Sateissa rähjääntynyt puutarha

Vesipisaroita koivuangervojen lehdillä.

Uutisia kun luki, niin taisimme päästä helpolla parin viime päivän rajuilmoissa. Ennusteiden mukaan piti sataa enemmänkin mutta taisivat pilvet ehtiä pudottaa suurimman osan lastistaan ennen tänne saapumista (hallelujaa siitä!). Silti viitisenkymmentä milliä parille päivälle reippaan tuulen höystämänä on aika paljon vettä ja se näkyy myös puutarhassa.

Ranskantulikukat pötköttelevät vähemmän edustavina muiden kasvien päällä.

Olen käyttänyt sadepäivät lukemiseen. Aloitin Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjan ihan vain sen vuoksi, että kirjahyllyyni on jostain eksynyt sarjan seitsemäs osa. En ole koskaan edes aloittanut sen lukemista, sillä minusta kaikki sarjamuotoiset kirjat pitää lukea järjestyksessä. Hetki varmasti menee ennen kuin pääsen omaan kirjaani saakka, sillä jo ensimmäinen "tiiliskivi" on 824-sivuinen. Sadepäivien jälkiä puutarhassa katsastaessani tuli mieleen, että viskiä on taidettu nautiskella muuallakin kuin kirjasarjan 1700-luvun Skotlannissa. Sen verran paljon nuokkuvaa ja nojailevaa väkeä löytyi puutarhastakin. On taas saksille töitä... Onneksi olin sentään tukenut ritarinkannukset jo hyvissä ajoin alkukesällä.

Ritarinkannus ja kirahvinkukka nojailevat sekä toisiinsa että seinäkkeeseen, myskimalva retkahti atsalean päälle.

Säikähdin, että tässä tappelussa oli jo tullut ruumiita mutta onneksi 'Apple Blossom' oli vain taipunut.

Olin kuvitellut 'Apple Blossomin' vaaleammaksi mutta tämä omani on kyllä aika tumma. Ehkä viileällä säällä on osansa.

Kirjavalehtinen ja valkokukkainen oregano 'White Spreckled' oli niin kauniisti pystyssä ennen sateita.

Oreganon yläpuolella loistokärhö 'Voluceau' on myös menettänyt suuren osan loistostaan.

Päivänlilja 'Stella d'Oro' on pysynyt hieman edustavammassa kunnossa.

Onneksi osa kasveista ei ole ollut sateista mokkonaankaan. Kärhöistä ne, jotka ovat saaneet kunnon otteen tuistaan, ovat pysyneet muita kauniimmin pystyssä. Myös suuri joukko perennoja ja oikeastaan kaikki pensaat ovat kestäneet rankemmatkin sateet. Vaikka sateinen ja kolea sää on kaukana siitä, mitä kesälle toivon, on siitä nyt ainakin se hyöty, että juuri ennen sateita levitetyt syyslannoitteet liukenevat nopeasti. Kaikki atsaleat ja pensasmustikat saivat annoksen, samoin osa luumupuista. Varmaan luumupuiden alla kasvavat kasvit ottavat oman osansa syyslannoitteesta mutta menkööt. Syyslannoitteen (samoin kuin muidenkin lannoitteiden) antaminen on harvinaista herkkua mutta nyt sitä sattui olemaan varastossa ja vielä muistinkin asian tarpeeksi ajoissa. Hyvin ovat kasvit talvehtineet niinäkin vuosina kun olen unohtanut koko asian autuaasti. Perennat ja suurin osa puuvartisista sai pärjätä tänäkin vuonna ilman.

Seinäkkeeseen tukevasti kiipeilleet 'Hagley Hybrid' ja 'Multi Blue' ovat edustuskunnossa.

Seinän varressa verenpisarat olivat saaneet osansa sateista mutta sekään ei ole estänyt toukkia nakertamasta reikiä lehtiin.

