Suloiset siniset, osa 2

Meille tuiskutti eilisen päivän aikana yli 15 senttiä lunta. Nyt alkaa näyttää ja tuntua talviselta. En ehtinyt kameran kanssa kiertämään valoisan aikaan, joten jatketaan värisarjan parissa. Vuorossa on toinen osa sinisistä kukista, ensimmäisen voit käydä vilkaisemassa täältä, klik. Siniset söpöläiset, olkaa hyvä!

Kevään ota tästä -löytörullakosta löytyi näin hempeä helmililja.

Tässä samaiset helmililjat maahan istutettuina ja vähän pidemmällä kukinnassaan. Aika söpö!

Äitini toi keväällä pussillisen rönsyakankaalin taimia, joita tihkusateessa istuttelin kärhökaaren laajennukseen. Ensimmäisenä kesänään kukkivat vielä hieman vaatimattomasti, mutta tänä vuonna pensasmustikoiden ympärillä lainehtii varmasti sininen kukkameri.

Ensimmäinen siperiankurjenmiekan kukka tällä tontilla. Äitini puutarhasta siirretty taimi suostui avaamaan kukkansa, vaikka se siirrettiin nuppuisena ja vielä alkukesän kuivimpaan aikaan.

Talvehtinut salvia kukki, joten sekin pääsee värisarjaan mukaan, vaikkei olekaan samalla lailla perennaksi laskettava kuin muut postauksen kukkaset.

Ruusukaalien ja samettiruusujen seassa kukki viime kesänä iisoppi, jonka taidan siirtää vähän edustavampaan paikkaan ja yrittää saada kasvamaan kauniimman mallisena.

Ensimmäinen pikkuampiaisyrtti kukki myöhään syksyllä. Toivottavasti rusakon parturointi ei säikäyttänyt tämän talvehtimista.

Orvokkeja ilmestyy mitä ihmeellisimmistä paikoista. Erityisesti kasvimaan hiekkakäytävä on niille mieleen.

Sininen se on tämäkin: kaukasiantörmäkukka 'Perfecta'. Onneksi se ei hätkähdä kylmää, sillä täällä syksy tulee aina liian aikaisin eikä se ehdi aukaista kuin pari kukkaa. Elättelen toiveita, että jonain vuonna olisi oikein pitkä kasvukausi ja näkisin tämän täydessä kukassa.

Tänään töihin lähtiessäni huomasin, että rusakonkutale oli keksinyt aurinkopenkin atsalean. Sille ei riittänyt verkkoa kuin näkyvämmälle sivulle, ja elättelin toiveita, etteivät pitkäkorvat keksisi pujotella talventörröttäjien seasta aidan puolelle, jossa atsalean suojaamaton sivu on. Turha toivo: puolet latvoista oli napsittu, eli puolet pulleista kukkasilmuista meni rusakon vatsantäytteeksi. Viskasin hätäapuna atsalean peitoksi muutaman lapiollisen lunta. Toivottavasti rusakolla ei olisi niin nälkä, että alkaisi lumen seasta kaivelemaan oksankärkiä evääkseen ennen loppuviikkoa. Vielä olisi pari pitkää työpäivää ennen kuin ehdin tarkistamaan, mitä muuta puutarhassa on tapahtunut. Minä puutarhurina -haaste on myös työn alla (eli kirjoittamista vaille valmiina, heh). ja tulee aikanaan luettavaksi. Talvista viikon jatkoa!

Onnenhetkiä ja epäonnistumisia

Saan puutarhassa yleensä enemmän onnistumisia ja ilon hetkiä kuin epäonnistumisia. Joskus tulee väistämättä ennalta-arvaamattomia vastoinkäymisiäkin. Katsotaanpa, jäädäänkö nyt plussan vai miinuksen puolelle.

Sorjalaukka 'Mount Everestit' alkavat kukkia pensasryhmässä. Istutin niitä syksyllä 20 kappaletta, joten voisi kuvitella, että niitä huojuisi pitkä rivi talon edustalla.

Toisin kävi: kukassa on kaksi valkeaa ja yksi violetti. Mitähän lajiketta tuo violetti sitten on, kun kaikkien piti olla valkoisia? Onneksi kaikki sipulit tekivät sentään lehtitupsut, joten ovat hengissä vaikkeivät kukikaan. Ehkä ensi vuonna sitten.

Takapihalla 'Laatokan Helmi' -keltaluumu on tehnyt ainakin viisi raakiletta. Lupaavasti näyttää siltä, että saamme syksyllä ensimmäiset maistiaiset.

Paitsi jos kirvat tuhoavat puun henkihieveriin. Onneksi leppäkertut ovat löytäneet herkkuapajan.

