Viikonlopun puutarhakatsaus

Talven aikana vähälle käytölle jääneitä puutarhalihaksia on viikonlopun aikana koeteltu ihan kunnolla. Sen lisäksi, että olen konttaillut pitkin pihamaata etsimässä elonmerkkejä erinäisistä kasveista, sain puutarhatöitäkin tehtyä aika mukavasti. Nyt tulee tarinaa ihan laidasta laitaan, sillä kun hääräilee vähän siellä sun täällä, ei punainen lankakaan aina pysy hyppysissä.

Krookus 'Pickwick' puskee lemmikkien seasta. Kylmyydestä huolimatta aurinko sai osan nupuista jo aukeamaan.

Lauantaina kuului pitkin päivää oksasaksien rytmikästä rouskutusta. Pensashanhikeista saksin lumen painosta katkenneita oksankärkiä ja kuihtuneita kukintoja, vielä ei ollut tarvetta harventaa niistä vanhimpia oksia. Nuorimmat syyshortensiat leikkasin pari silmua viimevuotisten leikkauskohtien yläpuolelta, vanhimpaan jätin pari-kolme silmua viime vuoden kasvua. Mustilanhortensiasta katkaisin yhden suoran hujopin, joka sojotti puoli metriä muuta pensasta korkeampana. Lisäksi typistin paria oksaa, jotka olivat lähteneet kasvamaan suoraan kohti talon seinää. Ne olisivat parin vuoden päästä tulleet jo kutittelemaan kulkuväylällä kävelijöitä.

Vaahteravauvat ovat heränneet täälläkin.

Mieluisampia heräilijöitä ovat nämä balkaninvuokot.

Isoin urakka oli taas marjapensaissa. Karviaisen melkein parisenttiset piikit tulivat armotta toppavaatteidenkin läpi, mutta sain kuitenkin muutamia vanhoja oksia ja pari maahan juurtunutta oksaa poistettua. Nyt pensas ei retkota enää maata myöten. Vanhat herukkapensaat alkavat vihdoin muistuttaa hoidettuja marjapensaita. Mustaherukat ovat selvästi virkistyneet ranteenpaksuisten runkojen poiston myötä ja nyt kummassakin on mukavasti eri-ikäisiä oksia. Punaherukassa on ollut joka kesä muutamia kummallisesti alkukesästä kuivuvia oksankärkiä tai jopa kokonaisia oksia, joita olen leikannut vioitukset huomattuani jätesäkkiin. Nyt sain viimeiset ikivanhoista rungoista sahattua pois, joten saa nähdä, auttaako se ongelmaan. Jos ei, niin voi olla, että herukkaa vaivaa joku tuholainen tai tauti. Hauskin yllätys löytyi viherherukkapensaasta. Sahasin siitä kaksi vanhaa runkoa pois ja huomasin niiden välistä jotain valkoista. Kaivoin vähän maata pois ja löysin juurten sekaan kietoutuneen taimilapun. Viherherukan lajikkeeksi paljastui 'Vertti' ja se on ostettu paikalliselta taimistolta. Melkein teki mieli lähteä kaivelemaan saman tien muidenkin herukoiden juuristoja, jos vaikka löytyisi lajikenimet niillekin. Muuten viherherukan kohtalo on vähän huolestuttava, sillä se ei tehnyt viime kesänä juuresta kuin yhden uuden verson. Siitä onkin istutettu jo varmuuden vuoksi yksi maahan juurtunut oksa toiseen kohtaan, jotta olisi jo uusi pensas tulossa, jos vanha ei ala virkistyä.

Taimilappu löytyi nuolella merkittyjen kantojen välistä. Ympyröity kokonaisuus saattaa lähteä ensi keväänä, sillä koko kimppu oksia kasvaa yhdestä rungosta. Nyt en uskaltanut poistaa sitä, sillä pensaasta olisi lähtenyt samalla puolet.

Minuun on ilmeisesti iskenyt laiskuus, sillä en ole vieläkään aloittanut kasvimaan käytävien kaivamista. Pian kohta, johon aioimme sorakuorman tilata, on sulanut ja kuivunut, ja ennen sorakasan ilmestymistä olisi hyvä olla edes osan käytävistä jo kaivettuna. Muuten lapset ehtivät kuskata maa-ainekset omiin leikkeihinsä. Toisaalta minulla ei ole tällä hetkellä paikkaa, mihin saisin käytäviltä kaivetut maa-ainekset vietyä, sillä puutarhakompostori on vielä jäässä eikä sinne edes pääsisikään kottikärry täynnä nurmiturpeita.

