Viisi uutuutta testattu

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa! Kuvassa mustasilmäsusanna ja etelänmunkki 'Blaulicht'.

Otsikosta huolimatta tämä ei ole mikään yhteistyöpostaus tai työkaluvertailu, vaan keväällä synttäriarvonnassa minulle esitetyn haasteen loppukooste. Hippohiiri haastoi minut testaamaan viittä ennestään tuntematonta hyötykasvilajiketta. Tulkitsin tämän nyt niin, että piti testata itselleni uusia kasveja eikä etsiä kokeiltavaksi maailman ääristä jotain, mistä Suomessa ei ole kuultukaan. Valitsin alunperin testiin teeyrteistä kamomillan, mintun, sitruunamelissan ja juureksista kaura- ja mustajuuren. Teeyrttisekoituksessa oli varmaan jotain vikaa, sillä en saanut siitä yhtään siementä itämään. Osan kylvin syksyllä, osan talvella hankikylvönä, osan ihan normaalisti huoneenlämpöön ja loput keväällä kasvimaalle. Ei siltikään yhden yhtä tainta. Luovutin ja ostin niiden tilalle kesällä sitruunamelissan ja suklaamintun taimet taimistolta. Kamomillan korvasin keskikesän alehyllyltä löytämälläni curry-yrtillä. Kaurajuuren taimia esikasvatin muutamia ja mustajuuret kylvin aikaisin keväällä suoraan maahan.

Suklaamintun kasvutapa oli tällainen retkahteleva ja naapurilaatikkoon kurotteleva. Kavereina sillä oli samettikukka (tuo paleltunut törö etureunassa) sekä kehäkukka.

Minttu ja sitruunamelissa kasvoivat hyvin. Maistelin kumpaakin tuoreena siltään, vesikannun maustajana ja tuoreista lehdistä haudutettuna teenä. Minttu hammastahna-aromeineen ei hurmannut mutta sitruunamelissaa pakastinkin talven varalle. Toivon sen tietysti talvehtivan, jotta ei tarvitse ostaa ensi kesänä uutta tainta. Curry-yrtti, eli italianolkikukka, tuoksui todellakin curry-mausteelle mutta ruuanlaitossa siitä ei ole ollut iloa. Kuivatin joitakin oksia talven varalle ja kokeilen eri resepteissä, mutta tuskin se on jäämässä maustekaappimme vakioasukkaaksi. Ruukkukasvina se oli valtavan helppo, sillä se sieti kuivuutta erinomaisen hyvin (silloin kun seinän vierustalle ei sade osunut). Kasvin hopeiset, nukkaiset ja pikkuruiset lehdet ovat kuin luotuja äärimmäisen paahteisiin ja kuiviin olosuhteisiin. Sille voisi siis olla käyttöä paahteisen paikan ruukkuryhmässä, jossa sen hieno ulkonäkö toisi hyvin kontrastia muihin kasveihin. Ostamani yksilö on nyt kellarissa talvehtimassa. Jos se selviää kevääseen saakka, niin kyllä sille paikka löytyy.

Curry-yrttiä ei tullut kuvatuksi kesällä, mutta tässä se on kellarin hyllyllä pelakuun kaverina.

Kaurajuurta päätin kasvattaa ensisijaisesti kukkien takia mutta toki sen maistelukin kiinnosti. Nuoret lehdet maistuivat ruoholle, joten ne eivät saaneet jatkopaikkaa salaattikulhosta. Yhden taimista nostin syksyllä ylös, jotta pääsen maistamaan juurtakin. Liekö syy esikasvatuksessa vai liian kivisessä ja tiukassa maassa, mutta juuri oli niin karvainen umpisolmu, ettei siitä liiemmin syötävää irronnut. Peseminenkin oli lievästi sanottuna haastavaa. Kypsensin sen uunissa muutamana palasena kuorineen päivineen muiden juuresten mukana. Kaurajuuren maku oli ainakin tällä kypsennystavalla oikein hyvä. Se oli minusta hienostuneen mieto, vähän samantyylinen kuin maa-artisokalla mutta täyteläisempi ja makeampi. Saatankin ensi kesänä kylvää kaurajuurta ihan lavakaulukseen sen verran enemmän, että niistä voisi syksyllä kaivella suurimman osan syötäväksi ja jättää vain pienimmät ja epämääräisimmän näköiset juuret seuraavan kesän kukkijoiksi. Kasvin maanpäälliset osat olivat sen verran sirot näin ensimmäisenä vuonna, että niitä mahtuisi hyvin kasvamaan aika tiheässäkin.

