En yleensä vaihtele

Nyt kun kevät tosissaan on kääntymässä lämpimään täytyy sisähommat hoitaa alta pois että pääsee kasvihuone- ja puutarhahommiin heti kun lumi on sulanut.

Ulkoeteisen neljä ikkunaa tarvitsivat uudet kapat kun aurinko oli haperoittanut vanhat niin että pari niistä eivät kestäneet enää pesua.

Tuli sitten mieleen josko uusiin kappoihin voisi kokeilla kankaanpainantaa. Sopivaa kangasta sattumoisin vintiltä löytyikin, hamstraajaluonne kun olen ja säilön kaiken tulevaa mahdollista tarvetta varten.
 

Kankaanpainanta on tullut tutuksi kansalaisopiston kursseilla joskus muutama vuosi sitten.

Tein sabluunan netistä löytyvästä tähdestä vähän paksummalle muoville, kaksi vierekkäin niin kohdistus onnistuu paremmin.

Ihan kohtuullisesti mielestäni onnistuivat, parissa ensimmäisessä kapassa vähän epätarkkuutta muutamassa tähdessä mutta ei niitä kauempaa huomaa.

Noilla mennään taas muutama vuosi. Yleensä en vaihtele verhoja enkä kappoja kausien mukaan, ainoastaan pesen ja taas samat paikoilleen.

* * * * *

Tänään tein pitkän 12 km juoksulenkin ja huomenna olisi tarkoitus siivota grilliaitaus ja laittaa kalusteet kesää odottamaan. Toivottavasti ei lunta enää tule.

Kyntteliltä kevättä

Tuo vanhan kansan sanonta tuntuu kyllä kaukaiselta ajatukselta.

Nyt kun pakkanen paukuttelee nurkissa ei kylvöillä ole vielä kiirettä eikä pahemmin vielä innostustakaan. Orvokkeja, keijunmekkoa ja tähtisilmää (sääkukkaa) on sentään jo kylvetty ja pintaankin nousseet.  Muut saavat vielä odottaa.

Tämä aika vuodesta onkin sopivan joutilasta pieniin kunnostusprojekteihin.

Vintillä vuosikausia majaa pitäneet kolme vanhaa rahia ovat odottaneet pääsyä päivän valoon. Kunto on nuhraantunut kaikissa ja sisuksetkin muljahdelleet vähän vinksalleen.

Otin ensimmäisen käsittelyyn ja pohjan vetoketjun kautta pääsinkin käsiksi sisäpuolelle. Sisus olikin fiksusti laitettu paloina ristiin rastiin joten ei tarvinnut kuin ottaa osaa ulos ja sijoitella takaisin oikeaan asentoon. Olin kuvitellut tuon täytteen kokonaiseksi palaksi.

Harmaasta trikookuteesta kyhäsin ensimmäiselle päällyksen. Yritystä oli monenlaista mutta lopuksi sekatekniikalla pääsin jokseenkin tyydyttävään lopputulokseen.

Virkkasin aluksi pienen ympyrän ja siitä pyöröpuikoille kerättynä ja neulomalla päällysosan. Kun pyöröt eivät enää riittäneet niin siirryin taas virkkaukseen ja sillä toteutin nuo sivuosuudet. Kude loppui viittä vaille valmista. Vanhoista varastoista löytyi tummaa nauhalankaa ja sillä sain päätökseen tuon viritelmän. Pelkkä huppu tuo on mutta pysyy hyvin paikallaan kun vanha päällys (halkaistu nahka) alla antaa pitoa.

* * * * *

Pelargoniat ovat päässeet talvisäilöstä kuistille. Lämpötila on vähän huoneilmaa viileämpi ja valoa tulee neljästä ikkunasta.

Yksi valkoinen pelargoni onneksi säilyi hengissä ja siitä yritän tulevana suvena saada pistokkaita uusiksi kasveiksi. Muut talvetetut ovat vaaleapunaisia ja perus tummanpunaisia.

Onhan sitten talveksi

Ehkä koskaan aiemmin ei meillä ole ollut niin paljon tomaatin taimia kasvussa kuin nyt. Ensin talvella tuntui että niitä tulee edellisvuosia vähemmän kun kasvu hidasteli ja osa kuoli. Jopa makasiinin lämpimät seinustatkin on hyödynnetty tänä viileänä kesänä antamaan suoja ja tukea kasvustoiille.

Kurkut on tuotu ulos kasvihuoneesta myös kun eivät enää mahtuneet kasvamaan ja kitkeryyttäkin muutamissa kurkuissa on esiintynyt.

Keksin vihdoin noille tappurin vanhoille rautapyörille käyttöä kun tarvitsin lavaa ylimääräisille kasveille.

Kukka- ja parsakaalit ovat kasvaneet harson alla koko kesän. Suuremmat kaaret hankin kun kävivät edellliset pieniksi. Kastelutkin olen hoitanut suihkulla läpi. Joskus sentään availlut ja lannoitetta lisäillyt sekä perkaillut pahimmat vesiheinäkasvustot juurilta.