Tontin viimeiset lumet ovat kärhökaari- ja majapenkin päällä. Harmillisesti myös puutarhakompostori on tällä puolella pihaa.

Jotain olen sentään kasvimaallakin tehnyt. Kylvimme lasten kanssa tänään palsternakkaa ja porkkanaa sekä pikkuisen kokeeksi rucolaa ja naurista. Jaoin myös muutaman kuukausimansikan aukkopaikkoihin. Tämän vuoden kasvimaasuunnitelmakin on nyt tehty. Lisäksi sain aikaiseksi leikata syksyllä ostamani uuden harson kasvimaalle sopiviksi palasiksi. Osa penkeistä kun on yhden lavan ja osa kahden lavan pituisia. Mittatilaustyötä siis.

Etummaisessa lavassa on myös uusi harso. Syksyn alelaarista löytyi kuminauhareunainen versio, joita hankin lisää, jos kokeilukappale osoittautuu hyväksi. Taaemmassa tuplalavassa on itse leikattu palanen.

Ja kun tällä kulmalla tonttia kerta ollaan, niin kurkataan samalla varastossa asustelevia kasveja. Viikonloppuna koko lössi pääsi ulkoilemaan. Tuulensuunta oli juuri autotallin toiselta puolelta, joten eteläpäätyyn muodostui suojainen sopukka, jonka aamupäivän aurinko oli lämmittänyt viileään tottuneille taimille sopivaksi. Koska kovat yöpakkaset näyttävät väistyvän, vein eteisestä seuraavan kuorman taimia varastoon. Kunhan yölämpötilat nousevat plussan puolelle, siirrän perennantaimet kasvimaalle harson alle. Kaikkiin lavoihin kun ei voi vielä pitkään aikaan laittaa hyötykasveja, niin ovat kuitenkin hyötykäytössä.

Harson alla on eteisestä tulleita taimia ja perennojen pikkutaimia, muut eivät ole suojattuun elämään edes tottuneita.

En ole vielä tehnyt kasvihankintoja, mutta muutaman ruukun kävin ostamassa. Pari pelakuuta sai saviruukut ja viherliljapuu suurehkon harmaan muoviruukun. Istutin liljapuun juurelle hopeaputousta ja sain samalla muutaman pikkuruukun vähemmäksi. Urban Farming -blogissa oli pari kuukautta sitten juttua kukkaruukuissa möyrivistä madoista. Bloggaaja on siis tarkoituksella siirtänyt onkilieroja ja vastaavia sisäkukkien ruukkuihin ja todennut kasviensa voivan todella hyvin. Multaakaan ei kuulemma tarvitsisi vaihtaa, sillä madot syövät kuolleet juuret ja hoitavat ilmastoinnin ja lannoituksen. Ajatus vaikutti kiinnostavalta ja aioinkin kokeilla sitä kunhan maa sulaisi. Välillä hortensiaruukuissa ja muissa maata vasten kesän olleissa ruukuissa on ollutkin matoja eivätkä ne ole näyttäneet haittaavan kasvin vointia millään lailla. Muistin kukkaruukkumadot saman tien kun nostin viherliljapuun aluslautaseltaan. Saviruukun pohjareiän kohdalla oli sievä kasa kikkareista multaa ja itse syyllinen löytyi, kun nostin kasvin ulos ruukustaan. Kuvattavaksi se ei kuitenkaan suostunut tulemaan, vaan livahti salamannopeasti juuripaakun sisään. Nyt on siis ensimmäisessä kukkaruukussa ihan tarkoituksella alivuokralaisena mato. Muutama viherkasvi tulee myös saamaan oman matonsa myöhemmin kesällä.

Viherliljapuu sai uuden ruukun ja hopeaputousta juurelleen, mato uutta multaa möyhennettäväksi. Vieressä olevalle kultaköynnökselle vaihdoin altakasteluruukun, johon saa amppeliketjut kiinni (ruukku löytyi ihan omista varastoista).

Ensimmäinen pioni on herännyt. Tämä on viime syksynä äitini puutarhasta jaettu nimetön valkoinen kaunotar. Jos piipon pulleudesta voi mitään päätellä, niin taidammepa nähdä kesällä kukan tai pari.

