Syksyn värejä

Teen usein kimppuja puutarhani kukista, mutta harvemmin esittelen niitä täällä blogissa. Suurin syy on se, että suurimmaksi osaksi ne näyttävät juuri siltä, mitä ovatkin: kaikki ylimääräiset tai väreiltään kukkapenkkiin sopimattomat kukat on vain laitettu samaan maljakkoon ja toivottu parasta. Myös ne "oikeat" asetelmantekoyritykset näyttävät jostain syystä samalta. Nyt kuitenkin tuli mielestäni yksi onnistuneimmista asetelmista, joten uskallan sen jopa esitellä.

Tuoksumiekkalilja sekä pionin ruskalehti.

Pionin lehden väriä oli hyvin vaikea saada toistumaan kuvattuna oikeanlaisena, mutta tässä kuvassa näkyy edes hieman sen upean purppuraista häivähdystä.

Pionin ruskaväriset lehdet houkuttivat leikittelemään itselleni hyvinki vieraalla värimaailmalla ja materiaaleilla. Kimpussa on pionin lehtien lisäksi ukkolaukan ja värimintun siemenkotia sekä kukkina tuoksumiekkaliljaa sekä yksi leijonankita.

Valkoinen raikastaa ja anilliininpunainen leijonankita tuo pikkuisen räväkkyyttä.

Irmeli pääsi taas lentoon, sillä tänä kesänä on kaivettu niin paljon uutta kukkapenkkiä, että piti saada uudet ilmakuvat pihakarttaan. Kuvasimme heti aamupäivästä, jolloin piha oli melkein kokonaan varjossa eikä kuviin tullut juurikaan ylivalottuneita kohtia. Myös kukkivat kasvit ja ruskavärit erottuvat hyvin.

Lentoon lähdettiin kadun päästä. Eipä ole muuten tullut ennen kuvattua tästä kulmasta. Pitääpä muistaa tämäkin kuvakulma ensi kesänä.

Syksyinen metsä näyttää upealta ilmasta katsottuna, kun koivut ja haavat hehkuvat keltaisina. Omalta pihalta niitä ei juuri huomaakaan, sillä takapihaa reunustavat kuuset peittävät näkymää metsän suuntaan.

Pihakarttaan tuli pieniä muutoksia. Muutin takapihalla happaman maan penkin nimen metsänreunaksi, sillä siellä kasvaa nyt myös ritarinkannuksia ja mahdollisesti tulevaisuudessa penkin laajetessa lajivalikoimakin muuttuu. Uusi nimi on myös paljon mukavampi käyttää. Talon päädyn entisen ongelmapaikan nimi on varjokuja ja roska-astian viereinen niitty on pikkuniitty.

Päivitän tänään sekä tämän kuvan että kaikki ostetut ja siirretyt kasvit Kasviluettelot-välilehdelle. Saatanpa laittaa sinne uusia kukkakuviakin...

Kesän mukavimmat työmaat olivat kivikkorinne sekä aurinkopenkin laajennus varjokujan päähän.

Perheen karvakorva laihtui ulkoisesti pienen koiran verran, sillä hän päätti tehdä tällä kertaa karvanvaihdon kerralla. Taisi hellekesä ja melko nopeasti viilentynyt sää olla tämänkin takana, sillä normaalisti Karo vaihtaa karvansa pikku hilljaa ruumiinosa kerrallaan. Muutaman viikon päästä neidillä onkin sitten komea talviturkki yllä.

Noin paljon pohjavillaa mahtuu pieneen koiraan.

Meillä ei vielä ole ollut hallaöitä, mutta viime yönä oli jo lähellä. Mittarin mukaan oli käynyt alimmillaan 1,9 asteessa, mutta se on ollut tilanne seinän vieressä. Kauempana seinästä on varmasti ollut kylmempää, mutta ei vielä pakkasta, sillä pakkasmittarina toimiva daalia on edelleen terhakkaasti pystyssä. Kumpareella asumisen edut huomaa selvästi, sillä naapureiden autojen ikkunat olivat aamulla jo jäässä. Sieltä se syksy tulla rymistää.

Syyskukkijoita ja ruskan sävyjä

Tänä vuonna puutarhani myöhäisimmätkin syyskukkijat ehtivät avata kukkansa ennen pakkasia. Niiden lisäksi muutamat kasvit aloittelevat uutta kukintakierrosta, eli kukkia riittää edelleen. Tyytyväisenä ruksaan puutarhani työlistalta kohdan "kukintaa koko kesäksi".

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' kukkii kärhökaari-penkissä.

Syysasteri tuo väriä happaman maan penkin takaosaan. Taustalla kellertää pihlaja-angervo. Väriyhdistelmä ei ole ihan mieleiseni, mutta toivottavasti tulevaisuudessa pihlaja-angervosta päästään eroon.

Tuoksumiekkaliljat, joiden kituliasta kasvua seurasin hyvin epäileväisenä koko kesän.

Isotähtiputki uusintakierroksella.

Keijunmekkoamppeli roikkuu pihdan oksassa. Versot lähestyvät kahden metrin pituutta ja yltävät jo maahan asti.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' piti pienen kukintatauon elo-syyskuun vaihteessa, mutta on nyt aloittelemassa uudestaan.