Pesun ja enimpien hiusjuurien siistimisen jälkeen kaurajuuri näytti tältä (punaiset tahrat leikkuulaudalla ovat vasta pilkottua punajuurta).

Mustajuuren siemenet itivät hieman epätasaisesti mutta tuli niistä yhdeksän tainta kuitenkin. Tarpeeksi myöhään syksyyn kun jaksoi odotella, niin ehtivät juuretkin kasvaa syöntikokoisiksi. Muutama juuri jäi lyijykynän kokoiseksi mutta joukossa oli myös pari oikein pitkää ja sopivan paksua juurta ja useita vähän lyhyempiä mutta paksuja juuria. Kokonaissadoksi tuli kuorittuna 400g, mistä riitti neljälle hengelle hyvin alkukeitoksi. Ainoa miinus mustajuuren kasvattelussa oli sadonkorjuun vaikeus. Pitkät, ohuehkot ja herkästi katkeavat juurekset piti kirjaimellisesti kaivaa ylös maasta. Jos niitä aikoo kasvattaa lavakauluksessa, puolet lavasta kannattaa kylvää jotain aiemmin kerättävää satoa, jotta pääsee kaivamaan vallihautaa mustajuurten viereen. Toinen vaihtoehto olisi nostaa lavakaulukset kokonaan irti ja valutella mullat pois niiden välistä, mutta siitä tulisi melkoinen sotku kasvimaan käytäville.

Mustajuurisato vasta nostettuna.

Testattavana olleista kasveista mustajuuri menee ehdottomasti jatkoon. Oli tarkoitus kylvää niitä jo syksyllä mutta ennen kuin sain sitä aikaiseksi tehdä, tänne tuli lunta ja pakkasta. Kylvö siirtyi siis keväälle. Kaurajuurta aion kylvää ensi keväänä pikkuisen suoraan maahan ja katsoa, tulisiko juurista yhtään helpommin hyödynnettäviä sillä konstilla. Jos tämänvuotiset kaurajuuret kukkivat oikein komeasti, jätän ensi kesän sadosta osan taas seuraavalle vuodelle kukkimaan. Sitruunamelissa oli myös hyvä uusi tuttavuus, joten se päässee jatkokierrokselle. Uutta suklaaminttua en aio ostaa, jos tämänvuotinen ei talvehdi. Perennasiemenkirjeestä otin pikkuisen omenamintun siemeniä, joten se tulee ensi vuonna testattavaksi. Myöskään uutta curry-yrttiä en aio ostaa, jos vanha ei selviä kellarissa talven yli.

Yksi kaurajuurista oli tämän kokoinen lokakuun lopussa.

Olkoon loppukevennyksenä seuraava tarina. Näin syyskuussa kompostiroskia viedessäni jonkun otuksen vilahtavan varaston edessä talvetusta odottelevien ruukkujen välistä kompostorin taakse, joten päätin virittää hiirenloukun ruukkujen sekaan. Asettelin ruukut niin tiheään, etteivät Karo, oravat tai linnut pääsisi loukkuun käsiksi ja laitoin vielä pienen peltilevynkin loukun kohdalle katoksi. Loukkuun jäi ensimmäisen parin päivän aikana peräti kuusi pikkujyrsijää: suurin osa myyriä mutta oli siellä pari hiirtäkin. Sitten tuli useamman päivän tauko ja luulin jo myyrien loppuneen. Annoin kuitenkin loukun olla edelleen paikoillaan ja eräänä päivänä huomasin sen hävinneen. Tutkin koko lähialueen enkä löytänyt sitä. Meni melkein kuukausi ennen kuin bongasin loukun kasvimaalta. Se oli kasvimaan aidan ja betonirenkaan välissä ja vasta ylläolevaa kuvaa ottaessani huomasin sen. Mysteeriksi jäi, mikä otus loukun oli kukkaruukkujen seasta hakenut ja kuljettanut monen metrin päähän ja vielä kasvimaan aidan läpikin. Pitäisi näemmä aina ankkuroida hiirenloukku narulla kiinni johonkin, etteivät ne lähtisi kävelemään.