Jouluruusuressukka joutuu kukkimaan aivan hangen reunassa. Jospa parin päivän päästä olisi väljempää.

Aurinkopenkistä löytyi köynnöskuusaman talvehtinut verso. Aika hienon väriset lehdet. Jännä nähdä, lähtevätkö köynnösportissa kiipeilevät versot kasvuun vai ovatko paleltuneet talvella.

Oletteko muuten huomanneet, että joidenkin kasvien kohtalona on joutua mitä kummallisimpiin kommelluksiin? Aivan kuin ne olisivat kasvimaailman Aku Ankkoja. Minun puutarhassani sellainen kasvi on keisarinpikarililja, jonka sipulin hankin heti ensimmäisenä syksynä suojelemaan tulppaaneita myyriltä. Edellinen asukas nimittäin sanoi, että myyrä oli syönyt heidän omenapuunsa juuret ja sain sen kuvan, että seudulla olisi myyriä enemmänkin. No, ei näkynyt myyriä ja keisari teki komean nupun ensimmäisenä keväänään. En vain tiennyt, että se ei kestä edes pientä hallaa ja kukinta jäi näkemättä. Seuraavana keväänä tuli yllätyshallayö ja vei keisarin nuput uudelleen. Seuraavana keväänä keisari nousi, mutta ei edes yrittänyt tehdä nuppuja. Syksyllä sattui pieni tapaturma ja lapio halkaisi sipulin sievästi kahtia. Hautasin puolikkaat jaloangervon alle enkä muista, näkyikö siitä jälkeäkään seuraavana keväänä. Viime keväänä se kuitenkin puski itsensä pontevasti esille ja päätin palkita moisen uroteon siirtämällä sipulin syksyllä aurinkopenkkiin. Siellä se saisi ehkä aidasta suojaa keväthalloilta. Valitsin paikan purppuraheisiangervon vierestä, jossa ei vielä silloin kasvanut mitään. Ilmeisesti unohdin tarkan kohdan myöhemmin syksyllä, sillä olin mennyt istuttamaan keijunkukan ylimääräiset jakotaimet keisarin päälle.

Ei se ihan putkeen mennyt keisarinpikarililjan elämä tässäkään kohdassa!

Aurinkopenkissä kukkivat ensimmäiset vaaleanpunaiset isokevättähdet.

Toivottavasti jaksoitte rämpiä mukana tänne saakka. Juttua vain tuli tällä kertaa aiottua enemmän. Jotta postaus ei veny aivan liian pitkäksi, säästän tuoreet kukkakuvat seuraavaan kertaan. Hyvää yötä ja aurinkoista alkanutta toukokuuta!

Tekniikka petti

Olipas aikamoinen viikonloppu! Lauantaina vanha tietokoneeni sanoi yhteistyösopimuksensa irti ja viikonloppusuunnitelmat vaihtuivat uuden koneen hankintaan ja käyttöönottoon. Isäntä sai onneksi sen verran elvytettyä vanhaa konetta, että saatiin sieltä varmuuskopioitua tärkeimmät tiedostot ulkoiselle kovalevylle. Varmuuskopioin edellisen kerran kuvakansioitani joskus syksyllä, joten aika paljon kuvia meinasi jäädä elottoman koneen syövereihin. Ehkä kymmenen vuotta olikin jo hyvä ikä tietokoneelle ja on aika kiittää (pieniä hermoromahduksiakin aiheuttaneista) palvelusvuosista. Uusi kone on osoittautunut vanhaa huomattavasti nopeammaksi ja hiljaisemmaksi, tosin hiiren kanssa emme ole tulleet vielä ystäviksi. Ehkä sekin korjaantuu ajan kanssa.

Esikko kukkii iloisesti eteisessä.

Jos siis ehditte ihmetellä pientä blogihiljaisuutta, niin se johtuu vain siitä, että lumityöt ja tietokoneongelmat haukkasivat leijonanosan ajastani. Pikkuisen yritin selailla joutohetkinä puhelimesta postauksianne, mutta tuskastuin sillä kommentointiin.

Lunta on satanut joka päivä enemmän tai vähemmän. Hangessa kahlataan jo haaroväliä myöten ja kolatessa joutuu työntämään lunta entistä korkeammalle.

