Varjokuja=tuoksukuja

Heinäkuun alkuun on meillä kerääntynyt paljon tuoksuvia kukkia. Etupihalla tuoksuvat mm. pikkujasmikkeet, joiden tuoksuun sekoittuu kuistin toisella puolella vanhanajan keltapäivänliljojen tuoksu. Avoimella etupihalla tuuli sekoittaa ja laimentaa vahvimpia tuoksuja, mutta toista on talon päädyn varjokujalla: ilmavirrat vaimenevat kummasti talon, rehevän kasvillisuuden, aidan ja suurten puiden takia. Varjokujasta tulikin kertaheitolla tuoksukuja, kun sormivaleangervot alkoivat kukkia.

Siinä missä sulkavaleangervon kukka on kermaisemman sävyinen, sormivaleangervon kukka on selvästi vaaleanpunertava. Kuitenkin yhtä ihanasti tuoksuva.

Sormivaleangervoja on varjokujalla kolmessa kohdassa ja niissä on tänä vuonna yhteensä 17 kukintoa. Voi tätä tuoksun määrää!

Muuta tuoksuvaa varjokujalla ei vielä ole, mutta kukkia kyllä riittää. Näyttävimmät ovat kujan pään katseenvangitsijana toimivassa ruukkuryhmässä.

Anopin keväällä tuomassa hortensiassa on ehkä isommat kukinnot, mutta talvetetussa jättiläisessäni niitä on enemmän!

Ihan kivasti kukkia. Lannoittaa ehkä voisi enemmän, sillä nuoremmat versot ovat epäilyttävän keltaisia.

Täysin auenneet kukat ovat kauniita, mutta niin ovat myös nuo kellertävät nuput, jotka alkavat värittyä vaaleanpunaisiksi.

Verenpisara vasta aloittelee. Sen pinkit heteet toistavat hortensioiden väriä. Joku verenpisara-ekspertti voisi kertoa, onkohan tämä mahdollisesti 'Carmel Blue'? Olisi mukava saada tälle oikea nimi.

Viime syksyn alelaarista löytämäni tupastiarella kukkii nyt varjokujalla olevassa kantopuutarha-osassa.

Jaoin sen keväällä kolmeen osaan ja epäilin, ettei yksikään jaksa vielä kukkia. Kaksi pienempää eivät kuki, mutta tämä isoin yllätti iloisesti.

Varjokujalla myös kasvien lehdistöt ovat tärkeässä roolissa. Penkit ovat kapeita, jolloin joka kohtaan ei millään saa kukintaa koko kasvukauden ajaksi. Siellä onkin monta erilaista kuunliljaa.

Komeasinikuunlilja 'Elegans' on vielä toistaiseksi vähän reppanan näköinen. On se kuitenkin tuplannut kokonsa viime syksyn jakamisen jälkeen.

Komeasinikuunliljan vieressä on kolme tällaista. Lajike olisi mukava tietää. Tämä on keskikorkea. EDIT: tunnistettu kirjokuunliljaksi (h. undulata 'Mediovariegata').

Onkohan tämä kruunukuunlilja 'Golden Tiara'? Ihan vasemmalla mahdollisesti pieni taimi samaa kuin edellisessä kuvassa tai sitten samannäköinen, mutta pieneksi jäävä lajike. Sen näkee ajan kanssa.

Tälläkään pikkuiselle ei ole lajiketta tiedossa. Aiemmin luulin tätä jalokuunlilja 'Pilgrimiksi', mutta lehtien muoto epäilyttää. Juurelle on näemmä eksynyt myös lemmikin taimi.

Ruukkuryhmässäkin on lehtimuotoja ja -värejä: keltakirjava muratti tuo kontrastia tummanvihreisiin murattiin ja pikkuhavuun. Havun juurella suikertelee pienilehtinen lankaköynnös. Jäkäläistä oksaa pitkin kohti korkeuksia kiipeilee hyvää vauhtia koruköynnös.

Tältä näyttää nyt varjokujalla. Voisipa tietokoneen kautta lähettää myös tuoksuja, sillä valeangervoissa se on yksi mielestäni parhaimmista. Onneksi alkukesän kylmät yöt eivät vioittaneet niiden nuppuja. Toivottavasti myös varjokujan alkupäässä olevassa portissa kiipeilevä tuoksuköynnöskuusama joskus intoutuisi kukkimaan ja toisi oman lisänsä varjokujan tuoksumaailmaan. 