Viisikko testissä

Jälleen yksi kiireinen työviikko takana ja on vihdoin aikaa paneutua puutarha-asioihin. Hippohiiri haastoi minut testaamaan ensi kesänä viittä ennestään minulle tuntematonta hyötykasvilajiketta. Hommahan sopi juuri tähän vuoteen kuin nakutettu, sillä minulla oli joka tapauksessa suunnitelmissa kasvattaa erilaisia teeyrttejä ensimmäistä kertaa. Niistä tuli jo kolme minulle uutta lajia, joten enää pari tarvittiin lisää. Uudet kokeilut ovat minusta kiinnostavia, sillä joukosta saattaa aina löytyä joku vakioasukkaaksi jäävä kasvi.

Kuinkahan tälle viisikolle käy kesän kokeilussa? Sekoituspussissa kolmea eri teeyrttiä ja juureksista musta- sekä kaurajuuri.

Teeyrteistä valikoimassa on sitruunamelissa, minttu ja kamomilla. Sitruunamelissaa ja minttua olen joskus lapsena/nuorena maistanut tuoreeltaan enkä silloin oikein pitänyt niistä. Voisin kuitenkin kuvitella, että aikuisena maku on muuttunut ja ainakin jatkojalostettuina maistuvat. Vaikka ne nyt myytiin teeyrtteinä, niin niitähän voi toki käyttää myös ruuanlaitossa. Kamomillaa en tunne muuten kuin kuvista. Teenjuojana ja vähän levottomana nukkujana minua tietysti kiinnostaa, auttaisiko kamomillatee rauhoittamaan öitä. Isäntäkin varmaan olisi tyytyväinen, jos ei heräisi kesken makoisimpien unien siihen, että rouva höpisee jotain käsittämätöntä, kaivaa unissaan kukkapenkkiä tai lähtee keskellä heinäkuista yötä tarkistamaan, ettei ulkona sada lunta. 

Siemenpussin kuvassa kamomillat kukkivat runsaina, toivottavasti ensi kesänä kasvimaallakin.

Yrttien kylvöajankohtaa olen pohdiskellut moneen kertaan. Kamomillaa kylvin jo syksyllä pikkuisen kasvimaalle. Osa ohjeista suosittelee kaikille kolmelle näistä suorakylvöä, osa esikasvatusta huhtikuussa. Taidan kylvää jokaista pikkuisen joskus huhtikuun puolivälin tienoilla ruukkuun ja vähän lisää suorakylvönä toukokuussa. Luulisi ainakin jonkun erän itävän sen verran, että saan tarpeeksi taimia yrttien testailuun.

Kaurajuuren taimet retkottavat mikä minnekin. Nyt ne ovat eteisessä viileämmässä, mutta ehkä ne olisi voinut siirtää sinne jo viikkoja sitten.

Mustajuurta olen käyttänyt kerran tai kahdesti ruuanlaitossa. Se on kaupassa yleensä kallista ja jo valmiiksi nahistunutta, joten halu kokeilla sen kasvattamista on kytenyt päässä pitkään. Itse asiassa koetinkin kasvattaa sitä kerran vanhalla kasvimaalla, mutta siemenet itivät huonosti ja pari itänyttä tainta joutui etanoiden suihin. Tuskinpa se olisi kovin hyvin sinä koleana ja märkänä kesänä savipohjaisella ja varjoisalla kasvimaalla muutenkaan kasvanut, vaikka sille oli varattu paras penkki. Erittäin epäonnistuneen ensiyrityksen takia lasken mustajuuren itselleni uudeksi kokeiluksi. Mustajuuren kylvän heti kun vain maa on niille varatusta kohdasta sulanut. Jotta homma ei menisi puolituttujen kasvien kasvattamiseksi, oli joukkoon saatava joku täysi uusi tuttavuus. Siemenhyllyillä tuli juuri sopivasti vastaan kaurajuuri, josta en ole edes kovin montaa kertaa kuullut. Jostain blogista olin aiemmin talvella nähnyt sen komean kukan ja siemenhyllyllä hetken googlailtuani päätin ottaa sen listan viidenneksi kasviksi.

