Valkoista ja sinistä ripauksella pinkkiä

Jatketaan lomareissun aikana kukkaan ehtineiden kasvien parissa. Lopussa on myös yksi tänään melkein auki ehtinyt, erittäin malttamattomasti odottamani ensikukkija. Ensikukkijoita kertyi muuten tähän postaukseen useampikin.

Kiitos rouva R:lle! Ensimmäinen sinulta tullut luhtaesikko kukkii ja hellanlettas kun se on söpö, Kerrassaan ihana rimpsuhelma!

Luhtaesikon lähettyville itsekseen vaeltanut belliskin sattui sopivasti olemaan valkoinen. Risutornin keskellä on viime keväänä itänyt amerikanvuokon taimi ja siinäkin on yksi nuppu tulossa.

Luhtaesikko ja kumppanit asustavat majapenkissä. Siellä alkukesän värimaailma näyttääkin olevan pitkälti siniliilan ja valkoisen sävyissä, sillä luhtaesikon ja belliksen lisäksi palloesikot ja sinikämmen ovat liiloja ja narsissit valkoisia. Sinikämmen ei kyllä tänä vuonna vielä kukkinut, mutta ehkäpä se liittyy joukkoon ensi vuonna. Pian siellä alkaa aueta laukkoja, joista minulla ei enää tässä vaiheessa ole mitään aavistusta, mitä lajia sinne tulikaan syksyllä upotettua. Melko varmasti se oli saksalaismarketin sekoituspussi. Lisää valkoista tulee rikkoviuhkasta jahka se päättää siirtyä kukkimismoodiin. Tiedä sitten, koska sellainen ihme mahtaa tapahtua. Siirrytään seuraavaksi suolle, jossa jatkuu sama sinivalkoinen tunnelma.

Viime vuonna taimipäiviltä ostettu nimetön imikkä paljastaa vähän sähäkän sinistä väriä. Taisin missata ensikukinnan? Voisikohan tämän lajike olla tarhaimikkä 'Majeste'?

Imikästä eteenpäin kukkivat nyt tuoksumatarat. Ylänurkassa vielä viimeisiä helmililjoja.

Aurinkopenkin kurjenmiekat, pikkuampiaisyrtit ja muutama ukkolaukka tänään ilta-auringossa. Sininen hehku oli kerrassaan valloittava, mutta eihän se oikein kameralle taltioitunut.

Sitten pari ripausta pinkkiä: syreenitulppaani 'Lilac Wonder' kukkii vaaleanpunaisten bellisten kanssa. Harmi kun vesimyyrä söi loput tulppaanit.

Rönsyakankaali 'Rosea' kukkii, vaikka jaoin tuppaan keväällä moneen osaan. Tämän kaverina ovat tismalleen samansävyinen varjorikko sekä liila ristikki. Kunhan kaikki vähän leviävät, näky tulee olemaan kaunis.

Japaninakileijojen pääkukinta taisi mennä minulta ohi. Onneksi niitä on vielä useampikin kukassa, sillä näky on hurmaava valkoisten lemmikkien kanssa.

Kivikkorinteessä on pieni tupas valkoista sammalleimua.

Huomenna aamupäivästä olisi kesän paras kitkemishetki kuukalenterin mukaan. Olen aikaisempina vuosina ollut aina jossain muualla juuri silloin enkä ole voinut testata sen tehoa, mutta tänä vuonna olen kotona. Olen kyllä vähän skeptinen kuun mukaan toimimisen suhteen, mutta voikukkien kaivaminen kivipolkujen saumoista on niin tuskallisen hidasta ja tympeää puuhaa, että olen valmis kokeilemaan, auttaisiko kuun mukaan toimiminen tosiaan hommassa. Toiveena olisi, että polut pysyisivät vähintään avoimiin puutarhoihin asti puhtaina. Jos voikukat tosiaan lähtevät huomenna selvästi helpommin kuin muina päivinä ja kaiken lisäksi maahan jääneistä juurenpätkistä kasvaa erittäin hitaasti ja kituliaasti uusia taimia, olen valmis kääntämään kelkkani kuukalenterin suhteen. Se on nyt pyhästi luvattu täällä blogissa! Kukkapenkeistä nyhtää kuka tahansa ja milloin tahansa pitkiä rikkaruohon juuria kun maa on sopivan kosteaa, mutta kivipolkujen saumat asettavat melkoisen haasteen. Kerääpä kuu nyt oikein vahvat energiat huomista koitosta varten!