Lapset halusivat kylvää siemeniä versotettavaksi ja koska multa oli aika lopussa, ajattelin kokeilla, riittäisikö pelkkä talouspaperi kylvöalustaksi. Kylvimme sinapin, punajuuren, rucolan, retiisin ja tatsoin siemeniä yhteen rasiaan ja herneitä toiseen. Kiireisille tai niille, jotka unohtavat kylvää pääsiäisruohot ajoissa, suosittelen rucolaa: sen siemenet puskivat sirkkajuuret jo vuorokauden sisällä kylvöstä. Kaksi päivää kylvöstä sirkkalehdet olivat nousseet ja valoon siirrettyinä alkoivat pian vihertääkin.

Vuorokausi kylvöstä herneet ovat pullistuneet ja rucolassa näkyy juuria (vaaleanruskeat siemenet keskellä vasemmanpuoleista rasiaa).

Kaksi päivää kylvöstä kaikissa lajeissa näkyy edes pikkuisen elämää. Sinappi (oikeassa reunassa) näyttäisi olevan toiseksi nopein.

Sinapin siemenet tekivät pörröiset juuret ja hauskasti eri värisiä lehtisykeröitä.

Kolme päivää kylvöstä myös muutama tatsoi (vasemmassa reunassa) on saanut sirkkalehdet aikaiseksi.

Samassa ajassa herneenversot alkavat vasta miettiä siemenestä kurkistelua.

Talouspaperi kylvöalustana toimi hyvin niin kauan kun kylvöksillä ei ollut sirkkalehtiä haihduttamassa kosteutta. Vaikka paperia oli useampi kerros, löysin eräänä aamuna taimet pitkin pituuttaan rutikuivan paperin päältä. Punajuuret, retiisit ja tatsoit kärsivät eniten eikä niistä ehditty saada edes maistiaisia. Tosin kaikki niiden siemenet eivät edes ehtineet itää, mikä saattoi johtua myös siitä, että niiden parasta ennen päiväykset olivat menneet jo ajat sitten umpeen. Suurin osa rucolan ja sinapin taimista virkistyi vettä saatuaan, joten peittelin koko kylvöksen mullalla. Ehkä hitaammin itävät siemenetkin alkavat pian kasvaa kun kosteus pysyy tasaisempana.

Nestorikin oli käynyt siemenostoksilla ja suunnitteli Minnin kanssa kylvöjen aloittamista. Mitähän kaikkea Nestorin puutarhassa kesällä kasvaakaan?

Olen tänä keväänä kerännyt ja kylvänyt paljon hopeaputouksen siemeniä. Ensimmäinen kylvös vasta kerätyistä siemenistä iti hyvin, mutta ongelmaksi muodostui siemenkuorien huono irtoaminen. Seuraavaan erään kylvin kolmisen viikkoa aikaisemmin kerättyjä siemeniä, joita liotin pari tuntia ennen kylvöä. Löysin myös talvehtivista hopeaputouksista lisää siemeniä, jotka kylvin vertailun vuoksi saman tien. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hopeaputouksen kanssa tuoreus on valttia ja ne siemenet, jotka itävät ensimmäisenä, myös pääsevät omin neuvoin irti siemenkuoristaan. Ehkä teen ensi vuonna vertailun siitä, onko vaaleissa vai tummissa siemenissä eroja itävyyden ja siemenkuorista eroon pääsemisen suhteen. Nyt taimia on joka tapauksessa riittävästi tämän kesän tarpeisiin.

Yläpuolelle on kylvetty aikaisemmin kerätyt siemenet, jotka on liotettu ennen kylvöä. Alapuolella saman tien keräämisen jälkeen kylvetyt siemenet.

Navettapiialla näytti olevan komea kokoelma verililjapuita (vai viherliljapuitako ne nyt virallisesti olivat?). Minulla on vain tämä yksi, mutta se onkin näin komeasti hengissä.

Täällä tuiskuttaa taas lunta ja pakkastakin on aivan liikaa. Tuulen kanssa yhdistelmä tunkee suoraan paksujenkin toppavaatteiden läpi suoraan luihin ja ytimiin. Ilmeisesti loppuviikolle on luvattu lämpimämpää. Jään odottamaan niitä ja toivon, että vesisateet pysyvät loitolla. Pikkupakkanen olisi juuri passeli säätila maaliskuun lopulle saakka. Iloista viikon jatkoa!