Tänä kesänä on ollut minusta normaalia enemmän niitä pieniä vihreitä tai vihreänruskeita toukkia, jotka nakertavat kasvien lehdet reikäisiksi. Jotain pistiäisiä varmaankin. Niitä on löytynyt verenpisaroiden lisäksi mm. parista kärhöstä, kuunliljoista, töyhtöangervosta, luumuista ja keijunkukista. Olen vain pudotellut niitä maahan huomatessani mutta sen kummempiin toimenpiteisiin en ole ryhtynyt. Eivät ne mitään kasvia lehdettömäksi ole ennenkään tuhonneet. Etanoiden ja kotilojen kanssa sen sijaan alan pian olla helisemässä, jos nämä sateet eivät pian ala loppua. Nyt on alkanut löytyä isojen kotiloiden lisäksi myös pieniä lehtokotiloita. Kasvimaan etanaongelma on suunnilleen hallinnassa mutta se vaatii jatkuvaa etanoiden keräämistä. Lahjotuista lapsista on ollut siinä paljon apua.

Hyönteishotellin kukkakatto ei ole tänä kesänä ollut kovin kukkaisa mutta sitäkin rehevämpi.

Hyönteishotellin "kattoterassin" kukittaminen meinasi ihan unohtua keväällä. Jossain vaiheessa toukokuuta tajusin, että enpä muistanut laittaa mitään sinne sopivaa esikasvatukseen ja siinä vaiheessa oli jo myöhäistä. Pienillä suunnitelmanmuutoksilla sain pari päivänsineä ja mustasilmäsusannan laatikon päätyihin ja keskimmäiseksi kaivelin haltiankukasta pienen jakopalan. Sekä päivänsinellä että mustasilmäsusannalla on ollut vähän turhan kova hinku ylöspäin ja kun räystään alla ei liiemmin valoakaan ole, on kukinta jäänyt vaisuksi. Alkukesän irrottelin toisiinsa köyttäytyneitä versoja erilleen ja yritin ohjailla alaspäin mutta pienetkin tuulenpuuskat heiluttelivat ne taas aivan sekaisin. Nyttemmin olen antanut niiden mennä miten lystäävät.

Mantsuriankärhön tuoksun erottaa jo aika hyvin puolen metrin päähän, vaikka kukkia on edelleen aika vähän auki.

Nimetön köynnöskuusama alkaa kukkia. Tuoksuva on tämäkin.

Päivän kärhöksi laitetaan köynnöskuusaman naapurina kukkiva loistokärhö 'Proteus'.

Heinäkuu oli meillä kovin sateinen taas tänäkin vuonna. Toivoisin, että nämä pian alkavat kesän viimeiset viikot olisi oikein kaunista ja lämmintä poutasäätä, jotta saisi tankattua juuri ennen syksyä kunnolla aurinkoenergiaa talven varalle.

Kilpajuoksua sadekuurojen kanssa

Olen erittäin pahoillani joutuessani ilmoittamaan, että meillä satoi taas. Kahtena päivänä. PALJON. Toki jonkinlaisia sateen mahdollisuuksia on ennusteissakin koko ajan, joten eipä tulleet sateet yllätyksenä. Toivon vain koko ajan, että edes osa pilvistä tiputtaisi lastinsa johonkin muualle kuin tähän.

Tuolta lännestä ne myrskypilvet lipuivat vääjäämättä lähemmäs uhkaavan murinan säestämänä.

Eilen minulla oli tarkoitus tehdä kiireesti niin paljon pihahommia kuin ehdin ennen sadetta. Kitkettävää on vähän joka puolella mutta ei onneksi mitään isompaa ongelmaa. Lähinnä voikukkia, rentohaarikkoa ja peltolemmikkiä, joka aloittelee kukintaa juuri nyt kun puistolemmikit ovat kukkineet. Joka tapauksessa loppujen penkkien kitkemisellä alkaa olla jo pienesti kiire, sillä sunnuntaina meille tulee Ylä-Savon puutarhaseura pihakierrokselle. Haluaisin, että vierailijoille jäisi mieleen kukat ja siistit kivipolut eivätkä rikkaruohot. Viimeisille aukkopaikoille en mahda mitään mutta ei minun tarvitsekaan. Jos joku kohta on kesken, niin se sitten on. Kuukauden päästä kaikki näyttäisi paljon rehevämmältä ja varmasti puutarhaharrastajat sen ymmärtävät.

