Kukkakimppukalenteri: 21. luukku

Tänään on vuorossa pikkuinen asetelma, sanoisinko suorastaan minimaalinen. Rehellisesti sanottuna tätä tehdessä tuli mieleen, että miksi ne kuningasideat tulevat mieleen aina liian myöhään. Lokakuun puolivälissä ei nimittäin ollut enää kovin runsasta tarjontaa, kun piti ottaa mittakaava huomioon.

Lähikuvassa lemmikkiä (joka oli kyllä luonnossa selvästi vaaleansininen) sekä valkoista tuoksupielusta.

Arvasitte oikein: Nestorin ja Inkerin minipuutarhassa oli hetken aikaa ihan reaalimaailmassakin eläviä kasveja. Asetelma on tehty kukkasieneen ja siinä on lemmikin ja tuoksupieluksen lisäksi käytetty sammalleimun latvoja. Tuoksupielukset säilyivät nätteinä pari päivää, sammalleimut hieman pidempään. Lemmikit eivät oikein meinanneet jaksaa, mutta olipahan testattu niitäkin.

Ja tässä kuvassa lemmikit eivät edes meinaa erottua. Onneksi tuoksupielukset näkyvät.

Yritin miettiä pääni puhki, mitä kasveja lemmikit, tuoksupielukset ja sammalleimut voisivat vastata "isossa" maailmassa. Ehkä tuoksupielus voisi olla joku kesämalvikki tai hieman epätyypillinen lilja? Lemmikinkukat muistuttavat hieman petunioita, vaikka kasvavatkin enemmän ylöspäin kuin riippuen. Sammalleimuista tuli mieleen vinksallaan kasvavat agaavet.

Taisikin olla Inkerin kukkaistutus tämä.

Ensi kesänä pitää ehdottomasti ottaa uusiksi tämä miniasetelman tekeminen. Aiemmin kesällä valinnanvaraakin on varmasti enemmän.

He eivät tiedä, että on syksy

Joka syksy puutarhasta löytyy niitä, jotka eivät välitä lähestyvästä talvesta, vaan päättävät työntää iloksemme pieniä väripilkkuja syksyiseen maisemaan. Niiden etsiminen on melkein yhtä suuri ilo kuin kevään ensimmäisten nuppujen löytäminen. Aika moni näistä syksyn kakkoskierrokselle lähteneistä kukkii myös ensimmäisten joukossa keväisin.

Ristikin kukat ovat varmasti auenneet jo aikaisemmin tällä viikolla. Vielä ne kuitenkin olivat havaittavissa, vaikka terälehdet jo nuupottivatkin.

Annoin kivikkorinteen juurelle omin avuin tiensä löytäneen päivänkakkaran jäädä, vaikka sen oikea osoite olisikin ollut pikkuniityllä. Kelpaavat sen kukat minulle tässäkin.

Helmililjan lehtimättäät tuovat vihreyttä pikku hiljaa ruskettuviin kukkapenkkeihin. Punaiset lehdet kuuluvat puistoatsalea 'Illusialle', joka on pian kokonaan lehdetön.

Nämä kehäkukat saavat jäädä sijoilleen vain siihen saakka kunnes on aika kylvää tilalle syyskylvönä pari riviä palsternakkaa.

Viime kesän muistona etupihalle ilmestyi muutamia tuoksupieluksia, jotka aloittivat kukinnan vasta syksyllä. Onneksi ne eivät hätkähtäneet pakkasista, vaan ilahduttavat nyt kun kukinta alkaa muualta olla vähissä.

Bellikset kukkivat vielä kohtalaisen reippaasti. Nuppuja on paljon, joten kukintaa riittää varmasti lumentuloon saakka.

Tänä kesänä istutettu loistokärhö 'Proteus' yrittää sinnikkäästi avata viimeistä nuppuaan, vaikka lehdet ovat ruskettuneet jo aikapäiviä sitten.

Jotkut esikot ovat toisia innokkaampia kukkimaan myös syksyllä. Monesta löytyy yksittäisiä kukkia, mutta tämä purppuravioletti on erityisen innokas syyskukkija.

Vanhin jouluruusuistani kukki huonosti keväällä mutta on nyt päättänyt paikata erehdystään. Ilmeisesti hän aloitti paljon aikaisemmin, sillä osa kukista on jo ehtinyt tummua.

Mitä uudelle kukintakierrokselle lähteneitä kasveja tai muuten vain pitkään kukkineita silmäniloja teiltä löytyy?