Takapihan lemmikkimeri lainehtii sinisenä, tosin viitapihlaja-angervot yrittävät vallata aluetta takaisin. Kuvan oikeassa reunassa oleva varjopenkki näyttää jo mukavan rehevältä.

Tosin kotkansiipi on lähtenyt vaeltamaan luvattoman aikaisessa vaiheessa. Ukkolaukan väri kuitenkin sopii kivasti sen kirkkaanvihreään väriin.

Varjoliljassa on paljon nuppuja tulossa, mutta mikähän sen lehtiä vaivaa? Kylmä, kuivuus vai tauti? Ötököitä en ole löytänyt.

Kasvimaalla näyttää harsoista huolimatta aika surkealle: itävyysprosentit eivät päätä huimaa ja harsoista huolimatta näyttää sille, että joku syö taimiani. Seuraavat kuvat ovat kaikki samasta penkistä, joka on kaalikasvien takia tiukasti täysin ehjällä harsolla paketoitu.

Nauriita on itänyt ihan mukavasti, etualan tatsoit aika paljon heikommin. Retiisit itivät hyvin ja niistä ollaan saatu jo kaksi maistiaista.

Mustajuurille kuohkeutin suurella vaivalla oikein syvältä maata ja keräsin kivet pois. Kylvin niitä pari metriä, mutta tässä on ainoa taimi. Kaksi muutakin oli, mutta ne on syöty melkein maata myöten, aivan kuvan oikeassa reunassa näkyykin niistä toinen.

Viimevuotinen salvia on kasvanut jo näin isoksi.

Kylvin erilaisia papuja parisenkymmentä. Niistä seitsemän on taimella, kolme on joku syönyt tämännäköiseksi ja loput jäivät itämättä.

Tomaattien kanssa samassa harsokopissa on paprikaruukku. Siinä onkin jo useita raakileita.

Pari pientä raakiletta ja tynkä isoimman raakileen varresta. Epäilen syypääksi pientä kaksijalkaista, joista kumpikaan ei tunnusta. Mutta mikä muukaan se voisi olla?

Salaatit ja uudenseelanninpinaatit ovat itäneet todella heikosti, vaikka ne oli kylvetty reilusti ennen helteitä. Porkkanoissakin on isoja aukkopaikkoja, mutta ehkä ne vielä itävät. Syyskylvöinä tehdyt porkkanat onnistuivat paremmin, mutta palsternakoissa ei ole kuin muutamia taimia. Esikasvatin myös paljon jäävuorisalaattia, joista osan koulin suoraan kasvimaalle. Ne lähtivät suht hyvin kasvuun, mutta hävisivät kerrasta yhtenä yönä. Samoin kävi esikasvatetuille uudenseelanninpinaateille. Syyllinen saattaa olla raivostuttava ristihuuli, jota myös rusakoksi kutsutaan. Ruukkuihin koulitut jäävuorisalaatin taimet suojasin kasvimaalle istutuksen yhteydessä harsolla, mutta niistäkään ei ole enää kuin pari tainta jäljellä. Levitin ruohosilppukatteet vasta toissapäivänä, joten niiden alla ei ole päässyt taimia ahmivia etanoita piilottelemaan. Enkä ole muutenkaan nähnyt meillä etanoita enkä varsinkaan kotiloita. Mikä ihme hyötytarhassani oikein herkuttelee?

Onnistumisiin kuuluu ehdottomasti valkosipuli. Herneet ovat myös itäneet hyvin.

Vanha mustaherukka oli jo viime kesänä aika kärsivän näköinen ja tänä keväänä lehteen tuli enää vain pari surkeaa oksaa. Uusi pensastukikin vinksahti känälleen, kun leikkasin loput kuivaneet oksat pois. Tämä pensas on ihan pahiten vuohenputken valtaama, joten ehkä on tullut aika kaivaa se ja rikat pois ja hankkia uusi pensas.

Muihin herukoihin on tulossa aika hyvin marjoja ja kukkivat mansikatkin lupaavasti.

Vaikka hyötytarhan puolella ollaan toistaiseksi kylvömääriin nähden pahasti miinuksella, helpottaa aurinkopenkin kukkaloisto mielipahaa.

Puistoatsalea 'Illusia' täydessä kukassa. Kurjenmiekat ja laukatkin kukkivat runsaasti, vaikka monta laukkaa kukkii ritarinkannusten lehtien seassa piilossa. Aidan edessä näkyvä neonpinkki pallo on ensimmäinen kukkiva leijonankita. Muutkin niistä talvetetuista leijonista ovat nupulla.

