Yhteenveto kesän 2025 sadosta

Blogi-inspiraationi on hävinnyt kokonaan luultavasti työ- ja opiskelukiireiden sekä jatkuvien sateiden takia. Katuisin kuitenkin viimeistään ensi keväänä, jos en laittaisi edes jotain muistiin tämän kesän hyötykasvipuolesta, joten yritetäänpä vääntää siitä jonkinlainen kooste. Ties vaikka inspiraatiokin sieltä sitten löytyisi kun alkuun pääsee.

'Tumbling Tom Red' ja 'Maskotka' kypsyttelevät raakileitaan nyt vauhdilla.

Tänä kesänä etanoista ei ollut juurikaan riesaa ja muitakin hyönteistuholaisia tuntui olevan aika vähän, jos kaalikoita ei lasketa mukaan. Itämisen ja kasvun kanssa oli sitäkin suurempia ongelmia, sillä alkukesän kylmyys kiusasi tomaatteja, kurkkuja ja kurpitsoita aivan yhtä paljon kuin heinäkuun helle ja vähäsateisuus salaatteja. Hiiret ja myyrät sitten vielä viimeistelivät säiden aiheuttamat tappiot syömällä mm. herneiden ja papujen versoja sekä tomaatteja ja mansikoita. Kasvulavoihin ja ruukkuihinkin ne mokomat kiipesivät ahmimaan eivätkä edes syöneet koko kasvia kerralla vaan mutustelivat vähän sieltä sun täältä. Jossain vaiheessa sai tyhjentää joka yön jälkeen hiirenloukkuun jääneen raadon pois, sitten tahti vähän hidastui ja nyt on jäänyt enää satunnaisesti metsähiiri tai peltomyyrä loukkuun. Tosin mansikat loppuivat jo ajat sitten ja tomaatitkin aloin keräämään sitä mukaa sisälle jatkokypsymään kun ne ovat alkaneet saada edes pikkuisen väriä. Makuhan siinä vähän kärsii mutta eipähän mene sato jyrsijöille. Makuvertailut ovat siis jääneet tekemättä mutta nyt onkin laitettu testiin lajikkeiden ääriolosuhteiden sietokyky. Voiton ovat vieneet vanhat tutut 'Maskotka' ja 'Balkonzauber' sekä uusi kokeilu 'Cherry Falls'. 'Evakko', 'Cereza Amarilla' ja lasten kasvattamat 'Venukset' ovat myös pärjänneet hyvin. 'Vilma' ja 'Amateur' saavat sen sijaan jäädä jatkossa kokonaan pois valikoimista.

Parin päivän aikana kerättyjä tomaatteja, koko luumusato ja muutama eteisessä kypsytelty paprika.

Linnuistakin oli riesaa, sillä rastaita tuntui olevan tänä vuonna ennätyksellisen paljon. Hunajamarjat verkotin niin huolella, että niiden marjat saatiin syödä ihan itse. Kerääminen vain oli hankalaa kun ensin piti irrotella verkkoja ja lopuksi laittaa ne takaisin paikoilleen. Vähäiset mesimarjat verkotin myös nyt kun marjoja saatiin vihdoin edes muutamia. Verkotusintoa ei sitten riittäny pensasmustikoille ollenkaan ja sieltä marjat hävisivät sitä mukaa kun jossain edes pikkuisen marjan kylki alkoi sinertää. Mustikoita olisikin tullut tänä vuonna muuten aika runsaasti. Herukat eivät lintuja kiinnostaneet ja niitä sekä kerättiin että syötiin tuoreeltaan. Mehuksi meni yksi maijallinen. Runsaasta punakarviaissadosta osa taisi mennä linnuille ja osa hiirensukuisille. Puoliksi syötyjä marjoja nimittäin löytyi vähän joka puolelta ja erityisesti autotallin seinän vierustoilta ja muista vastaavista piilopaikoista. Saatiin niitä kuitenkin syödä myös itse. Luumuja tuli huimat seitsemän kappaletta ja nekin 'Viipurin punaluumun' raadon ainokaisesta toissa talvena eloon jääneestä oksasta. Raakileita oli kesällä parissa muussakin puussa mutta mihin lie hävinneet.

Kurkut kasvavat hiljalleen harson suojissa.

Avomaan kurkut alkoivat tehdä satoa vasta heinäkuun loppupuolella eikä kurkkuja tullut missään vaiheessa niin isoa määrää kerralla, etteikö niitä olisi ehtinyt syödä tuoreeltaan. Maustekurkuiksi niitä ei siis tänä vuonna riittänyt. Muutamia on vielä tulossa, jos vain lämmintä riittää niitä kypsytellä. Kesäkurpitsoille kävi samoin, vaikka taimia minulla oli tänä vuonna peräti neljä kappaletta. Valko- ja ilmasipulit sentään kasvoivat hyvin, vaikka jotkut sipulikärpäset löysivätkin tiensä myös valkosipuleille. Luultavasti suurin osa niistä majaili kuitenkin ilmasipuleissa, sillä valtaosa valkosipulisadosta näyttää virheettömältä.

Ilmasipulit alkoivat työntää uutta vartta kun vanhat kuihtuivat.

Hokkaidokurpitsat kasvoivat kesäkuun kylmällä todella hitaasti ja alkoivat kukkia vasta todella myöhään. Pölytys epäonnistui melkein kaikkien emikukkien kohdalla. Liekö helle ollut syynä? Raakileita ilmestyi onneksi muutamia ja niistä isoimmat alkavat vihdoin olla edes kohtuullisen kokoisia. Suojasin kasvit harsoilla elokuun kylmien päivien ajaksi, sillä muuten niiden kasvu olisi keskeytynyt varmasti heti alkumetreillä. Toivon, että syksy jatkuisi lämpimänä mahdollisimman pitkään ja kurpitsat ehtisivät vielä kypsyäkin ulkona.

Isoimmat hokkaidokurpitsat ovat nyt tämän kokoisia. Taustalla pilkistelee yksi oranssi.

Jälkikompostorin hokkaido kasvoi rehevämmin kuin muut.

