Selätin mun kammon tehdä kaksi samallaista...
Siis tiedättekö, sen kun ekaa tumppua neuloo innossaan, mutta se toinen, tuntuu tylsältä..
Helposti jää yksinäinen jonnekkin lojumaan.
Noh. mä aloitin joskus säärystimet... jotka muhi ja muhi ja lopulta kävi niin että rakas koirani riepotteli keskeneräistä paria siihen malliin että silmukat karkasivat ja oli pakko luovuttaa.. purkuun meni koko homma..
Nyt sitten opettelin Magic Loop tekniikan ja vautsi miten mahtavaa.. Kaksi tulee siinä missä se yksi, joten uskalsin ottaa haasteen vastaan ja suunnittelin veljen vaimolle säärystimet joululahjaksi.
Löysin anttilan alelaarista kaksi kerää Novitan Joki- lankaa ja sen enempää miettimättä aloin hommii.
Noooh eihän se ihan niin helposti mennyt.. Langat oli solmulla ja huopuivat helposti ja vaikka mitä..
Jälkeen päin mietittynä jokin vähän vähemmän säikeinen lanka olisi ollut ihan kiva.
Noh Säärystimet ei valmistuneet jouluksi, mutta päätin etten luovuta.
Ja Arvatkaapa Mitä?? Nyt ne on valmiiiiina ja ne on niin kauniit.
Ei mitään erikoisia kuvioita vaan joustinta muutama sentti ja sitten ainaoikein neuletta,mutta lanka on niin kaunis väritykseltään että ei se muuta olisi tarvinnukkaan.
Mun oli pakko jo lähettää heti fiilistelykuvat veljen vaimolle ja se rakastu näihin, pian nämä pääsee lämmittämään oikeita koipia, minä toimin vain mallina...
Jeee, nyt uskallan ehkäpä aloittaa seuraavat säärystimet vaikka itselleni.
Hihiiiii <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Onnellisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Onnellisuus. Näytä kaikki tekstit
lauantai 6. helmikuuta 2016
lauantai 30. tammikuuta 2016
Sanoja vain.
Meillä on eteisessä magneetti taulu, ja siinä mahtava määrä magneetti sanoja.
Näistä on ihana aina välillä keksiä lauseita rakkaalle.
Tällä hetkellä magneetti taululla komeilee tällaiset lauseet jotka saa hymyn huulille kotiin tultaessa.
Onko teillä rakkaallenne jotain arjen pieniä piristyksiä,
tekstiviestejä, pieniä lappusia tms?
Näistä on ihana aina välillä keksiä lauseita rakkaalle.
Tällä hetkellä magneetti taululla komeilee tällaiset lauseet jotka saa hymyn huulille kotiin tultaessa.
*
Onko teillä rakkaallenne jotain arjen pieniä piristyksiä,
tekstiviestejä, pieniä lappusia tms?
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Onnen hetkiä
Päätin etten valita kiireestä, en menetetyistä tunneista, enkä edes pakkasesta.
Yritän nauttia.
Tässä pieni annos tämän hetken onnen hetkiä.
-Viikonlopun kiireettömät aamut
-Villasukat
-Asahi, tätä on pakko avata vähän enemmän, en olisi uskonut innostuvani tästä, mutta päätin haastaa itseni. Osallistuin Vantaan aikuisopiston kurssille jo viime syksynä. Ja hurahdin. Hetki arjesta irrottautumista, jolloin ei mielessä pyöri laskut eikä kauppalistat. Ihana tapa aloittaa viikonloppu.
-Hetket käsitöiden parissa, olen raivannut sen ajan tällä hetkellä illasta itselleni, puoli tuntia myöhemmin nukkumaan = puolituntia aikaa rauhoittumiselle ja käsitöille.
-Sängyssä kännykän selailun sijaan lehden lukemista, tähän kun saisin vielä kirjan.
(pitääkin käydä kirjastossa)
-Lumessa temuaminen ja pakkasen nipistely poskissa
-Lumen natina kenkien alla.
-Tulppaanikimppu pöydällä, kevättä kohti.
-Arjen luksusksia, konsertteja, tapahtumia ja jokereitten pelissä käymistä, näitä harvemmin mutta niistä saa super paljon energiaa ja onnen tunnetta, joka jaksaa hymyilyttää vielä piiiiiitkään.
Onnellisia hetkiä !!
Yritän nauttia.
Tässä pieni annos tämän hetken onnen hetkiä.
-Viikonlopun kiireettömät aamut
-Villasukat
-Asahi, tätä on pakko avata vähän enemmän, en olisi uskonut innostuvani tästä, mutta päätin haastaa itseni. Osallistuin Vantaan aikuisopiston kurssille jo viime syksynä. Ja hurahdin. Hetki arjesta irrottautumista, jolloin ei mielessä pyöri laskut eikä kauppalistat. Ihana tapa aloittaa viikonloppu.
-Hetket käsitöiden parissa, olen raivannut sen ajan tällä hetkellä illasta itselleni, puoli tuntia myöhemmin nukkumaan = puolituntia aikaa rauhoittumiselle ja käsitöille.
-Sängyssä kännykän selailun sijaan lehden lukemista, tähän kun saisin vielä kirjan.
(pitääkin käydä kirjastossa)
-Lumessa temuaminen ja pakkasen nipistely poskissa
-Lumen natina kenkien alla.
-Tulppaanikimppu pöydällä, kevättä kohti.
-Arjen luksusksia, konsertteja, tapahtumia ja jokereitten pelissä käymistä, näitä harvemmin mutta niistä saa super paljon energiaa ja onnen tunnetta, joka jaksaa hymyilyttää vielä piiiiiitkään.
Onnellisia hetkiä !!
sunnuntai 23. elokuuta 2015
Arkeen vipinää.
Näinhän se sitten alkoi, se arki.
Mutta toisin kun olettaisi, olen siitä onnellinen. Töihin oli ihana palata. Toisena työpäivänä pysähdyin itsekseni kesken työpäivän. Hymyilin vain, pieni kyynel silmänurkassa.
Tajusin olevani onnellinen, onnellinen just tästä ja just nyt.