Ja suurin ilonaihe näkyy tässä: kunnan puistotoimesta kävivät maanantaina myrkyttämässä kadun pään tuoksuvatukat ja nyt ne näyttävät jo selvästi kärsiviltä. Pitää kesän ajan seurailla, kuolevatko ne kerta-annoksella vai pitääkö uusia käsittely loppukesällä. Nyt näyttää kuitenkin oikeasti siltä, että syksyllä saan tehtyä kivikkorinteen loppuun.

Kiitoksia kunnalle myrkyttämisestä, mutta pientä noottia antaisin siitä, ettei luvattua ilmoitusta myrkytyksen ajankohdasta kuulunut, vaikka sanoin, että meillä on pieniä lapsia ja koira. Onneksi valpas naapuri huomasi myrkyttäjän työssään.

Plussalla siis ollaan taas ja selvästi! Kivaa loppuviikkoa kaikille!

Kärhön pistokkaiden ja kesäkylvöjen kuulumiset

Reilut kolme viikkoa sitten ruukutin pari kärhön pistokasta ja kylvin nyppykurjenpolvea ja tarhakylmänkukkaa. Kylvöksissä ei näyttänyt tapahtuvan pitkään aikaan yhtään mitään, mutta nyt kuluneen viikon aikana tarhakylmänkukkaruukusta on alkanut puskea sekä lehteä että juurta. Nyppykurjenpolviruukussa on yksi hentoinen pieni taimi, mutta se saattaa olla mullan mukana tullut rikkaruohokin.

Pieniä alkuja. Toivottavasti ovat tarhakylmänkukkia eivätkä rikkaruohoja!

Kärhöistä 'Voluceau' vaikuttaa menetetyltä tapaukselta, sillä lehdet ovat alkaneet rullautua, nuupottaa ja muuttaa väriään. Latvan se kuivatti jo pari viikkoa sitten. Arvelinkin jo silloin pistokasta laittaessani, että onnistumisprosentti sen kohdalla on aika alhainen. Pitihän sitä kuitenkin kokeilla. Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' sen sijaan näyttää hyvinkin lupaavalta.

Loistokärhö 'Voluceau' vähemmän loistokkaassa kunnossa.

Nämä lehdet eivät tästä tule virkistymään.

Tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' on edelleen topakan näköinen. Minusta tuntuu, että ylemmät lehdet ovat jopa hieman kasvaneet.

Eilen illalla keräsin yrttisatoa talvea varten pakastimeen. Salvia ja timjami ovat nauttineet kesästä.  Keittiön ikkunalla kasvaneet basilikat alkoivat kerätä jotain ötökäisiä, joten hävitin koko puskat jo kuukausi sitten. Ulkona kasvaneet pikkubasilikat voivat erinomaisesti, mutta niiden lehdet eivät ole niin hyvän makuisia kuin tavallisen basilikan. Vaikka niistä ei niin syötäväksi meidän huushollissa näytä olevan, niin ovat ne hienon näköisiä pikku muotopuita. Saa nähdä, leikittelenkö niillä ensi kesänä kasvimaalla tai jossain kukkapenkissä.

Salviaa emme ole juurikaan tottuneet käyttämään. Olisiko hyviä käyttövinkkejä tälle?

Lehtisato kuivattelemassa huuhtelun jälkeen. Ylhäällä rosmariinia, alavasemmalla timjamia ja oikealla salviaa.

Pikkubasilikat ovat itsekseen kasvaneet hauskoiksi palleroisiksi. Vasemmanpuoleisesta taimivaiheessa nypin alaoksat ja lehdet pois, oikeanpuoleinen on saanut kasvaa ihan itsekseen. Jatkossa pitää istuttaa ne selvästi harvempaan, niin kasvutapa tulee paremmin esille.

Puutarhamme tuholaiset eivät rajoitu vain jäniksiin ja mansikanraakileita syöviin harakoihin: toinen pikkupuutarhureistamme on nyt keksinyt tuhota tomaatinraakileet. Eilen illalla löysin vihreitä litisteltyjä raakileita hiekkalaatikosta, joten piti rakentaa vähän hidastetta. Miten te muut pikkulasten vanhemmat ja isovanhemmat saatte pidettyä pienet sormet poissa kasveista ja hirmuisen tuhovimman aisoissa?

Onneksi tuli purettua se aitapömpeli etupihalta. Nyt sille tuli käyttöä.

Etupihan kaivausprojekti on edistynyt sen verran, että lahonnut aitatolppa saatiin vaihdettua uuteen. Ehkä olikin jo korkea aika!

Tässä tapauksessa taisi jo aita kannatella tolppaa eikä toisinpäin!

Iloista viikonloppua!