Tammikuu taputeltu

Hyvin verkkaisissa tunnelmissa täällä on vuoden ensimmäistä kuukautta vietetty. Kaiken jouluhässäkän jälkeen se onkin ihan tervetullut jakso.

Instassa olen seuraillut ihmisten ihailua lumimaisemista ja pakkasista. Mitenkähän meikäläinen onkaan niin kesälapseksi syntynyt että ei näe mitään ihanaa kylmyydessä ja lumimaisemassa.

Hapanjuurileivonnassa olen jo onnistunut saamaan ihan muhkeitakin leivonnaisia. Alun liian tiiviit ufo-leivät on pakkasesta kuivattu ja jauhettu lintujen evääksi. Hyvin ne on heille kelvanneet ja eipähän ole tarvinnut heittää mitään pois.

Kreikkalaiseen maalaisleipään kokeilin osan nesteestä korvata piimällä. Maku oli ihan sopiva kun lisäsin hieman myös makeutta mukaan.

Jämäjuurta ei oikeastaan enää tule mutta ihan tarkoituksella olen juurta vähän kasvattanut saadakseni noita keksejä.

Jotenkin on into kadoksissa koko blogiin. Ehkä rassaavin asia siinä on kuvien siirto kamerasta koska joudun sen tekemään johdolla. Yhdeksän vuotta tuli juuri kuluneeksi blogin aloittamisesta joten onhan tuolla jo ikääkin. Ehkä siirryn pelkästään instaan ehkä en...saa nähdä.

Kevättä ja kesää odotellen....

Hamsterihommia

Edelleen täällä köökkihommat vaan jatkuvat, työstettävät ainekset vaan vaihtuvat.

Tomaatteja on syöty, juotu, soseutettu, uunikuivattu ja pakastettu. Tänään keräsin sisätiloihin kypsymään loput ulkona kasvatetut. Kasvihuoneeseen jäi vielä kirsikkatomaatteja.

Viime postauksessa haaveilin mehupuristimesta. Vaikka omassa puussa ei omenoita enää ollut niin pukkasin kuitenkin tilauksen menemäään. Aika pikaisesti kapistus saapui ja pääsin testaamaan uutta hankintaani. Face-ryhmät on kyllä oiva foorumi ylijäämä aineksien ja tavaroiden jakamiseen niitä tarvitseville. Sieltä mekin nämä mehustusainekset saatiin.

Omenien murskaus hoitui yleiskoneella ja kolme sangollista murskattuani säiliö oli täynnä ja valmis isännän veivausosuuteen.

Omenoita oli 36 kiloa ja mehua saatiin 18 litraa eli saldoksi tuli kilo omenoita /puoli litraa mehua. Ensi käytön jälkeen voi ihan tyytyväinen olla hankintaan. Jämäkän oloinen 18 litrainen vekotin on juuri sopiva kooltaan meidän tarpeisiin. Nyt omenat on hoideltu mehuksi pakkaseen ja osa pastöroitu.

Sitten seuraavan himotuksen pariin. Sateet tulivat ihan hyvään saumaan sieni-ihmisten onneksi. Sieniä alkoi ilmestyä sammaleiden kätköistä. Rouskut on ykkössuosikki meikäläisen taloudessa ja niitä onneksi nyt löytyykin.

Kotimetsän kehnäsieniä yritin jälleen pienellä paistoerällä totuttaa suuhun sopiviksi mutta en vaan totu niiden makuun. Olkoot muiden käytettäviksi.

Rouskuista on nyt osa päätynyt liotuksen ja ryöppäyksen jälkeen tavanomaisiksi suolasieniksi kellariin. Umpiointimahdollisuuden löysin facen sieniryhmistä ja niitähän täytyi lähteä kokeilemaan. Käteviä ovat siksi kun ei tarvi liotella käyttöönotossa vaan napsaista purkki auki ruveta kokkailemaan.

Pienet rouskut ovat päätyneet Meiran mausteliemeen.

Kellarin hyllyt on täyttyneet purkeista ja pulloista. Vanhassa talossa kellari sijaitsi yleensä lattian alla, ja niin se on meilläkin, Luukku vain auki ja alas tikkaita. Siellä on sopivan vilpoista ja pysyy plussan puolella talvellakin kunhan tuuletusaukot suljetaan.

Yllätyksekseni löysin ihan tästä kotipuolen lähimetsästä suppispaikan. Aika pieniä olivat vielä mutta jätin ne kasvamaan ja otin vain suurimmat.

Juhannuksen jälkeiset kurkkujen lisäkylvöt tuottavat vieläkin satoa sopivasti.