Teen työkseni sitä mistä olen unelmoinut. Olen vuoden aikana saavuttanut paljon uusia asioita
ja kehittynyt todella paljon monella osaa, niin työelämässä kun muutenkin.
Työn vastapainona mulla on ihana koti, jossa touhuaa kolmen koiran lisäksi rakastava ja ihana vaimo.
Eli lisää syitä pitää se hymy huulilla.
Lisää syytä hymyn tuo tietenkin myös ystävä jonka kanssa ollaan ihan vaan pikkasen hurahdettu Tuiskuttamaan muutamaan otteeseen, ja aah. perjantai oli taas jotain parasta.
Myöhään meni mutta suu hymyssä pistettiin perse keinumaan DTM.ssä Antti Tuiskun käskystä.
Enkä kyllä pistä pahitteeksi Cheekin paluutakaan. Liput jäähallikeikalle -kiitos.
Eilen oltiin viettämässä yhden ystävän yllätys synttäreitä ja vau mikä fiilis.
Paljon ihmisiä, iloa ja onnen kyyneleitä.
Näillä onnen ja ilon tankkauksilla olen valmis vaikka tarpomaan läpi harmaan ja synkän syksyn.
Ja jos alan valittamaan ja murehtimaan, toivon löytäväni nämä samat fiilikset muististani.
<3.
Mutta toisin kun olettaisi, olen siitä onnellinen. Töihin oli ihana palata. Toisena työpäivänä pysähdyin itsekseni kesken työpäivän. Hymyilin vain, pieni kyynel silmänurkassa.
Tajusin olevani onnellinen, onnellinen just tästä ja just nyt.
Teen työkseni sitä mistä olen unelmoinut. Olen vuoden aikana saavuttanut paljon uusia asioita
ja kehittynyt todella paljon monella osaa, niin työelämässä kun muutenkin.
Työn vastapainona mulla on ihana koti, jossa touhuaa kolmen koiran lisäksi rakastava ja ihana vaimo.
Eli lisää syitä pitää se hymy huulilla.
Lisää syytä hymyn tuo tietenkin myös ystävä jonka kanssa ollaan ihan vaan pikkasen hurahdettu Tuiskuttamaan muutamaan otteeseen, ja aah. perjantai oli taas jotain parasta.
Myöhään meni mutta suu hymyssä pistettiin perse keinumaan DTM.ssä Antti Tuiskun käskystä.
Enkä kyllä pistä pahitteeksi Cheekin paluutakaan. Liput jäähallikeikalle -kiitos.
Eilen oltiin viettämässä yhden ystävän yllätys synttäreitä ja vau mikä fiilis.
Paljon ihmisiä, iloa ja onnen kyyneleitä.
Näillä onnen ja ilon tankkauksilla olen valmis vaikka tarpomaan läpi harmaan ja synkän syksyn.
Ja jos alan valittamaan ja murehtimaan, toivon löytäväni nämä samat fiilikset muististani.
<3.
Tunnisteet:
Ajatuksia,
Elämä,
Minä,
Onnellisuus,
Ystävyys
perjantai 14. elokuuta 2015
Syitä olla onnellinen..
-Eilen vietin ihanan illan entisten työkavereiden kanssa.
Ihanaa ruokaa ja mukavaa seuraa. Kiitos kiitos kiitos.
-Tänään kiireetön aamu, aurinko ja kampaaja.
-Illalla suunnataan juhlistamaan puolison syntymäpäiviä kera veljen ja hänen vaimon.
-Niin ja tietenkin siisti KOTI.
| Kuva pinterest |
Loman viimeisiä päiviä viedään, ei murjoteta vaan nautitaan joka hetkestä ihan täysillä.
Mitä syitä sinulla on tänään olla onnellinen?
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Tulevia projekteja
Työkaverini kyseli voisinko tehdä hänelle parvekkeelle ja vessaan maton.
Ja tottahan toki voin.
Sitten alkoi suunnittelu.. pyöreä vai suorakaide..?
värikäs vai yksi värinen?
Pitkän pohdinnan jälkeen sain muutaman kuvan hänen parveke kalusteistaan ja lähes vapaat kädet toteutuksen suhteen.
Eilen sitten suuntasin heti klo.10 lankamaailmaan kun se avasi ovensa. Ja voi sitä ilon ja onnen määrää mitä voi tuntea yhdessä kaupassa.
Kiertelin siellä TUNNIN. Kyllä vain. Sain tunnin kulumaan siinä että hipsuttelin ja ihastelin eri lankoja. Eikä reissusta tehnyt yhtään helpompaa se että siellä oli kaikki normaalihintaiset
langat -30% alennuksella.
No mutta eka suuntasin kude osastolle, siellä oli vaikka mitä kivaa uutta ja värikästä.
Minun matkaan pitkän pohdinnan jälkeen tarttui kolme kude vyyhtiä.
Väreiksi valikoitu valkoinen, beige ja tuollainen armeijan vihreä.
Näistä syntyy siis matto parvekkeelle.
Vyyhdit olisi tarkoitus keriä ja pakata vaimon matkaan kun se lähtee huomenna autolla
lappiin. Nämä saa olla mun kesäloma projektina lapissa. En viitsi melkein kolmea kiloa kudetta raahata junassa mukana.
Noh koska olin lankamaailmassa ja sain täällä blogissa vinkin
että sieltä voisi saada hyviä pyörröpuikkoja ja muita tarvikkeita näihin käsityö hommiin.
Tähän asti oon mennyt tavis marketin puikoilla ja kironnut kun lanka junnaa liitoskohdassa tai puikosta irtoaa tikkuja..
Sain aivan ihanaa palvelua koskien puikkoja, myyjä opasti ja neuvoi ja yhdessä laskimme mikä on kannattavaa minun kannalta kun nyt kuitenkin olen vain tällainen harrastelija käsityöntekijä..
Ja niin sen upean opastuksen tuloksena minulle lähti mukaan (näin alkuun) KnitPro:n koivu puikot koko 4 ja vaijeri koko 100cm ja silmukkamerkkejä .
Näitä kokeilen ja testaan.