Varjokujalle tarvitaan myös matalaa maanpeittokasvia peittämään paljasta multapintaa valeangervojen ja kuunliljojen väleissä. Joku ideanpoikanen minulla jo onkin, mutta saa vinkata, jos tiedätte jonkun hyvän ehdokkaan. Olen huomannut, että teillä on aina loistavia ajatuksia ja kasviehdotuksia.

Hyvää keskivikkoa!

Prinsessoja, leijonia, tuoksuja ja värejä

Prinsessaliljat ovat alkaneet nyt vasta kukkia kunnolla. Ainoastaan tämä keltainen kukki kohtuullisesti myös aiemmin kesällä muiden vain jurottaessa. Koska talvetuspaikkoihin on tänä vuonna tunkua, kaikki kolme prinsessaa lähtevät uusiin koteihin talvetuskauden alkaessa. Jos en olisi luvannut kasveja jo toisille, saattaisin vielä pyörtää päätökseni kauniin kukinnan edessä.

Keltainen prinsessa on ollut myös aiempina kesinä ahkerin kukkija.

Tummanpunainen prinsessa teki jostain syystä valkoiset reunat kukkiinsa. Etunurkassa oleva vaaleanpunainen teki vasta ensimmäiset nuppunsa.

Puulilja 'Friso' on päättänyt jumittaa nuppunsa aukaisun puolitiehen. Olen jo pienen ikuisuuden verran odottanut, milloin kukka on auki, mutta tämän kummempaa edistystä ei ole tapahtunut. Nyt terälehtien kärjet alkavat jo ruskettuakin, joten ehkä tänä vuonna ei nähdä täysin avonaista kukkaa ollenkaan. Korkeutta kasvilla on puolisen metriä, mutta jospa se ensi vuonna näyttäisi todellisen loistonsa. Väri lupaa ainakin hyvää.

Vähän surkuhupaisa näky, mutta kukkii kuitenkin! Ja tuoksuu hennon liljaiselle.

Nostimme lasten kanssa eilen valkosipulit ja ensimmäiset punajuuret. Osa valkosipuleista jäi aika pieniksi, mutta oli siellä muutamia, jotka yllättivät koollaan. Punajuuret olivat supermakeita keitettyinä!

Kahta erilaista valkosipulia ja ensimmäiset punajuuret.

Isoimmat valkosipulit.

Isoimman ja pienimmän valkosipulin kokoero on aikamoinen.

Mantsuriankärhö on innostunut kukkimaan. Siinä on aivan ihana tuoksu! En olisi kärhöstä uskonut, että se voi tuoksua näin vahvasti. Iltaisin mantsuriankärhön tuoksu sekoittuu lähellä kasvavien sarvileukoijien tuoksuun.

Mantsuriankärhöni ensimmäinen kesä. Ei vielä valtava kukkapilvi, mutta jo pieni aavistus sellaisesta.

Olen jo aiemmin kertonut, että minulla on tapana iltaisin lasten nukahdettua kierrellä puutarhassa ja puuhastella milloin mitäkin. Luin tässä aiemmin jostain keskustelusta, että leijonankidan voisi talvettaa kellarissa. Entiseen tuoksuvatukkorinteeseen on lähiviikkojen aikana tulossa semmoinen myllerrys, että pelastin sieltä jo nyt talteen muutaman kauneimman yksilön. Merkitsin myös langanpätkällä eri värit muistiin.

Neljä erilaista. Vasemmassa reunassa on se erikoisen tummalehtinen. Sen kukatkin ovat kaikista leijonankidoistani tummimman punaiset. Merkitsin sen tummanpunaisella langanpätkällä.

Rento-reino laatikon oikeassa nurkassa ei nyt kuki, mutta se on tämä aiemmin esitelty "vaniljajäätelö vadelmakastikkeella". Tämä ei saanut omaa merkkilankaa.

Hempeilijä sai liilan villalangan. 

Tämä söpöliini on merkitty valkoisella langalla.

Juuri kun sain leijonankidat istutettua, alkoi luonto tarjoilla parin minuutin kestävää väriterapiaa. Kello oli jo ties mitä ja pian värinäytöksen jälkeen olikin jo niin pimeää, ettei ulkona nähnyt enää tehdä mitään.

Kaunista viikkoa!