Pation vieressä syyshortensian ja kärhöjen aluskasvillisuus alkaa vihdoin olla rehevä.

Minulla oli tarkoitus laittaa pelkästään yhtä valkokukkaista kurjenpolvea kasvamaan pation luota lähtevän istutusalueen päähän. Kasvatin siemenistä itse tuon ylläolevan kuvan vasemmassa laidassa olevan korkeamman kurjenpolven. Muut sain äidiltäni pieninä taimina. Äidiltäni tulleet taimet eivät kukkineet vielä viime kesänä, joten en sen kummemmin edes tutkinut, ovatko ne samaa vai eri lajia. Pienemmän koon ja hieman eri näköiset lehdet pistin vain keskenkasvuisuuden piikkiin. Nyt, kun kumpikin sortti kukkii, on päivänselvää, että eiväthän ne samaa lajiketta ole. Äidiltäni tullut kurjenpolvi on todennäköisesti peittokurjenpolvi 'Biokovo' mutta mikähän ihme on sitten tuo omani? Sattuuko jollain olemaan samannäköistä omassa puutarhassaan? Korkeutta sillä on 40-45cm kukkien kanssa.

Oma kurjenpolvi vasemmalla, äidiltä tullut oikealla.

Kauaa en kurjenpolvia tutkinut, sillä oli tarkoitus saada edes yksi kivipolku kitkettyä. Kitkin polkujen saumoja edellisen kerran joskus alkukeväästä. Onneksi polut olivat säilyneet melko siisteinä, niin ei mennyt hermot ja koko päivä siinä touhussa. Tuntuu, että rikkaruohot vähenevät sitä mukaa kun sammal valtaa saumoja. Muutama sitkeä voikukkakin puskee ehkä vähemmän innokkaana, kun niistä on säännöllisesti kaivettu lehdet ja osa juuresta pois. Halusin saada muutakin aikaan, joten päätin kitkeä ainoastaan pisimmän, patiolta nuotiopaikalle johtavan polun ja kukkapenkkien reunat polun varrelta. Lyhyempi polku jäi jollekin toiselle päivälle mutta kävin kuitenkin kitkemässä jo senkin reunukset. Patiolla ja etupihalla on myös muutama kiveyksen sauma siistittävänä.

"Vielä vähän jäljellä, jaksaa jaksaa!"

Koko aamupäivän olin tavallaan jatkoajalla, sillä sateen piti alkaa jo aamuyhdeksän tienoilla. Meillä kuitenkin paistoi alkuun aurinko ja vasta lähemmäs kymmentä alkoi lipua ohutta pilveä auringon eteen. Samoihin aikoihin alkoi kuulua ukkosen murahtelua. Kuulosti siltä, että ainakin yksi ukkosrintama meni idän puolelta ohi. Vilkaisin ukkostutkastakin ja sen mukaan salamointia oli tosiaan ollut muutaman kilometrin päässä idän suunnalla. Melko pian sen jälkeen alkoi lännen suunnalta kohota hyvin pahaenteisen näköistä tummaa pilveä. Aamulla sääennusteessa näkynyt parin millin sade oli vaihtunut lähemmäs kymmentä milliä, joten minulle tuli kiire vetäistä halkopinojen päälle pressut. Ei niitä oltu kokonaan pois otettukaan missään vaiheessa mutta olen aina aamuisin yrittänyt muistaa nostella niitä sen verran sivummalle, että yön aikana tullut kosteus pääsisi haihtumaan. Edellinen rankkasade roiskutti sen verran vettä rännistä halkopinon päätyyn, että vedin toisen pressun varuilta päädyn suojaksi. Juuri kun sain halot peiteltyä ja kottikärryllisen rikkaruohoja vietyä kompostiin, ensimmäiset nyrkinkokoiset vesipisarat alkoivat läiskähdellä maahan.