Takapihalla ensimmäinen pihlaja alkaa punastua.

Kasvimaan kuulumisia en olekaan kertonut pitkään aikaan.

Parin päivän rankkasateet ja navakka tuuli taivuttivat maa-artisokan latvat katselukorkeudelle. Nuppuja löytyy.

Ruusupavuista ei tänä vuonna ehditty satoa saada yhtään, mutta kivasti se kuitenkin kukkii.

Olin laiska kasvimaan siivoamisen suhteen. Herneet päättivät kiittää aloittamalla satokautensa uudelleen. Tänään keräsin ison kourallisen tuoreita palkoja ja lisää on luvassa vaikka miten paljon. Nam!

Myös mansikat aloittivat uuden kukinnan. Raakileita on jo jonkun verran, saa nähdä ehtivätkö kypsyä.

Karjalanneidolla kävi pieni lipsahdus: toinen kukka sai kerroksia kahden kukan edestä, joten toinen jäi ilman.

Belliksetkin sekoavat syksyn tulosta... tai ainakin tämä yksi jättiläinen. Alempi on saman kokoinen kuin kaikki muutkin.

'The President' aloittaa uusintakierrosta. Ylhäällä 'Jan Pawel II'.

'Jan Pawel II' jaksaa kukkia edelleen suurin kukin.

Kivikkorinne edistyi taas tänään aikamoisen harppauksen, siitä lisää seuraavalla kerralla. Jospa vaikka saisin jotain muutakin aikaiseksi siihen mennessä ;) Leppoisaa viikonloppua!

Kukkia ja metsää

Välillä pitää vain ihastella kukkia ja ympäröivää luontoa. Tänään on sellainen päivä... tai siis pari päivää sitten oli, kun otin näitä kuvia. Aurinko paistoi ja oli lempeän lämpöinen sää. Sitä on mukava muistella, kun ulkona näyttää niin kolealta, että tekee mieli tehdä tulet uuniin.

Hempeän pinkkejä koreatörmäkukkia.

Aurinkopenkissä kukkii itsekseen kylväytynyt kirjokiurunkukka...

... jonka alta pomppasi pienen pieni sammakko. Kesällä meidän pihasta olivat pikkueläimet vähissä, mutta nyt niitä taas alkaa näkyä.

Portaille keräsin ämpäriin ison kimpun tarha- tai kanadanpiiskua metsästä sekä kasvimaan käytäville retkahtaneet samettiruusut ja kehäkukat. Oikea kukkakärpästen paratiisi!

Kärhökaaressa 'Jan Pawel II' kukkii aina vain. Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua koko kaaren yläosa olisi kukkien peitossa.

Daalia 'Wittem' ujostelee ja yrittää piilottaa kukkansa pikkubasilikojen sekaan.

Olin juuri menossa kuvaamaan takapihan kukkia, kun orava kipaisi maasta läheiseen puuhun. Oravia on nyt näkynyt melkein joka päivä. Ilmeisesti joku tämän kesän poikue on lähtenyt tutkimaan maailmaa. Tämäkin orava oli aika pieni. Hetken aikaa tuijottelimme toisiamme, kunnes pikkukurre vipelsi matkoihinsa.

Pelkäsin kurren tipahtavan häntä edellä oksalta, sillä niin paljon se huojui edestakaisin. Tekniikka taisi olla vielä hakusessa.

Metsä houkutteli tekemään pienen kierroksen sielläkin. Seuraavat kuvat ovat takapihallamme olevasta pienestä metsiköstä, josta olisi mukava lainata taidokkaasti maisemia. Vielä pitää pohtia, mitä se "taidokkaasti lainaaminen" sitten olisi, mutta eiköhän sekin ajan kanssa loksahda kohdilleen.

Kuusten maanpintaa myöten menevät juurakot ovat hienoja. Takapihan nurmikosta näkyy pikkuisen kuvan oikeassa reunassa ylhäällä.

Tämä ei näy meidän pihalta, vaikka onkin vain muutaman metrin päässä tontin rajasta. Suoraan edessä näkyvät edellisen kuvan kuuset toiselta puolelta.

Tämän kuusen juurakko näkyisi happaman maan penkin takana, jos saisi hävitettyä nuo pihlaja-angervot kokonaan pois.

Komeita kivenjärkäleitäkin nököttää vähän joka puolella. Vaahteran siementaimet pitäisi myös käydä nykimässä pois, ettei koko metsänpohja pusikoidu.

Tästäpä pääsenkin takaisin kuvaamaan sitä minkä orava keskeytti. Luumutarhan tuoksumiekkalilja on avannut toisen kukkansa. Minusta sen tuoksu on tympeä, melko epämiellyttävä. Pitäisikö sen tuoksua sille vai onko hajuaistissani jotain vikaa? Kauniin näköinen se todellakin on.

Koreatörmäkukka ja tuoksumiekkalilja ovat viehkeä parivaljakko.

Tällainen kuvakierros tällä kertaa. Iloista viikonloppua!

P.S. Oletteko käyneet jo osallistumassa sipulikukka-arvontaan?