Kun kurkkasin sisälle niin ihan yllätyin. Olihan siellä pieniä nuppuja jo kehittynyt.

Nyt poistin harsot kokonaan ja seurailen josko ne pärjäisivät jo ilman. Samalla keräilin kaikki pienet pallukat maisteluun ja osan pakasteeseen.

Kokeilussa on tänä kesänä uusi tuttavuus, härkäpapu. Aloitti nyt kukinnan ja jännää nähdä millaisia palkoja se kehittelee.

Meillä odotellaan omaa perunasatoa maisteluun. Kukinta alkoi ja lupailee kohta juureen mukuloita. Emme ole ostaneet kaupasta varhaisperunaa ollenkaan vaan odotellaan omaa. Se tuntuu juhlavammalta tällä tavoin.

Kasvihuoneessa suippopaprika on jo kauan kehitellyt putkiloita mutta väri ei ole vielä antanut lupauksia punastumisesta.

Mansikat ovat kypsyneet ja joka toinen tai kolmas päivä siellä kyykitään selkä köyryssä. Onhan sitten talveksi taas mitä pakastimesta hakee.

Lopuksi vielä luppakorva pupujussi. Vanhin tyttäreni oli neulonut kummipojalleen suloisen pehmon. Poikkesivat kotimatkallaan viemässä sen pikku-Eerolle.

Petunia kehittelee uusia sävyjä. Tänä vuonna niitä ei paljoa kylvössä ollutkaan.

Vuosi vaihtui

Vähän on auringon kaari jo pidentynyt. Kukon askelin vielä mennään mutta ihan kohta vauhti rupeaa kiihtymään. Uuden vuoden Strauss-konsertti oli taas juhlallinen aloitus alkavalle vuodelle.

Tytär porukoineen tuli paukuttelua pakoon maalle. Täällä ei aivan lähellä räiskettä ollutkaan, joten rauhallisissa merkeissä vuoden vaihtumista saatiin viettää.

Joulu tuli ja meni nopeasti. Tavanomainen parin viikon tauko tuli taas postaukseen.

Tein pienimmälle töppöset joululahjaksi. Huopuvaa lankaa meni tasan 50 gramman kerä ja varret toteutin virkkaamalla pylväitä toisesta harmaasta langasta. Saumakohdan nauha ja pohjan materiaali löytyi talteen laittamistani varastoista.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Kovin kylmää

Pientä puuhailua kevättä odotellessa. Ullakolta löysin joutilaan kirjan ja kirpparilta kellon koneiston. Niistä sain aikaiseksi pientä askartelua käsilleni.

Pakkaset paukkuu ulkona. En pidä ollenkaan tästä talviosuudesta vaikka moni ihailee talven kauneutta. No, kieltämättä se kaunistakin on mutta niin kovin kylmää.

En malttanut olla tarttumatta multapussiin. Viikon verran odottelin....

Onhan sieltä itämässä jo muutamia. Lajikenimi ei ole tiedossa kun siemenet ovat omia toissavuotisia kuivatuksia Lidlin tuoreista tuotteista. Kaksi pääsi jo kuvaan ja kolmannessakin oli jo elämää havaittavissa. Tästä se taas alkaa.

Tänään annoin itselleni luvan jättää lenkki väliin. Kahdesti olen pienellä pyrähdyksellä käynyt tällä viikolla. Se riittäköön. Odottelen lauhempia kelejä.

Levolle

Viikko sitten maanantaina kävimme laskemassa mökin talvilevolle. Vedet varaajasta tyhjennettiin ja sähköt käännettiin nollille. Onneksi suurin osa kotiin tuotavista tavaroista oli jo hoidettu aikaisemmilla käynneillä.

Eihän tässä tarvitse kuin nelisen kuukautta odotella kun taas jo aloitellaan uutta kautta.

Paukkupakkaset vähäisine lumipeitteineen ottivat maiseman haltuunsa hei käyntimme jälkeen.

Viikko sitten maanantaina vielä pelastuslaitos varoitteli kovasti järvemme jäälle menosta.

Yksi uskalias luistelija kuitenkin varoituksia uhmaten kiersi lähes koko järven suuren selän.

Joulun jälkeen on ollut ihan mukava aloitella kevään väreissä. Pari kangaspalaa Vallilaa päätyi tyynyiksi.

Ei se auringon kaari ole vielä pidentynyt paljoakaan. No ehkä vähän..

Muistoja talteen

Sain pari päivää sitten vastaanottaa postin välityksellä muistoja menneiltä ajoilta.

Sukulaiseni vaimo lähestyi minua FB:n välityksellä muutama päivä sitten ja kysyi osoitetietojani. Hän kertoi löytäneensä vanhan aitan siivouksen yhteydessä tavaroita jotka ehkä meitä, minua ja sisaruksiani, kiinnostaisi nähdä.

Tämä talo, jonka aittaa he siivoskelivat, oli aikoinaan myös äitini lapsuudenkoti. Aitta on aikoinaan palvellut äitini ja hänen sisarustensa kesäisenä makuuaittana.