Kesän ehkä odotetuin ensikukkija, sinivaleunikko, on nyt melkein auki. Huikea tuo sinisen sävy!

Kuinkahan tässä nyt malttaa edes nukkua huomiseen, kun moinen sähäkkyys odottaa kukkapenkissä? Ja tuleekohan kiveyksien saumojen kitkemisestä, yhtään mitään vai meneekö koko aika unikon luona ravatessa? Hyvää viikonloppua!

Heiniä jos jonkinmoisia

Koristeheinäasiantuntijat huomio! Nyt kaivataan edes alkeellisia apuja tai vihjeitä, mitä mahtavat huhtikuussa kylvämäni heinät olla, ja miten niitä pitäisi hoitaa. Siemenpussissa ei oltu kerrottu lajikkeista tai edes lajeista yhtään mitään eikä minulla ole minkäänlaista kokemusta koristeheinistä. Lähdin siis rohkeasti täysin tuntemattomille vesille niiden kanssa. Melkein kaikki taimet kasvavat, mutta ulkonäkö ei kerro minulle edelleenkään juuri mitään niistä, joten olen aikalailla huuli pyöreänä taimien suhteen.

Tässä on pieni purkkiheinäpeltoni.

Heinät B ja D näyttäisivät olevan rennompaa sorttia kuin C ja E.

K on ihan pikkutaimesta saakka kasvanut omaa tahtiaan. H ja edellisen kuvan E ovat minusta aika samantyyppisiä keskenään, samoin tässä kuvassa I ja L.

Kylvös A ei suostunut itämään lainkaan ja F sekä J taitavat harkita pian autuaammille heinäpelloille muuttamista. Kumpikin on kasvanut hyvin kituliaasti, kuten postauksen ensimmäisestä kuvasta voi päätellä.

Luulen, että pidän heinät vielä toistaiseksi ruukuissaan ja päätän myöhemmin kesällä, istutanko osan maahan vai täydennänkö niillä ruukkuryhmiä. Ainakin ne kaksi selvästi roikkuvaa heinää kannattanee pitää ruukussa, jotta niiden kasvutapa tulisi paremmin esille. Taimia suurempiin ruukkuihin istuttaessani mietin, millaista multaa niille pitäisi laittaa ja kuinka paljon lannoitusta ne tarvitsevat. Istutin ne puutarhakompostin multaan, sillä säkkimultaa ei ollut juuri sillä hetkellä yhtään ylimääräistä, mutta ruukkukasveiksi jäävien lajien seuraavaa ruukutusta varten pitänee hankkia jotain parempaa. Tässä siis kaipaisin eniten vinkkejä koristeheinätuntijoilta: kaipaavatko ne multaisempaa vai hiekkaisempaa kasvualustaa ja tasaista kastelua vai pientä kuivahtamista? Lannoitetaanko ronskimmalla kädellä vai ovatko ne vähään tyytyväisiä? Lisäksi mietin sitä, ovatko kaikki koristeheinät auringonpalvojia vai viihtyykö joku laji paremmin varjossa.

Vielä pitää laittaa kuvaa takapihan lemmikkimerestä, joka vain jatkuu ja jatkuu kuvasta kumpaankin suuntaan.

Helmililjoja ei kannattaisi istuttaa ainakaan näiden sinisten lemmikkien sekaan, vaikka väreiltään sopivatkin ihanasti yhteen. Ehkä en ala tätä perus helmililjaa kuitenkaan mihinkään siirtämään.

Päivän superyllätys: viime kesänä ostamassani sinivaleunikossa on jo kaksi nuppua. Toisessa ei näy mitään, mutta se onkin vähän pienempi kuin tämä.

Tämä oli vähän hillitympi postaus värien puolesta, joten seuraavaan taidankin laittaa vähän räväkämpiä sävyjä. On nimittäin taas mukava setti uusia kukkijoita päässyt vauhtiin. Kivaa viikonloppua!

