Nyt vähän effortia, kiitos!

Tänään piti tosiaan tsempata vähän enemmän tämän asun suhteen, ja kuten lähes aina, kun pitää olla edustamassa, valitsin päälleni mekon. Tunnen itseni kovin kotoisaksi mekossa, paljon enemmän kuin jakkupuvussa, joka olisi ollut businessa casual -pukukoodiin varmaan yhtä sopiva vaihtoehto. Huivi piti jättää kaulaan, sillä avonainen kaula-aukko ei olisi ollut ollenkaan tasapainossa raskaamman alaosan kanssa.

mekko DKNY

nilkkurit Billi Bi

Mekko on paksu kreppiä, ja siitä kiitollinen, ettei se rypisty ihan mahdottoman näköiseksi, vaikka olisikin istua pönöttänyt se päällään koko päivän - kuten minä tuossa kuvassa. Ja kaikkien kokotummien bisnesasujen keskellä pinkki alaosa oli edes pieni piriste; pisteenä i:n päällä oli kesällä ostamani samansävyinen Cliniquen huulipuna, joka tuntui Milanossa niin oikealta, mutta joka on arkioloissa jäänyt tyystiin käyttämättä (hyvä, kun jaksan edes huulikiiltoa joskus sipaista - ilman peiliä, tottakai).

Olen muuten kaikessa hiljaisuudessa (ja kamalan ikäkriisin kourissa) valmistellut 40-vuotissynttäreitäni, jotka ovat noin kuukauden päästä. Teen niistä oman postauksen vähän lähempänä ja sitten vielä juhlien jälkeenkin, sillä järkkään juhlat yhteistyössä ravintola Fannyn kanssa. Ajattelin, että koska en kerran voi muuttaa tosiasioita - vaikka kuinka haluaisinkin vääntää kelloa isosti taaksepäin - pitää sitten ainakin vanheta hyvien ystävien seurassa ja ottaa tilanteesta ilo irti! Keksin jopa hyvän teemankin bileille, niistäkin (asu)valmisteluista lisää myöhemmin ;-)

Ja jossakin vaiheessa vuodatan varmaan kaikki ikääntymisangstini tänne kerralla ja kunnolla, mutta ehkä vielä ei ole sen aika. Patoan nyt tunteita sisälleni vielä hetken...

Päivän harmaa asu ja uutta ruutua

Tankki alkaa olemaan niin tyhjä, että pelkillä höyryillä käydään ihan koko jengi töissä ja tunteet käyvät poikkeuksellisen kuuminakin välillä. Tänään oli sellainen kuohuntapäivä, ja kieltämättä itsekin vähän otin turhia kierroksia sellaisista asioista, jotka joskus toiste olisivat lähinnä vain naurattaneet.... Jokainen on jo niin lomansa ansainnut -alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että minäkin olen :-) Muutama viikko vielä!

Lapsi on sen sijaan ihan erilaisissa fiiliksissä: liikuntaleiri (melkein kaikki kaveritkin messissä) on selvästi ollut hauska ja tarpeeksi vaihteleva, sillä en ole yhtenäkään päivänä joutunut torppaamaan "mä en halua huomenna mennä sinne"-valituksia. Lisäksi poika on pyytänyt etsimään syksylle sopivia sulkapallo-, karate- ja parkourjengejä, jotta hän voisi aloittaa uusia harrastuksia :-) Hänelläkin on vielä pari leiriviikkoa jäljellä, joten toivottavasti motivaatio säilyy; mielelläni olisin suonut hänelle jo heti alusta lähtien ihan oikeaa löhöilylomaa, mutta meillä ei kyllä ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin turvautua erilaisiin leireihin. Miten te muut perheelliset olette ratkaisset tilanteen, vai onko kaikilla muilla superturvaverkko käytettävissä?! Siltä välillä tuntuu, kun kateellisena kuuntelen tarinoita siitä, miten mummu/vaari/serkkutyttö on joka tiistai lasta vastassa ja kuljettaa tämän harrastuksiin ja kotiin (lihapullilla ja letuilla herkuttelun jälkeen, of course), jotta vanhemmat voivat käydä deitilllä/harrastuksissaan tai vaikka tehdä töitä. Ihme, että olemme miehen kanssa edes jotenkin pärjänneet työelämässä!

Päivän asu on tältä viikolta, muistaakseni keskiviikolta. Mekko ja ballerinat  - onko helpompaa olemassakaan?! No joo, vaikka shortsit ja t-paita, mutta you know.

