksien suihkiessa naputtelin työviestejä ja kotimatkalla soitin pari puhelua - en ole nähnyt muutamaa alaistani sitten viime viikon, joten nyt oli sellainen tunne, että pitäisi vähän kysellä kuulumisia... Kotona täytettiin pojan kanssa itsearviointilomake (hauskinta koulussa: välitunnit ja ruokailu), otin vastaan taloyhtiön huoltomiehen (meillä on pesuhuoneessa vakava viemäri-/hajuongelma, mikä stressaa ja ärsyttää mua aika lailla), minkä jälkeen matkasimme kaksi päällä potkulaudalla kouluun kolmikantakeskusteluun.

Nyt laitoin pastan kiehumaan (grillasin eilen kymmen aikoihin kanafileitä, jotka olivat jo menneet vanhaksi, mutta haiskahtivat vasta vain vähäsen), ja kävin hyväksymässä juuri niukin naukin ennen deadlinea pari tusinaa laskua firman talousjärjestelmässä. Vielä pitäisi jaksaa pyöritellä vihaista exceliä ennen kuin julistan työpäivän päättyneeksi... Ilalla onkin sitten enää edessä koiran lenkitys ja oma ratsastustunti, mistä pitää kiiruhtaa kiireen vilkkaa takaisin kotiin; miehellä on juuri tänään iltameno, joten poika saa ottaa ihan itse iltapalansa ja minä sitten peittelen hänet sänkyyn iltarukouksen kera joskus ysin jälkeen. Ja toivon, ettei huomenna ole mitään yllätyskokeita tai aikaisia aamupaltsuja...

Haluaisiko joku tulla mun henkilökohtaiseksi elämänhallinnakonsultiksi?!

Rennon palaveripäivän asu

Tämä ei ole ihan se tyypillisin johtoryhmän
 parkkihallissa nähty pukeutumistyyli...

Vietin tänään koko päivän samassa [sinällään viihtyisässä] neukkarissa brittiläisen luovan toimistomme kanssa, ja halusin siksi ihan tarkoituksella valita päälle jotakin mahdollisimman rentoa, mukavaa ja "helposti lähestyttävää" - ihan työmielessä, tottakai ;-)

toppi Boss

farkut Nudie 

kengät Sam Edelman

Olin niin puhki puhuttuani koko päivän englantia, että oli pakko ottaa pitkät päikkärit heti kotiin päästyäni... migreenillä oli varmaan myös osuutta asiaan, mutta kyllä vieraan kielen käyttäminen pienenkin tauon jälkeen tekee aina päivästä tavallista raskaamman, vaikka olenkin käynyt koulua monta vuotta englanniksi. Ja kaiken lisäksi puhuin tai valvoin puhetta koko päivän, eli piti myös skarpata normaalia enemmän  - rankkaa sekin.

Kaikenlaista säätöä on taas ollut muutenkin, sillä mies huomasi eilen illalla, että veneemme vuotaa! Ei onneksi pahasti, mutta sen verran kuitenkin, että pakko se oli toimittaa nostettavaksi ja korjattavaksi, jotta sillä uskaltaa lähteä yhtään pidemmälle reissulle - ja meidän on tarkoitus lähteä lähes kolmeksi viikoksi saaristoon heti lomamme alussa, joten kaiken pitää olla ihan tip top ja 100% kunnossa ennen sitä. Mies siis järkkäili tuota "pikkuasiaa" ensin eilen myöhään iltaan asti (yritti itse fiksata vuotokohtaa) ja sitten tänään työkiireidensä keskellä. Onnellinen on hevoseton mies ja sitä rataa...

Minä taas olen yrittänyt pistää kotia kuosiin, sillä taloyhtiömme yhtiökokous pidetään meillä ylihuomenna, ja sopivan uteliaat naapurimme ovat aina keksineet hyviä syitä käydä kurkkaamassa jokaiseen huoneeseen - vierashuoneemme muistuttaa tällä hetkellä kyllä niin vahvasti varastoa, että taidan vain pokkana väittää, että olemme muuttaneet sen ihan tietoisesti sellaiseksi! Tai sitten jätän koiran yläkertaan portin taakse ja pyydän, että sitä ei "häirittäisi". Ei ehkä kovin uskottavaa sekään, kun tuo meidän turrimme on sellaista kovin ihmisrakasta sorttia - hulluna viuhtova häntä ja innokas vinkuminen paljastaisivat tuon juonen.