Kevät purppuran ja sinisen sävyissä

Ensimmäinen kevätkukkijoiden aalto alkaa olla ohi ja seuraavat aloittelevat. Huomasin, että kukkijoiden lisäksi myös pihan eri osat vaihtelevat kukintavuoroa: ensin tuli etupihalla kevätkurjenmiekkojen ja kevättähtien tykitystä, nyt on vuorossa pääasiassa takapiha. Kukkatennistä talon yli siis!

'Purple Hill' ja 'Blue Hill' -sekoituksessa kukkii nyt ainoastaan noita hyvin tummanvioletteja kevätkurjenmiekkoja. Purppurainen on sitä väärällä lajikenimellä minulle tullutta lajiketta, liekö sitten 'Purple Hill' ja tuo toinen 'Blue Hill'?

'Kuntalan' alla kevätkurjenmiekat, krookukset ja kevättähdet ovat lakastumassa. Balkaninvuokot aloittivat juuri sopivasti, samoin taustalla näkyvä ensimmäinen lummetulppaani 'Concerto'.

Sekoituspussista tuli aikoinaan ainoastaan violetteja ja tämä yksi valkoinen, joka teki ensimmäistä kertaa kaksi kukkaa.

Hypätään välillä etupihalle: pensasryhmässä idänsinililjat aloittelevat. Kaukana tämä on vielä scillamerestä, mutta pikku hiljaa...

Samaisessa penkissä on paljon laukan siementaimia. Näiden kai pitäisi olla 'Mount Everestiä'.

Syksyllä ruukutetut helmililjat kukkivat. Pidin näitä alkuun ulkovarastossa ja sitten ihan taivasalla, kun säät vähän alkoivat lämmetä. Ostetut tetet ovat loppumetreillä ja joutavat pian kukkapenkkiin.

Aiheen vierellä on aina hyvä poiketa edes pikkuisen. Äitini kaivoi syksyllä ylös ison juhannuspionin, jonka juurakosta osa laitettiin ruukkuihin talvehtimaan. Ruukut ovat talvehtineet oikein hyvin ja melkein kaikista puskee jo tomeria piippoja esille. Suunnitelmana oli laittaa pionit myyntiin joko Kuopion puutarhaseuran järjestämillä taimipäivillä tai elokuussa avoimet puutarhat -tapahtumassa. Taimipäivä olisi tänä vuonna 28.5, mutta en ole vielä varma, ehdinkö sinne myymään. Jos keräät pioniharvinaisuuksia ja puutarhassasi olisi juhannuspionin mentävä kolo, niin laitapa s-postia minulle. Taimia on käsittääkseni hyvin harvoin missään myynnissä.

Isoin juhannuspioni on n.20-senttisessä ruukussa ja näyttää siltä, että kukkia olisi tulossa. Nuppusilmuja puski pintaan useammassakin ruukussa.

Tämä yksilö on taas ihan tavallinen kiinanpioni. Tämän nuput paleltuivat viime keväänä, mutta jospa tänä vuonna näkisin ensikukinnan. Ihania nuo loistavan punaiset versot!

Aasinsillan kautta takaisin aiheeseen. Kumpikin viime kesänä istutetuista sinivaleunikoista on ilmiselvästi hereillä (tämä asustaa kärhökaaressa). Kukkiikohan niistä kumpikaan tänä vuonna?

Ja taas takapihalla: kummitädin purppuraisen esikon sävy tallentui parhaiten kännykän kameralla. Nyt ei ole seassa liikaa sinistä. Vielä kun ehtisi kitkemään!

Kivaa, kun melkein joka päivä ilmestyy uusia kukkia tai edes nuppuja näkyville. Parin päivän sateet saivat myös nurmikot vihertymään ja ihan kuin koivuissakin jo alkaisi olla vihertävää sävyä. Kyllä kelpaa!

Kivikkoa ja uusia hankintoja

Kivikkorinteen kasvit ovat selvästi kotiutuneet, sillä kukintaa on jo mukavasti. Koska talvitappioitakaan ei viime talvena tullut, näyttää rinne rehevältä ja kukkaisalta. Kurkataanpa, mitä kaikkea siellä nyt kukkii.

Tähtilevisia 'Little Plum' on hankittu vuonna 2017. Hyvin näyttää viihtyvän jo viidettä kesäänsä.

Sammalleimut aloittelevat. Tätä peruspunaista minulla on neljässä kohdassa.

'Candy Stripes' -sammalleimua on vain tämä yksi mutta aion levittää sitäkin useampaan kohtaan.

