Tontin lounaskulma

Tämän jutun otsikko viittaa kirjaimellisesti moneen asiaan. Alue, jota kurkistelemme, on ilmansuunnissa katsottuna lounaassa mutta sieltä voi saada jo nyt lautaselle lisuketta ja loppukesällä, jos tuuria on matkassa, jopa kokonaisen aterian. Juuri tällä hetkellä tosin lautasen täytteet ovat enemmänkin silmänruokaa kuin vatsantäytettä ja lounasaikakin meni ohi, kun piti käydä välillä puoli päivää muilla asioilla. Tästä tulikin sitten lounasaikaan aloitettu iltapalapostaus.

Toissa syksyn syyskylvöistä tullut orvokki.

Tein kasvimaan ja marjapensasalueen väliin toissa kesänä kapean istutusalueen lähinnä suorakylvöisille kesäkukille tai jos sattuu jäämään esikasvatuksista taimia yli. Paikka on puolivarjoisa, sillä metsä ja marjapensaat varjostavat aamupäivästä ja keskikesästä eteenpäin maa-artisokat loppupäivän. Oikein runsasta kukintaa siis on turha odottaa mutta penkin tarkoituskin oli vain vähentää tylsää kivituhka-aluetta ja naamioida vähän kasvimaan verkkoaitaa. Bonuksena edes pikkuisen vehreyttä ja kukintaa. Siemenkylvöt ovat vasta muutaman sentin korkuisia mutta pari orvokkia oli talvehtinut hyvin ja kukkii nyt.

Samasta kylvöksestä tuli myös sinisemmän sävyinen orvokki. Bellikset ovat löytäneet paikalle ihan omin nokkinensa.

Jätetään muun penkin esittely siihen, kun taimet alkavat kukkia ja siirrytään muutama metri sivummalle ja vielä varjoisammalle metsämustikkamaalle. Mustikat oli typistetty viime syksynä muutaman sentin sängelle jo hyvissä ajoin ennen kuin olin edes ehtinyt miettiä jänisverkkojen virittelyä, joten oman maan mustikoista on turha haaveilla tänä kesänä. Onneksi mustikat ovat versoneet aika hyvin juuresta uutta kasvua ja ainoastaan yhdessä kohdassa on epäilyttävän tyhjää. Tänä vuonna pitää laittaa viimeistään syyskuun alussa edes jonkinlaista aitaa mustikka-alueen ympärille. Metsän reunassa ja muutenkin suojassa oleva alue on selvästi liian iso houkutin talvea varten itseään lihottaville rusakoille.

Noin neliömetrin suuruinen mustikkamaa, jossa kasvaa paljon muutakin kuin metsämustikkaa.

Mustikkaa, ketunleipää (käenkaalia), metsätähteä ja joku hentoinen metsäheinä.

Olen siirtänyt mustikoita isoina mättäinä metsästä (maanomistajan luvalla tietenkin), joten niiden mukana on tullut yhtä sun toista kivaa. Tavoittelemani mahdollisimman monilajinen kasvillisuus kukkii pidempään ja siis houkuttelee jatkuvasti pölyttäjiä, mikä parantaa niin mustikoiden kuin marjapensaidenkin pölytystulosta. Lisäksi se ei ole niin altis taudeille ja tuholaisille kuin yksilajinen kasvusto. Yritän saada kasvit viihtymään ja levittäytymään laajemmallekin, jotta ne aikaa myöten tekisivät varvikon tapaisen aluskasvillisuuden marjapensasalueelle. Toistaiseksi kovin kummoista levittäytymistä ei ole tapahtunut mutta annetaan kasveille aikaa levittää juuriansa.

Metsätähti.

Marjapensaiden aluset vallanneet vuohenputki ja valvatti näyttävät nääntyneen katteiden alla mutta muutama sitkeä voikukka vielä yrittää puskea pintaan. Käyn kitkemässä niitä aina kun ehdin mutta vanhat, syvälle kaivautuneet juurakot eivät tahtoisi millään luovuttaa. Juuria ei saa kokonaisina ylös ilman isoa kaivuu-urakkaa, johon en haluaisi ryhtyä. Niinpä nypin lehdet ja pätkän juurta mahdollisimman usein ja koetan niin näännyttää voikukat. Aika näyttää, toimiiko konsti. Kylvin keväällä parin valoisammassa reunassa olevan marjapensaan alle lämpäreet veriapilaa viherlannoituskasviksi ja siirtelin niiden kaveriksi myös muutaman kuukausimansikan taimen. Toisen pensaan juurella puolukka 'Otson karkki' on talvehtinut ja toivon mukaan lähtee myös levittäytymään. Pelkän hake- ja kivituhkapeitteisen marjapensasalueen muutos kasvipeitteiseksi on siis alkanut.

Joku luonnon orvokki (aho- tai metsäorvokki ehkä) kukkii myös metsämustikkamaalla.

Ja mitäpä olisi lounaspostaus ilman varsinaista kasvimaa-aluetta? Siirrymme seuraavaksi siis sinne. Taisin tehdä kasvimaan ensimmäiset kylvöt jo hyvissä ajoin huhtikuun puolella ja jännitin, miten mahtavat itäneet kylvökset kestää touko-kesäkuun kylmän jakson. Onneksi salaatit ja retiisit kestävät kylmää. Samoin näyttivät kestävän tilanpuutteessa maahan istutetut sellerit, samettikukat ja kyssäkaalit sekä ihan oma-aloitteisesti siemenestä kylväytyneet taimet, kuten tilli ja kehäkukat. Tillin kylväytymisinnokkuus suorastaan yllätti minut, sillä taimia on noussut yhdestä lavasta siihen tahtiin, että tänä kesänä saadaan syödä uusien perunoiden kanssa tilliä ihan kyllästymiseen saakka. Minä kun vielä kylvin sitä pariin kohtaan lisääkin, sillä viime vuonna satoa tuli hieman liian vähän. Viimevuotiset siemenet itivät tänä keväänä kylvettyjä nopeammin, joten sain jo kerättyä ensimmäisen kerran tilliä ruokapöytään.

Tässä lavassa ei pitänyt kasvaa tänä vuonna tilliä, vaan mm. selleriä, veriapilaa, kehäkukkaa, kyssäkaalia ja ilmasipulia.

Huhtikuussa kylvetyt retiisit olivat salaa kasvaneet salaatinlehtien seassa melkoisen pitkiksi.

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa riitti sateita ja silloin kun ei satanut, muistin kastella kylvöksiä, joten retiisit, salaatit ja rucolat ovat kasvaneet oikein meheviksi. Kosteudesta ja viileämmistä keleistä ovat nauttineet myös valkosipulit, jotka ovat hujahtaneet ennätyskorkeiksi. Jouduin ottamaan jo ajat sitten niiden päältä harsonkin pois, sillä valkosipulien latvat nostivat harson reunat niin korkealle, ettei niitä saanut enää pysymään maassa kiinni. Hieman pelkäsin, löytävätkö kirpat tai muut tuholaiset rucolan tai palelluttaako halla ne mutta toistaiseksi näyttää ja maistuu oikein hyvältä. Osa kylvöksistä ei ole ilmeisesti itänyt mutta niidenhän tilalle voi sitten kylvää jotain muuta. Tiedoksi niin itselle kuin muillekin, että palsternakan ja mustajuuren siemenet todella menettävät itävyytensä nopeasti.