Basilikat kasvoivat yllättävän hyvin ja sain pakastettuakin sitä useamman kerran kesän mittaan. Nyt on talven varalle riittävästi basilikaa. Timjamia on kerätty ruokaan tuoreeltaan mutta ennen talven tuloa olisi tarkoitus kerätä niistä kaikki käyttökelpoiset versot pakastimeen. En enää edes yritä saada niitä talvehtimaan. Juurakot ja jäljelle jääneet versontyngät toki jätän maahan ja katson, josko niistä joku versoisi keväällä. Stevia hävisi kesän aikana yhtäkkiä johonkin. Epäilenkin, että vierestä herneet popsinut jyrsijä keksi steviasta itselleen vielä makeampaa evästä. Vanha rosmariini sen kun porskuttaa edelleen ja pääsee taas talveksi ulkoeteiseen.

Kaalikoin toukkien vaivaama lehtikaali sai uutta puhtia säiden viilennyttyä.

Kannatti jättää pahasti syödyt lehtikaalit kuitenkin vielä kasvamaan, sillä kaalikoit hävisivät elokuun kylmillä keleillä. Sen jälkeen kasvaneet lehdet ovat hyväkuntoisia ja niistä riittää varmasti meidän perheen tarpeisiin satoa koko loppusyksyksi. Ehkä ensi vuonna voisikin laittaa lehtikaalit kasvamaan ihan tarkoituksella vasta myöhemmin kesällä, niin ei tarvitsisi tapella puolta kesää kaiken maailman tuholaisten kanssa. Chilit ja paprikat nostin ulkoeteiseen elokuun kylmien kelien yllättäessä. Sitä ennen ehti kypsyä viitisen chiliä. Paprikat olivat vielä ihan vihreitä. Chilejä saatiin lopulta yhdestä kasvista kymmenkunta kappaletta ja paprikoita kahdesta kasvista yhteensä saman verran ja pieniä olivat nekin. Ensi kesän suunnitelmiin pitää laittaa isolla muistutus, että paprikaa ei toine kasvattaa. Yhden chilin nyt voi laittaa tulemaan, sillä ne kypsyvät nopeammin ja tekevät runsaammin satoa.

Paprika 'California Wonder' ja chili 'Yellow Wax Hot' kypsyttelevät viimeisiä raakileitaan eteisessä.

Salaatit kasvoivat hyvin kesäkuussa mutta heinäkuu kitkeröitti ne kastelusta huolimatta. Elokuussa säiden viilennettyä tein uusintakylvöjä, jotka ovat nyt alkaneet tuottaa satoa. Viileässä ja kosteassa salaateista kasvaakin erityisen maukkaita. Nyt on tosin saatu vettä niin paljon, että kohta salaattien seassa alkaa varmaan uiskennella ahvenia...

Elokuussa kylvetty rucola edustakoon salaattikasveja.

Jos joku tänä vuonna onnistui erityisen hyvin, niin kamomillat. Ne eivät säikähtäneet kylmyyttä eivätkä helteitä. Kukintaa riitti melkein läpi kesän ja sain kerättyä kukkia teetarpeiksi yllin kyllin. Nyt alkukesällä itsekseen kylväytyneet taimet ovat alkaneet kukkia, joten niistä saisi kerättyä vielä uuden sadon. Teimme kesän aikana pari kertaa kamomillasiirappia, jolla on kätevä maustaa vaikkapa pannacottaa. Siirappi toimii myös oikein hyvin mansikan ja hunajamarjan mausteena ja varmaan aika monen muunkin hapahkon marjan tai hedelmän kaverina. Tässäpä ohje, jos joku haluaa kokeilla:

Lisää reilu kourallinen tuoreita kamomillan kukkia kahteen desiin kiehuvaa vettä (kuivattujen määrää en ole vielä ehtinyt testata). Keittele hiljalleen kymmenisen minuuttia. Siivilöi tai suodata kukkien jäänteet pois. Lisää desi sokeria ja keitä vielä hetki siirapiksi. Säilyy hyvin jääkaapissa, jos kaikki ei tule käytettyä kerralla.

Ensikertalainen.

Päivän kärhöksi pääsee tänään ensikukkija, jonka voisi luulla olevan 'Hagley Hybrid', jos ei toisin tietäisi. Kärhön pitäisi nimittäin melko varmasti olla 'Multi Pink', vaikka kukat hyvin kaukana kerrannaisista ovatkin. Ensikertalaiselle kuitenkin sallitaan normaalia vaatimattomampi kukinta. Kärhö kasvaa sitä paitsi vielä ruukussa ja siirtyy talveksi kellarin suojiin. Jospa se ensi kesänä näyttäisi todellisen luontonsa.

Nuorempi kukka sentään eroaa vähän HH:sta.

Siinäpä sitä taisi olla tärkeimmät kasvimaan tapahtumat tältä kesältä. Näyttää sitä tekstiä syntyvän inspiraation puutteesta huolimatta kun vain saa aloitettua. Oman riesansa tietokonehommiin toi Windows 10:n päivitys Windows 11:een. Sen lisäksi että moni pikkujuttu meni sekaisin, tietokoneeni kieltäytyi päivityksen jälkeen tunnistamasta puhelintani. Eipä siis onnistunut enää vaivattomasti puutarhakuvien siirto puhelimelta tietokoneelle. Isäntä sai masiinat ymmärtämään taas toisiaan mutta kuvia ei pääse enää siirtämään saman tien kun piuhan kytkee laitteisiin. Pitää osata ihan ite klikkailla monen valikon kautta kuvat esille. Kauniin taustakuvanikin päivitys hävitti ja korvasi mustalla ruudulla. Sen osasin sentään itse vaihtaa parempaan. Kaikenlaisia riesoja sitä järjestetäänkin viattomien ihmisten kiusaksi. Ihan kuin ei olisi jokapäiväisessä vesisateessa riittämiin kestämistä. Ja nyt lopetan ennen kuin menee valittamiseksi!

Suursiivousta

Vielä löytyi kuukausimansikoita.