Postin tuomat vihot edustavat äitini, silloisen pienen koulutytön, opiskelua Kalajoen Holmanperällä 1920-luvun alkupuolella. Sain lisäksi kuvan aitasta nykyisessä kuosissaan. Ihania muistoja talletettaviksi!

* * * *

Nämä virkeät sisarukset kävivät taas pistämässä muutaman päivän säpinää meidän maaseudun hiljaiseloon. Varmaan suurin nautinto täällä olossa noille koiruleille on hihnattomuus, päästä ovesta ulos juoksentelemaan vapaasti. Tarkkailua rajoista tietysti kyllä tarvitaan vaikka isolla tontilla asutaankin.

* * * *

Kansalaisopiston syyslukukauden ilmoittautumiset pyörähtivät käyntiin syyskuun alussa. Nopeasti täyttyivät taas ohjatun kuntosalin paikat, vajaa puolessa tunnissa. Viime vuodesta viisastuneena olin käsi näppäimistöllä tasan kahdeksalta ja sain paikan.

Muihin kursseihin ei varsin tuollaista tunkua ole. Varasin paikkoja myös rautalanka-, sammal- ja nallekursseille. Tuollaisen kierrätysmateriaalista valmistetun nallen olen nähnyt kirjaston edellisvuoden näyttelyssä ja oli niin ihana että kokeilen itsekin.

Mopo karkaa

Tässä vaiheessa kevättä yrittää pidätellä itseään että taimikylvöt pysyisivät kohtuumäärissä. Tilasin kuitenkin vielä kahta lajia tomaatteja kun oli muutakin hankittavaa. Tigerella- ja Roma-tomaatteja en ole vielä koskaan kokeillutkaan. Nyt on kasvussa kuutta lajiketta ja se täytyy riittää.

Olen kylvänyt Roma-salaattia purkkeihin. Kokeilen kertakäyttölaseilla pitää kosteutta suotuisampana alkuunpääsylle. Tarkoitus olisi siirtää nuo kasvihuoneeseen heti kun mahdollista, ei ihan vielä.

Pelargoniat ovat aloittamassa kukintaa. Söpö vaaleanpunainen on siemenistä muutama vuosi sitten kasvatettu. Talvetus on onnistunut ainakin tähän asti.

Rosmariini houkutteli kaupan tarjonnassa. En päässyt ohi ostamatta.

Eilen aurinko paisteli niin kirkkaasti ja lämpimästi että tuijat kaipailivat jo suojausta. Samalla puhdistin grilliaitauksen talven roskista ja toin kesäkalusteita suojista odottelemaan uusia lämpöisiä päiviä.

Blogeja selaillessa löytää usein käyttökelpoisia vinkkejä omiinkin tarpeisiin. Kasvien nimilapuista on aina ollut vähän pulaa, nyt ei enää. Kirpparilta parilla eurolla ostettu sälekaihdin pääsi uuteen tehtävään.

Viime viikonloppuna osa ajasta kulahti risukurssilla. Sain taidot korin tekoon. Mielenkiintoista puuhaa mutta kovasti käsille ottavaa.

Vuoritusta tekele kaipailee kun tuli vähän harva. Ensimmäiseksi työksi aivan kohtuullinen kuitenkin.

Puhdetöitä pakkasella

Joulun jälkeen olen puhdetöinä kyhäillyt iso kassillisen sytykeruusuja mökkikaudeksi. Siellä niille onkin tarvetta kun kahta tulisijaa päivittäin sytytellään. Kotonakin on takka mutta tuleen tuijottelu jää vähäiseksi takan sijainnin vuoksi. Jos takka olisi tuvassa niin käyttö olisi varman ahkerampaa.

* * * *

Jouluksi valmistui muutamaan lahjakassiin paperinarupalloja jotka kiinnitin led-valonauhaan.

Myöhemmin vielä väsäilin pienempiä palloja ihan kokeillakseni pienten vesipallojen soveltuvuutta samaan hommaan. Oikeastaan ne sopivat paremmin kuin nuo isommat joiden koko olisi kuulunut olla 9 cm läpimitaltaan mutta vähän suurempia niistä kuitenkin tuli.

* * * *

Kirpparilta en ole oikeastaan löytänyt joulun jälkeen paljon mitään. Ei tunnu olevan tarvetta mihinkään. Tuollainen koru ja pieni pallo narua sentään lähti mukaani.

* * * *

Pate on nyt saatettu viimeiseen leposijaan meidän puutarhaamme jossa Bella-hauvelimme on lepäillyt jo runsaat kaksi vuotta.

Maassa oli routaa vajaa kymmenen senttiä mutta rautakangella isäntä mursi sen ja yhdessä lapioitiin sopiva kuoppa pahvilaatikolle. Siellä Pate-ressukka nukkuu nyt pehmoiseen peitteeseen käärittynä rauhaisaa unta.
  
* * * *

Kävin tänään pitkällä lenkillä ja piikit olivat kovasti jalkojen alla tarpeeseen. En kyllä uskaltaisi muuten enää juostakaan.