Valkosipulit ja rucolaa. Etukulmassa ja valkosipulien takana punajuurta, rucolarivin molemmilla puolilla palsternakkakylvös.

Kylmän jakson takia minun piti siirtää tomaatit, chilit ja basilikat väliaikaisesti ulkovarastoon. Pari pienempää tomaattiruukkua sain mahdutettua ulkoeteiseen mutta sinne olisi kannattanut tomaattien sijaan ahtaa basilikat. Niille oli varastossa liian kylmää ja ne mokomat menivät sitten paleltumaan. Kylvin niiden viereen uudet siemenet mutta jätin vanhat varret vielä pystyyn, jos vaikka alimpien lehtihankojen kohdalta lähtisi versomaan uutta. Heti kun tuli lämpimämpää säätä, siirsin kaikki ruukut lopullisille paikoilleen nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Istutin myös avomaankurkun ja kesäkurpitsan sekä pari salkopapua jälkikompostoriin ja loput pavut kasvimaalle.

Puutarhavahti tykkää kytätä kadun tapahtumia tomaattilaatikon vierestä.

Hernelaatikon reunassa samettikukat 'Alumia Vanilla Cream' jo kukkivat.

Lounaaseen (tai nyt kun tähän aikaan illasta tätä osaa postauksesta naputtelen, niin iltapalaan) sopii yhdistää juttua myös puutarhan eläinmaailman sapuskatavoista. Jatkan tällä Saaripalstan Sailan aloittamia juttuja (klikkaa eka auki tästä ja toinen täältä) puutarhan hyötyhyönteisistä. Tutkikaapa seuraavan kuvan otusta ja miettikää, onko se puutarhurin kannalta apulainen, tuholainen vai täysin hyödytön mutta ei haitallinenkaan. 

Joku sylkikuoriaislaji ilmeisesti.

Äkkiseltään saattaisi luulla, että noin värikkään otuksen on pakko olla pahakin puutarhan tuholainen. Totuus on kuitenkin toinen, sillä Ötökkätieto-sivuston mukaan sylkikuoriaiset väijyvät pienempiä hyönteisiä saaliikseen (joidenkin lajien aikuiset syövät lisäksi myös kukkien siitepölyä). Niiden toukat saalistavat kirvoja ja muita pieniä hyönteisiä. Lämpimästi toivotin otuksen lajitovereineen tervetulleeksi puutarhaani pitämään tuholaiskannat kurissa. Linnuistakin on paljon apua. Olen nimittäin nähnyt aiempina kesinä monta kertaa tiaisten popsivan luumupuista kirvoja hyvällä ruokahalulla. Kuusitiaisen pöntössä on äänistä ja lentoliikenteestä päätellen taas tänä kesänä kasvamassa poikue uusia hyönteisten kauhuja. Koska kuusitiaiset ovat aiempina kesinä pesineet pöntössä, hankin keväällä toisen pikkutiaisten mitoilla tehdyn pöntön, jotta joku sinitiainenkin pääsisi pesimään. Pöntön valtasikin 28 millin lentoaukosta huolimatta kirjosieppo. Luulin pitkään, että joku kokematon sieppopoitsu yrittää turhaan houkutella pesimäkumppania miniyksiöön, kun ei tyttöä näkynyt. Vähän jo kävi sääliksi ressukkaa, joka kurkku suorana sirkutti pöntön lähettyvillä. Nyt ei tarvitse sääliä, sillä kova sirkutus kuuluu jo siitäkin pöntöstä, kun sieppopariskunta rahtaa nokkien täydeltä evästä nälkäisille poikasille. Ehkä pitää hommata ensi kesäksi pönttöjä myös kirjosiepon mitoilla, ettei tarvitse linnun vetää vatsaa sisään mahtuakseen kotiinsa.

Säikäytin vahingossa voikukansiemeniä keräävän punatulkkupariskunnan. Toinen pyrähti purppuraheisiangervolle, toinen luumupuun oksalle.

Punatulkkuja näkee harvemmin pihalla kesäaikaan. Voikukan siemenet kuitenkin saavat tulkut tulemaan metsän suojista nurmikoille ruokailemaan. Eipä näkisi kesällä punatulkkuja, jos olisi hävittänyt kaikki voikukat tai ehtisi leikkaamaan nurmikon ennen kuin voikukansiemenet kypsyvät. Kaikilla kolikoilla on siis kääntöpuolensa, joita jokainen voi miettiä, kun tekee puutarhassaan valintoja hävittämisen ja säilyttämisen suhteen. Sellaiset lounaat (ja iltapalat) tänään.

Uusi projekti aloitettu

'Madame Julia Correvon' on saanut jo monta kukkaa auki. Muistiin laitettakoon ensi vuotta varten, että ensi vuonnakin valkoisia tuoksuherneitä Julian kaveriksi.

Mansikkamaa saatiin vihdoin valmiiksi ja oli aika aloittaa uusi projekti. Tämä on nyt se juttu, minkä esikoinen antoi luvan tehdä. Valituksia ei myöskään tullut kun lapio nosti ensimmäiset nurmipaakut ja kaivanto alkoi laajeta.

Lähtötilanne on tässä. Tylsä, hyvin sammaloitunut nurmirinne takanurkan ja nuotiopaikan välissä ja niittyrinne aivan metsän rajassa.

Kulkuaukko nuotiopaikalle kivettiin jo nuotiopaikkaa tehdessä ikään kuin vihjailemaan, että tästä olisi hyvä jatkaa myöhemmin polkua eteenpäin.

Polku ei vielä jatkunut, sillä tuohon takanurkan puoleiseen päähän olisi jo kasveja valmiina odottamassa istuttamista. Sieltä siis aloitettiin. Oikeaan reunaan jää niittyrinne.

Ei tullut yllätyksenä, että kivien seasta löytyi myös rakennusjätettä. Onneksi ei sentään ihan mahdotonta kasaa ja siitäkin suurin osa tiilenkappaleita.