Ja mikä huippu uutinen, näillä puikoilla on KOLMEN vuoden takuu..
Ja Mä olin ihan yhtä hymyä vain. Vau.
Lisäksi koska lankamaailmassa oli alennus,
raaskin ostaa kauan himoitsemaani lankaa.
En tiedä mikä tässä on, mutta tää vaan huusi mun nimeä.
Ja nyt sitten nappasin ne (puolentunnin pohdinnan jälkeen) koriin.
Eikä kaduta. Näistä huivi? ehkä.
Eli lomalla tiedossa käsityö hommia,
pari huivia ja mattoa ainakin :)
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Parasta just NYT
Olen nähnyt muutamissa blogeissa pyörivän haasteen, jossa pitää pysähtyä miettimään 10 asiaa mitkä ovat parasta just nyt.
Mä päätin tarttua tähän koska sairastelut ja fyysiset rempat on saanut minut vajoamaan suhteellisen epätoivoiseksi. Joten pientä piristystä ja hetkeen pysähtymistä kaivataan..
(Nämä 10 kohtaa tulee vain mielen syövereistä ei missään paremmuus järjestyksessä)
Mä päätin tarttua tähän koska sairastelut ja fyysiset rempat on saanut minut vajoamaan suhteellisen epätoivoiseksi. Joten pientä piristystä ja hetkeen pysähtymistä kaivataan..
(Nämä 10 kohtaa tulee vain mielen syövereistä ei missään paremmuus järjestyksessä)
TAKKI
Olen pitkään etsinyt mulle sopivaa, hyödyllistä, kaikki kriteerit täyttävää takkia.
Mutta olen aika pihi itseeni sijoittamisessa. Takki löytyi urheiluliikkeestä, mutta jostain syystä aloin himmailemaan. Puoliso huomasi että asia jäi harmittamaan minua ja perjantaina kun tulin kotiin töistä, minua odotti Super yllätys. Puoliso oli käynyt takin minulle ostamassa !!
PUOLISO
Nyt kun mulla on ollut pientä remppaa kropassa on puoliso ollut ihan suunnattoman suuri tuki ja turva. Meidän suhde vain toimii. Toisen vierellä tuntuu olo hyvältä ja turvalliselta.
Toisen kainalossa on vaan niin hyvä olla.
PUHTAAT PYYKIT JA SIIVOTTU KOTI
Viikonlopun siivous ja puhtaat pyykit, tuoksu ja fiilis.
Rentouttaa mielen.
SUKLAAMUNAT
Kinder on ehdoton ykkönen.
KARVA-KAVERIT
Ei hetkeä ettei nämä saisi hymyn huulille.
Häntä heiluu ja aina ollaan menossa mukana.
TUOREET KUKAT
Rakastan kukkia ja viikonloppuisin usein
tulee ostettua maljakkoon jotain kaunista.
MUSIIKKI
Olen saanut viime aikoina ihan uutta virtaa musiikista.
Spotifity listalta löytyy tällä erää eniten kuunneltujen listalta
Stina Girs.
VERO
Verottaja oli muistanut.
Ja onneksi PLUSSA merkillä.
Joululahja rahaa siis tulossa.
KEVÄT
Vesisade on huuhdellut viikonlopun aikana katuja
hikkapölystä.
Ja pensaat alkaa jo pikkasen vihertää.
Oksia kun tarkkailee voi nähdä jo pieniä silmuja.
Kevät on ihanaa aikaa.
SUNNUNTAI
Rauhallinen päivä,
omalla painolla eteenpäin.
Koti siivottu,
kahvi kupissa,
Iltapäivällä tukilapsi kylään
ja herkkuja pöytään dippailujen merkeissä.
Pysähdy sinäkin ja kerro mitkä sinusta on parasta just nyt.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Ilahduin
Tässä taannoin blogiystävä Sini haastoi minut "Ilahduta blogiystävää" haasteella ja oi oi kuinka minua jännitti avata Sinin lähettämää yllätystä.
Lauantai aamu ei siis voinut alkaa paremmin...
Lauantai aamu ei siis voinut alkaa paremmin...
Lankaa
Ihana kortti
Magneetti
ja
Nauhaa jossa teksti "Hand knitted"
Sini vinkkasi kortissa että aikoo seurata blogistani mitä langasta syntyy..
Lankahan on ihanaa sukkalankaa, joten eka ajatus oli postittaa lanka Anopille joka taikoisi siitä minulle sukat. mutta enpäs vielä tiedäkkään.. Päässä surisee ja hurisee, joskos kuitenkin keksisin tästä jotain itse.. Ne sukat kun on minulle vielä aika vieras ajatus...
Kortti ja magneetti hymyilyttää minua jääkaapin ovessa, niin mun näköiset :)
Ja tuo nauha, oi sellaista olen halunnut :) sitä voi ommella koristamaan itse tehtyjä käsitöitä.
*Hymy ja hykerrys*
SUPER ISO KIITOS IHANALLE SINILLE,
jonka blogiin pääsee tästä !!!!
lauantai 24. tammikuuta 2015
ParisuhdePäivä
Piiiiitkästä aikaa päätin järjestää puolisolleni jotain kivaa.
Tää arki kun on ollut tässä taannoin hiukan haastavampaa kun tavallisesti, oli mukava keksiä jotain joka voisi vähän piristää.
Niinpä aamupäivän touhujen jälkeen (kahvit,suihkut,koirapuisto vierailut ja muut sellaiset)
suuntasimme kaupunkiin. Kaupungista Ruoholahteen ja Ruoholahdessa Kaapelitehtaalle.
Puolisoni oli ihmeissään, minne ollaan menossa.
Performanssisirkus? se luki ääneen, hiukan epäilevästi Kaapelitehtaan seinästä.
Ei nyt sentäs.
Kai, ehkä ei...
Vaan....
AKVAARIONÄYTTELYYN.
Ja miksi vai?