Ehkä laitan meidän kiukuttelevan esiteinin rappusille passiin - siinäpä perheemme pahin pelote! Oikeasti vähän hirvittää, mitä onkaan vielä edessä, kun nytkin jo kuohuu siihen malliin, että olen välillä aivan neuvoton. Ja kypsä. Vielä kun jaksaisi itse pysyä coolina tai suhtautua tilanteisiin huumorilla/ kärsivällisyydellä/ ymmärryksellä, mutta kyllä sitä pitkän päivän jälkeen on itselläkin pinna joskus vähän kireällä, ja siitähän ei sitten seuraa yhtään mitään muuta kuin molemminpuolista huutoa ja ragettamista, jota sitten pyydellään iltarukouksen yhteydessä anteeksi - myös molemmin puolin. Onko teillä muilla jo 11-vuotiailla samanlaiset merkit ilmassa? Lapsen ope juuri kertoi, että viides luokka on monelle myös eka murkkuvuosi, mikä oli ihan helpottava kuulla - en ole ihan yksin tuon raivoavan pellavapääni kanssa!

Nyt lapsi on jo tietysti unten mailla ja ihan itse suloisuus; edelleen niin viaton pieni lapsi nukkuesssaan. Menen nyt antamaan suukon hänen otsalleen - onneksi niitä saa hyvinä hetkinä antaa vielä päivälläkin, kunhan ei kavereiden nähden lääpi - ja menen itsekin nukkumaan. Hyvää yötä!

Hulinapäivä ja päivän asu

Huh, mikä maanantai! Aamu alkoi tiukalla palaverilla, jossa puhuttiin isoon ääneen ja suurella tunteella suomalaisten sielunmaisemasta (lanseerauskampanjan suunnittelusessio) - kovasti erilaisia tulkintoja löytyi pöydän ympäriltä ja seuraavien viikkojen kuluessa pitäisi päästä konsensukseen siitä, mille kohderyhmälle ja millä viestillä olemme tuotetta tekemässä. Onneksi päätöksen tueksi valmistuu pikapuolin kuluttajatutkimus, eli ihan näppituntumalla ei tarvitse tällä kertaa suunnistaa. Sen jälkeen budjetointia, eli excel-jumppaa (jonka seurauksena orastava päänsärky). Siinä välissä soitin lapsen lääkäriasioita ja hotkaisin samalla pussipuuron ja banaanin.

Iltapäivällä oli melkein valmiin mainosfilkan katsastus, se oli onneksi aivan erinomainen :-) Siitä viilamaan pilkkua, eli työstämään sisäistä ohjeistusta markkinointimateriaalien käytöstä ja iltapäiväksi vielä toiseen workshopiin mainostoimiston kanssa. Ruuhkat molempiin suuntiin olivat aivan käsittämättömät, ja niinpä tyydyin perusspaghetin tekemiseen, vaikka kieltämättä vähän kirpaisi, kun lapsi eilen totesi (ihan totuudenmukaisesti), että äiti, sä et kyllä pärjäisi noille [MasterChef Junior -kokeille].

Kotimatkalla vielä suunnittelin juoksulenkkiä, mutta taidan antaa painovoimalle periksi ja pysytellä sohvan lähituntumassa. Olen yrittänyt innostaa lasta lukemaan, joten ehkä voisimme vaikka yhdessä köllötellä ja lueskella. Pakastimessa olisi jäätelöäkin...

Neule - Boss
Farkut - Nudie
kengät - Rizzo
laukku - Bally
takki - Tiger of Sweden
huivi - Tiger of Sweden

Kuinka pilasin farkkuni ja sitten ne olivatkin ihan chic. Kai.