Sisälle mennessä kuvasin nopeasti kivikkotörmäkukka 'Pink Mistin'. Kolmas ei selvinnyt talvesta, joten sen tilalla on nyt kivenmurikoita.

Ehdin juuri sisälle, kun taivas aukeni. Samalla hetkellä alkoi tuulla rajusti ja näkyi ensimmäinen salamakin. Kaupunkialueella ei kai välttämättä tarvitsisi nykyään enää vedellä sähköjohtoja irti seinästä mutta meillä on ollut tapana varmuuden vuoksi nykiä kaikki arempien sähkölaitteiden pistokkeet pois ukkosen lähestyessä. Johtoja irrotellessani alkoi kuulua kummaa kopinaa. Tietysti juuri nyt piti tulla rajun rankkasateen ja tuulen seassa myös sentin kokoisia rakeita. Rännit eivät vetäneet vettä lähellekään sitä tahtia, mitä taivaalta tuli. Suurin osa katolta valuvasta vedestä ei tainnut edes osua ränneihin, vaan lensi pitkässä kaaressa rännien yli. Keittiön ikkunasta ei nähnyt välillä mitään, sillä tuuli suoraan kadulta. Talon seinä kastui ikkunoiden yläpuoleltakin, mitä ei kovin usein tapahdu. Toisaalta takapihan puoleinen seinä säilyi täysin kuivana.

28.6.2023 oli melkoisen rajut näkymät. Katsokaapa tuota luumupuuressukkaa aurinkovarjon vasemmalla puolella.

Patiolle tulvinut vesi valutti sulamatta jääneet rakeet kukkapenkin reunaan.

Reilussa tunnissa sademittariin kertyi hitusen vajaat 20 milliä vettä. Meni muutama tunti ennen kuin uskalsin lähteä kiertämään, miten puutarhan oli käynyt. Keltaisessa nurkassa yli tulvinut ränni oli tehnyt kymmenen sentin syvyisen kuopan kukkapenkkiin ja lähtenyt valumaan siitä leveänä purona kohti varjokujalle menevää porttia. Multaa (tai siinä vaiheessa litimärkää mutaa) oli kertynyt kolmisen senttiä portin alla olevalle kiveykselle. Siivoilin niitä vasta tänä aamuna takaisin kukkapenkkiin, johon tein vastaisuuden varalta kapean uoman nurmikon suuntaan. En tule varmaan ikänään saamaan kiveyksen saumoihin jäänyttä multaa pois!

Sieltä sun täältä löytyi reikiä. Köynnöskuusaman lehteen oli tullut sen verran raju osuma, että oksanpätkä oli mennyt lehden läpi.

Kuunliljat näyttävät kauempaa katsottuna suht hyviltä mutta lähempää reikäinen totuus paljastuu. Sormivaleangervot eivät edes yritä peitellä osumia, vaan lurpottavat mikä minnekin. Kärhöjen latvoja oli katkeillut mutta raparperi oli ottanut ihan pahiten siipeensä. Itikoita oli illasta niin paljon, etten tehnyt muuta kuin otin muutaman kuvan ja ravistelin pioninkukista vedet pois (onneksi muuten olin viritellyt niille tuet edellisenä päivänä!). Jos tälle päivälle olisi ollut koko päivän poutasäätä, olisin varmaan malttanut kerätä varsia ja tekaista vaikka kiisselin tai piirakan. Nyt leikkasin vain nopeasti muutaman pahiten repeilleen lehden pois ja jätin tarkemman siistimisen johonkin toiseen hetkeen. Sadetta kun oli tällekin päivälle luvassa jo heti aamusta alkaen.

Ukkostutkan mukaan ukkoskuuroja oli tullut muuallakin kuin meillä. Sanokaa, että teillekin tuli vedenpaisumus!