Patjarikko koki ensimmäisinä kesinään kovia, sillä taaperoikäinen oli tavattoman viehtynyt sen lehtiruusukkeisiin. Nyt se on saanut kasvaa rauhassa ja kukkii kauniisti.

Pikkuampiaisyrtti tuo kivikkoon punaisten sekaan sähäkkää sinistä.

Eilen satuin olemaan kivikkorinteessä kameran kanssa juuri oikeaan aikaan, sillä ritariperhonen lehahti tutkailemaan mesibaarien tarjontaa. Suosikkikukkia näyttivät olevan sammalleimut ja ristikit, mutta haastetta ruokailuun (ja kuvaamiseen) toivat niiden hennot varret. Ritari joutui lepattelemaan melkein koko ajan siipiään jotta kukat eivät taipuisi maata vasten perhosen painosta. Ritariperhosta näkee meillä todella harvoin, korkeintaan kerran kesässä. Yleensä se on käväissyt meillä rönsyakankaalien kukinta-aikaan, mutta nyt se olikin vähän etuajassa. Toivottavasti se vierailisi nyt ahkerammin kun mieluisia kukkijoitakin on enemmän tarjolla. Rönsyakankaalitkin aloittavat aivan pian.

Ritariperhonen ristikillä. Tässä se sai jaloillaan tukevan otteen kivistä ja malttoi pitää kauniit siipensä levällään.

Kivikkorinne sisääntulosta. Kevätvuohenjuuret kukkivat vielä rinteen päädyssä ja pian aloittavat etualan keltamaksaruohot ja kangasajuruoho.

Uusin kärhöhankintani, 'Innocent Blush' on avannut kukkansa. Pienemmät nuput leikkasin pois istutusvaiheessa mutta kahta isointa en taaskaan raskinut. Hyvänkokoinen kukka ja hempeä väri.

Huomasin eilen netissä ilmoituksen myytävistä perennoista. Joukossa oli kaksi hankintalistallani pitkään roikkunutta kasvia: sinivaleunikko ja valkoinen sinikämmen. Soitin ilmoittajalle ja pääsin samalla kiertämään hänen kauniissa puutarhassaan. Kierroksen päätteeksi kävimme kaivamassa taimia ja illalla istutin uudet aarteeni puutarhaan. Ostin sinivaleunikoita saman tien kaksi kappaletta, sinikämmeniä ei ollut enää jäljellä kuin yksi pieni taimi.

Etualalla sinivaleunikot ja pieni sinikämmen, takana heräteostoksena mukaan lähtenyt konnanyrtti.

Ostin sinivaleunikoita saman tien kaksi kappaletta ja istutin kummankin kärhökaaripenkkiin. Toinen taimista pääsi punahattujen luokse, sillä siellä pitäisi olla sinivaleunikolle parhaimmat olosuhteet. Varmuuden vuoksi päätin hajauttaa taimet erilleen kun eihän sitä puutarhuri aina osaa aavistaa, mikä olisi kullekin kasville loppujen lopuksi se mieluisin paikka. Toisen istutin muutaman metrin päähän lähemmäs pensasmustikoita. Lapionpiston syvyydellä tuli vastaan tiivis savikerros, jonka kaivoin reilusti pois ja sekoitin tilalle paljon karkeaa hiekkaa ja hyvää multaa. Paikka on vielä loivassa rinteessä, joten talvimärkyydestä ei pitäisi olla nyt sillekään riesaa. Kumpikin saa puiden latvusten läpi siivilöityvää hajavaloa pitkin päivää ja vähän suorempaa auringonpaistetta pari tuntia illalla. Sinikämmenen istutin majapenkkiin ja konnanyrtin nuotiopaikan luokse. Syyskukkijana se ilahduttaa siellä eniten, sillä sen näkee hyvin olohuoneen ikkunasta. Toivottavasti kaikki viihtyvät hyvin.

Sinikämmenellä ei ollut kuin yksi pieni varsi, mutta juuristo oli komean kokoinen. Eiköhän tästä vielä hyvä puska kasva.

'Princess Zaide' on viimeisiä kukkivia narsisseja. Eikö olekin valloittava yhdistelmä?

Lämmin päivä on tämäkin, varjossa on meillä juuri nyt 24 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Nyt nautitaan kesästä!