Puolisoni haaveilee akvaariosta. Silloin kun tapasimme, joku seitsemän vuotta sitten. Puolisolla oli silloisessa asunnossa 375l akvaario. Muutamina iltoina sitä tuijottelin (samalla tietenkin kun vilkuilin tulevaa puolisoani). Sittemmin tuli muutto ja akvaario ei mahtunut uuteen kotiin. Ja sille tielle jäi puolison akvaario harrastus. Monesti ollaan mietitty minne me saataisiin mahtumaan akvaario, vaikka vähän pienempi.. mutta ei olla vielä keksitty ratkaisua.
Anoppilassa komeilee myös akvaario joten tämä on varmaan joku perinnöllinen innostus.
No mutta siis se näyttely.
Helsingin akvaarioseura täyttää 70vuotta ja sen kunniaksi Kaapelitehtaalla järjestettiin iso akvaario näyttely. Näyttely on pystyssä viikon, siis itseasiassa huomenna viimeistä päivää.
(pääsymaksu aikuisilta 8e).
Me ei oltu ainoita jotka sinne oli menossa vaan porukkaa piisasi ihan jonoksi asti.
Onneksi me satuttiin hyvään saumaan ja saatiin suht rauhassa kierrellä ilman suurempia jonotuksia.
Mä en hirveästi kaloista tiedä, mitä nyt joskus -90luvun alussa meillä oli kultakala, lasimaljassa. Joo.
Mutta oli ne vaan upeita. Ihasteltiin ja kummasteltiin yhdessä.
Paikalla oli myös akvaarioharrastajia joiden kanssa sai keskustella ja jutella akvaarioista.
No akvaariot oli loppujen lopuksi aika nopeasti katsottu, ja koska tungos alkoi olla jo aikamoinen päätettiin jatkaa matkaa.
Pyörähdettiin Ruoholahden kauppakeskuksessa ja kummatkin huomasi mahassa pientä murinaa.
Päätettiin hypätä bussiin ja lähteä Tony`s deliin BLINI viikoille.
Ja nyt tässä kohtaa on pakko tunnustaa, mä en ole ikinä syönyt blinejä. Monena vuotena meidän on pitänyt, mutta aina se vaan on jotenkin jäänyt..
Olin siis ihan innoissani...
Nams. Oli kyllä aikamoista herkkua, 6 eri täytettä ja arvaa vaan tuliko masu täyteen.
Aivan täydellinen päivä.
Hymyjä, pusuja ja paljon hyvää mieltä.
Näitä tarvitaan.
Pieni murina multa pääsi kuitenkin...
Meidän oli tarkoitus käydä kotimatkalla lankamaailmassa, mutta sepä olikin mennyt jo neljältä kiinni.
Harmitti ja kovaa.
Mutta... koska kello oli 16.10 ei asialle voinut mitään.
Onneksi uusia päivä tulee, ehkä ehdin sinne joku toinen päivä.
Tää arki kun on ollut tässä taannoin hiukan haastavampaa kun tavallisesti, oli mukava keksiä jotain joka voisi vähän piristää.
Niinpä aamupäivän touhujen jälkeen (kahvit,suihkut,koirapuisto vierailut ja muut sellaiset)
suuntasimme kaupunkiin. Kaupungista Ruoholahteen ja Ruoholahdessa Kaapelitehtaalle.
Puolisoni oli ihmeissään, minne ollaan menossa.
Performanssisirkus? se luki ääneen, hiukan epäilevästi Kaapelitehtaan seinästä.
Ei nyt sentäs.
Kai, ehkä ei...
Vaan....
AKVAARIONÄYTTELYYN.
Ja miksi vai?
Puolisoni haaveilee akvaariosta. Silloin kun tapasimme, joku seitsemän vuotta sitten. Puolisolla oli silloisessa asunnossa 375l akvaario. Muutamina iltoina sitä tuijottelin (samalla tietenkin kun vilkuilin tulevaa puolisoani). Sittemmin tuli muutto ja akvaario ei mahtunut uuteen kotiin. Ja sille tielle jäi puolison akvaario harrastus. Monesti ollaan mietitty minne me saataisiin mahtumaan akvaario, vaikka vähän pienempi.. mutta ei olla vielä keksitty ratkaisua.
Anoppilassa komeilee myös akvaario joten tämä on varmaan joku perinnöllinen innostus.
No mutta siis se näyttely.
Helsingin akvaarioseura täyttää 70vuotta ja sen kunniaksi Kaapelitehtaalla järjestettiin iso akvaario näyttely. Näyttely on pystyssä viikon, siis itseasiassa huomenna viimeistä päivää.
(pääsymaksu aikuisilta 8e).
Me ei oltu ainoita jotka sinne oli menossa vaan porukkaa piisasi ihan jonoksi asti.
Onneksi me satuttiin hyvään saumaan ja saatiin suht rauhassa kierrellä ilman suurempia jonotuksia.
Mä en hirveästi kaloista tiedä, mitä nyt joskus -90luvun alussa meillä oli kultakala, lasimaljassa. Joo.
Mutta oli ne vaan upeita. Ihasteltiin ja kummasteltiin yhdessä.
Paikalla oli myös akvaarioharrastajia joiden kanssa sai keskustella ja jutella akvaarioista.
No akvaariot oli loppujen lopuksi aika nopeasti katsottu, ja koska tungos alkoi olla jo aikamoinen päätettiin jatkaa matkaa.
Pyörähdettiin Ruoholahden kauppakeskuksessa ja kummatkin huomasi mahassa pientä murinaa.
Päätettiin hypätä bussiin ja lähteä Tony`s deliin BLINI viikoille.
Ja nyt tässä kohtaa on pakko tunnustaa, mä en ole ikinä syönyt blinejä. Monena vuotena meidän on pitänyt, mutta aina se vaan on jotenkin jäänyt..
Olin siis ihan innoissani...
Nams. Oli kyllä aikamoista herkkua, 6 eri täytettä ja arvaa vaan tuliko masu täyteen.
Aivan täydellinen päivä.
Hymyjä, pusuja ja paljon hyvää mieltä.
Näitä tarvitaan.
Pieni murina multa pääsi kuitenkin...
Meidän oli tarkoitus käydä kotimatkalla lankamaailmassa, mutta sepä olikin mennyt jo neljältä kiinni.
Harmitti ja kovaa.
Mutta... koska kello oli 16.10 ei asialle voinut mitään.