Viime sunnuntain aurinkoinen poutasää ja tulevien päivien sääennusteen koleiksi muuttuneet lukemat saivat vauhtia puutarhatöppösiini. Kasvimaalla oli vielä satoa korjattavana, kukkasipulit istuttamatta ja puutarha muutenkin talviteloilleen laittamatta. Näistä kolmesta urakasta kasvimaa oli kiireellisin, ettei mene koko kesän työmäärä hukkaan. Lapset tulivat avuksi nostamaan porkkanat, sellerit ja viimeiset punajuuret ja siinä sitten porukalla ihmeteltiin, miten hurja sato niistä saatiin. Punajuuret onnistuivat ihan hyvin tänä vuonna mutta sellerit jäivät jostain syystä vain keskikokoisiksi ja porkkanat olivat taas hädin tuskin sormen kokoisia, vaikka miten niitä yritin hoivailla. Ei sentään ollut kemppien tai porkkanakärpästen vioitusta, vaan joka ikinen porkkana, olipa sitten oranssi, valkoinen tai violetti, oli virheetön ötököiden suhteen. Ainokainen palsternakka oli samaa kokoluokkaa, mutta se itikin vasta lähempänä juhannusta. Ei kannata kylvää vanhoja palsternakan siemeniä eikä varsinkaan keväällä lämpöaallon aikaan...

Melkein joka lava on nyt tyhjennetty. Ämpärin pohjalla hulvattoman suuri juuressato ja oikealla alhaalla perattu ruohosipuli-istutus.

Harsolla peitettyyn lavaan jäi vielä elokuussa kylvettyä rucolaa, retiisiä, vuonankaalia ja sokerihernettä. Niistäkin osa on jo pistelty poskeen mutta kennolevykannen ja kaksinkertaisen harson alla loput saavat vielä kasvaa hetken aikaa kokoa. Jos sää tästä vielä lämpenee, otan peitteitä vähemmäksi, jotta taimet saavat enemmän valoa. Myöhään syksylläkin on aina kiva päästä hakemaan pikkuisen tuoretta satoa vaikka leivän päälle tai salaatin jatkoksi. Samalla ajatuksella perkasin myös ruohosipulimättäät. Niiden väliin oli päässyt pesiytymään pikkuisen heinää ja muutamia syysmaitiaisia. Kasvusto oli myös levinnyt vähän turhan laajalle alueelle, joten otin muutamia ylimääräisiksi jääneitä mättäitä ruukkuun. Aion tuoda sen ulkovarastosta ulkoeteiseen kunhan sää vielä vähän kylmenee, niin saa napsia siitäkin tuoretta satoa vähän pidempään.

Kannen alla rucolat ja retiisit saavat vielä kasvaa suojassa kovemmilta pakkasilta.

Ruohosipulien perkauksen jälkeen jatkoin verkkoaidan vierustan kapean penkin siivoukseen. Kuukausimansikoista suurin osa kuoli viime talven aikana mutta kun en turhaan mennyt mylläämään, mansikan siementaimia alkoi putkahdella vanhojen puskien ympäriltä sen verran paljon, että sain täydennystaimia koko matkalle ja aika paljon ylikin. Reunuspenkin hankalin homma oli kaivella tiheät kaurajuurikasvustot pois savensekaisesta mullasta. Viime kesänä kukkineen yksilön siementaimia oli vieri vieressä isolla alueella. Olisi ollut aika fiksua nyppiä taimista vähintään puolet pois jo pieninä, mutta sepä jäi suurimmaksi osaksi tekemättä. Kaurajuuren kannattaa selvästi joko antaa kylväytyä itse tai sitten kylvää siemenet suoraan maahan, sillä ensimmäinen yritys esikasvatetuilla taimilla pari vuotta sitten tuotti vain käppyräisiä ja haarautuneita juuria. Nyt melkein jokainen juuri oli tikkusuora, mikä helpotti niiden pesemistä huomattavasti. Noin ohuita emme alkaneet edes kuoria, vaan laitoimme ne huolellisen pesun jälkeen siltään uuniin. Ihan hyvin menevät muun ruuan lisukkeina, keittoonkin voisivat sopia.

Karva... kaurajuuria oli määrällisesti paljon mutta kovin ohuita olivat suurin osa.

Istutin kymmenkunta pienehköä tai kovin haarautunutta kaurajuurta ympäri kasvimaata, niin saa vähän lisää kukintaa kasvimaalle ensi kesäksi. Ihan pienimmät viskasin surutta kompostiin. Kaurajuuri kukkii pitkään ja runsaasti, ja yksittäinen kukkakin on näyttävän näköinen. Vaikka siitä tulee aika korkea, se ei vie leveyssuunnassa kovin paljoa tilaa. Siksipä se sopiikin hyvin ahtaan kasvimaani koristukseksi. Laitoin muutaman juuren myös yrttilavaan, josta leikkelin kuihtuneet pavunvarret pois. Ensi kesänä pitää vain muistaa kerätä kukkineet kukat lämpökompostoriin ennen kuin siemenet kypsyvät, niin pysyy taimimäärä hallitumpana.

Yrttilavassa oli vielä vihreää, Krassikaan ei ollut paleltunut.

Yrttilavalle on selvästi tullut valittua lämpöinen nurkkaus. Ranskanrakuuna, timjami ja salvia kestävät muutenkin hyvin kylmää, mutta niiden keskellä kasvanut steviakin oli virkeän näköinen, vaikka sen pitäisi olla hallanarka. Sekin pääsi nyt ruukussa ulkovarastoon ruohosipulien ja talvetettavan rosmariinin seuraksi ja aikanaan sitten ulkoeteisen puolelle. En ole vielä käyttänyt sen lehtiä teen tai minkään muun makeutukseen, mutta maistoin yhtä ihan uteliaisuudesta. Makeaa oli! Teekausi onkin aluillaan, joten eiköhän jokunen lehti pääse vielä teekupposenkin makeutukseen. Yrttilavasta pitää käydä keräämässä timjamia talven varalle, mutta salvialle tai ranskanrakuunalle ei ole niin paljon käyttöä, että niitä tarvitsisi kerätä talteen. Betonirenkaassa kasvava suklaaminttukin saa jäädä taas talvehtimaan rauhassa. Ennen talventuloa pitää käydä täyttämässä sekä yrttilava että betonirengas ääriään myöten täyteen, niin ei jää talven aikana vesi lillumaan. Samalla yrtit hautautuvat vähän syvemmälle mullan alle ja ovat siten paremmin suojassa talven kuritukselta.

Rosmariini, ruohosipuli ja stevia (sekä pari pelakuuta) odottamassa ulkoeteiseen pääsyä.