Ihan hamsteriksi täällä itsensä tuntee kun keräilee varastoja täyteen. Lämpimän kesän jälkeen viileä syksy on ihanan virkistävää aikaa kaikille puuhailuille.

Voihan toukokuu!

Eipäs olisi talvipakkasilla ja jatkuvassa lumisateessa uskonut miten nopeasti päästiin kesätunnelmiin ja -lämpöön. Ihana vihreys ja valo!

Tuomi jo lopetti kukintansa

ja syreeni parhaillaan kukassa. Kaikki tuntuvat kukkivan reilusti etuajassa.

Grilliaitauksessa talvehti marjapensas kukkalaatikossa. Olen tuon jostain poimnut talteen enkä edes tiedä kumpi on, punainen vai musta. Samettiruusujen kukinnan alkamista odottelen juurelle.

Muutama yö ollaan vietetty mökilläkin mutta kun ei oikein malta olla siellä vaikka kauniista illoista on saatu nauttia. Kasvihuone ja -maa kotona houkuttelevat enemmän. Onneksi puolituntinen matka mökiltä kotiin mahdollistaa nopeat siirtymiset puoleen ja toiseen.

Omenapuutkin jo pudottelevat terälehtiään.

En muista koskaan juhannusruusun näin aikaisin kehitelleen nuppujaan.

Auringon kaari on tosi pitkä nyt.

Parsa ja kukkakaalet vielä puuttuvat maalta. Kaikki muut on suurin piirtein multiin päässeet. Ehkä jotain salaattia vielä laitan ja tilliä vähäisen.

Meillä on ihan perinteinen kasvimaa perunariveineen sekä vieressä isohko mansikkamaa. Alaosassa on lava kurkuille ja kurpitsoille.  Talon vanhat lasit ja harsot antavat suojaa kevään kylmiltä öiltä.

Talokauppoja

Huh heijaa, onpas aikaa vierähtänyt viimeisestä julkaisusta.

Mielenkiinnolla ollaan seurailtu tyttären perheen talon ostoa ja muuttoa omaan kotiin.

Talokauppojen tekovaiheessa oltiin mukana pankissa. Pieni talon ostaja keskittyi enemmän pankin  lelutarjontaan.

Ihan ensimmäinen operaatio uudessa kodissa oli vanhan omenapuun pelastusyritys. Iso oksa oli lohjennut runsaan omenasadon painosta. Ehkä se saatiin vielä pelastettua. Ensi kevät näyttää onnistumisen.

Pieni vilkaisu sisätiloihin jolloin ei vielä kaikkia huonekaluja ollut edes tuotu. Kaunis portaikko johtaa yläkerran makuuhuoneisiin.

Keittiön ikkuna antaa avaran näkymän puutarhaan ja kauemmas taloihin. Välissä kulkee voimalinja joten aidan tausta pysyy vastakin rakentamattomana.

Ruokailuhuoneesta pääsee terassille. Kunhan ensi kesä koittaa siellä on kiva istuskella iltaisin.

Onhan sitten talveksi

Ehkä koskaan aiemmin ei meillä ole ollut niin paljon tomaatin taimia kasvussa kuin nyt. Ensin talvella tuntui että niitä tulee edellisvuosia vähemmän kun kasvu hidasteli ja osa kuoli. Jopa makasiinin lämpimät seinustatkin on hyödynnetty tänä viileänä kesänä antamaan suoja ja tukea kasvustoiille.

Kurkut on tuotu ulos kasvihuoneesta myös kun eivät enää mahtuneet kasvamaan ja kitkeryyttäkin muutamissa kurkuissa on esiintynyt.

Keksin vihdoin noille tappurin vanhoille rautapyörille käyttöä kun tarvitsin lavaa ylimääräisille kasveille.

Kukka- ja parsakaalit ovat kasvaneet harson alla koko kesän. Suuremmat kaaret hankin kun kävivät edellliset pieniksi. Kastelutkin olen hoitanut suihkulla läpi. Joskus sentään availlut ja lannoitetta lisäillyt sekä perkaillut pahimmat vesiheinäkasvustot juurilta.

Kun kurkkasin sisälle niin ihan yllätyin. Olihan siellä pieniä nuppuja jo kehittynyt.

Nyt poistin harsot kokonaan ja seurailen josko ne pärjäisivät jo ilman. Samalla keräilin kaikki pienet pallukat maisteluun ja osan pakasteeseen.