Olisin toivonut, että sopivankokoisia kiviä olisi löytynyt enemmän. Kaksi järjettömän suurta järkälettä löytyi, mutta ne piti jättää mullan alle. Yksi juuri ja juuri isännän voimilla liikahtava paksukainen saatiin nousemaan tasainen pinta suunnilleen vaakatasoon ja se määritti polun paikan ja kaltevuuden. Alun perin oli tarkoitus tehdä polku samaan tapaan kaltevaksi kuin nuotiopaikalle toisesta suunnasta johtava pikkukivipolku, jotta kottikärryillä pääsisi liikkumaan myös tältä puolelta sujuvasti. Kivi oli kuitenkin sen verran yhteistyökyvytön, että saan rakentaa pari porrasaskelmaa. Olenkin aina haaveillut kiviportaista! Loput löytyvistä kivistä käytän pengertämään istutusaluetta. Uuden polun ja pensashanhikkien väliin jäävä alue on paahteinen ja kuiva, joten siihen teen pienen kivikkokasvialueen. Maa on täynnä kuusen juuria enkä halunnut laittaa tuohon juurimattoakaan, joten kasvien on pärjättävä niissä oloissa, mitä niille on tarjota. Lisäksi multa tuntuu hyvin köyhältä eikä sieltä löytynyt kaivellessa kuin pari matoa. Kompostimultalisäys varmasti auttaa siihen ongelmaan. Polun ja nuotiopaikan väliin saan toivon mukaan hyvät oltavat kärhölle tai parille ja muillekin runsasmultaisempaa kasvualustaa vaativille kasveille. Ainakin siinä tapauksessa, että sopivia pengerryskiviä löytyy tarpeeksi.

Yläpuolisen nurmikon tasalla oleva kivi oli helposti liikuteltavissa, sen sijaan heti toinen jumittui niille sijoilleen. Alin porraskivi vaatii seuraavaksi isännän voimia. Pengerryksetkin jo alkavat hahmottua.

Projektin eteneminen tyssäsi eilen liian kuumaan säähän eikä töiden takia todennäköisesti etene viikolla kovin paljoa, joten tutkaillaan seuraavaksi sinne aikanaan päätyviä kasveja. Vanhempani kävivät jonkun aikaa sitten pienellä lomareissulla ja tietenkin sovimme äitini kanssa, että hän soittaa minulle, jos sattuvat käymään taimimyymälöissä. Sainkin oikein hyvän kasvikuorman, joille en vielä ostohetkellä tiennyt tarkkaa paikkaa. Silloin kun esikoisen kanssa pohdiskelimme kukkapenkin sopivuutta tuohon väliin, keksin, että suurin osa reissutuliaisista sopisi juuri sinne. Joskus kannattaa siis vain hommata kivat kasvit, vaikka ei olisi paikkaa valmiina tai edes mietittynä.

Äidin lomatuomiset: loistokärhöt 'Diamond Ball' ja 'Beautiful Bride', valkokirjava komeamaksaruoho 'Frosty Morn', kivikkokurjenpolvi 'Ballerina' ja kevätpitkäpalko 'Rose Delight'.

Kevätpitkäpalko on kovin vaatimattoman näköinen nyt, mutta tämän pitäisi kukkia alkukesällä vaaleanpunaisena.

Alkukesällä sinilemmiöstä ottamani pistokas hyvin lyhyellä juurenpätkällä on lähtenyt hienosti kasvuun. Tämä päätyy myös uudelle alueelle.

Lisää kasveja otan kivikkorinteestä. Siellä on ainakin kolme tähtilevisian siementainta, joista yhden kokeilen siirtää jo nyt syksyllä. Toisen tai jopa kaksi siirrän ensi keväänä. Voi olla, että siirrän sinne myös pienen jakopalan turkestaninmaksaruohoa ja ehkä muutaman mehitähdenkin. Lisäksi aion kylvää talven aikana ainakin sinikatanaa ja patjarikkoa ja ehkä jotain muutakin, jos perennasiemenkirjeestä löytyy kivoja lajeja. Aivan uuden kivikkoalueen ja metsän rajaan jäävälle mullokselle kylvän suorakylvönä luonnonvaraista ketoneilikkaa. Se rajaa istutusalueen kivasti niittyrinteestä ja laittaa samalla vähän kampoihin kuusen alta puskeville luonnonkasveille. Ketoneilikka on siinäkin mielessä hyvä valinta, että sitä oli tuolla alueella pikkuisen jo ennestään ennen kuin aloin tehdä niittyrinnettä. Se siis menestyy noinkin kehnolla kasvupaikalla. Osalle kasveista aion sekoittaa multaan kananmunankuorimurskaa pitkävaikutteiseksi kalkitukseksi, mutta ainakin sinilemmiö ja levisia viihtyvät myös happamassa kasvualustassa. Vieressä oleva kuusi happamoittaa varmasti neulasillaan kasvualustaa, joten ainakin osa kasveista on hyvä valita sen mukaan, miten ne kestävät hapanta maata.

Loistokärhö 'Diamond Ball' tulisi nuotiopaikan puoleiselle sivulle.

Ajattelin siirtää nuotiopaikan vierestä kaksi koivuangervoa ylemmäs rajaamaan nurmikkoa uudesta istutusalueesta. Ne toimisivat samalla esikoisen toivomana palloesteenä ja piilottaisivat osan istutuksista taakseen. Näin kaikki ei näkyisi ihan heti, vaan tulisi yllätyksenä siinä vaiheessa kun aluetta lähestyisi. Ne siirtämällä saan myös oikein hyvin tilaa uusille kärhöille. Tässä onkin talvi aikaa miettiä joku kiva kaveri "Timanttitanssiaisille", jos ei syysaleista tule vastaan jotain kivaa. Reissutuliaisista 'Beautiful Bride' on menossa muualle. Kivikkoalueen puolelle ei ainakaan tässä vaiheessa tule mitään pallo- tai näkemäestettä. Pitää katsoa sitten ajan myötä, tarvitaanko siihen jotain vai kelpaako se siltään. Jos sopivan isoja kivenjärkäleitä olisi ollut ihan vieri vieressä, olisin laittanut jonkun niistä kivikkoalueen ylätasolle selvästi maasta koholleen, mutta toistaiseksi noussut kivimäärä ei sellaiseen tuhlailuun riitä.

Eilisen päivän sato: yrttejä, kuukausimansikoita ja jokunen pensasmustikka, tomaatteja, viimeisiä herneitä ja iso kasa salkopapuja 'Blauhilde'.

Kukkapenkin kaivelun ja suunnittelun lisäksi olen pakastanut ahkerasti yrttejä talven varalle ja sainpa aikaiseksi kuivata yhden erän ranskanrakuunaakin. Pakastimeen on päätynyt paljon tavallista basilikaa ja oreganoa, sekä lisäksi muutamia rasiallisia sitruunabasilikaa, rosmariinia ja sitruunamelissaa. Suklaamintulle en ole keksinyt mieluista käyttötarkoitusta, sillä tavallisen mintun tapaan myös siitä tulee niin vahva hammastahnamainen aromi, etten ole oikein tykästynyt sen käyttöön. Toistaiseksi olen kokeillut sitä tuomassa makua vesikannuun ja teessä yhdistettynä sitruunamelissaan. Vedestä en tykännyt lainkaan mutta teetä ei sentään tarvinnut kaataa viemäriin. Jos tuo yksilö ei talvehdi, en aio ensi vuonna hankkia uutta minttua. Jos talvehtii, annan sille vielä toisen mahdollisuuden ja ovathan ainakin sen kukat mieluisia pörriäisille, jos lehdet eivät minulle maistu. Salkopavut aloittivat sadon tekemisen oikein rytinällä, joten niitäkin on mennyt jo useampi pussillinen pakastimeen. Hyvä, että edes ne tekevät satoa, sillä vahapavut menivät etanoiden suuhun jo pikkutaimina.