Kaalikasvit kestävät hyvin kylmää, joten ajan puutteen vuoksi jätin kaikki lehtikaalit vielä odottamaan parempaa hetkeä. Niistä on kerätty alimpia lehtiä pitkin kesää syötäväksi ja on niitä iso purkillinen kuivattukin. Lasten kasvattamista lehtikaaleista tehtiin uunipellillinen sipsejä. Kaalikoit vaivasivat lehtikaaleja alkukesällä ja yhdestä karistelin elokuussa joitakin kaaliperhosen toukkia pois. Muita tuholaisia lehtikaaleissa ei ole näkynyt ja syötävää on neljästä isosta puskasta riittänyt niin meille kuin vähäisille toukillekin.

Lehtikaalit jäivät vielä odottamaan sadonkorjuuta.

Kasvimaan suursiivouksen lisäksi tyhjensin tomaatit ja paprikat ulkovarastosta ja kuskasin niiden tilalle talvetettavat kasvit. Ruukkukärhöt, mustaluumun ja pitsipihlajan jätin ulos, sillä ne eivät pienistä pakkasen puraisuista säikähdä. Tekee vain niille hyvää olla mahdollisimman pitkään ulkona ja tuleentua kunnolla ennen kellaritalvetusta. Afrikansinisarjan päätin jo kesällä jättää pois talvetettavien listalta, mutta kasveja varastoon siirrellessä en vain hennonutkaan jättää sitä ulos. Sen sijaan päätin istuttaa puskan ensi kesänä kukkapenkkiin, jos se vaikka innostuisi sillä kukkimaan. Jos ei sekään konsti toimi, jääkööt sitten maahan koko kasvi. Maasta on sen verran isompi vaiva kaivaa kasvi syksyllä ylös, että itseni tuntien homma jää tekemättä. Verenpisara oli sen verran rähjääntyneen näköinen koko kesän, että se oli helppo jättää pakkasen armoille. On edes yksi melko kookas puska vähemmän talvetettavaa.

Kylmälle aremmat talvetettavat odottelevat lopullisiin talvipaikkoihinsa pääsyä varaston lattialla ja ikkunalla.

Pitää vielä jonain päivänä käydä nyppimässä talvetettavista kaikki kuihtuneet kukat ja huonot lehdet pois ja tarkistaa, ettei kasveissa näy hometta. Kukkasipuleitakaan en viikonlopun aikana ehtinyt istuttaa, mutta aloitin urakan myöhemmin viikolla eräänä aamupäivänä, kun ei tarvinnut olla ihan niin aikaisin töihin lähdössä. Ensimmäisenä maahan pääsivät krookukset, hyasintit, kevätkurjenmiekat, narsissit ja osa tulppaaneista. Sekoituspussissa olleet narsissit istutin harvakseltaan peittokurjenpolvien sekaan. Jos kurjenpolvien vahva tuoksu vaikka sattuisi hämäämään keväällä mahdollisia narsissikärpäsiä. Loput tulppaanit istutan sitten kun ehdin. Myös valkosipulit pitäisi saada jossain vaiheessa maahan ja laatia ensi kesän kasvimaasuunnitelma vähintäänkin syyskylvettävien osalta. Tänä vuonna vakaa aikomukseni on saada edes jotain kylvettyä ennen talvea.

Päivän kärhönä on kuurainen tiukukärhö 'Arabella'.

Lempeää alkanutta lokakuuta!

Sillä selleri! (ja muita kauden viimeisiä)

Viimein sain aikaiseksi naputella viimeisen hyötykasvitiivistelmän. Tänä vuonna vähensin pitkän kasvukauden lajeja, joten myöhäissyksyn sadonkorjuuta jäi odottelemaan vain selleri, palsternakka ja maa-artisokka. Niiden nosto ajoittui viime lauantaille, 21.10, kun mittarissa oli -9 astetta ja sellerinkin lehdet olivat jo selvästi kärsineet kylmästä. Vaikka maa oli jopa harson alla pinnasta jäässä, juurille ei ollut käynyt kuinkaan. Olin nimittäin ennen pakkasia lisännyt multaa kaikkien tyvelle, jotta ne olisivat paremmin suojassa pieniltä pakkasilta. Joskus viimeisten juuresten nosto on venähtänyt jopa marraskuun puoliväliin, kun pakkasia on ollut vain satunaisesti pitkin syksyä eikä tällaista useamman päivän kireää pakkasta jo tässä vaiheessa. Selleri, palsternakka, maa-artisokka, mustajuuri ja monet kaalit kestävät hyvin ilman harson suojaa parin asteen pakkasyöt, harson avulla jopa parin vuorokauden pikkupakkasen. Maa-artisokan varsien kylmänkesto menee noin viidessä asteessa, ruusukaali selvisi viime syksynä ilman harsoa -7 asteesta, joten kummankaan sadonkorjuun kanssa ei tarvitse hoppuilla.

Tämän vuoden ennätysselleri.

Mukulasellerien kanssa sattui keväällä pieni "työtapaturma". Suunnitelmissani oli tilaa vain kuudelle taimelle, mutta esikasvatin samalla vaivalla muutamia ylimääräisiä. Sitten kun istuttamisen aika tuli, kävikin niin, että ylimääräisille taimille ei ollut ottajia, joten ne piti lykätä johonkin. Sadonkorjuun hetkellä huomasi, että liian tiheään ja aivan muille kasveille valmisteltuun multaan istutetut sellerit olisi ollut melkein sama viskata jo taimivaiheessa suoraan kompostiin. Niiden mukulat jäivät suunnilleen lapsen nyrkin kokoisiksi. Suunniteltuun kohtaan muhevaan ja hyvin lannoitettuun multaan istutetut taimet tuottivat kuusi ennätyssuurta mukulaa.

Viime vuonna kokeilin vanhasta puutarhalehdestä löytämääni vinkkiä leikata loppukesän aikana pari kertaa mukuloiden vierestä sivusuuntaan kasvavia juuria poikki ja totesin sen todella suurentavan mukulan kokoa. Tänä vuonna käsittelin kaikki suunnitelmassa olleet sellerit samalla lailla ja niinpä sadonkorjuuseen varaamani ämpäri täyttyi jo viidestä mukulasta. Kuudes piti kantaa kädessä sisälle. Pienen siistimisen jälkeen vaaka vahvisti sen, mitä silmä ja näppituntuma jo kertoivat: isoimmalla oli painoa 822g ja pienimmälläkin 406g. Toiseksi pienin painoi 457g ja loput olivat 500-800-grammaisia. Viime vuonna sellerit painoivat 300- 400g, joten onnistuin vähintäänkin tuplaamaan sadon määrän vähemmällä määrällä taimia. Ylijäämätaimista kasvanut isoin mukula painoi 132g, pienin (jo aiemmin ruuanlaittoon käytetty) oli vain 102-grammainen.  Taimet kasvoivat koko kesän heikommin kuin toiset, joten raskin tehdä niille ainoastaan kerran varovaista sivujuurien katkontaa kunkin taimen yhdelle sivulle. Jos viljelytilaa on vähän, kannattaa siis keskittyä taimien määrän sijaan saamaan mukuloista mahdollisimman suuria.