Kokeilussa on tänä kesänä uusi tuttavuus, härkäpapu. Aloitti nyt kukinnan ja jännää nähdä millaisia palkoja se kehittelee.

Meillä odotellaan omaa perunasatoa maisteluun. Kukinta alkoi ja lupailee kohta juureen mukuloita. Emme ole ostaneet kaupasta varhaisperunaa ollenkaan vaan odotellaan omaa. Se tuntuu juhlavammalta tällä tavoin.

Kasvihuoneessa suippopaprika on jo kauan kehitellyt putkiloita mutta väri ei ole vielä antanut lupauksia punastumisesta.

Mansikat ovat kypsyneet ja joka toinen tai kolmas päivä siellä kyykitään selkä köyryssä. Onhan sitten talveksi taas mitä pakastimesta hakee.

Lopuksi vielä luppakorva pupujussi. Vanhin tyttäreni oli neulonut kummipojalleen suloisen pehmon. Poikkesivat kotimatkallaan viemässä sen pikku-Eerolle.

Petunia kehittelee uusia sävyjä. Tänä vuonna niitä ei paljoa kylvössä ollutkaan.

Vikkeliä kinttuja

Vietimme viikonlopun mökkimaisemissa. Jokavuotinen kesän tapahtuma sai runsaasti markkinaväkeä liikkeelle. Varsinkin lauantaina sää suosi. Oli oikein aurinkoinen ja lämmin päivä.

Uusi liikuntalaji oli esittelyssä. En edes tiedä noiden hyppykenkien nimiä. Täytyypä vähän kuukkeloida.

Perjantaina jo illan hämärtyessä lipui lauttasauna hiljakseen mökkimme ohi. Varmaan idyllinen tapa viettää viikonloppua ja ankkuroida yöksi johonkin tyyneen lahdenpoukamaan.

Tytär porukoineen tuli sopivasti lauantaina illan suussa piristämään oloamme. Pitkästä aikaa olikin vikkeliä kinttuja pihamaalla. Markkinoilla käynti kahtena päivänä peräkkäin jotenkin lässähdytti fiiliksen ja ihan paikallaan oli piristäjien tulo.

Maanantaina toinen tytär avopuolisoineen tuli parin päivän käynnille kotimaisemiin. Olipas kiva taas nähdä livenä heitäkin. Sain heidän matkaan vähän ylimääräisiä taimia täpötäydestä kasvihuoneestani.

Viikon varrelta

Viikonloppuna isännän jokakesäinen matonpesu-urakka pääsi käyntiin kun saatiin kesäisiä ilmoja meidän maisemiin.

Minä vaihteeksi puuhailin sisätiloissa. Pataleipä on kyllä niin hyvää ja vieläpä vaivatonta valmistaa.

Meillä oli viime viikolla parin päivän hoitojaksolla nämä kaksi typykkää. Kävin pienellä lenkillä päivisin että pääsivät vähän tontin rajojen ulkopuolisiakin tuoksuja nuuskimaan.

Pikku Eerosta on kasvanut virkeä ikiliikkuja nyt kun on oppinut kävelemään. Koko ajan jotain ahkerointia meneillään. Käväisi kotiväkineen hakemassa karvaturrit kotiin.

Pieni emostaan eksynyt fasaanilapsukainen tepasteli meidän pihan poikki kohti naapurin tonttia. Harmi että ei voinut kuin lasin takaa seurata tipun kulkua kohti naapurin kissavaaraa.

Ensimmäiset  kurkut on maisteltu. Muutamassa maistellussa olen havainnut kitkeryyttä. Liekö kuuma kasvihuone syynä vai mikä. Onneksi sentään muutamat ovat ihan ok maultaan. Ensi vuonna en enää tätä Chinese Slangen -lajiketta kasvata, ja onneksi siemenet jo loppuivatkin. Etsin jonkun ohutkuorisemman kasvatettavan. Siirsin kaikki kurkut pois kasvihuoneesta. Toivotaan että hallaöitä ei enää tulisi.

 

Petunioiden esikasvatus meni tänä vuonna aivan surkeasti. Nyt vasta ensimmäiset kukat ovat auenneet. Vaion muutamia kukkia sain tähän vaiheeseen. Itivät ne kyllä mutta kasvu vaan tyrehtyi ja lopulta kuolivat.

Juhannusruusu ei ole meillä vielä koskaan kolmenkymmenen vuoden kasvuaikanaan yltänyt noin runsaaseen kukintaan mitä nyt tänä kesänä. Lannoiterakeet ovat tehneet tehtävänsä, mutta en uskonut että niillä olisi noin suuri vaikutus.