Miksi samettikukat tekevät näin? Kukkivat runsaasti, mutta kukinnan jälkeen varsi alkaa ruskettua eikä siemeniä kehity.

Samettikukkien siemeniäkin olen yrittänyt kerätä mutta joka ikinen kukka nyykähtää kukittuaan. Siemenet tai oikeastaan siemenaiheet ovat yhtä muhjua kuihtuneen kukan sisällä. En ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen. Johtuuko moinen ilmiö kosteasta kesästä vai mikä ihme sammareitani vaivaa? Ihan jokaista samettikukkaa en ole tutkinut, mutta päällisin puolin tehdyt pistokokeet ovat osoittaneet, että ongelmaa on niin maassa kuin ruukuissakin kasvavissa samettikukissa. Muutama ruukuissa oleva sammari on myös ruskettanut satunnaisia oksia sieltä täältä ja yksi parvekelaatikossa kasvava yksilö on kuihtunut peräti kokonaan. Luulin aiemmin, että orava olisi hypännyt sen päälle ja taittanut varren poikki mutta nyt kun saman näköistä ongelmaa näyttää tulevan myös muihin, olen alkanut epäillä, että kyseessä onkin jokin muu vaiva. Oletteko törmänneet samaan koskaan? Pitääkö varmuuden vuoksi pitää ensi vuosi taukoa sammareitten kasvatuksessa vai johtuuko ilmiö vanhoista siemenistä?

Aurinkopenkissä tarhaviinikärhö 'Pernillen' kaverina on alkanut kukkia tänä kesänä omalta lomareissulta hankittu 'Etoile Violette'.

Näiden värit sopivat täydellisesti yhteen (jos tuota purppurapunalatvan kuihtunutta kukintoa ei lasketa mukaan).

Mukavaa uutta viikkoa!

Hyötypuolella kohisee

Aitohunajakukka ja samettikukka sateessa.

Kasvimaalle tekee sade hyvää ja sitä täällä on kyllä nyt saatu aika tiheään tahtiin. Olen normaalisti aika laiska kastelemaan mitään mutta kummasti ne avoimet vaan motivoivat huolehtimaan tällaisistakin jutuista paremmin ja jostain kumman syystä kasvitkin ovat sitten kasvaneet paremmin. Tai ehkä osuutta on myös taivaallisella kastelulla, jota on tullut meillä sopivasti pitkin kesää. Syvimmät pahoitteluni kaikille teille, jotka ovat joutuneet kärsimään pitkään jatkuneesta kuivuudesta. Saderintamat ovat ilmeisesti kulkeneet aika usein tätä kautta eikä vesijohtovettä ole tarvinnut käyttää vielä kertaakaan kastelemiseen.

Kasvimaan ja marjapensasalueen väliin jäävä kesäkukkapenkki oli hetken aikaa hyvän näköinen, kunnes sateet piiskasivat hunajakukat retkottamaan pitkin maata.

Kesäkukkapenkki syntyi tarpeesta upottaa kasvimaan käytävien kohdalta kaivettua multaa johonkin ja toisaalta vähentää kivituhkalla peitettävää pinta-alaa. Päätin sitten tehdä kapean istutusalueen heti kasvimaan aidan viereen ja kasvattaa siinä suorakylvettäviä kesäkukkia. Oikaisin sieltä missä aita oli matalin, eli peitin alle jäävän nurmikon sanomalehdillä ja kippasin mullat siihen päälle. Oikotie näkyi viime kesänä kukkien surkeassa kasvussa kun eivät ressukat saaneet juuriaan sanomalehtikerroksen läpi pohjamaahan. Pioniunikotkin olivat alle kymmensenttisiä ja tekivät yhden peukalonpään kokoisen kukan koko kesän aikana. Tänä vuonna kasvit ovat kasvaneet paljon paremmin, vaikka mistään hurjan kukoistavasta kasvusta ei voi puhua samassa lauseessa kesäkukkapenkin kanssa. Lannoittaakin voisi kai välillä, niin ehkä kasvaisivat paremmin. No, tuo ei ole puutarhan näkyvin yksityiskohta, joten hoitokin voi olla kakkoslaatua. Ja sain kuitenkin kesän mittaan kivireunuksen valmiiksi.

Metsämustikkamaan ensimmäinen kypsyvä mustikka. Tänä vuonna ei vielä piirakkatarpeita saada, mutta ainakin yksi mustikka per naama maistiaisiksi, jos ei joku tihulainen pääse verkkohäkin sisään.

Herukkapensaiden kanssa on ollut ainainen taistelu. Edellisten asukkaiden vanhat marjapensaat olivat melko lailla hoitamattomia ja kaksi niistä käytännössä lahosi pystyyn ja poistettiin heti ensimmäisinä vuosina. Kaksi mustaherukkaa olen saanut nuorennettua leikkauksilla ja niihin onkin tulossa ihan hyvin marjaa tänä vuonna. Punaherukkaa on vaivannut joka vuosi kukinnan aikaan kuihtuvat oksat ja milloin mikäkin sen lisäksi. Tänä kesänä siitä on löytynyt kuihtuvien oksien lisäksi karviaiskoisan ja -pistiäisen toukkia, herukanvaristetautia ja epäilys jostain muustakin vaivasta. Keräsin yhtenä päivänä kukkurallisen ämpärillisen tautisia lehtiä ja toukkaisia oksia ja marjaryppäitä ja poltin kaikki nuotiopaikalla. Vaikka punaherukka tekee ihan hyvin uusia versoja juuresta, alkaa jatkuva taistelu sen kanssa tympiä ja mielessä on koko puskan korvaaminen jollain muulla. Se ei ole muutenkaan suosikkimme marjakasveista, joten menetys ei olisi kovin suuri. Erään toisen herukan kohtalo sen sijaan harmittaa vähän. 

Viherherukka 'Vertti' ei ole enää kovin virkeän näköinen puska. Haketta on oksien tyvellä ainoastaan sen verran, mitä linnut ovat viskoneet. En huomannut ennen kuvan ottoa siirrellä niitä takaisin omalle paikalleen.

