Perennakaruselli pyörii

Parin sateisen päivän ja viileämmän sään ansiosta uskaltaa jo aloittaa jokakeväisen ja -syksyisen kasvikarusellin. On se ihmeellistä, miten kasvit eivät vain koskaan onnistu kerrasta löytämään oikeita paikkojaan, vaikka miten huolellisesti olisi niitä paperilla suunnitellut ja moneen kertaan miettinyt. Ja joskus luonto tekee tahallaan kiusaa, niin kuin kävi karpaattienkelloilleni.

Tässä alkuperäinen tilanne. Parturoidut karpaattienkellot etualalla, kaukasianmaksaruohoa niiden ja ison kiven välissä.

Niillä oli täydellinen paikka kivikkorinteen etureunassa hopeahärkin ja nukkapähkämön välissä. Ne viihtyivät siinä hyvin ja olivat juuri oikean kokoisia ja värisiä. Täydellisen yhtälön tulivat pilaamaan pahuksen pitkäkorvat, jotka käyttävät pihakiveystämme kiitoratana kadulle ja haukkaavat ohikulkiessaan karpaattienkellojen nuput, kukat ja osan lehdistäkin välipalaksi. Kerran kun oppivat mutustelemaan gourmet-herkkuja, eivät ne enää olleetkaan huijattavissa valkosipulijauheella. Tosin välillä oli niin tuulistakin, että suurin osa valkosipulijauheesta lähti varmasti aina tuulen mukaan ennen jänisten saapumista.

Tällainen näky on odottanut aivan liian monena aamuna.

Yksi karpaattienkelloryhmää rajaavista kivistä on aika erikoisen näköinen. Tästä olisi mielenkiintoista tietää lisää.

Siirsin eilen karpaattienkellot hieman taaemmaksi kiven eteen ja kaukasianmaksaruohot penkin reunaan. Toivottavasti tällainen pieni siirto harhauttaisi jäniksiä sen verran, että jättävät karpaattienkellot rauhaan. Ainakaan sapuska ei ole ihan heti kulkuväylän vieressä helposti saatavilla. Penkin visuaalinen ilme muuttui hieman, mutta ihan kivalta tämäkin näyttää. Varsinkin sitten, jos karpaattienkellot saavat kukkia jatkossa rauhassa.

Kivikkorinteen yläosan uudistettu ilme. Samalla tuli putsattua rikkaruohoja laattojenkin väleistä.

Ja sama talolta päin.

Kivikkorinteessä hopeahärkit ovat täyttäneet alueensa, joten siitä sai otettua muutaman mytyn takapihalle luumutarhaan. Luumutarhaa ei ole sen kummemmin perustettu kuin peitetty vain nurmi parisen vuotta sitten sanomalehdillä ja viiden sentin hiekkakerroksella. Luumupuille on tietenkin kaivettu asianmukaiset montut. Vanhasta nurmikosta puski ensimmäisenä kesänä sinnikkäästi voikukkia ja muutamia juolavehnän korsia katekerroksen läpi, mutta olen aina kitkenyt niitä pois sitä mukaa kun nostavat päitään. Tänä vuonna sieltä ei montaa alkua ole noussutkaan, joten nyt uskaltaa jo istuttaa perennoja.

Hopeahärkkiä on tarkoitus levittää vähitellen peittämään koko alue keijunkukista tuivioihin. Lyhdyn alla olevalla mytyllä oli valtavan pitkät versot, joita en hennonut leikata poiskaan. Peittääpähän nopeammin ison alueen.

Korallikeijunkukkia oli alunperin vain rinki luumupuun ympärillä, mutta nyt jaoin niistä pari isointa ja laajensin ryhmää sivuille päin. Luumutarhan tässä osassa onkin kunnolla värien leikkiä.

Korallikeijunkukat alkavat valmistautua jo syksyyn. Onkohan millään muulla kasvilla näin neonpinkkiä ruskaväriä?

Korallikeijunkukan punainen väri hehkuu hopeahärkkiä vasten.

Hopeahärkin ja tuivion yhdistelmä.