Tästä tuli siis toinen peräkkäinen päivä, kun yritin saada mahdollisimman paljon aikaiseksi ennen kuin sade kastelee kaiken. Kävi melkein samoin kuin eilen, että aamupäivän sää pysyi poutaisena, vaikka ukkonen jymähteli vähän väliä. Iltapäivällä alkoi ropista. Onneksi vain vettä tällä kertaa ja paljon vähemmän kuin eilen. Sademittariin ei kertynyt kuin vaivaiset viisi milliä. Liikaa sekin, sillä viikon sademäärä alkaa jo lähennellä sataa milliä. Nyt ihan totta voisin kokeilla kuukauden sateetonta jaksoa!

Ensimmäinen hajulaukka alkoi aueta. Vasemmanpuoleisessa kukassa kimmelsi niin söpösti aamukaste mutta eihän se kuvaan onnistunut.

Tätä kirjoittaessani paistaa taas aurinko mutta lännen suunnalta on tulossa sadepilven näköistä rintamaa, joka ei varmaan ehdi sataa kaikkea matkan varrelle ennen kuin osuu tähän. Mutta keskitytäänpä vihdoin sateesta napisemisen sijaan johonkin muuhun. Esimerkiksi puutarhaessuun. Nyt kun käyttökokemusta on kertynyt sille pari kuukautta, siitä on paljastunut merkittävä puute. Ihan tavallisia yleissaksia olisi tarvinnut monta kertaa mutta niitä vain ei ollut koskaan mukana. Aina tarvitsee katkoa jotain narua, kuihtuneita kukkia tai muita pehmeitä kasvinosia ja sen sellaista, mihin sekatöörit eivät ole optimaalisin työväline. Kävin siis ostamassa halvat sakset, joilla raskisi saksia vaikka multapusseja auki ja yritin sujauttaa niitä taskuihin. Yrittipä miten päin tahansa, sakset eivät menneet näppärästi mihinkään taskuun. Terä alaspäin ne puhkaisisivat pian reiän taskun pohjaan, terä ylöspäin ne osuvat ikävästi käsivarteen. Sivuttain ne eivät mahtuneet mihinkään taskuista. Kotoa löytyi joutilas pikalukko, jonka napsautin essun vyölenkkiin taakse oikean käden puolelle. Siinäpä sakset roikkuvat näppärästi mukana ilman, että haittaavat menoa. Tarvittaessa pikalukkoon saa muutakin roikkumaan.

Oman ahteripuolen kuvaaminen osoittautui yllättävän haasteelliseksi mutta osui sentään yksi kuva kohdilleen.

Löysin varastojen kätköistä myös pienen muistivihkon, jossa oli paikka lyhyelle lyijykynälle. Vihkoon on ollut näppärä merkitä asioita muistiin, kun kynä on ollut vihon mukana koko ajan eikä pyörinyt jossain eri taskussa tai unohtunut vaikkapa sisälle. Kuten takataskun yläreunasta voi nähdä, multaiset hanskatkin ovat sujahtaneet melko usein takataskuun. Puutarhatöitä on siis tehty ja essu ollut kovassa käytössä. Pian sen voisi pestäkin. Vaikka ensi viikolla. Tai viimeistään talven tullessa.

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on vihdoin alkanut aukoa nuppujaan.

Seuraan juuri sadepilviä ja mietin, pitäisikö käydä ravistelemassa pioneista taas vedet pois vai kävisikö vasta seuraavan sateen jälkeen. Vaikeita valintoja...

Taivaallinen pesulapalvelu

Meillä oli melkoisen märkä juhannusaatto. Niin märkä, että ihan omalla pihalla kastui yhtä hyvin kuin olisi järveen pulahtanut. Torstaina iltapäivällä alkoi sataa rajulla ukkoskuurolla höystettynä ja yhtä parin tunnin taukoa lukuunottamatta sadetta riitti perjantai-iltaan saakka. Kävin välillä tyhjentämässä niin sademittaria kuin sadevesisäiliöitäkin, jotta eivät tulvisi yli. Vesimittariin kertyi 28 tunnin aikana huimat 62mm vettä (meinaa siis sitä, että maahan tuli yllättäen, pyytämättä ja kohtuullisen nopeasti 62 litraa vettä neliömetrille). Meillä kun maa oli jo ennestään kosteaa, voitte arvata, että määrässä oli vähintään puolet liikaa.