Kuvan kaurajuuren kukasta olen luvan kanssa lainannut Vallaton mummeli -blogista. Tämä kukka on tietysti se suurin syy, miksi aion kokeilla kaurajuuren kasvatusta.

Koska kaurajuuren nuorten lehtien sanotaan sopivan salaatin tapaan syötäväksi, otin jo ensimmäiset maistiaiset yhdestä pitkänä retkottavasta lehdestä. Maku oli melko vahvasti heinämäinen, hieman kirpeähkö ja rakenne pureskeltava. Ei mitenkään vastenmielinen, mutta menisi ehkä paremmin pieneksi silputtuna voimakkaamman makuisten salaattitarpeiden seassa kuin siltään. Lisää raporttia näistä testattavista viidestä kasvista tulee kesän mittaan tai viimeistään syksyllä. Kunhan saan nyt kaikista edes muutamia taimia satoikäiseksi saakka kasvatettua, ettei testi lopahda alkuunsa.

Siemenpussipeliä

Tammikuussa kaivelen perinteisesti siemenvarastoja ja suunnittelen kevään esikasvatuksia ja suorakylvöjä. Homma pitää saada päällisin puolin hoidettua ennen kuin siemenet tulevat kauppoihin, jotta ehtii hyvissä ajoin hankkia täydennystä. Myöhemmin keväällä valikoima ei välttämättä ole ihan niin laaja ja johan sitä pitää ensimmäisiä esikasvatettavia lajeja alkaa kylvääkin. Kasvimaa on ollut minulla melkein joka vuosi enemmän tai vähemmän erilaisten kokeilujen aluetta. Viime vuonna kasvatin (=yritin kasvattaa) enemmän perinteisiä lajeja, tänä vuonna teemoina näyttäisivät olevan teeyrtit, syötävät kukat ja visuaalisesti näyttävä hyötytarha.

Uusiin kokeiluihin kuuluu mm. kuvassa kukkiva kamomilla.

Viime vuonna salaatit ja moni muukin kasvi meni etanoiden suihin. Tänä kesänä osaan olla tarkkana heti keväällä, joten toiveissa on onnistua paremmin vihreän sadon osalta. Tässä välissä täytyy kyllä sanoa, että sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Viime vuonna nimittäin omaan suuhun päätyi tasan nolla salaatinlehteä (mukaanluettuna tatsoi, vuonankaali ja tilli). Eri paikkaan kylvetyn rucolan tuhosivat kirpat. Eihän kahtena peräkkäisenä vuonna voi tulla 100-prosenttista epäonnistumista vai?

Vanhoista varastoista kasattu salaatti- ja yrttisektori sisältää kamomillan, mintun, sitruunamelissan, tillin, rucolan, tatsoin, ruusukaalin, mangoldin, jääsalaatin, vuonankaalin, timjamin sekä kolmen erilaisen basilikan siemeniä.

Minulla on kasvimaalla yksivuotisille hyötykasveille käytettävissä vain kuusi 80x120-senttistä lavakaulusta, muutama suuri ruukku ja hyvin kapea penkinpätkä aidan vieressä. Sen vuoksi en kasvata montaa "tilasyöppöä". Ruusukaali tosin vie syksyllä jo melkoisen tilan, mutta toisaalta sen alle sopii vaikka mitä. Muutenkin yritän suunnitella kylvöt niin, että samaan lavakaulukseen mahtuisi mahdollisimman paljon kasveja. Tutkin, mitkä kasvit viihtyvät hyvin keskenään (kumppanuuskasvit) ja laitan kookkaampien kasvien väleihin matalampia tai hitaasti kasvavien väliin nopeasti satoa tuottavia. Näin kaikille toivon mukaan riittää tilaa ja valoa. Sinne tänne sujautan samettikukkia tai kehäkukkaa harhauttamaan tuholaisia ja tuomaan väriä. Kasvimaan isoin yhtenäinen penkki on varattu maa-artisokalle mutta penkin reunoille kasvimaan aitaa vasten kiipeilemään mahtuu jonkun verran herneitä. Kokeilen tänä vuonna istuttaa myös muutaman salkopavun maa-artisokkien lähelle ja testata, kuinka maa-artisokkien puumaiset varret kelpaisivat niille kiipeilytueksi. Jokainen neliösentti siis menee hyötykäyttöön!