Mekko DKNY

Pretty Ballerinas

Ostin mekon muutama vuosi sitten Nykistä, ja muistan vähän skagailleeni sen hintaa, mutta se on kyllä käyttökertojen mukaan laskettuna jo varsin edullinen kolttu. Helmaa ei nyt näykään ollenkaan (sori!), mutta se on ihan aavistuksen polven alapuolelle loppuva, eli oikein sopiva toimistokäyttöön.

********

Ilokseni pääsin myös avaamaan kaksi uutta pakettia, toinen Gapilta ja toinen Pomp De Luxilta. Jälkimmäinen toimitettiin Matkahuoltoon ja lähdin töistä siten, että ehtisin kotimatkalla poikkeamaan siellä. Vaan jotenkin olikin käynyt niin, että olin unohtanut lompakkoni kotiin, kääk! Soitin kotimatkalla pojalle, ja pakotin pyysin häntä apuun; sain lompakon hienolla heitolla avonaisesta ikkunasta autoon ja koukkasin takaisin kohti Matkahuoltoa (olin siis jo kertaalleen ajanut sen ohi, mutta ilman lompakkoa olisi ollut turha pysähtyä). Jälleen kerran olin minuuttia vaille viisi pihalla, ja sehän riitti. Hetken ekaa kertaa ohi ajaessani mietin, josko olisi pitänyt vain ottaa riski ja pysähtyä siinä toivossa, että lähesbestikseni Matkahuollon Täti olisi joustanut säännöissä ja luovuttanut pakettini ilman henkkareita, mutta se olisi ollut aivan toivoton pläni, sillä tiskin takana olikin täysin vieras daami. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Lisää paketin sisällöistä huomenna, mutta sen voin jo kertoa, että chillailen tässä sohvalla uudet pinkit shortsit jalassani - väriä elämään! (Ja juuri sopivasti silmieni edessä näkyvät Splash-uimahyppyjään suorittavat Jallu Rantanen ja Anni Uusivirta varsin värikkäissä vermeissään.)

P.s. Se otsikon "uusi ruutu" onkin esittelyssä vasta huomenna - ajatus ehti näemmä katkeamaan otsikon ja tekstin lopun välillä tyystiin.

Tibi tuli, tili meni

...tai ainakin niin voisi käydä, jos haksahtaisi tähän ihanaakin ihanampaan mekkoon:

Eikö olekin unelma?!

Tämä toinen mekko on DKNY:ltä, ja tätä voisi jopa pitää töissä - jos joskus saisin sen litteän vatsan, josta haaveilen....

Haaveiksi jäävät siis molemmat :-)

Onneksi on viikonloppu, sillä migreeni jyystää ohimoitani lääkkeestä huolimatta ja migreenilääkkeet taas väsyttävät. Taidan napata lapsen ja lähteä pizzalle (isänsä on lätkämatsissa), jotta pääsen mahdollisimman helpolla. Huomenna voin sitten suorittaa kotitöitä ja kauppareissua paremmalla ajalla ja uudella energialla.

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti aurinko jaksaa paistaa oikein lämpimästi!


P.s. Joo, tajuan kyllä, että pizza ja litteä vatsa eivät ole mahdollinen yhtälö (ainakaan tässä iässä enää), mutta mekko saa nyt väistyä elämän nautintojen tieltä!

Tupakkatauon mittainen shoppaushetki

Juuri kun olin menossa palaveriin sainkin my-wardrobe.comilta mailin, jossa kerrottiin, että ale alkaa. Saitti oli aivan jumissa, mutta sain kuin sainkin napattua itselleni tämän DKNY:n mekon, jonka jujuna on tuo pinkki alaosa - mallihan on muuten mitä yksinkertaisin.

Tänään se jo saapui (toimitus siis parissa päivässä!) ja on onneksi sopivan kokoinen - olisin normaalisti ostanut M-koon, mutta otin riskillä S:n, ja hyvä niin! Säästelen mekkoa erääseen edustusjuhlaan myöhemmin keväällä, mutta laitan viimeistään siinä vaiheeessa kuvan valitsemieni kenkien ja asusteiden kanssa. Toivotaan, ettei colorblocking-trendi ole siinä vaiheessa jo täysin passée...

Lähdin yhden kanssa, toisen kanssa kotiin - onneksi vain laukku kyseessä ;-)

Havahduin kesällä siihen, että laukkuportfoliossani oli ammottava aukko: minulta puuttui pieni, kädet vapaaksi jättävä ja kevyt pikkulaukku, johon saisin avaimet ja kännykät vaikka lähikahvilaan suuntautuvan pyöräilyreissun ajaksi. Tähän tarpeeseen hankin Perfectly Basicsin verkkokaupasta tämän DKNY:n laukun:

Vaan näpsäkän pieni laukku olikin sitten himpun verran liian sutjakka - tai sitten lompakkoni liian suuri, koska sekä kännykkä että lompakko eivät mahtuneet samalla kertaa mukaan, ja tästä muodostui ajan mittaan ärsyttävä ongelma.