Pisimmälle kehittynyt pioninnuppu ehti tähän vaiheeseen ennen kuin sai kunnon suihkun.

Miten meille sattuikin taas tänä kesänä osumaan tällaiset vesimassat? Tuli jo mieleen, että tässähän pitäisi hiljalleen alkaa markkinoida lähialueiden kuivuudesta kärsiville alueille mahdollisuutta tuoda oma vesisäiliö meidän pihalle täytettäväksi aina silloin kun sääennusteissa povataan edes puolen päivän kuurosateita. Tässä kun alkaa tuntua vahvasti siltä, että se 0,1 millin sateen mahdollisuus heittää meille vähintään 1mm sateen. Nyt kun oli ennustettu nämä reilun vuorokauden sateet (0,1-3mm/tunti), niin todellisuus oli moninkertaisesti sen, mitä ennusteissa yhteenlaskettu sademäärä olisi ollut. Naapurilta kuulin, että jo 15 kilometrin päässä oli satanut vain muutamia pisaroita. Ällistyttävää...

Pioninnuppu kesti paremmin sateen kuin kurjenpolvi 'Birch Double', joka kyllä retkotti jo ennen sadetta mutta ei nyt ihan maata myöten.

Naapureista puheenollen, luulen heidän katsoneen taas ihmeissään ikkunoistaan, kun rahtasin sateessa vesiämpäreitä ympäri pihaa. Keksin nimittäin, että puiden ja pensaiden kastelun lisäksi voisi lannoittaa kärhöt. Oma nokkos-vuohenputki-heinä-kortekäyte ei ole ihan vielä valmista, joten sekoittelin kastelukannuun ihan vain jauhemaista kukkalannoitetta vähän ohjetta tujummalla annostuksella. Märkään maahan kaadettuna se kuitenkin laimenee lisää. En muista, olenko vielä raportoinut tänne blogiin, että kaikki kärhöt ovat lähteneet kasvuun. Tarhaviinikärhö PERNILLE meinasi pitää jännitystä yllä turhan pitkään mutta nyt sekin on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Ensimmäisissä maassa talvehtineissa loistokärhöissä on jo nuppuja ja kahdessa kellarissa talvehtineessa avonaisia kukkia. Hyvä hetki siis antaa niille lisäpotkua.

Tänään nurmikon leikkuun jälkeen. Kukkivia kärhöjä pilkistelee oikeassa reunassa. Nuo isot valkoiset.

Yllä olevaan kuvaan sattui myös nurmikkomme ainoa kellastunut kohta ja vielä heti kuvan etureunassa keskellä tyrkyllä. Juuri tuossa on iso kivi alle kymmenen sentin syvyydellä ja muutenkin vähän kehnoa multaa, minkä vuoksi nurmikko lähtee aina kellastumaan siitä jo viikon helteiden jälkeen. Nyt oli satamatta 12 päivää. Kaivoin eilisiltana tuon lähistöltä palasen nurmea ylös tutkiakseni, kuinka syvältä maa oli kastunut. Lapionterän syvyydelläkin oli selvästi märkää enkä siitä syvemmälle viitsinyt itikoiden syödessä edes tutkia. Kyllä nyt luulisi pysyvän nurmikon vihreänä pitkään! 

Ylläolevasta kuvasta näkyivät myös nämä 'Fantasy Creation' -helmililjat (kärhöistä vasemmalle ennen kuunliljoja). Ne piilottelivat sadetta kurjenpolven alla.

Kärhöjen saatua lannoiteannoksensa lorautin maahan istutetuille kesäkukille, ritarinkannuksille ja muutamalle ravinteikkaammasta maasta pitävälle perennalle lannoitevettä. Muutama kannullinen meni myös kesäkukkaruukuille. Siperianpihdan alla rönsyansikat alkoivat kärsiä kuivuudesta mutta jo ne muutamat ämpärilliset, joita torstaina illasta niille kuskasin olivat saaneet ne virkoamaan. Perjantaina vein vielä muutaman ämpärillisen lisää, kun kastelua ei nyt tarvinnut säännöstellä. Sen jälkeen en enää keksinyt, mihin voisin kuskata vettä, joten avasin IBC-kontin hanan ja valutin muutaman sata litraa jorpakkoon. Näyttivät imeytyvän aika nopeasti kuusen juureen.