Viherherukka ei ole tehnyt pariin-kolmeen vuoteen yhtään uutta versoa tyveltä ja kuihduttaa säännöllisesti vanhoja oksiaan. Se on saanut monta vuotta erikoishoivaa, lannoittamista ja pari vuotta sitten paksun kerroksen komposti- ja säkkimultaa ja hakkeet päälle, mutta silti mitään virkoamisen merkkejä ei ole näkyvissä. Nyt siinä on jäljellä enää kolme jollain lailla elävän näköistä oksaa, joissa on jokunen marja. Olen miettinyt, voisiko huono kunto johtua ihan vain siitä, että paksujen runkojen leikkaamisesta tuli liian suuria haavapintoja, joiden kautta pensaaseen pääsi hiipimään joku lahovika? Tässäkin herukassa kun oli pari ranteenpaksuista runkoa ja viimeisimmät tämän kesän aikana kuihtuneista oksista kasvoivat juuri niiden paksuimpien kantojen kyljessä. Elävät oksat ovat hieman niistä erillään, mutta aika lähellä on jo se, että kaivan pensaan kokonaan pois ja korvaan jollain muulla jo ennen avoimia. Uusi viherherukka olisi kiva, vaikka joku eri lajike, sillä sitä ei tarvitse suojata linnuilta ja marjat ovat makeita. Vanhasta 'Vertistä' on ollut taivukastaimi pari vuotta kasvamassa ja se tekee ensi vuonna jo ehkä ensimmäistä kertaa satoa, mutta miksei sille voisi hommata kaveriksi 'Vilman' tai 'Vennyn'.

Kasvimaan puolella näyttää ihan hyvältä. Etualalla jättimäiset mitat saavuttaneita kukkivia palsternakkoja.

Kannatti istuttaa viime syksynä sormenpaksuisiksi jääneet palsternakan nysät takaisin maahan. Kaikki neljä lähtivät lopulta kasvuun ja ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Haistelen aina ohikulkiessani niiden kukkia. Yllätyin ihan, miten jonkun hyötykasvin kukat voivat tuoksua niin hyviltä ja aivan erilaisilta, miltä palsternakka juureksena tuoksuu. Tuoksussa on selvästi jotain hunajaista, mutta myös mausteista vivahdetta. Ei ihme, että pörriäisetkin ovat siihen aivan ihastuneita. Palsternakkojen vierestä yrittää kurkistella mustajuuria ja kevätvalkosipulia, mutta selvästi aliarvioin palsternakkakasvuston lopullisen koon. No, ehkä tilaa riittää kaikille. Samasta lavasta kerättiin ruhtinaallista rucolasatoa siihen saakka kun ne alkoivat kukkia. Muutama varsi jäi odottamaan sitä, että saan aikaiseksi nyhtää ne kompostiin ja kylvää jotain nopeaa tilalle. Ehkä retiisiä. Edellinen kylvös sitä kun taidettiin kuopuksen kanssa tehdä juhannuksen tienoilla. Tai sitten kylvän basilikaa, jota meillä menisi paljon enemmän, mitä tällä hetkellä on tulossa.

Toisesta suunnasta katsottuna näyttää myös hyvälle. Etualalla valkosipuleista alkavat lehdenkärjet jo ruskettua. Johtunee aikaisesta kasvuunlähdöstä, sillä lavan päällä oli minikasvihuone

Rucolan lisäksi salaattia, retiisiä ja ruohosipulia on saatu syödä jo pitkään ja muista yrteistä pieniä maistiaisia.  Seinällä altakastelulaatikoissa basilikat ovat vihdoin antaneet anteeksi minulle kesäkuun alun kylmät yöt eivätkä enää näytä sydänjuuriaan myöten loukkaantuneilta. Samoissa laatikoissa kasvavista krasseista vain yksi on suostunut kasvamaan alaspäin mutta jospa toisetkin pian ottaisivat mallia. Juurekset, herneet ja pavut kasvavat lupaavasti ja eilen löysin ensimmäiset neljä kypsää kuukausimansikkaa. Onneksi suojasin mansikkarivin ja marjapensaiden väleissä olevat puutarhamansikat viikko sitten lintuverkolla, sillä harakkapoikue rellestää edelleen täällä. Ilmeisesti harakat olivat päässeet käsiksi ensimmäiseen melkein kypsään paprikaan ja nokkineet sen kylkeen reiän. Irti eivät olleet sitä saaneet toisin kuin yhden raa'an tomaatin, joka löytyi maa-artisokkien edestä. Asialla voi toki olla oravakin. Tai hiiri, joka oli jäänyt kompostivarastossa olevaan loukkuun. Arvoitukseksi jää, kuka loukun viritti, sillä itse en muista sitä tehneeni saati sitten siirtäneeni keskelle varaston lattiaa. Seuraavana aamuna omalle paikalleen siirretyn loukun vieressä oli lehtokotilo. Kyllä, varaston sisällä ja ovi oli yön kiinni. Hiirenloukkuun asti se ei sentään ollut mönkinyt. Kaikenlaisia arvoituksia sitä puutarhamaailmassa tapahtuukin. Kasvimaalla on ollut nilviäisten puolesta muuten rauhallista mutta hyönteisverkolla peitettynä olleista lavoista alkoi hävitä vahapavun ja porkkanan taimia. Sinne oli ilmeisesti viime vuodelta jäänyt vielä joku etanapopulaation alku, joka sai evääkseen ferramolia ja muutamana iltana kerätyt etanat kuljetuksen kuumavesikylpyyn. Nyt poistin hyönteisverkon, sillä ruusukaali ja sellerit nostivat sitä jo reunoista ilmaan.

Ensimmäiset kypsät tomaatitkin on jo syöty. 'Maskotka' oli tänäkin vuonna nopein.

Maassa olevat paprika- ja tomaattiruukut sekä kurkku joutuivat helteillä olemaan päivät harson alla, sillä niille paahde oli selvästi liikaa. Tänä vuonna hankin kolme altakasteluamppeliruukkua seinälle. Niissä kasvaa amppelitomaattia, mutta kovin kituliaan oloisia ovat. Toki ovat kasvaneet huomattavasti siitä kun ne sain ja ensimmäisiä raakileitakin alkaa olla. Ehkä nekin kärsivät vain kuumuudesta ja virkistyvät nyt kun sää viileni. Testasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sekoittaa kasvimaan ruukkuihin biohiiltä. Minusta se vaikuttaisi toimivan, sillä kosteus on pysynyt oikein hyvin jopa helteillä. En ole kastellut ruukkuja edes joka päivä kun eivät kasvit ole nuupottaneet. Ruukut, joita käytän, ovat ehkä 35-senttisiä halkaisijaltaan ja kussakin on 3 tomaattia tai paprikaa. Istutin tarkoituksella useamman kasvin samaan ruukkuun, jotta näkisin, onko biohiilellä vaikutusta niiden kasvuun verrattuna aikaisempiin vuosiin. Parempi olisi ollut jättää tänä vuonna yksi ruukku ilman biohiiltä, jotta olisi voinut verrata suoraan kasteluntarvetta, mutta eipä sitä tullut ajatelleeksi istutusvaiheessa ihan jokaista yksityiskohtaa.

Liekö keväällä ollut liian kiire, kun betonirengas tuli laitettua juuri siihen kohtaan, mihin istutin kevätvalkosipulia. Yksi varsista on sinnikkäästi puskenut lehtensä esiin renkaan sisältä.