Pikkuisia

Nyt on sitten kasvilamppu viritelty paikoilleen ja ensimmäiset onnelliset sen alle kärrätty. Jouluatsalea alkoi tiputtaa lehtiään ja vähän silmujaankin siihen malliin, että valo tuli jo tarpeeseen. Pääsevätpähän sitten vasta itäneet pikkutaimetkin kunnon valoon, samoin kuin ensimmäiset talvetettavat, joiden elinkelpoisuudesta ei ole takeita. Jos eivät jaksa lähteä kasvuun, niin saan viskattua ne pois ennen kuin pikkutaimet valtaavat joka nurkan.

Pinkki atsalea ja verililjapuu ovat huikaisevan kauniit yhdessä ja punertava kasvivalo vain korostaa värejä. Yritän muistaa sumutella atsaleaa joka päivä, jotta se jaksaisi sinnitellä valoisampiin aikoihin saakka.

Vierashuoneen ikkunan edessä on taas näkymä, jolle naapurit saavat mielessään naureskella. Pinkki valo vinoon ripustettuna näkyy koko kadun pätkälle ja kaikille, jotka edes vilkaisevat meille päin. Eteisestä lampun alle pääsi pieni hopeaputouksen taimi, jonka otin loppukesällä erilleen omaan ruukkuunsa talvehtimaan. Hengissä on, tosin vain juuri ja juuri. Mustasilmäsusanna-keijunmekkoamppeli sen sijaan näyttää täysin henkensä menettäneeltä. Jos siihen ei kuukauden sisällä ala ilmestyä uutta kasvua, sen saa viskata varastoon odottamaan kukkapenkkien sulamista. Samaan kastiin kuuluu sirovuoripalmu, joka taisi kärsiä viime kesänä liiallisesta auringosta ja turhan monesta kuivahtamisesta. Viime kesänä otetuista nietospensaan ja alppikärhö 'Albina plenan' pistokastaimista ei tiedä, ovatko hengissä vai eivät. Ne olivat eteisen lattialla ja jostain syystä niiden eteen kertyi sen verran paljon tavaraa, että jäivät kokonaan piiloon. Poissa silmistä, poissa mielestä piti jälleen paikkansa, sillä eteistä siivotessani löysin kivikoviksi koppuroiksi kuivahtaneet purkit. Saa nähdä, saako taimia enää virvoteltua henkiin, vaikka lepotilaisia toki kuivan kauden alkaessa olivat.

Verililjapuu on "vähän" turhan korkea saman valon alle muiden kanssa, mutta nauttikoon nyt hetken ennen kuin pienemmät valtaavat tilan. Valo tulee isommillekin tarpeeseen, sillä ulkona tuiskuttaa lunta. Verho oikeassa reunassa kuuluu lasten majarakennelmaan.

Viime keväänä ystävältä saatu koruköynnöksen pistokas on sinnitellyt hengissä tänne saakka. Taidan antaa sille pikkuisen mietoa lannoitevettä seuraavalla kastelukerralla.

Muistatteko vielä kotitonttu Nestori Naavaparran, joka muutti kirjahyllyymme ennen joulua? Hän on viihtynyt hyvin ja sisustanut joka yö kotiaan. Lapset juoksevat edelleen joka aamu heti herättyään tutkimaan, mitä Nestori on yön aikana tehnyt. Ehkä jopa Nestoriakin enemmän kiinnostaa se, missä Nestorin kissa on. Sillä on nimittäin tapana tehdä välillä jotain hassua, kuten kömpiä maton alle, kurkistella keittiön laatikoista tai kiipeillä takan päällä. Laitan tähän muutaman kuvan Nestorin kotimökistä.

Etupihalla on postilaatikko, kelkka ja lintulauta, sekä köysitikkaat, joita pitkin Nestori kiipeilee öisillä seikkailuillaan. Sivupihalla näyttäisi olevan ulkohuussi.

Nestori on nähty kerran kurvailevan lasten joululahjaksi saamalla legoautolla. Vauhdikas kaveri.

Kun etuseinän ottaa pois, paljastuu Nestorin kotimökki kokonaisuudessaan. Otin myös ruokapöydän pois edestä, jotta keittiöön näkyisi paremmin.

Vasemmassa päädyssä on pikkiriikkinen sauna ja pukuhuone. Sisustus on vielä vaiheessa, mutta kaikki välttämättömimmät asiat sieltä jo löytyvät. Lasiovi ja kapea ikkuna tuovat saunaan valoa. Suihkua ei ole, vaan Nestori kantaa ämpärillä vettä kiukaan vesisäiliöön ja peseytyy kesämökkityyliin.