Onneksi uusia päivä tulee, ehkä ehdin sinne joku toinen päivä.
torstai 8. tammikuuta 2015
MYBOSHI
Olenko mä vaan hidas vai tippunut ajan hermolta?
http://www.myboshi.fi/tarina.html
Nimittäin vasta muutama päivä, tai oikeastaan eilen, törmäsin pipoon ja ohjeeseen nimeltä Myboshi.
Samassa sekunnissa päätin haluta sellaisen pipon.
Ja melkein samassa sekunnissa lähdimme käymään lankaostoksilla.
Pyörittelin myymälässä Novitan Kelo keriä kädessä ja mietin... Kunnes siinä takana vasemmalla oli joku hökkeli jossa oli lankoja, ihania värejä..
APUA.
En tiennyt että sellaista lankaakin on olemassa... hihiii..
(ja että sitä saa täältä päin maailmaa pikku kaupasta ja) vieläpä TARJOUKSESSA.
Huisia.
Ensimmäinen pipo valmistui tänään ja toinen huomenna.
Lankaa käyn hakemassa lisää.
Tää on niin mun näköinen pipo
(kuvia piposta huomenna josko olisi hiukan valoisempaa)
Onko tää teille jo tuttu juttu?
http://www.myboshi.fi/tarina.html
Nimittäin vasta muutama päivä, tai oikeastaan eilen, törmäsin pipoon ja ohjeeseen nimeltä Myboshi.
Samassa sekunnissa päätin haluta sellaisen pipon.
Ja melkein samassa sekunnissa lähdimme käymään lankaostoksilla.
Pyörittelin myymälässä Novitan Kelo keriä kädessä ja mietin... Kunnes siinä takana vasemmalla oli joku hökkeli jossa oli lankoja, ihania värejä..
APUA.
En tiennyt että sellaista lankaakin on olemassa... hihiii..
(ja että sitä saa täältä päin maailmaa pikku kaupasta ja) vieläpä TARJOUKSESSA.
Huisia.
| Niin Herra Hurmurin oli pakko osallistua. |
Ensimmäinen pipo valmistui tänään ja toinen huomenna.
Lankaa käyn hakemassa lisää.
Tää on niin mun näköinen pipo
(kuvia piposta huomenna josko olisi hiukan valoisempaa)
Onko tää teille jo tuttu juttu?
tiistai 16. joulukuuta 2014
Aamuinen ihanuus
Tästä on jo aikaa.. aamu taisi olla 6.12 itsenäisyyspäivä.
Vetelehdin sängyssä ja lueskelin puhelimella blogeja. Luin myös uskollisesti blogia osoitteesta www.susannantyohuone.blogspot.fi. Ja siinä se oli, upea, ihana, maatuska ja liila.
30sekunttia myöhemmin istuin sohvalla verkkopankki tunnukset kourassa ja tilasin sen.
Rakkautta ensisilmäyksellä.
Jo muutamassa päivässä posti kiikutti kukkaron onnellisen omistajan luo.
Kaupan kassalla saan hymyjä ja kukkaroa kehutaan. Hihii. Se on niin ihana, pehmeä ja tilava.
* Kuvat olen napannut kiireessä ja ovat siksi vähän tärähtäneitä...
Vetelehdin sängyssä ja lueskelin puhelimella blogeja. Luin myös uskollisesti blogia osoitteesta www.susannantyohuone.blogspot.fi. Ja siinä se oli, upea, ihana, maatuska ja liila.
30sekunttia myöhemmin istuin sohvalla verkkopankki tunnukset kourassa ja tilasin sen.
Rakkautta ensisilmäyksellä.
*
Jo muutamassa päivässä posti kiikutti kukkaron onnellisen omistajan luo.
Kaupan kassalla saan hymyjä ja kukkaroa kehutaan. Hihii. Se on niin ihana, pehmeä ja tilava.
* Kuvat olen napannut kiireessä ja ovat siksi vähän tärähtäneitä...
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Sata syytä olla onnellinen 14/100 KAIJA KOO
Kylmiä väreitä, kyyneleitä melkein litroittain.
Hymyä, tanssia ja hikeä. Kiljumista ja taputtamista.
Olimme perjantaina Kaija Koon konsertissa,
liput ovat odottanut jääkaapin ovessa jo kesästä lähtiin.
Kolmen ystävän kanssa jaettiin ihana kokemus.
Ja sydämen sulatti myös konsertissa vierailleet artistit,
juuri sieltä mun kärkipäästä
Jenni Vartiainen, Anna Puu sekä Antti Tuisku
ja nähtiipä siellä Erin laulamassa Kaija Koon kanssa vanha sydän kappaletta.
Tunnelma oli upea.
lauantai 29. marraskuuta 2014
Sata syytä olla onnellinen 13/100
TASA-ARVOISUUS.
Tiedän että perjantain eduskunta päätös on vain pieni askel.
Tiedän että on vielä pitkä matka edessä.
Mutta se tunne ja fiilis.
Se yhteisöllisyys ja tuki ja kannatus mitä tämä asia sai aikaan.
Nostattaa kylmät väreet.
Kahden aikaan töissä, kädet tärisi ja mietin uskallanko tarkistaa
netistä miten siinä äänestyksessä kävi.
Avasin puhelimen ja tuntui että sydän pysähtyy.
Media rummutti tasa-arvoisuuden puolesta.
Mä kiljuin työpaikan käytävällä sydämeni kyllyydestä.
Ja ilman sen suurempaa ajatusta mun suusta pääsi huuto "se meni läpi"
ja siinä samassa mun luokse juoksee joukko työkavereita halaamaan ja onnittelemaan.
Siis juuri ne työkaverit joiden kanssa olen työskennellyt vasta neljä kuukautta, jotka ei tiedä parisuhteestani,ei siitä että jaan elämäni vaimon kanssa.
Kyyneleet silmissä otin vastaan halauksia ja onnitteluja.
Työkaverit lisäsivät facebookkiin tahdon kuvia ja yhtäkkiä tuntui että olen onnellinen, olen onnellinen juuri tällaisena, mun ei tarvitse vaijeta eikä hävetä, eikä salata sitä mitä mä olen.