Sain anopilta keväällä istutettavaa valkosipulia siinä vaiheessa kun kasvimaan kylvöt oli osittain tehty ja loput suunniteltu viimeistä siementä myöten. Ripottelin kynsiä joka väliin, missä vain arvelin niiden mahtuvan kasvamaan enkä tietysti merkinnyt niitä mitenkään. Itivätkin mokomat niin hitaasti, että kaikenlaista jännää on päässyt tapahtumaan. Osan viereen on kylvetty hernettä tai istutettu pavuntaimi, joku nousee heti samettikukan vierestä. Ja sitten on tuo edellisen kuvan ressukka, joka totesi joutuneensa 25cm korkean betonirenkaan alle. Ei sen kavereillakaan ole kovin väljät oltavat, kun kasvavat heti renkaan vieressä, taisivat muutenkin tulla vähän turhan lähekkäin keskenään. Betonirenkaaseen istutin äidiltäni tulleen viinisuolaheinän, joka oli keksinyt tehdä kukkavarsia ja maistui varsin kitkerältä. Leikkasin puskan matalaksi ja toivon sen tekevän uusia, meheviä lehtiä.

Moka nro kaksi: maa-artisokka todella versoo joka ikisestä maahan jäävästä mukulasta. Ruusukaali mahtuu vielä hetken aikaa kasvamaan, mutta bongaatko kuvasta kesäkurpitsan?

Viime vuonna tuli sen verran valtava maa-artisokkasato, että osa mukuloista jäi maahan talven yli. Ilmeisesti varrentyngistä oli mennyt vettä vähän liikaa juurakoihin, sillä kaikki isot mukulat olivat mädäntyneet. Ja niitä isoja oli hirmuisesti! Ensimmäistä kertaa siis epäonnistuin maa-artisokkien kanssa. Jätin kaikki juurenpätkät ja pikkurillin kokoiset mukulat maahan ja vaikka tiesin, että maa-artisokka lähtee helposti kasvuun, en arvannut sitä ihan näin mahdottomaksi pöheiköntekijäksi. Maasta kun ei kesäkuun alussa pilkistänyt minkäänlaista versonkärkeä, tulin istuttaneeksi kesäkurpitsan aivan liian lähelle maa-artisokkia eikä ruusukaalillakaan ihan valtavaa tilaa ole levitellä lehtiään. Taidan jonain päivänä ottaa sakset ja vähän tehdä tilaa molemmille silläkin uhalla, että jokunen maa-artisokan mukula siinä touhussa menetettäisiin.

Jälkikompostoriin istutettu kesäkurpitsa voi vähän paksummin. Sen juurelle istutin krasseja, joiden piti roikkua varjostamassa kompostin mustaa kylkeä. Takareunassa kiipeilee salkopapuja.

Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa kasvattaa mitään jälkikompostorissa. Se oli melkein täynnä pikakompostorista talven aikana tyhjennettyä massaa keväällä, joten tyhjensin pinnasta pikkuisen kukkapenkkeihin ja lisäsin pinnalle viitisentoista senttiä puutarhakompostorin multaa ennen kuin istutin taimet. Kesäkuun alun kylmä jakso vähän hidasti kaikkien kasvua ja seuraavaksi helteet saivat ne nuupottamaan aina kun aurinko porotti suoraan kompostin kylkeen. Onneksi suurimman osan päivästä puiden latvat tuovat osittaista puolivarjoa ja pian krassitkin kai alkavat roikkua reunan yli ja pitävät kompostorin kyljen varjossa. Ensimmäiset emikukat ovat jo auki ja jos hedekukkia aukeaa pian, päästään kohta maistelemaan omia kesäkurpitsoja. Jossain vaiheessa muurahaiset yrittivät tehdä pesää kompostiin, mutta sain ne häädettyä muutamalla ämpärillisellä vettä. Jos tämä kokeilu onnistuu hyvin, teen varmasti saman uudelleen ensi vuonna.

Hunajamarjoista on tulossa tänä vuonna ensimmäistä kertaa hyvä sato. Kuvassa 'Onni'.

Hunajamarjoja (marja- tai makeasinikuusamia) meillä on kolme pensasta: Onni, Ilo ja Jättiläisen tytär. Niistä 'Ilo' on teki viime vuonna muutaman marjan mutta tänä vuonna sen oksat roikkuvat aivan täynnä hiljalleen sinistyviä raakileita. 'Jättiläisen tytär' ei jää paljoa siitä jälkeen, vaikka marjookin ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja oikea superyllättäjä on 'Onni', jonka äitini kasvatti pistokkaasta. Se oli meille tullessaan vain viidentoista sentin kokoinen rääpäle ja siten selvästi pienempi kuin ostopensaat, mutta niinpä vain sekin päätti hypätä kokeiluvaiheesta suoraan kunnolla marjomiseen. Muutamia marjoja niistä on jo maistettu mutta eivät ole vielä kunnolla kypsiä. Hunajamarjat eivät ole kasvimaalla, mutta tarvitsin tähän loppuun jonkun syyn hypätä patiolle. Kärhökausi on nimittäin alkanut.

Loistokärhö 'Voluceau' kukkii näemmä nyt vanhoilla versoilla, sillä kukat ovat hassusti jotain yksinkertaisen ja puolikerrannaisen välimaastosta.

'Voluceaun' lisäksi myös 'The President' on avannut ensimmäisen kukkansa ja 'Arabellassa' kukkia on auki jo useampia. Muutkin kasvattavat kovasti nuppujaan ja alkukesän arvelut hyvästä kärhönkukkavuodesta vahvistuvat koko ajan. Vaikka kaikille hyötykasveille kävisi joku katastrofi, niin kärhöt ainakin kukkivat!

Onko kasvimaalla autiota?

Ei herneitä, mutta onneksi sentään kukkia. Aidan vieressä samettiruusutkin säästyivät etanoiden hyökkäykseltä toisin kuin lavoissa olleet taimet.

Aikaisemmin kerroin tämän vuoden supertaistostani kasvimaalla mellastavia etanoita vastaan. Hyvä uutinen on, että etanat ovat vähentyneet huomattavasti kuukauden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Huono uutinen on taas se, että niitä löytyy edelleen muutamia aina kun lähtee systemaattisesti niitä etsimään. Nyt tilanne on kuitenkin aika hyvin tasapainossa eikä kasvejani tuhota maata myöten. Olemme jopa saaneet kerätä pari kertaa vahapapuja ruuaksi niistä muutamasta etanoilta säästyneestä taimesta. Nyt löysin ensimmäisistä salkopavuistakin pieniä pavun alkuja. Pakastimeen saakka tämän vuoden sadosta ei varmasti papuja yllä, mutta tilanne voisi olla huonompikin.

Risukartiossa piti olla kuusi salkopapua ja saman laatikon reunassa rivi vahapapuja. Salkopapuja on kaksi tai kolme tainta etanoiden jäljiltä. Kaksi ruusukaalia ovat myös kasvaneet hyvin ja varsissa on paljon pieniä kerän alkuja tulossa.