Nestorin mökissä piti olla kauttaaltaan hirsiseinät muualla paitsi kylpyläosastolla, mutta seinähirsiä toimittava firma (=tulostin) meni konkurssiin (=hajosi). Onneksi Nestori kelpuutti hillityn harmaasävyisen kukkatapetin peittämään osan seinistä. Väliseinät ovat toistaiseksi irtonaisia, sillä en ole vielä keksinyt, mitä tehdä lopuille lattioille. Kuvissa näkyykin vähän irvistelyä siellä sun täällä, mutta eipä se Nestoria tunnu haittaavan.

Saunan vieressä on pieni makuusoppi. Nestori hankki äskettäin peikonlehden somistamaan makuuhuoneen ja keittiön rajaa.

Keittiössä Nestori kokkailee ja leipoo puuhellalla, jossa on myös leivinuuni. Myös Minni-kissan ruokakupit ovat keittiössä. Työtason laatikot ja ovet aukeavat oikeasti, samoin leivinuunin luukku.

Talon oikeassa päädyssä on Nestorin olohuone ja eteisnurkkaus. Takkaan ja pöytälamppuun sain oikeasti toimivat valot led-kynttilästä. Keinutuolissa kelpaa nyt lukea vaikka päivän lehteä tai katsella takkatulen loimotusta. Sahalle ei ole löytynyt parempaa säilytyspaikkaa, joten se roikkuu toistaiseksi äijätyyliin naulakossa.

Olohuoneessa on julkisivun ikkunoiden lisäksi pari ikkunaa talon sivu- ja takapihalle. Takapihalla näyttäisi olevan pieni lampikin. Jos joku nillittää, että takan edessä olevat halot eivät näytä oikeilta, tulkoot paikan päälle tutkimaan! Ne ovat nimittäin 100-prosenttista puuta. Vietin aikamoisen tovin vuollessani omista takkapuistamme nukkekotimittakaavaan sopivia pätkiä ja ohentaessani koivun tuohta. Eikä tuohen liimaaminenkaan pikkuruisen halon pintaan ollut niin helppo homma, mitä etukäteen ajattelin. Tuohi käpristyi liimatessa aivan väärään suuntaan ja halkojen ympärille piti kietoa narua niin pitkäksi aikaa, että liima oli kuivunut. Jossain vaiheessa meinasin luovuttaa koko homman kesken!

Olohuoneen ja keittiön yksityiskohtia: ylimpänä takkapuut, joista olen nyt erityisen ylpeä. Ikkunalaudalla on kirjavalehtinen aasinkorva, toisesta ikkunasta näkyy takapihan maisemia. Nestori on tainnut jäljistä päätellen käydä pilkillä takapihan lammen jäällä. Keittiössä on pullakahvit odottamassa herkuttelijaa.

Ja askartelijaa odotti aamulla pari itänyttä chilin taimea. Nämä siis ihan oikeita, eivät Nestorin mittakaavassa.

Omien puutarha- ja kylvösuunnitelmien ohella olen miettinyt Nestorin etupihan kesää. Löytyyköhän kevään mittaan kotitontun pöydiltä siemenpusseja ja kylvöastioita? Täyttyvätkö Nestorin ikkunalaudat taimipurkeista? Tuleeko pienelle etupihalle kesäkukkaruukkuja, perennapenkkejä vaiko kasvimaa? Heitäpä ideanpoikasta tänne päin! Lupaan toteuttaa vähintään yhden ideoista.

Maaliskuu

Maaliskuu käynnistää kevään. Jutunaiheet puutarhasta ovat meillä vielä pitkään vähissä, mutta onneksi taimet ja talvetettavat tarjoilevat ihasteltavaa kevään iloksi. Taimihuoneen kasvivalo on jo herättänyt naapurien huomion, eikä ihmekään, näkyyhän se kadun päähän asti. Vielä ei onneksi kukaan ole kutsunut sinitakkisia tarkistamaan kasvatusten laatua tai valkotakkisia varmistamaan, että onhan rouvalla varmasti kaikki kotona!

Talvetettu chili  on toistaiseksi mahtunut olemaan näppärästi verililjapuun lehtien seassa. Nyt sen kasvu on lähtenyt kunnolla käyntiin, joten ehkä pian pitää järjestää sille lisätilaa. Punertavasävyinen kasvivalo vääristää hauskasti tämän parivaljakon värejä.