Kotimatkalla kaupungilla tuntui vapaus, ihmiset hymyilivät ja musta tuntui että on helppo kävellä.
Junassa ihmiset puhuivat eduskunnan äänestyksestä vierustovereilleen jotkut puhelimessa.
Mutta kaikki tuntui olevan helpottuneita ja onnellisia.
Pitkä matka on vielä edessä.
Mutta tämä oli jo jotain todella merkittävää.
Tiedän että perjantain eduskunta päätös on vain pieni askel.
Tiedän että on vielä pitkä matka edessä.
Mutta se tunne ja fiilis.
Se yhteisöllisyys ja tuki ja kannatus mitä tämä asia sai aikaan.
Nostattaa kylmät väreet.
Kahden aikaan töissä, kädet tärisi ja mietin uskallanko tarkistaa
netistä miten siinä äänestyksessä kävi.
Avasin puhelimen ja tuntui että sydän pysähtyy.
Media rummutti tasa-arvoisuuden puolesta.
Mä kiljuin työpaikan käytävällä sydämeni kyllyydestä.
Ja ilman sen suurempaa ajatusta mun suusta pääsi huuto "se meni läpi"
ja siinä samassa mun luokse juoksee joukko työkavereita halaamaan ja onnittelemaan.
Siis juuri ne työkaverit joiden kanssa olen työskennellyt vasta neljä kuukautta, jotka ei tiedä parisuhteestani,ei siitä että jaan elämäni vaimon kanssa.
Kyyneleet silmissä otin vastaan halauksia ja onnitteluja.
Työkaverit lisäsivät facebookkiin tahdon kuvia ja yhtäkkiä tuntui että olen onnellinen, olen onnellinen juuri tällaisena, mun ei tarvitse vaijeta eikä hävetä, eikä salata sitä mitä mä olen.
Kotimatkalla kaupungilla tuntui vapaus, ihmiset hymyilivät ja musta tuntui että on helppo kävellä.
Junassa ihmiset puhuivat eduskunnan äänestyksestä vierustovereilleen jotkut puhelimessa.
Mutta kaikki tuntui olevan helpottuneita ja onnellisia.
Pitkä matka on vielä edessä.
Mutta tämä oli jo jotain todella merkittävää.
Sata syytä olla onnellinen 12/100
(hups, olen unohtanut tänne kirjoitella näitä onnellisuus asioita.. noh pistetään pieni loppu kiri päälle)
KIRJAT.
LUKEMINEN:
Mä olen niin onnellinen että mua on puraissut lukutoukka.
Olen lukenut 6kirjaa ihan lyhyen ajan sisällä ja kävinpä kirjastossa pikaisesti hakemassa taas uuden kirjan.. Työmatkat ja kotimatkat ja illat ennen nukahtamista kuluu uppputuen kirjojen maailmaan.
Todellisuus häviää ympäriltä kun ahmin kirjan sivuja kerta toisensa jälkeen.
Ja kun kirjan viimeiset lauseet loppuvat pisteeseen, kaivan jo seuraavan kirjan ja olen valmis uuteen tarinaan.
Nämä kolme kirjaa luin äskettäin...
Kirja per viikko tahdilla..
Kirjojen tarinoiden kautta pääsee ihmettelemään ja maistelemaan eri elämää, tilanteita ja tapahtumia.
Se tuo mukanaan avarakatseisuutta ja antaa itselleen luvan tyhjentää pään omista murheista ja stressistä.
Kirjasto on tällä hetkellä mun paras kaveri.
KIRJAT.
LUKEMINEN:
Mä olen niin onnellinen että mua on puraissut lukutoukka.
Olen lukenut 6kirjaa ihan lyhyen ajan sisällä ja kävinpä kirjastossa pikaisesti hakemassa taas uuden kirjan.. Työmatkat ja kotimatkat ja illat ennen nukahtamista kuluu uppputuen kirjojen maailmaan.
Todellisuus häviää ympäriltä kun ahmin kirjan sivuja kerta toisensa jälkeen.
Ja kun kirjan viimeiset lauseet loppuvat pisteeseen, kaivan jo seuraavan kirjan ja olen valmis uuteen tarinaan.
Nämä kolme kirjaa luin äskettäin...
Kirja per viikko tahdilla..
Kirjojen tarinoiden kautta pääsee ihmettelemään ja maistelemaan eri elämää, tilanteita ja tapahtumia.
Se tuo mukanaan avarakatseisuutta ja antaa itselleen luvan tyhjentää pään omista murheista ja stressistä.
Kirjasto on tällä hetkellä mun paras kaveri.
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Sydämeni viejä
En tiedä, mitä siinä tapahtui.
Mä todella uskon rakkauteen ensi silmäyksellä.
Tosin en uskonut aluksi. Se vaati kolme yötä ja kaipausta.
Sitten marssin Iittalan myymälään ja hain sen kotiin.
Muutama päivä myöhemmin...
Huomasin sen olevan yksinäinen... Vailla rinnalleen kulkijaa.
Hain sille kaverin.
Kyseessä siis Iittalan Nappula kynttilänjalka.
Ja minä joskus väitin vihaavani kruunukynttilöitä...
Kruunukynttilöitä saa muuten myös vaikka minkä värisinä, hain eilen mustia prismasta.
Joka päivä keittiön pöydän ääressä huulille nousee hymy. Noi on vaan niin nätit.
Vihjailin puolisolle jos kotiutettaisi vielä kolmaskin...
Onko kukaan muu kohdannut tällaista hurahtamista johonkin?
Mä todella uskon rakkauteen ensi silmäyksellä.
Tosin en uskonut aluksi. Se vaati kolme yötä ja kaipausta.
Sitten marssin Iittalan myymälään ja hain sen kotiin.
Huomasin sen olevan yksinäinen... Vailla rinnalleen kulkijaa.
Hain sille kaverin.
Kyseessä siis Iittalan Nappula kynttilänjalka.
Ja minä joskus väitin vihaavani kruunukynttilöitä...
Kruunukynttilöitä saa muuten myös vaikka minkä värisinä, hain eilen mustia prismasta.