Isoimmat palsternakat, minisellereitä (pienin oli jo käytetty ruuanlaittoon ennen kuvan ottoa) ja jättiläiset.

Palsternakat itivät tänä vuonna jostain syystä erittäin hitaasti, joten ne jäivät pieniksi. Jos lämmintä olisi riittänyt vielä muutaman viikon, ne olisivat varmaan pulskistuneet vielä pikkuisen. Suunnitelmissa oli kylvää palsternakkaa nyt syksyllä mutta taitaapa jäädä tekemättä, jos sää ei tästä lämpene takaisin normaaliksi syyskeliksi. Jäiseen maahan on hankala vetää kylvöuria saati sitten peitellä siemeniä, enkä halua tuhlata pussimultaa kasvimaalle. Myös maa-artisokkien kanssa pakkanen yllätti puutarhurin ja mukulat ovat edelleen maassa. Artisokat eivät oikein säily hyvinä jääkaapissa tai kellarissa, joten olen yleensä käynyt nostamassa niitä vain sen verran, mitä kulloinkin sattuu ruuanlaitossa tarvitsemaan. Aikaisesta pitkästä pakkasjaksosta huolimatta maa-artisokat ehtivät tänä vuonna kukkia ja olisi ollut kiinnostavaa nähdä, onko kukinta vaikuttanut mukuloiden kokoon. Sitä päästään tutkimaan vasta keväällä, jos loppusyksyn aikana ei tule lämmintä jaksoa.

Porkkanoiden koko ei päätä huimaa, vaikka joukossa oli muutama vähän suurempikin.

Ulkovarastoon nostetut peruna- ja porkkanaruukut sentään olivat pysyneet sulina, joten niiden sadon pääsi keräämään talteen. Kastelua ja lannoitusta olisi kannattanut ehkä harrastaa vähän useammin, sillä kovin pieniksi jäivät niin perunat kuin porkkanatkin. Multana oli pääasiassa oman puutarhakompostin multaa, johon olin sekoittanut hiekkaa ja hyvin varovaisesti kanankakkaa. Perunoilla taisi loppua kasvukausikin vähän kesken, sillä hetken mielijohteesta istutin vasta lähempänä kesäkuun loppua ruukkuun kolme jääkaapissa itämään lähtenyttä 'Afran' mukulaa. Hyvän makuista satoa kuitenkin tuli kummastakin ja ensimmäistä kertaa kaikki porkkanat olivat sekä suoria että säästyneet tuholaisten hyökkäyksiltä. Harso olikin paljon helpompi saada pysymään tiukasti ruukun suojana kuin kasvilavan päällä. Vaikka märkä kesä olikin, niin perunanvarsiin ei rutto iskenyt, kun autotallin katto suojasi sateilta. Sekin oli siis positiivinen havainto juuresten ruukkuviljelystä.

Löytyihän sieltä muutama pottu! Kolmesta siemenperunasta tuli parikymmentä keskikokoista tai pienehköä perunaa.

Ensi vuonna olisi tarkoitus päästä maa-artisokista eroon ja ottaa niiden tila muille hyötykasveille. Selleri ja palsternakka ovat edelleen kasvatuslistalla. Ruukkuperunoita ja -porkkanoita pitää miettiä, maksaako niiden kasvatus vaivaa. Jos inspiraatio iskee, niin pitää laittaa ihan säkkimultaa niiden kasvualustaksi. Säilyy kosteus pidempään kuin hiekkapitoisessa mullassa. Perunasta kannattaisi myös ehdottomasti valita aikainen lajike ja laittaa se jo hyvissä ajoin keväällä kasvamaan, sillä alkukesällähän ne vanhat perunat ovat kaupassa huonoimmillaan ja uudet perunat kalleimmillaan. Joskus, kun kasvatin vielä perunaa kasvimaalla, kaivelin alkuun mullasta vain isoimpia mukuloita ja jätin muun kasvin kasvamaan. Saman voisi tehdä myös ruukkuperunalle, jolloin yhden kasvin satokausi pitenee ja ne pikkurillin pään kokoisetkin mukulanalut ehtivät kasvaa syöntikokoisiksi.

Kovin oli hämärää kuvata eilisaamuna kolmenkymmenen tilhen parvea, vaikka aivan pihlajan viereen pääsinkin.

Täällä talvinen sää jatkuu edelleen eikä lämpenevää näy ennusteissa. Pakkasta on ollut nyt viikon verran putkeen. Suuret pahoittelut ainakin sinne etelämpään, sillä sain makeat naurut eräänä päivänä töihin ajaessani, kun radiotoimittaja kertoi sään olevan kerrassaan ankea koko Suomessa. Vettä kuulemma satoi ja tuulikin oli kohtalaista. Ehkä Pohjois-Savo ei kuulu juontajan mielestä Suomeen, sillä täällä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko päivän eikä juuri tuullutkaan. Enimmäkseen on kuitenkin ollut pilvistä, mutta harvoista aurinkoisista hetkistä nauttiikin sitten kaksin verroin enemmän.

Myöhäissyksyn sadonkorjuut

Joskus sitä ajattelee, että kasvimaan satokausi loppuu ensimmäisiin hallaöihin. Monet kasvit ovat kuitenkin yllättävän sitkeitä ja jos valikoimassa on hyvin pitkän kasvukauden vaativia lajeja tai monivuotisia kasveja, saa niillä venytettyä satokautta talven tuloon saakka. Keräsin melkein kaikki viimeisistä viljelykasveista lokakuun loppupuolella, kun oli parin vuorokauden ajan pakkasella ja alimmillaan jopa -7 astetta. Silloin keräämättä jäivät ainoastaan mustajuuret, maa-artisokat ja muutamia minikokoisia ruusukaaleja.