Nenä edellä

Minulle ei riitä puutarha, jossa on vain kauniita kukkia ja kasveja. Haluan, että puutarhassani on myös tuoksuja. Tämän päivän postauksen kukkaset onkin valittu nuuhkimalla ja ne kaikki kukkivat juuri nyt. En laita kasveja paremmuusjärjestykseen, sillä toisena päivänä jonkun tuoksu  tuntuu parhaimmalle kun taas toisena joku muu miellyttää nenää enemmän.

Melkein joka puutarhasta löytyy edes yksi syreeni. Meillä se on puistosyreeni. Syreenin tuoksu on kaikille tuttu ja kuuluu suomalaiseen kesään ja aika usein juhannukseenkin.

Puistosyreenini kukkivat ensimmäistä kertaa näin komeasti. Kaikissa on 6-8 kukintoa.

Myös pionit ovat tuttuja tuoksujia. Eri lajikkeet tuoksuvat hieman erilaisilta ja jotkut vahvemmin kuin toiset. Minulla on ainoastaan kaksi pionia, molemmat 'Elinoita' (katso tarina täältä), mutta yksi lajike on hankintalistalla. 'Elinan' tuoksu on lempeä, pehmeämpi kuin monella muulla pionilla.

'Elina': joskus puolikerrottu, joskus kermakakkumallia. Omat pionini ovat nuoria, joten tuskin tämän kerrannaisempaa kukkaa tänä vuonna nähdään.

Pikkujasmikkeella on ihana metsämansikkainen tuoksu. Myös muut jasmikkeet tuoksuvat, mutta itselläni ei niitä ole.

Pikkujasmikkeeni on toistaiseksi kirjaimellisesti pikkuinen.

Vanhanajan keltapäivänlilja levittää makean parfyymista tuoksuaan tyynellä ilmalla monen metrin päähän. En olisi tätä kasvia omaan puutarhaani muuten halunnut, mutta pidän paljon sen tuoksusta.

Hyvä tuoksu voitti keltaisen kukanvärin.

Valeangervoista puutarhassani on sormi- ja sulkavaleangervot. Tänä vuonna sormivaleangervot eivät kukikaan tai sitten ovat todella myöhässä, mutta sulkavaleangervo on tehnyt yhden komean kukinnon. Mielestäni sormivaleangervossa on terävämpi tuoksu kuin sulkavaleangervossa, mutta molemmat ovat todella hyväntuoksuisia. Minä haistan niissä jotain vaniljaista.

Sulkavaleagervossa on vasta muutama kukka auki, mutta se tuoksuu silti jo selvästi.

Kangasajuruohon 'Magic Carpet' kukkia ei juuri kannata haistella, mutta kasvustoa kädellä pyyhkiessä ilmaan nousee sitruunainen tuoksu.

Kangasajuruoho on omiaan polkujen vierellä, missä voi ohikulkiessaan sipaista kasvustoa ja nauttia tuoksusta.

Keväällä kylvämäni sarvileukoija oli minulle uusi tuttavuus. Jos rehellisiä ollaan, sen rento kasvutapa ja vaatimattoman näköinen kukinta, joka kaiken lisäksi avautuu vasta illalla, tuntuivat pettymykseltä. Kunnes haistoin sen kukkia: ne tuoksuivat hunajalle ja kaiken lisäksi tuoksu oli niin vahva, ettei edes tarvinnut maanrajaan asti kumartua! Niiden luvattiin olevan perhoskasveja ja olenkin olohuoneen ikkunasta iltaisin katsellut, näkyykö yöperhosia. Vielä en ole nähnyt yhtään, mutta jos niitä lähistöllä olisi, ne varmasti löytäisivät leukoijaryppääni.

Sarvileukoija yllätti tuoksullaan.

Juuri tällä hetkellä puutarhassamme ei kuitenkaan kannata nenä edellä kulkea, sillä iso saavillinen nokkoskäytettä oli tänään valmista käytettäväksi ja sitä onkin levitelty ahkerasti ympäri pihaa (anteeksi naapurit). Pian sen haju kuitenkin haihtuu ja paremmat tuoksut valtaavat tienoon.

Mikä on sinun puutarhasi tuoksuvin tai mielestäsi parhaimman tuoksuinen kasvi? Saisiko joku kasvi lähtöpassit ilman ihanaa tuoksuaan?