Joka päivä keittiön pöydän ääressä huulille nousee hymy. Noi on vaan niin nätit.
Vihjailin puolisolle jos kotiutettaisi vielä kolmaskin...
Onko kukaan muu kohdannut tällaista hurahtamista johonkin?
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
KENKIÄ,KENKIÄ !!!
Olen aivan super super onnellinen.
Tanssin ja hypin mun uudet kengät jalassa tai oikeasti kahdet uudet kengät.
Noh avaan tätä innostusta teille hieman.
Mulla on ollut ongelma, siis mun jaloissa on ongelma. Mun on tosi vaikea löytää mitään kenkiä mitkä tuntuisi jalassa hyvältä. Tai kengät saattaa tuntua hyviltä kaupassa mutta sitten pikkasenkin pidemmän matkan käveltyä ne puristaa,hankaa ja hiertää.
Syy tähän on se että mulla on tosi matala holvikaari ja sen seurauksena vaivasenluut on alkanut vaivaamaan
(häpeän mun jalkoja ja jo tän kirjoittaminen tähän tuntuu vähän ahdistavalta, mutta... mä olen vihdoin saanut aikaiseksi varata itselleni ajan jalkalääkäriin tän asian takia ja mä olen menossa torstaina jalkafysioterapeutilla jossa mulle suunnitellaan pohjalliset ja olen siitä tosi iloinen...)
No mutta ne kengät.
Mä olen halunnut sellaiset aikuisten kengät. Sellaiset siistit.
No sitten yhtenä päivänä ne vaan oli prisman hyllyllä mun nenän edessä.
Ihailin niitä ja tuskailin, arvasin ja pelkäsin ettei ne voinut tuntua mun jalassa hyviltä.
Puoliso pakotti kokeilemaan.
Ja apua. Ne oli taivaallisen hyvät ja on edelleen (olen kävellyt niillä jo paljon)
Noh, koska otsikossakin puhutaan KENGISTÄ..
Ei tää tähän pääty..
Vaan puolison raahasi mut yksi päivä Crocs-liikkeeseen (ja kirjaimellisesti raahasi koska mä en ole oikein ikinä välittänyt niiden kengistä, tai niistä reikätohveleista vaikkakin meillä on niitä ollut pihakenkinä mutta kuitenkin..)
Puoliso toi mulle saappaat ja käski kokeilla niitä,
ihmettelin että koskas tänne on tällaisiakin kenkiä alkanut tulemaan.
Ja apua, ne oli tosi ihanat jalassa. Siis ihan kun mun jalalle tehty. Myyjä tuli juttelemaan ja kertomaan niistä. Koska mä en voinut olla epäilemättä niitten kestävyyttä niin se vakuutti ja puhu mut pyörryksiin. Tai puhu ja puhu siihen asti kun mä näin paljon ne makois. Otin puolisoa kädestä kiinni (ja kyynel silmässä laitoin kengät takaisin hyllyyn) joo en mä tarvitse noita.
Mutta puoliso sanoi että kyllä ne otetaan nyt mulle, ja syyn miksi hän haluaa ne mulle ostaa hän aikoi kertoa myöhemmin.
No mä mietin ja mietin ja ajattelin että josko puolisolla onkin joku alennus lappu, se ei vaan halua kertoa sitä. Ja niinpä me mentiin kassalle.
Liikkeen ulkopuolella puoliso ojensi mulle kenkä kassin sanoen;
Ole hyvä, halusin ostaa sulle kengät koska olet maailman paras vaimo.
i love.
Tanssin ja hypin mun uudet kengät jalassa tai oikeasti kahdet uudet kengät.
Noh avaan tätä innostusta teille hieman.
Mulla on ollut ongelma, siis mun jaloissa on ongelma. Mun on tosi vaikea löytää mitään kenkiä mitkä tuntuisi jalassa hyvältä. Tai kengät saattaa tuntua hyviltä kaupassa mutta sitten pikkasenkin pidemmän matkan käveltyä ne puristaa,hankaa ja hiertää.
Syy tähän on se että mulla on tosi matala holvikaari ja sen seurauksena vaivasenluut on alkanut vaivaamaan
(häpeän mun jalkoja ja jo tän kirjoittaminen tähän tuntuu vähän ahdistavalta, mutta... mä olen vihdoin saanut aikaiseksi varata itselleni ajan jalkalääkäriin tän asian takia ja mä olen menossa torstaina jalkafysioterapeutilla jossa mulle suunnitellaan pohjalliset ja olen siitä tosi iloinen...)
No mutta ne kengät.
Mä olen halunnut sellaiset aikuisten kengät. Sellaiset siistit.
No sitten yhtenä päivänä ne vaan oli prisman hyllyllä mun nenän edessä.
Ihailin niitä ja tuskailin, arvasin ja pelkäsin ettei ne voinut tuntua mun jalassa hyviltä.
Puoliso pakotti kokeilemaan.
Ja apua. Ne oli taivaallisen hyvät ja on edelleen (olen kävellyt niillä jo paljon)
Noh, koska otsikossakin puhutaan KENGISTÄ..
Ei tää tähän pääty..
Vaan puolison raahasi mut yksi päivä Crocs-liikkeeseen (ja kirjaimellisesti raahasi koska mä en ole oikein ikinä välittänyt niiden kengistä, tai niistä reikätohveleista vaikkakin meillä on niitä ollut pihakenkinä mutta kuitenkin..)
Puoliso toi mulle saappaat ja käski kokeilla niitä,
ihmettelin että koskas tänne on tällaisiakin kenkiä alkanut tulemaan.
Ja apua, ne oli tosi ihanat jalassa. Siis ihan kun mun jalalle tehty. Myyjä tuli juttelemaan ja kertomaan niistä. Koska mä en voinut olla epäilemättä niitten kestävyyttä niin se vakuutti ja puhu mut pyörryksiin. Tai puhu ja puhu siihen asti kun mä näin paljon ne makois. Otin puolisoa kädestä kiinni (ja kyynel silmässä laitoin kengät takaisin hyllyyn) joo en mä tarvitse noita.