Kävipä tässä taannoin niin, että lähdin lyhentämään ostamiani Nudien High Kai -farkkuja. Olin sovittanut niitä jo aiemmin, joten kun sitten sain ompelukoneen ja -tarvikkeet esille, ottaa pätkäytin sen kummempia mittailematta lahkeista reippaan palan pois. Liikaa. Tyhmää!

Farkuista tuli nilkkamittaiset, ja olen tähän mennessä pitänyt niitä vain saappaiden kanssa. Nyt näin kuitenkin täällä Place for Dreams -blogissa tämän kuvan, ja hallelujah! farkkuni ovatkin juuri oikean mittaiset!

Alkuperäinen kuva Pinterestistä.

Tuollaiset nude-korkkarit haluaisin, ne ovat selkeä puute vaatekaapissani...

Aasinsilta kengistä toisiin: Nina's mainosti tänään FB:ssä uusia L'Autre Chose -ballerinoja, jotka olivat sekä kauniit että edulliset - voiko näin ollakaan?! Nämä pitäisi käydä katsastamassa ja kokeilemassa mitä pikimmiten.

Ovh 99€.

Vaikka olen vankkumaton mustan fani, alkavat nuo vaaleammat ja jopa pastellisävyt vähän houkuttelemaan. Viime vuonna en vielä langennut värillisiin housuihin, mutta nyt olen kyllä suunnitellut sellaistenkin ostamista (H&M:stä tai muusta halpiskaupasta, jotta voin sitten hylätä ne hyvällä omallatunnolla kesän jälkeen).

Ja huomenna Marni-mallisto tulee HenkkaMaukkaan myyntiin, toivottavasti saan ostettua haluamani tuotteet! Siitä lisää huomenna, jos käy hyvä tuuri. Nyt olen niin puhki, että heti kun saan lapsen nukkumaan, vetäydyn itsekin sänkyyn lukemaan. Öitä!

Uusia farkkuja ja hyvästit lemppareille

Suosikkijamekseni, 7 for Mankindin Gwenevere -malliset ja keskisiniset hajosivat totaalisesti.

Gweneveret jonkun toisen, ei itseni päällä...

Ratkesivat takapuolesta molemmilta puolilta saman puolen tunnin sisään, eikä mitään ollut enää tehtävissä :-( Snif, olen pitänyt niitä parin vuoden ajan useamman kerran viikossa - toisaalta ei siis ihme, että murenivat käsiin!

Olin onneksi tehnyt uusia hankintoja viimeisten parin viikon aikana, joten ihan tyhjän päälle en tässä kerrassaan kamalssa tilanteessa jää. Tällaisia ostin:

Nudie - High Kai musta

Harmi vain, että lyhensin nämä aavistuksen liian lyhyiksi hätäpäissäni. Menevät saappaiden kanssa (saappaan varret päällä) tai sitten ilman sukkia ballerinojen kanssa reilusti nilkkapituisina. Joopa joo, pilasin sitten hyvät farkut!

Toiset farkut ovat hyvin erityyliset, ja merkkikin on uusi, MiH.

MiH Tokyo

Kuten kuvasta näkyy, nämä ovat vähän uudenlaista mallia: löysemmät edestä ja tuollaiset sivutaskut perinteisen farkkutaskujen sijaan. Ne on tosi monessa kuvassa stailattu tuolla tavalla lahkeet käännettyinä, ja jotenkin sitä on itsekin taipunut pitämään niitä samalla tavoin.

Mutta, niin kivoja kuin nämä uudet Nudiet ja MiHit ovatkin, eivät ne korvaa rakkaita Gweneverejäni. Ehkä joudun tilaamaan vielä uudet samanlaiset, keskisiniset luottopökät...

Yhdet vakkarifarkuistani, jotka ovat siis olleet myös erittäin ahkerassa käytössä, ovat H&Mn mallistoa ja täytyy sanoa, että niissä on kyllä hinta-laatu-suhde aivan erinomainen! Ehkä voisin ostaa yhdet sieltäkin ihan varuiksi, eihän farkkujakaan (kuten mustia mekkoja) voi koskaan olla liikaa.