Ensimmäinen maa-artisokan varsi nykäisty irti maasta. Ei jääty ilman satoa tänäkään vuonna.

Ruusukaaleja tuli tuolloin lokakuun lopulla "ruhtinaalliset" 300 grammaa ja muutama isoin kerä oli pari senttiä halkaisijaltaan. Pienimmät keräämäni kerät olivat vain peukalonpään kokoisia. Aikamoinen pudotus viime vuoteen, jolloin satoa saatiin kolme kertaa enemmän. Marraskuun puoliväliin mennessä osa minikeristä oli kasvanut peukalonpään kokoisiksi, joten kovin suurta hyötyä niiden keräämättä jättämisestä ei ollut nyt kun lämpötilat näyttävät putoavan pysyvämmin pakkaselle. Ehkä sitten, jos plusasteita olisi jatkunut vielä parin viikon ajan, olisi ruusukaaleista saanut vielä pikkuisen enemmän syötävää.

Maa-artisokka (nuo paleltuneet rangat) kestää useita pakkasasteita mutta jää silti selvästi kakkoseksi ruusukaalille.

Sipuliosastolta minulla oli kasvamassa tänä vuonna vain valkosipulia, purjoa ja ruohosipulia. Valkosipulit on kerätty ajat sitten mutta purjot olivat maassa lokakuun loppupuolelle saakka. Niistä suurimman osan silputin suoraan pakastimeen ja pari jätin jääkaappiin. Vaikka ne olivat umpijäässä silloin kun keräsin ne maasta, ei niissä sulamisen jälkeen näkynyt minkäänlaisia pakkasvaurioita. Ruohosipuli ja monet muut monivuotiset lehtikasvit näyttävät kestävän myös yllättävän hyvin pakkasta.

Purjoista jäi kuva ottamatta, joten laitetaan suklaamintusta kuva tähän. Siitä voisi aivan hyvin kerätä edelleen lehtisatoa.

Palsternakat jäivät tänä vuonna todella pieniksi. Ne kasvoivat lähinnä siperianpihtaa olevassa lavassa, joka on eristetty maasta juurimatolla. Sen lisäksi siihen paistaa aurinko eniten koko kasvimaasta ja sen on kuohkea, hiekansekainen maa ei taidakaan pysyä tarpeeksi kosteana ihan itsestään. Alkukesällä ollut parin viikon paahteisempi ajanjakso saattoi myös hidastaa palsternakkojen kasvua. Tai sitten lannoitin huonosti, täysin mahdollista sekin. Joka tapauksessa päätin pyhittää lavan jatkossa yrteille ja muille vähän kuivemmassa viihtyville kasveille. Istutin ruukuissa kasvaneet timjamin ja ranskanrakuunan jo aikaisemmin lavan keskelle talvehtimaan ja nyt on talvi aikaa miettiä, mitä muuta sinne laittaisi. Pavut pärjäsivät hyvin, joten niitä ehkä myös, kun kerta on tukikin jo valmiina.

Timjamista keräsin vielä muutaman oksan talteen. Loput saavat jäädä kokeilemaan talvehtimista.

Samassa lavassa kasvanut sitruunamelissa ei kuulu myöskään pakkasenpelkääjiin. Jännityksellä odotan, kuinka tämä talvehtii.

Luin viime talvena jostain vanhasta puutarhalehdestä, että sellerin mukulasta kasvaa kookkaampi ja sileämpi, jos käy kesällä varovasti istutuslapiolla tai puukolla katkomassa siitä sivusuuntaan kasvavia hiusjuuria. Sitähän piti testata eikä tarvinnut pettyä, sillä kokoero verrokkina olleisiin käsittelemättömiin mukuloihin oli selvä. Isoin sellereistä oli pesun ja siistimisen jälkeen melkein 400gramman painoinen, pienin hädin tuskin 150grammaa. Aiemmin sellerien koko on ollut lähempänä tuota miniyksilöä ja ehkä suurimmillaankin 200-300 gramman kokoluokkaa kun nyt kaikki käsitellyt olivat vähintään 300-grammaisia. Ensi vuonna teen varmasti saman operaation kaikille mukulasellereille.

Isoin ja pienin selleri rinnakkain. Putsauksesta on jo pari päivää, joten leikkuupinnat ovat alkaneet tummua.

Mustajuuret nostin isänpäivänä 13.11. Yllätyin itsekin, kuinka hyvin ne oikeastaan kasvoivatkaan. Maanpäällinen osa ei nimittäin ollut kovin kummoinen lehtitupsu ja kuukautta aiemmin tehty koekaivaus parin reunimmaisen yksilön viereen paljasti, että tyveltä juuret olivat suunnilleen lyijykynän paksuisia. Ilmeisesti ne kannatti jättää vielä kasvamaan, sillä pakkasista huolimatta niistä sai viimein juuri sopivasti aineksia yhtä keittoannosta varten ja muutama juuri oli jopa kookkaampi kuin kaupassa myytävät. Kuorimisen jälkeen kattilaan päätyi 396grammaa, mikä ei jäänyt paljoa vajaaksi ohjeessa mainitusta 400grammasta.

Ne kasvoivat sittenkin syöntikokoisiksi!

Viimeisimpänä keräsin maa-artisokat pari päivää sitten. Viime syksynä minulta jäi suurin osa mahtisadosta keräämättä ennen kuin maa jäätyi, ja keväällä sainkin lapioida ämpärikaupalla mädäntynyttä löllöä kompostiin. Maahan jäi ainoastaan pikkuriikkisiä mukuloita, joten mietin, saadaanko satoa tänä vuonna lainkaan. Melkein nelimetrisiksi venynyt kasvusto tuotti kukkurallisen ämpärillisen kookkaita mukuloita ja puoli ämpärillistä pienempiä tai talikon piikeissä vaurioituneita mukuloita. Satoa tuli siis oikeastaan liiankin paljon meidän käyttöön nähden. Isoin mukula painoi reilu 200grammaa ja melkein samankokoisia oli todella monta. Vahingosta viisastuneena yritin nyt kaivaa maasta joka ikisen juurenpätkän pois ja istutin vain kuusi pienehköä mukulaa tilalle ja kolme pientä varrentynkää juurineen merkkaamaan mukuloiden istutuspaikat. Pikkurillin pään kokoiset mukulat ja kaikki löytämäni juurenpätkät heivasin lämpökompostoriin.