Vahapapuja on laatikon tällä reunalla neljä tainta. Loput vihreät ovat selleriä ja onpa seassa yksi sipuli ja pihakäenkaalikin.

Sipulit jäivät melko pieniksi, sillä etanat tuhosivat niiden lehtiä hyvällä ruokahalulla eikä heinäkuun kuiva kausikaan tehnyt hyvää niille. Osa istukkaista tuhoutui myös oravan (?) takia ja muutaman söivät sipulikärpäset. Olen kerännyt sipuleita ruuaksi tai kuivumaan sitä mukaa kun niiden naatit ovat alkaneet kellastua. Muutama sitkeä tapaus on edelleen varret pystyssä, joten niiden olen antanut jäädä kasvamaan vielä kokoa. Vaikka osa suurin osa sipulisadosta kehittyi syömäkelpoiseksi, en silti aio ensi vuonna kasvattaa sipulia. Se ei todellakaan ole vaivattomin mahdollinen kasvi tällaiselle huolettomalle harrastelijalle ja vie liikaa tilaakin. Ainakaan täällä en ole nähnyt pikkuisia 15 tai 20 istukassipulin pusseja myynnissä. Valkosipulit jäivät kuivuuden takia vähän pieniksi mutta onnistuivat muuten yhtä luotettavasti kuin aina ennenkin.

Sipuleiden lisäksi myös porkkanat maistuivat etanoille. Eipähän tarvinnut itse harventaa porkkanarivejä! Purjot ovat kasvaneet tässä lavassa kohtuullisesti, aidan vieressä aika hyvin. Täälläkin on vielä muutama sipuli seassa.

Herneillekin pitkä hellekausi ja kuivuus tekivät hallaa. Sadontuotto ja kasvu loppuivat kuin seinään ja kasvit alkoivat kellastua. Aioin jo leikata varret poikki mutta huomasin herneiden alkaneen tehdä sateiden myötä uutta versoa lehtihangoista. Joskus aikaisemminkin herneet tekivät vielä syksyllä uusia palkoja kun olin jättänyt laiskuuttani kasvit pystyyn. Toivon samaa tältä vuodelta.

Palsternakat ovat kasvaneet aika hyvin etummaisessa lavassa. Aita ei ole kovin vihreänä mutta tilanne saattaa muuttua, jos herneet innostuvat uuteen kasvupyrähdykseen.

Valkoisen aidan kohdalla on rivi kuukausimansikkaa. Nekin pitivät taukoa heinäkuun ajan mutta nyt mansikoita on taas alkanut löytyä.

Seinustan ruukkuviljelmät eivät nauttineet helteistä. Tomaatin kukat eivät pölyttyneet, joten tomaattisato on kesäkuussa kehittyneiden raakileiden varassa. Ensimmäiset maistiaiset saimme taas tänäkin vuonna 'Maskotkasta', seuraavat kypsät löytyivät 'Balkonzauberista', jonka kasvutapa on minusta ollut 'Maskotkaa' mukavampi. Ne myös maistuivat herkullisilta, joten ne ovat ehdottomasti ensi vuoden esikasvatuksissa. Ilmeisesti jotain häiriötä oli paprikoidenkin pölyttymisessä, vaikka niiden luulisi nauttineen lämmöstä. Pari paprikaa olemme kuitenkin jo syöneet ja useita raakileita on kypsymässä, joten ilman satoa emme jää. Koko rivistö kärsi viime viikon parista kylmästä yöstä. Kaikkien kasvien lehdet muuttuivat kertaheitolla, kun yhtenä yönä seinustalle puhalsi 5-asteinen tuulenvire. Harsotkin olivat kasvien suojaamisen sijasta varaston kaapissa.

'Balkonzauber' yllätti keltaisella värillään. Pussin mukaan niiden piti olla punaisia. Ehkä pussiin onkin eksynyt jotain muuta lajiketta.

Kesäkurpitsan pitäisi olla simppeli kasvatettava. Tämä ufokurpitsa 'Sunburst' on keskittynyt kukkimisen sijaan vain tekemään varteensa mahdollisimman monta solmua.

Maa-artisokat ovat kasvaneet puolisen metriä korkeammiksi kuin koskaan ennen. Jospa tänä vuonna kukkisivatkin. Nyt eivät naapuritkaan näe, milloin olen marjoja keräämässä.

Erään päivän sato. Mukana on myös ainokainen ufokurpitsa, joka oli kaiken lisäksi keltaisen sijaan suurimmaksi osaksi tumman vihreä. Tomaatit ovat 'Maskotkaa' ja sipuleista löytyy kolmea eri väriä: punainen, keltainen ja hopea.

Tänä vuonna huomasin selvästi, mitkä kasvit ovat etanoiden suosikkeja ja mitkä säästyvät, jos on mieluisampaa syömistä tarjolla. Salaatit, tillit, retiisit, pavut ja samettikukat syötiin ensimmäisenä viimeistä vihreää myöten. Basilika, timjami, porkkana, sipuli, nauris ja ruusukaali maistuivat myös erinomaisen hyvin ahneille nilviäisille. Palsternakoissa ja sellereissä on näkynyt silloin tällöin etanoita mutta syöntivioituksia ei ole juuri ollut. Ehkäpä samaan aikaan tarjolla olleet herkullisemmat kasvit vetivät etanoita enemmän puoleensa. Maa-artisokissa, purjoissa, kehäkukissa ja kesäkurpitsan lehdillä en ole nähnyt yhtään etanaa mutta kesäkurpitsan hedelmien tiedän etanoille maistuvan. Etanaongelmalta välttyivät kokonaan valkosipulit, punajuuret, kuukausimansikat ja herneet, sillä niiden kasvupaikoilla ei etanoita ollut alun perinkään toisin kuin muutamassa kasvulavassa. Uskon, että jatkossa etanat eivät villiinnyt näin pahasti kasvimaalla, sillä hiekkapintaiset käytävät eivät tarjoa niille kosteita suojapaikkoja toisin kuin aikaisempi nurmikäytävä. Aion myös kerätä syksyisin kasvimaalta joka ikisen löytämäni etanan pois, jotta ne eivät ehdi munimaan sinne seuraavan kesän ongelman alkua.

Mitä jäi käteen?

Kasvukausi alkaa olla tältä vuodelta paketissa, joten on aika muistella, mitä tuli opittua ja laittaa asioita ylös ensi vuotta varten. Ei niitä muuten enää keväällä muistaisikaan. Suurimmat opit ja ahaa-elämykset tulivat itselleni hyötytarhailupuolella, joten postaus käsittelee käytännössä niitä. Kuviksi löysin muutamia ennen julkaisemattomia otoksia hyötytarhan silmäniloista.

Kehäkukkasekoituksesta tuli matalia, eri värisiä kehäkukkia. Tämä yksilö oli minusta väriltään kaunein.