Kenen nukkapähkämöt näyttävät tältä rankkasateen jälkeen? Tämä on nimittäin selvä merkki siitä, että ne kasvavat liian hyvässä maassa (nämä tulivat kompostimullan mukana).

Tältä näyttävät äärimmäisen kuivassa ja köyhässä kasvaneet nukkapähkämöt saman 62 millin sateen jälkeen. Ei niin minkäänlaista aikomusta retkottaa.

Jossain vaiheessa tuli mieleen, että tässähän olisi hyvä sauma kokeilla, pesisikö kaatosade taimiruukut puhtaiksi. Ruukkujen peseminen on tympeää hommaa silloin kun tekisi mieli kylvää tai koulia ja mälsää se on muutenkin. Odotin, että sade laantuu tihkuksi ja kävin levittelemässä purkit nurmikolle. Karon iltapissityksellä kurkkasin tulosta ja kylläpä näytti siistiltä! Osa ruukuista oli kallellaan, joten niihin oli jäänyt pikkuisen multaa reunaan, mutta muuten oli kyllä hämmästyttävän tehokas tuo taivaallinen pesu.

Taivaallisesta ruukkupesulasta päivää! Ikkunasta otettu kuva.

Ruukut sateen laannuttua. Peseytyivät hyvin, kun leikkaamaton nurmikko piti ne hyvin pystyssä. Tämä konsti menee jatkoon!

Sateen jälkeen: puhtaat ruukut, katuliitumössöä (lapset väittivät, että liidut olivat suojassa sateelta) ja pensaan alla käynyt Karo.

Parina aiempana vuonna meillä on ollut kasvimaalla etanaongelmia. Viime vuonna sain tilannetta jo aika hyvin haltuun ja tänä kesänä luulin olevani voiton puolella, kunnes eräällä iltatarkistuksella löysin laumoittain pikkuruisia pelto- ja valepeltoetanoita mutustamassa samettikukkaa ja tatsoita. Niitä löytyi myös retiisien kimpusta. Keräsin pois kaikki, jotka löysin ja sen jälkeen ehdin tehdä yhden uusintakierroksen ennen näitä rankkasateita. Etanat tunnetusti pitävät sateesta, joten minäpä suuntasin juhannusaaton kaatosateessa etanoita keräämään. Sadannen kohdalla kyllästyin laskemaan ja jatkoin vain minetanoiden nyppimistä. Viikon päästä olisivat syöneet kasvit rangoiksi yhdessä yössä, nyt sain toivottavasti edes suurimman osan pois. 

Kokeilen, pitäisikö valkosipulien kukkavarsisilppu kyssäkaalin turvassa etanoilta.

Parissa blogissa on näkynyt kaurajuuren komeaa kukintaa. Minä kasvatin kyseistä kasvia viime kesänä ensimmäistä kertaa ja talvehtimaan jäi kolme yksilöä. Niistä ainoastaan yksi lähti talven jälkeen kasvuun ja aukaisi tänään ensimmäiset kukkansa. Korkeutta kasville tuli enemmän mitä olin etukäteen kuvitellut mutta sepä ei haittaa. Muuten olemus on sen verran hoikka, että se sopii vallan mainiosti olemaan kapeassa aidanvieruspenkissä. Luin, että se pitäisi kukkiaan auki vain aamupäivästä, joten kuvasin sen heti tänä aamuna. Ja toden totta: puoliltapäivin kukat olivat auki, yhdeltä jo tiukasti supussa. Kerrassaan mainio kellokukka.

Kaurajuuren kukan väri sopii hienosti kukkivaan ruohosipuliin. Karo on taas kyttäämässä kadulle.