Yksi isoimmista mukuloista ja taustalla loppu sadosta.

Maa-artisokka ei säily ikuisuuksia maasta nostettuna, joten yritän käyttää sadon pois mahdollisimman nopeasti. Pienet ja vaurioituneet mukulat pesin huolellisesti ja keitin kuorineen soseeksi, jonka pakastin. Isommat ovat toistaiseksi ulkoeteisessä mutta ne on tarkoitus siirtää pian jääkaappiin odottamaan käyttöä. Tässä joutuu ehkä vielä etsimään uusia reseptejä mukuloiden hyödyntämiseen, sillä kuopukselle ei maa-artisokkasoppa maistu. Vinkkejä otetaankin vastaan.

Vielä löytyy taimistoilta houkutuksia. Näiden lisäksi ostin vaaleanpunaisia ja sinisiä hyasintteja, yhden pussin kumpaakin.

Eilisaamu valkeni talvisen näköisenä. Pakkasta on kolmisen astetta ja lunta muutamia senttejä. Vielä pikkuisen näkyy pisimpiä ruohonkorsia lumen seasta mutta se ei yleisilmeeseen paljoa vaikuta. Maailma valostui kerralla eikä illallakaan ole niin raskas ajella töistä kotiin, kun musta ja kaiken valon imevä maanpinta on nyt vaaleaa (ihan valkoiseksi ei voi kaupunkialueen kadunvarsia väittää). Edellisen kuvan tulppaaninsipulit pötköttelevät nyt maan uumenissa mutta narsissit istutin ruukkuun odottelemaan kevättä kellarissa. Hyasinteista kokeilen kasvattaa joulukukat. Sipuleissa näkyikin jo pieniä alkuja, joten ainakin ne ovat elossa. Syötävän sadon korjaamisesta siirryttiin siis kukkasadon kasvatteluun.

Talvi yllätti puutarhurin

Johan sen olisi sääennusteista arvannut, mutta silti eilisaamuna odotti pienoinen järkytys kun ikkunasta ensimmäisen kerran katsoin ulos. Maa oli valkea eikä pelkästään kuurasta. Ihan rehellistä lunta oli ainakin sentin verran ja pakkasta melkein viisi astetta. Melkein koko tiistain oli ollut pakkasella, joten lumi myös pysyi maassa ja lisää satoi koko ajan.

Syysasterit kukkivat runsaasti eivätkä hätkähdä pientä pakkasta ja lumisadetta. Varret ja lehdet näyttävät kuvassa mustilta, mutta ovat oikeasti edelleen ihan vihreät.

Kummasti valkeat maisemat saavat laiskamadonkin vaivaamaan puutarhuriin vauhtia. Lapsiin myös, sillä eipä ole pitkään aikaan nähty niin nopeaa ulkovaatteisiin sonnustautumista ilman minkäänlaista tappelua joka ikisen vaatekappaleen tarpeellisuudesta. Minä lähdin ensimmäiseksi kasvimaalle, jossa palsternakat, sellerit ja loput ruusukaalit odottelivat edelleen keräämistä. Maa oli muutaman sentin syvyydelle jäässä, mutta muuten sadonkorjuu sujui helposti. Palsternakoille tehty erityisen kuohkea multaseos osoitti toimivuutensa ja jopa isoimmat, melkein 60-senttiset palsternakanjötkäleet irtosivat helposti. Pikkuisen juureksilla oli kokohajontaa. Se johtui varmasti suurelta osin kesän etanaongelmasta, sillä jouduin niiden takia jättämään kastelemisen minimiin ja muutama palsternakan taimikin joutui etanoiden hyökkäysten kohteeksi. Kokohajontaa selittää myös kylvöajankohta. Syksyllä kylvetyt palsternakat itivät huonommin, mutta niistä löytyivät selvästi suurimmat juurekset. Keväällä kylvetyistä siemenistä iti suurin osa, mutta ne jäivät koossa selvästi jälkeen syksyllä kylvetyistä. Ne taisivat kärsiä syyskylvettyjä enemmän heinäkuun kuivuudesta. Muutaman pienimmän palsternakan istutin takaisin penkkiin. Syötävää niihin ei olisi kuorimisen jälkeen jäänyt lainkaan, joten saavat mahdollisuuden kukkia.

Ylärivissä ovat syyskylvetyt palsternakat, loput ovat keväällä kylvettyjä. Pikkukuvassa on ylärivin kaksi suurinta oikealla ja alarivin suurimmat vasemmalla. Kokoero on huomattava.

Sellerit jäivät tänä vuonna todella pieniksi. Sama etanaongelma vaivasi niitäkin. Isoin oli vähän suurempi kuin minun nyrkkini mutta kaikki muut olivat sitä pienempiä. Pienin meni suoraan kompostiin, sillä se ei ollut kehittänyt edes juurimukulaa. Ruusukaaleja sain kerättyä talteen 315g. Ensimmäisellä korjuukerralla keräsin 350g ruusukaaleja, eli jonkun verran jäi uupumaan vielä kilon tavoitteesta. Varsiin jäi vielä jonkun verran pikkurillin pään kokoisia keriä mutta tuskinpa ne jaksavat enää kasvaa syöntikokoisiksi. Maa-artisokat jätin vielä kasvimaalle. Käyn jossain vaiheessa katkomassa niiden varret ja laitan puunlehtiä maanpinnan katteeksi, niin satoa saa nostaa sitä mukaa kun sitä sattuu ruuanlaitossa tarvitsemaan. Maa-artisokka kuuluu niihin juureksiin, joita ei kannata nostaa kellariin tai jääkaappiin. Parempina ne säilyvät maassa vaikka kevääseen saakka. Uskon kuitenkin, että mukulat ovat kookkaita, sillä kävin viikko sitten keräämässä majapenkkiin ilmestyneet maa-artisokat syötäväksi. Nekin olivat kohtuullisen kokoisia, vaikka lähtivät kasvuun selvästi myöhemmin kuin kasvimaalle siirretyt kaverinsa ja joutuivat kasvamaan koko kesän täysvarjossa ja kilpailevien kasvien seassa.

Isoin selleri. Purjot keräsin pois viikonloppuna. Ne onnistuivat minusta hyvin.