Oli vain ajan kysymys, koska ostaisin uuden laukun. Sellaisen, jolla pärjäisin vähän pidemmänkin reissun. Tänään sitten hetken mielijohteesta (ja, myönnän, yhden cava-lasillisen jälkeen...) ostin tämän Tigerin veskan, johon mahtuu yllä mainittujen lisäksi vielä vaikkapa vesipullo :-)

Olkahihna on vielä vähän mytyssä pakkauksen jäljiltä, mutta ensituntuma laukkuun on oikein positiivinen: saan mahdutettua tarpeeksi tavaraa mukaan, laukku on muotoilultaan simppeli ja hivelee siksi omaa esteettistä silmääni ja uskon, ettei laukku pelästy paria pikkunaarmua... Vielä en päässyt testaamaan käytännössä, raportoin sitten, jos olisinkin ollut väärässä :-)

Sen lisäksi että tein pari hyvää löytöä, sain viettä aikaan hyvän ystäväni kanssa, ja sekös vasta olikin pitkästä aikaa mukavaa! Hyvin sitä ehtii shoppailun lomassakin vaihtamaan kuulumiset ja vähän parantamaan maailmaa - toivottavasti pääsemme pian kaupungille uudestaan (viimeistään alennusmyyntien alettua)!

********

JK: niitä Lindexin sammareita ei enää löytynyt ainakaan Aleksin liikkeestä, oikeasti vähän harmittaa.

Montaako mustaa mekkoa ihmisellä voi olla?

Näköjään aika monta!

Tein huvikseni pienen inventaarin, ja olin itsekin hieman järkyttynyt lopputuloksesta, vaikka toki tiesin että niitä löytyy kaapin pohjalta muutama. Tällaisen kavalkaadin sain esille:

...ja tästä puuttuu vielä ainakin yksi tosilemppari, DVF:n villakankainen hieman a-linjainen klassikko. No, se ansaitsee vaikka oman postauksen joskus myöhemmin, kunhan olen kaivanut sen naftaliinista talvea varten esille.

Mutta joo, aika monta LBDtä (Little Black Dress) on tullut hankittua, eikä ihme: shoppaillessa silmään ja käteen tarttuu aina ensimmäiseksi jotakin mustaa ja jollen tietoisesti muistuttaisi itseäni siitä, että muitakin värejä on olemassa, ei mulla mitään muuta olisikaan!

Yllä: Pablo | Max & Co. | Jaeger

Yllä: Designers Remix | Malene Birger | InWear | Jaeger

Yllä: Gerard Darel | DKNY | DKNY (tähän kuuluu vyö) | joku ranskalainen (tähänkin kuuluu vyö, jolloin yläosa näyttää itse asiassa erilliseltä topilta ja hameosa taas on aika kapea - jos tarpeeksi nostaa, on myös aika mini :-) )

Näettähän näissä selvät erot? Oma mies ei näe, eikä voi käsittää, miksi aina kannan kaupasta kotiin samanlaisia kolttuja - toisaalta veikkaan myös, ettei hän edes tajua, että niitä on näin monta erilaista ja hyvä niin! Eihän tässä muuten mitään ongelmaa olisi, mutta kun kaappitila alkaa uhkaavasti rajoittamaan mekkoharrastustani - tässä kun olivat tosiaan vasta täysmustat mekot ja mm. eri harmaan sävyjä löytyy toinen mokoma...

Mekon ylistyslaulua voisin runoilla tähän vaikka miten pitkään, mielestäni se on nimittäin työasuna aivan verraton (etenkin mustana): se sopii ihan joka tilanteeseen, siinä on mukava olla (kunhan helma ei ole niin mini, että tarvitsee pelätä vilauttelevansa liikaa), se on nopea pukea aamulla ilman loputonta "mikä tän yläosan kanssa nyt oikein sopisi" -tuskailua ja se on on helppo asustaa korulla tai huivilla aina eri näköiseksi ja päivän menoihin sopivaksi. Olisin pulassa ilman mekkojani!

P.S. Pahoittelen taas kuvien huono laatua, mustaa on näköjään maailman vaikein kuvata, vaikka onkin päivänvaloa ja periaatteessa ihan hyvä kamera...