Mutta puoliso sanoi että kyllä ne otetaan nyt mulle, ja syyn miksi hän haluaa ne mulle ostaa hän aikoi kertoa myöhemmin.
No mä mietin ja mietin ja ajattelin että josko puolisolla onkin joku alennus lappu, se ei vaan halua kertoa sitä. Ja niinpä me mentiin kassalle.
Liikkeen ulkopuolella puoliso ojensi mulle kenkä kassin sanoen;
Ole hyvä, halusin ostaa sulle kengät koska olet maailman paras vaimo.
i love.
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Romantisointia
Oltiin eilen ystäväni luona syntymäpäivillä.
Laitettiin itsemme hienoiksi ja yllätykseksi kurvasimme alkupaloille kahdestaan mäkkiin.
Pussailtiin autossa ja hipsuteltiin toisiamme juhlissa.
30.9 meillä tuli seitsämän vuotta yhteiseloa täytee, joten sen "kunniaksi" päätimme repästä ja keksiä jotain kivaa yhdessä tekemistä. Ja niipä suuntasimme pelaamaan sulkapalloa!!
Oli huippu kivaa, naurettiin kippurassa ja hömpöteltiin.
Puoliso rökitti ja juoksutti mua ihan mukavasti. Mutta aivan huippu kivaa meillä silti oli.
Sulkapalloa voisi käydä uudestaankin pelaamassa, joskos mä voittaisin silloin...
Ja kotona päätettiin jatkaa remonttia ettei arki pääse unohtumaan....
Laitettiin itsemme hienoiksi ja yllätykseksi kurvasimme alkupaloille kahdestaan mäkkiin.
Pussailtiin autossa ja hipsuteltiin toisiamme juhlissa.
30.9 meillä tuli seitsämän vuotta yhteiseloa täytee, joten sen "kunniaksi" päätimme repästä ja keksiä jotain kivaa yhdessä tekemistä. Ja niipä suuntasimme pelaamaan sulkapalloa!!
Oli huippu kivaa, naurettiin kippurassa ja hömpöteltiin.
Puoliso rökitti ja juoksutti mua ihan mukavasti. Mutta aivan huippu kivaa meillä silti oli.
Sulkapalloa voisi käydä uudestaankin pelaamassa, joskos mä voittaisin silloin...
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
maanantai 22. syyskuuta 2014
Ihanaa, sataa
Sade antaa luvan vaan olla.
Ei tarvitse lähteä (ihan vielä) lenkille koirien kanssa,
kukkapenkin rikkaruohot saavat odottaa.
Siivoaminenkin pimeässä on tylsää.
Jään ennemmin kuuntelemaan sadetta.
Istun yksin (jos koiria ei lasketa) sohvalla.
Juon teetä.
Istun viltin alla.
Syksy.
Se tuoksuu ja tuntuu jo ihan iholla.
Kädessä 10koon koukku
ja trikookudetta.
Jotain valmistuu varmasti.
Sade ei haittaa !!
ja hei, mulla on muuten liilat kumisaappaat
joilla saa hyppiä lätäköissä!!
Sateista päivää teille !
tiistai 9. syyskuuta 2014
Sata syytä olla onnellinen 10/100 ARKI
Mä oon tällä hetkellä tosi onnellinen meidän arjesta.
Hää hömpötys on takana päin ja juhlat juhlittu. (huh).
Päätettiin puolison kanssa että loppu vuosi keskitytään nyt vain olennaiseen,
ei suurempia suunnitelmia eikä tulevaisuuteen katsomista, vaan ollaan ja nautitaan tästä hetkestä.
Ehkä kuullostaa hölmöltä, että pitääkö tuollaisista asioista päättää
-mutta koska kyseessä olen minä, joka väistämättä tykkää suunnitella asioita, on parempi tuollaisetkin asiat keskustella. (puoliso on meillä se hetkessä eläjä, mä taas mietin jo mitä tehtäisi ehkä huomenna ja tiedän mitä voitaisi tehdä viikonloppunakin).
No mitä se meidän arki sitten on?
Töitä, koiria ja yhdessä oloa. Sellaista ihan tavallista, mutta yhdessä jotenkin erilaista.
Viihdytään molemmat tosi hyvin kotona. Tykätään kölliä iltasin sohvalla ja jutella/katsella telkkaria.
Tykätään touhuta koirien kanssa. Tehdään ruokaa ja syödään yhdessä.
Rakastan kirjoittaa kauppalistaa ja pyöriä puolison kanssa ostoskärryjen kanssa kaupassa tulevan viikon ruokia miettiessä.
Tykätään molemmat meidän töistä ja sen tuomista haasteista.
Mä tykkään tästä, just nyt, tää on näin kivaa!
Hää hömpötys on takana päin ja juhlat juhlittu. (huh).
Päätettiin puolison kanssa että loppu vuosi keskitytään nyt vain olennaiseen,
ei suurempia suunnitelmia eikä tulevaisuuteen katsomista, vaan ollaan ja nautitaan tästä hetkestä.
Ehkä kuullostaa hölmöltä, että pitääkö tuollaisista asioista päättää
-mutta koska kyseessä olen minä, joka väistämättä tykkää suunnitella asioita, on parempi tuollaisetkin asiat keskustella. (puoliso on meillä se hetkessä eläjä, mä taas mietin jo mitä tehtäisi ehkä huomenna ja tiedän mitä voitaisi tehdä viikonloppunakin).
No mitä se meidän arki sitten on?
Töitä, koiria ja yhdessä oloa. Sellaista ihan tavallista, mutta yhdessä jotenkin erilaista.
Viihdytään molemmat tosi hyvin kotona. Tykätään kölliä iltasin sohvalla ja jutella/katsella telkkaria.
Tykätään touhuta koirien kanssa. Tehdään ruokaa ja syödään yhdessä.
Rakastan kirjoittaa kauppalistaa ja pyöriä puolison kanssa ostoskärryjen kanssa kaupassa tulevan viikon ruokia miettiessä.
Tykätään molemmat meidän töistä ja sen tuomista haasteista.
Mä tykkään tästä, just nyt, tää on näin kivaa!
Tilaa:
Kommentit (Atom)