Sellerit tarvitsevat oikeasti pitkän kasvukauden, joten ne kannattaa kylvää jo helmikuun puolella. Palsternakat ja ruusukaalit kuuluvat samaan kastiin. Ruusukaalit kylvin 30.3, mutta ne voisi kylvää jatkossa jo pari viikkoa aikaisemmin. Kasvavat sen verran hitaasti alkuun, etteivät vie liikaa esikasvatustilaa aikaisemmin kylvettyinäkään. Palsternakat pitää kylvää joko syksyllä tai keväällä heti maan sulettua, jotta ne ehtisivät kasvaa kookkaiksi.

Keltaiset maistuivat makeimmalle (tein makuvertailua näistä, ihan oikeasti!). Keräsinkin niiden terälehtiä muutaman kerran salaattiin.

Ruusukaalit kasvoivat suuremmiksi ilman harsoa, vaikka laitoin harson alle ne parhaat taimet ja surkeat raaskut jäivät ilman. Oliko harson alla sitten liian kuuma kaaleille vai kuivuiko maa siellä nopeammin, vaikka panostin kasteluun enemmän kuin aikaisempina vuosina? Toinen oppi ruusukaaleista oli se, että kuusi sellaista on aivan liikaa yhteen lavaan. Varsinkin kasvimaan kapeampi kulkuväylä kutistui syksyllä aivan olemattomiin, kun ruusukaalien lehdet levittäytyivät niin leveälle kuin vain pystyivät. Yksi ruusukaali kunkin lavan keskellä olisi sopivampi kasvatustiheys.

Vaikken niin oranssista välitäkään, niin kasvimaalla sekin sopii olemaan. Taustalla sellerien tummanvihreitä lehtiä.

Kurkku tarvitsee harson ympärilleen, jos lämpötila edes uhkaa laskea alle kymmenen asteen. Kastelunkin kanssa saa olla tarkkana, sillä kurkku ei selvästi pidä siitä, että juuret lilluvat liian märässä tai jos multa pääsee kuivahtamaan liikaa. Yleensä minulla ei ole liikakastelusta tullut ongelmaa, mutta viime kesänä olin kerran kastellut kaikki ruukut, kun seuraavana yönä tullut sade kasteli niitä lisää. Tuuli sopivasta suunnasta, joten autotallin räystäs ei suojannut ollenkaan. Koska ei ollut hellettä, multa ei edes kuivunut moneen päivään, joten kurkkuparka sai ihan kunnon kylvyn. Tomaatteja ja paprikoita sama käsittely ei haitannut.

Tässä oli aika hauska, vähän persikkainen väri.

Halvat harsot eivät kestä edes yhtä kesää. Ostin keväällä yhden harsotunnelisetin, jonka tukikaaret kyllä kestivät syksyyn saakka. Harso sen sijaan lähti repeilemään jo kesäkuun lopussa ja oli alta aikayksikön pientä silppua. Nyt on hankittuna uusi harso, joka pitää talven aikana leikata sopivan kokoisiksi palasiksi ensi vuotta varten. Toivottavasti se kestäisi useamman kasvukauden.

Minulla oli joku kuvitelma siitä, että vahapavut tarvitsisivat edes jonkinlaista tukea. Olin väärässä: ne eivät lähteneet kiipeämään sen paremmin kasvimaan verkkoaitaan kuin tukikeppeihinkään, vaan korkeintaan nojailivat naapureihinsa. Ensi vuonna vahapavut pääsevät siis lavakauluksiin ja aita jää kokonaan herneiden kiipeilytueksi.

Samettikukat olivat edellisvuosien siemenistä kylvettyjä. Kasvatin osan taimina ja kylvin loput suoraan maahan. Itävyyskin oli hyvä, sillä monessa kohdassa, kuten tässä oli taimia vähän turhan tiheässä.

Mansikat eivät viihtyneet altakastelulaatikoissa. Satoa kyllä tuli, mutta ei valtavasti ja mansikat olivat pienehköjä. Luulen, että ensimmäistä kertaa kokeilemani sammalmulta (eri tuote kuin kasvusammal) ei ollut niille mieluisa kasvualusta ja lannoituksessakin taisi olla säätämisen varaa. Linnut ja oravat sen sijaan jättivät raakileet rauhaan, joten idea toimi siinä mielessä. Kokeilen ensi vuonna jotain toista multaa ja jos sekään ei auta, pitää miettiä uusi ratkaisu mansikoille.

Ei tämä nyt ihan epäonnistunut kokeilu ollut, vaikka vähän paremminkin olisi voinut onnistua.

Puutarhakompostin lämpötila ei riitä tuhoamaan siemeniä (yllätys!). Rikkaruohoista ei ollut ongelmaa, mutta nukkapähkämön taimia putkahteli pitkin kesää kaikkialta, mihin olin keväällä levittänyt kompostimultaa. Onneksi talven aikana kuoli kivikkorinteestä useampi nukkapähkämö, joten taimia ei tarvinnut kitkeä kompostiin. Yksi pihakäenkaalikin ilmestyi jostain, vaikka sitä ei meillä kasva. Ehkä sen siemen tuli tuulen mukana ylämäkeen tuosta parin talon päästä ja päätti kiivetä vielä lavakaulukseenkin. En ole vielä päättänyt, annanko sille jostain pikkunurkan (ja koko puutarhan) vai torppaanko leviämisyritykset alkuunsa.

Rikkaruohojen lisäksi samettikukkien kaveriksi nousi nukkapähkämöä ja muutama orvokkikin.

Nostin tänään maa-artisokat. Ne eivät ehtineet tänäkään vuonna kukkia, vaikka syksy oli lämmin ja lehdet säilyivät virkeinä pitkään. Viime vuoden sato oli surkea ja siemenmukuloiden pienen koon takia luulin, että tämänkin vuoden sato jäisi heikonlaiseksi. Lämpimän syksyn ansiosta isoja mukuloita oli kuitenkin selvästi enemmän kuin normaalivuonna, jolloin aikaiset hallayöt palelluttavat varret ja lopettavat mukuloiden kasvun. Isoimmat mukulat päätyvät ruuaksi, mutta istutin kaikki pienemmät uudelle kasvimaalle aurinkoiseen paikkaan. Jospa maa-artisokat ehtisivät jatkossa kukkiakin, kun saavat enemmän valoa ja lämpöä. Ainakin niiden luulisi lähtevän vähän aikaisemmin kasvuun.

Isoin maa-artisokan mukula. Vaa'an vierellä olevista kavereista löytyi useita 130-145-grammaisia yksilöitä, joten satoon voi olla ihan tyytyväinen.

Kolmesta pienestä siemenmukulasta tuli tällainen kasa syömäkokoisia mukuloita. Näistä tulee isänpäivän alkuruuaksi maa-artisokkakeittoa.

Mitä ahaa-elämyksiä te olette tänä vuonna saaneet joko hyötykasvipuolella tai muuten puutarhassa?

Hyvää huomista isänpäivää kaikille isille!