Juureksista kasvatan tänä vuonna retiisiä, punajuurta, porkkanaa, selleriä ja palsternakkaa. Yläoikealla pikkukuvassa on herneitä ('Kelvedon Wonder' ja punakukkainen sokeriherne) ja vahapapua, alhaalla tomaatit 'Maja', 'Maskotka' ja 'Balkonzauber', joka kuvasta poiketen teki viime kesänä keltaisia hedelmiä.

Kävin perjantaina ostoslistan kanssa siemenhyllyillä täydentämässä varastoja. Melkein kaikki listan lajit löysinkin mutta mustajuuri jäi puuttumaan. Toisesta kaupasta kysyin kassalta, onko niitä mahdollisesti tulossa myöhemmin ja vastaus oli, että ei ole. Pitää tutkia kevään mittaan kaikki mahdolliset siemenhyllyt, jos vaikka jostain löytyisi tai sitten muuttaa suunnitelmia yhden penkin osalta. Näitä kuvia varten siemenpusseja järjestellessäni tajusin, että unohdin kirjoittaa listaan ihan tavallisen basilikan siemenet. Erikoisempia löytyi vielä omista varastoista mutta niitä laitan vain ihan pikkuisen niin kasvimaan kuin ruokalautasenkin koristeeksi. Pidän enemmän siitä perus basilikan mausta, joten pääpaino on niillä.

Siemenostoksilta hain täydennystä vanhoihin varastoihin: punalehtinen salaatti 'Amerikanischer Brauner', kesäkurpitsa 'Soleil' F1, porkkana 'Harlequin Mix' F1, salkopapu 'Carminat' (samaa kasvatin parina viime kesänä) sekä paprikat 'California Wonder' ja 'Astor' F1.

Teeyrttejä en ole ennen kasvattanut mutta tänä vuonna ajattelin kokeilla kun satuin kerran löytämään viime syksynä alennusmyynnistä yhden sekoituspussin. Pussissa on postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvää kamomillaa, sitruunamelissaa sekä minttua (pussin mukaan piparminttua, mutta sitähän ei voi siemenistä lisätä, joten lienee jotain viherminttua). Lisäksi aion kokeilla teentekoa sitruunabasilikasta, jonka siemeniä oli jo valmiiksi varastossa. Syötävistä kukista olen kasvattanut vain kehäkukkaa ja se on listalla tänäkin vuonna. Lajikemäärä vain laajeni, sillä kylvän myös syksyllä ystävältä saamiani persikkaisen sävyisiä kehäkukan siemeniä. Syksyllä kylvin kasvimaan vieressä olevaan kesäkukkapenkkiin kehäkukan lisäksi ruiskaunokkia ja orvokkia, joiden kukat ovat myös syötäviä.

Kehäkukkasekoitusta 'Fiesta Gitana' olen kasvattanut parina vuonna. Äidin laatikon pohjalta löytynyt silkkiunikko kuuluu vain silmänruokaosioon, jos siemenet edes itävät. Niiden parasta ennen -päiväys oli 16.4.1994.

Silmänruuasta puheenollen, en päässyt siemenhyllyiltä pois pelkkien hyötykasvien kanssa. Kelloköynnös ja valkoinen lobelia olivat ostoslistalla, samoin kasvimaan uusiin kokeiluihin kuuluva krassi. Heräteostoksena mukaan lähti kerrannaiskukkaisen punakosmoksen siemeniä, vaikka varastoissa oli kosmoksia jo ennestään. En vain voinut vastustaa kiusausta kokeilla, viihtyisivätkö kerrannaiskukkaiset ihanuudet yhtä hyvin aurinkopenkissä kuin peruskosmokset.

Kelloköynnös, lobelia ja 'Double Click' -punakosmokset menevät muuhun puutarhaan, pensasköynnöskrassi 'Golden Globe kasvimaalle. Krassia en ole ennen kasvattanutkaan, joten mielenkiinnolla odotan, kuinka ne hoidossani viihtyvät.

Sellaisia suunnitelmia täällä. Joko olette käyneet siemenostoksilla tai tilanneet siemeniä netistä?