Tuivioiden toisella puolella kasvaa purppuraheisiangervo, joka tuo tummempaa sävyä luumutarhaan.

Luumutarhan värisuora jatkuu kuunliljoihin ja päättyy taustan sekametsään. Hopeahärkki toistaa mielestäni kivasti istumakiven värejä.

Olohuoneen ikkunan alla komeasinikuunliljat ovat viihtyneet niin hyvin, että niiden vieressä oleva ryhmä 'Brautschleier'-jaloangervoa näytti kääpiökokoiselta. Nostin yhden kuunliljan... tai siis yritin nostaa. Juuripaakku oli niin valtava, että se piti pistää lapiolla puoliksi ennen kuin sain sen kammettua ylös. Isomman puolikkaan istutin takarivin jatkoksi ja pienempi puolikas meni ongelmakujanteelle. Jaloangervot siirsin toistaiseksi eturiviin kuunliljan paikalle, mutta luulen, että tämäkään ratkaisu ei ole lopullinen.

Lähtötilanne, tosin heinäkuun puolelta. Jaloangervot näyttivät vähän hoopoilta kahden kookkaan kasvin välissä.

Uusittu ilme. Ei oikein hyvä ole näinkään, mutta hieman kuitenkin parannusta alkuperäiseen.

Pari ruukussa odottanutta kasviakin pääsi tänään kukkapenkkiin.

Ystävältä saadut myskimalva 'Alban' taimet pääsivät patiopenkkiin.

Puolukka 'Otson karkki' sai kodin pensasryhmästä mustilanhortensian ja puistoatsalea 'Illusian' välistä. Sen kasvualustaa paransin hiekalla, kävynsuomuilla, havunneulasilla sekä happamalla mullalla.

Aamulla sataa tihuutti vettä, mutta jo ennen puoltapäivää sää muuttui pilvipoutaiseksi. Harvinaista herkkua sellaiset päivät, että on yhtä aikaa täydellinen puutarhailusää, sopiva aika jakaa ja siirrellä perennoja sekä isäntä lapsenvahtina. Monta kohtaa koki muodonmuutoksen tai ainakin pientä yleisilmeen kohennusta, kun sain rauhassa ahkeroida.

Loppuun pakollinen kärhökuva. 'Piilu' jaksaa edelleen kukkia.

Millainen puutarhailusää teillä on ollut ja onko lapio päässyt helteiden jälkeen töihin?

Kontrasteja

Ajattelin puutarhani olevan värimaailmaltaan melko rauhallinen ja lempeä, mutta kamerakierroksella huomasin monessa paikassa olevan voimakkaita väriyhdistelmiä. Rajuimmat kontrastit löytyvät tällä hetkellä kivikkorinteestä, jossa keltamaksaruoho on aloittanut kukinnan.

Kelta- ja lyydianmaksaruohot saavat vaeltaa kivikkorintessä (melkein) omaan tahtiin. Rinnakkain ne ovat aika sähäkkä yhdistelmä.

Pallomehiparta ja valkomaksaruoho ovat astetta rauhallisempi pari.

Aurinkopenkissä on tällä hetkellä harmonisempi värimaailma.

Bellis oli eksynyt 'Strawberries and Cream' -maksaruohojen väliin. Aika sievää.

Bellis ja isotähtiputki edustavat vaaleanpunaisen sävyjen ääripäitä.

Isotähtiputken toisella puolella tuo kontrastia saksankurjenmiekka.

Sivu- ja takapihalla kontrastia tuovat erityisesti lehtien värit.

Jaloangervo 'Fanal' ja koivuangervo.

Kunhan purppuraheisiangervo kasvaa, siitä tulee tuivion kanssa hieno pari.

Jaloangervo 'Erica' ja lemmikit. En ole ihan varma, pidänkö tästä yhdistelmästä.

Lemmikki ja saniainen esittelevät kasvutapojen erilaisuutta.

Laukkojen ja kuunliljojen yhdistelmässä on jotakin veikeää.

 Kaunista, kesäistä viikonloppua!