Rungollinen jouluatsaleakin on innostunut kasvattamaan uusia lehtiä. Olen sumuttanut tätä aina kun käyn tarkistamassa taimihuoneen tilanteen. Toinen atsaleoista luovutti pelin jo kuukausi sitten, vaikka oli samanlaisella hoidolla kuin tämä.

Talvetetuista paprikoista yksi kurottelee jo kasvivalon yläpuolelle. Taustalla näkyvä risu on rungollinen verenpisara, jonka pelkään heittäneen henkensä. Otin sen nyt eteisestä lämpimämpään, jos se vaikka lähtisikin kasvuun. Ikkunalaudalla on heräilemässä kellarista tuotu pelargoni ja leijonankita.

Tämä oli epäilyttävin leijonankidoista silloin kun toin sen eteiseen. Se ei vielä siellä lähtenyt kasvuun, mutta taimihuoneen ikkunalaudalla ilmestyi hyvin nopeasti pieni alku. Tarkkaan kun katsoo, niin eikö tuolla versojen haarautumiskohdan alapuolella näy pari pientä, vihreää silmuakin? Pelargonissakin näkyi jo yksi samanlainen alku.

Tokihan taimihuoneessa on pikkuisiakin: taaempana basilikaa ja 'Patio Red' -paprikan taimet, edessä vasemmalla ristikkejä ja oikealla mukulaselleriä.

Ja tässä kastelijan kauhut, eli lobelian pikkuruisia taimia. Kylvin nämä mukamas ryppäiksi, mutta näemmä osa siemenistä levisi laajemmalle. No, ehkä näistä saa tarpeeksi taimia hyönteishotellin katolle, vaikka osa heittäisi henkensä vesipisaroiden takia.

Kävin myös kellarissa tarkistamassa kasvien tilanteen. Aivan ensimmäisenä törmäsin kellarivarastossa pulleaan myyrään. Onneksi se oli supercatin hampaissa eikä elävänä juoksemassa. Toivottavasti se oli sama otus, joka oli muutama päivä sitten jäljistä päätellen vipeltänyt metsästä takapihan luumupuiden kautta patiolle ja sieltä etupihalle. Kannatti olla tiheät verkot luumupuiden runkojen suojana. Tänä talvena meillä on ollut ennätyksellisen paljon myyriä. Liiteristä niitä on jäänyt kiinni kymmeniä, vintiltä ja kellarivarastosta onneksi vain muutamia.

Kellarista löytyi kevättähden piippoja. Taustalla hortensia on päättänyt aloitella kasvua.

Jätin kevättähdet ja toisen ruukun scilloja vielä kellariin, mutta nämä pulleroiset vein jo eteiseen.

Kunhan sää taas lämpenee, tuon kellarista eteiseen ainakin verenpisarat ja muutaman leijonankidan. Ehkä pasuunakukkakin kannattaisi tuoda jo heräilemään.

Eteisessä talvetettu muratti lähti riemukkaasti kasvuun, kun valon määrä alkoi lisääntyä.

Helmililjat kukkivat iloisesti, toivottavasti pian myös hollanninkurjenmiekat alkavat työntää nuppujaan esille.

Aurinkoista kevättä!

Sisällä tapahtuu

Tänäkin vuonna minulla on sisällä huonekasvien lisäksi talvetettavia kasveja. Keittiössä jouluatsaleat ovat koko ajan silmän alla, joten niiden kastelu ei ole unohtunut. Joulun jälkeen alennusmyynnistä ostamani rungollinen atsalea kukkii edelleen, mutta ennen joulua ostettu yksilö tiputti pari päivää sitten viimeisen kukkansa. Yritykseni saada ne säilytettyä ruukkukukkina kesään asti näyttää lupaavalta.

Atsalean kaverina kukkii, kukas muukaan kuin ahkeraksi kukkijaksi osoittautunut orkideani.

Rungollinen atsalea on tehnyt muutamia uusia versonalkuja. Se yrittää tehdä uutta alkua myös alempaa rungosta, mutta ne olen nyppinyt pois heti alkuunsa.

Vanhempi atsalea on pudottanut varmasti yli puolet lehdistään, mutta puskee silti innokkaasti tyveltä uutta versoa.