Puutarhamme siirtyi sateiden myötä ajanlaskussa lemmikkien jälkeiseen aikaan. Katsoin jo alkuviikosta, että lemmikkien kukinta alkaa hiipua ja kohta ne karistaisivat siemenet ympäriinsä. Harvensin niitä jo silloin pikkuisen mutta helteiden vuoksi en voinut nyhtää kaikkia pois. Muut kasvit saavat niistä kuitenkin vähän suojaa ja varjostavat ne maanpintaakin. Nyt kun satoi, oli hyvä hetki repiä kaikki veks. Yritin saada niitä tällä kertaa mahdollisimman paljon juurineen pois, ettei taas ensi vuonna olisi kolmea kottikärryllistä lemmikkikasvustoa kompostoitavana. Kumpikin kompostori on jo ääriään myöten täynnä mutta onneksi tuollainen hento kasvimassa kutistuu vauhdilla. Joka tapauksessa luumutarhassa on jo monessa kohtaa sen verran peittävää muuta kasvustoa, että lemmikkien määrää voi hyvin vähentää ja samalla keventää omaa ensi kesän työmäärää.

20.6. lemmikkien ensiharvennuksen jälkeen. Alppiruusu 'Mikkeli' ja atsalea 'Tarleena' näkyvät taustalla.

Tänään. Pidän oikeastaan tästä näkymästä enemmän. Ehdin jo kyllästyä lemmikkeihin.

Kuvissa ei oikein erotu tarhakeijunkukka 'Hansien' kukintoja. Mietin vähän viime kesänä ylijäämätaimia vähän sinne sun tänne lykkiessäni, kuinka 'Hansit' mahtavat sopia alueen muuhun kukintaan. Avoimia varten kun oli pakko saada talven aikana kuolleiden kasvien tilalle edes jotain ja olihan tuolla muutenkin vielä aukkopaikkoja. Mitään riidanpoikasta ei ole kuitenkaan vielä tullut, sillä juuri nyt luumutarhassa kukkii vain valkoisia tai hennon vaaleanpunaisia kasveja. Atsaleoista 'Tarleenan' väri on tummin ja sekin osuu itse asiassa melko lähelle 'Hansin' kunnolla avautuneen kukan väriä. Postauksen alkupuolella ollut kurjenpolvi vähän riitelee, mutta se onkin todennäköisesti lähdössä sieltä muualle. En liiemmin pidä sen kasvutavasta.

Etualalla 'Hans', suoraan sen yläpuolella 'Tarleena, vasemmalla taaempana 'Satomi' ja ylimpänä 'Mikkeli'

Tänä vuonna niin atsaleat kuin alppiruusutkin kukkivat ennätyksellisen runsaasti. On pitänyt esitellä niitä jo monta kertaa mutta aina joku muu juttu on kiilannut edelle. Kuvia on kuitenkin otettu ja postaus aloitettu, joten asia ei pääse unohtumaan. Jos ei kesän aikana ehdi niitä esitellä, ovat sitten talven ajankuluksi odottamassa. Alppiruusujen onnistunut siemenlisäyskokeilu sai äitini pohtimaan vakavissaan atsaleojen siemenlisäystä. Niinpä lupasin leikkiä mehiläistä ja pölytin (ennen näitä sateita) 'Tarleenan' kukan 'Satomin' siitepölyllä. 'Tarleenan' oksassa roikkuu nyt lanka merkkinä, jotta löydän oikeat siemenet sitten, jos niitä joskus sinne ilmestyy.

Isorikot kukkivat ensimmäistä kertaa näin runsaina. Kannatti siirtää ne kivikkorinteestä tänne luumutarhaan!

Tahmainen kukinto tarttui Karon poskikarvoihin, kun se kulki perässäni kyttäämässä namia. Ei saanut tällä kertaa, vaikka ilme vähän muuta kertookin.

Tänään piti olla poutapäivä mutta mistähän kummasta juuri nyt osui taas joku pilvenriekale meidän päälle? Aurinko kuitenkin yrittää vähän paistaa pilven raosta, joten tuskinpa tuo sade kauaa kestää. Toivottavasti...