Alunperin en aikonut talvettaa paprikoita tai chilejä, mutta ihan uteliaisuuttani jätin yhden ruukun kumpiakin kokeiltavaksi. Nypin niistä heti raakileiden kypsyttyä viimeisetkin lehdet pois ja leikkasin tapille, jotta niihin mahdollisesti jääneillä kirvoilla ei olisi mitään syötävää. Chili ymmärsi suunnitelmani eikä ole alkanut vielä osoittaa minkäänlaisia kasvuunlähdön merkkejä, mutta isossa ruukussa olevat kolme paprikaa ovat kaikki pättäneet aloittaa kasvun. Valitettavasti myös kirvat löysivät ne heti. Miten ihmeessä ne löytävätkin paikalle, vaikkei koko huoneessa ole näkynyt kirvoja pariin kuukauteen?

Uutta lehteä puskee joka kohdasta, mutta niin puskee kirvojakin.

Eivätkä tuholaiset siihen loppuneet: pienet muratin pistokastaimet saivat jo heti syksyllä vaivoikseen ripsiäisiä, mutta luulin saaneeni ötökät hävitettyä ahkeralla pesemisellä. Erikoista kyllä, tavallinen vihreälehtinen muratti on kärsinyt ripsiäisistä pahemmin kuin kirjavalehtinen, vaikka ne ovat olleet koko ajan vierekkäin.

Jos joku ei tiedä, miltä ripsiäisten tuhot näyttävät, niin tässä oikein selkeä mallikappale. Onneksi eteisessä talvehtiva, pikkuisen isompi muratti on toistaiseksi säästynyt näiltä riesoilta.

Eteisessä kasveilla on muuten kaikki hyvin, mutta riippapelakuuta vaivaava kirvaongelma uhkaa levitä muihinkin kasveihin. Koska tuholaistorjuntapuikko ja maalarinteipillä kirvojen metsästys ei ole tuottanut tarpeeksi tehokasta tulosta, jouduin antamaan kirvoille kylmän kylvyn. Se olikin aikamoista taiteilua, sillä en halunnut kastella multaa yhtään enempää kuin pakko. Lisäksi pelakuun rapsakat versot katkeavat aika helposti, joten suihkuttelin kasvin varovasti oksa kerrallaan.

Riippapelakuu on kirvoista huolimatta yllättävän hyvävointisen näköinen.

Riippapelakuun kuivuessa kävin maalarinteippitaistoon. Kirvat olivat pudottautuneet oikein joukolla riippapelakuusta sen alla olleeseen tavalliseen pelargoniruukkuun. Siinä kirvoja teippaillessani ihmettelin yhden pelakuun lehtiä: niissä oli selvästi kirvojen imentävioituksia, mutta itse otuksia ei löytynyt. Pian huomasin vikkelän pikkuotuksen vipeltävän pitkin pelakuun oksaa. Äkkiä kamera esiin ja todistusaineisto talteen. Päättelin, että otus taitaa olla hyvisten puolella, joten ohjasin kuvaussession jälkeen sen varovasti riippapelakuulle pitämään kirvakantaa kurissa.

Googlailun perusteella luulen, että tämä otus on pihaharsokorento, joka on ainut aikuisena talvehtiva harsokorentolaji.

Näin pieni ja nopeasti juokseva otus oli todella hankala kuvattava. Onneksi oli sentään päivän valoisin hetki, joten kuvaaminen oli juuri ja juuri mahdollista ilman taskulamppua. Mustat pisteet pelakuun rungossa ovat pääasiassa multahippusia.

Muistanette vielä lokakuussa paprikoista bongaamani harsokorennon toukan? Jos ette, niin muistinvirkistystä löytyy postauksesta Peto paprikahuoneessa. Vaikka tämänpäiväinen vipeltäjä löytyikin eri huoneesta, niin ei kai se ihan mahdotonta olisi, etteikö kyse olisi jopa samasta yksilöstä. Parempi tietenkin olisi, että näitä kirvojen kauhuja olisikin useampia. Kevät on tulossa ja kirvat on saatava kuriin ennen kuin joka nurkka on taimia ja kellarista heräilemään tuotuja kasveja pullollaan.

Euron verililjapuu voi pulskasti. Taustalla näkyy myös mattimyöhäinen amarylliksen nuppu ja tapille leikatut paprikat.

Muistakaahan tarkistaa kasvit ötököiden varalta. Ja muistakaa, että osa ötököistä voi ollakin puutarhurin puolella! Talvista alkavaa viikkoa!