Porkkanat nostin purjojen kanssa yhtä aikaa. Niiden osalta tiesinkin jo, että pieleen meni ja täysillä. Yksi porkkanoista oli kasvanut hienosti, mutta kaikki muut olivat joko pikkuruisia, haljenneita tai haaraisia. Epätasainen kosteus ja etanat... eipä niiden kanssa epäonnistumiseen muuta syytä tarvita. Porkkanakärpäsen tai kempin vaivaamia porkkanoita en havainnut enkä myöskään tyveltä vihertyneitä. Jotain hyvää siis huonossakin!

Kasvualustakokeilu alppiruusuille, atsaleoille ja pensasmustikoille: lahopuuta ja vähän koivunlehtiä.

Kerroin jo aikaisemmin, että laitoin tyhjiin multasäkkeihin puunlehtiä ja hevosenlantaa talveksi. Nyt täytin yhden säkin isännän halonhakkuusta jääneellä puuroskalla. Seassa oli sen verran lahoja pöllejä, että jo valmiiksi melkein pehmeäksi lahonnutta silppua oli tarjolla yllin kyllin. Muhjuksi lahonnut puuaines on kuulemma erinomaista ainesta rhodojen kasvualustaan, joten päätin kerätä moskan talteen ja sekoitella keväällä varovasti pintamultaan tai jättää maanpinnan katteeksi.

Aamulla varjokujalla näytti tältä.

Iltapäivällä tältä. Lunta oli maassa jo kymmenisen senttiä ja siitähän Karo innostui.

Jee!

Mihinkäs sitten vai joko riitti?

Vielä pienet villit.

Kasvimaapuuhien jälkeen aloitin jänisverkkojen virittelyn. Takapiha on nyt paketoitu ja osa sivupihaltakin. Tänään pitäisi verkottaa pensasmustikat, hunajamarjat, loput atsaleoista ja etupihan uusi pihlaja. Saa nähdä, riittävätkö verkot, sillä uusia suojattavia kasveja on tullut tänäkin vuonna lisää ja vanhat kasvaneet kookkaammiksi. 

Lumisade alkoi äkkiä muuttua vetisemmäksi ja painavammaksi.

Purppuraheisiangervokin nyökyttelee.

Syyshortensian vahvat oksat pysyivät pisimpään ryhdikkäinä, vaikka kukinnot keräsivät paljon painavaa räntää ylleen.

Sellainen ensilumipäivä meillä oli eilen ja maassa on edelleen useampi sentti loskaa. Kaikki tuskin ehtii sulaa vielä siihen mennessä kun lähdemme lasten kanssa jatkamaan kesken jääneitä projekteja, joten kasa märkiä vaatteita on varmasti taas tulossa leivinuunin kylkeen kuivumaan. Jokohan tänään saisi puutarhan kokonaan talviteloille?

Sadonkorjuuta, kokkausta ja valaistusta

Nuotiopaikan kaivauksissa löytyneestä litteähköstä kivestä, kahdesta pyöreästä kivestä ja valkoisesta lyhdystä tuli kiva yksityiskohta takapihan mietiskelypenkin päätyyn.

Usein sanotaan, että aikainen lintu madon nappaa (tai aikainen tarhuri sadon korjaa), mutta ruusukaalien kohdalla mattimyöhäiselläkin on näemmä mahdollisuuksia. Keräsin lokakuun lopulla kaikki isoimmat ruusukaalin kerät pois, kun luulin niiden kasvun pysähtyneen jo kokonaan pakkasöiden myötä. Jätin kuitenkin kasvit vielä maahan, jos vaikka jokunen pallero jaksaisi kasvaa syöntikokoon. Tänään päätin siivota kaikki pois, sillä olihan -6 asteessa käynyt pakkanen varmasti jo nahistuttanut sitkeimmänkin kaalin ja satokausi auttamattomasti ohi tältä vuodelta. Tai niin luulin. Siellä kaalit porskuttivat edelleen sen näköisinä kuin eivät olisi pakkasta vielä nähneetkään. Pikkupalleroista oli kasvanut jo kelvollisen kokoisia ruusukaaleja, joskaan ei vielä mitään jättiläisiä. Teki melkein mieli jättää suunnitelmat yhden lavakauluksen korottamisesta sikseen, jotta kaalit saisivat lisäaikaa puskistua, mutta tiedä sitten, olisiko tänä vuonna enää sattunut vapaapäivälle sellaista säätä, että puutarhatöistä tulisi mitään. Keräsin kaalit rasiaan sisälle vietäväksi ja nyhdin kasvit juurineen kompostiin. Yhden jätin vielä uhmaamaan säitä. Pitäähän se nyt testata, kuinka paljon pakkasta kasvi voi kestää ja kuinka myöhään syksyllä satoa voikaan korjata.

Lokakuussa ainoastaan isoin pallero oli samankokoinen kuin nyt kaikki, loput olivat silloin peukalonpään kokoisia. Yhdestä lavasta löytyi vielä maahan unohtunut porkkanakin. Hyvältä maistuivat kaikki.

Vanhalla kasvimaalla oli useampi lavakaulus, mitä tähän uuteen sopii, joten kaksi penkkiä on nyt korkeampia. Yhden korotin jo aikaisemmin syksyllä, mutta toinen jäi odottamaan ruusukaalien pois siivoamista. Täytin lavan kompostilla, koivunlehdillä sekä hiekan- ja savensekaisella mullalla. Kokeilin taas syyskylvöjä, vaikka ne eivät ole yleensä onnistuneetkaan. Tällä kertaa kylvöaika on kuitenkin selvästi myöhäisempi, jos vaikka se auttaisi. Kylvin korotettuun lavaan yhden rivin palsternakkaa, vuonankaalia ja pinaattia. Keväällä kylvän samaan penkkiin vielä pari riviä palsternakkaa lisää. Jos syyskylvöt eivät idä, voin kylvää niiden tilalle vielä keväällä salaattia tai muuta nopeakasvuisempaa, niin ei mene tila hukkaan. Toiseen lavaan kylvin yhden rivin porkkanaa.

Etualan lavasta on kerätty lavakauluksen korottamisen takia kaikki ruusukaalit pois. Taaempaan jätin vielä yhden.

Kausivalojen virittely on jo aloitettu meilläkin. Takapihan kaikki kolme luumupuuta sekä etupihan pensasryhmä saivat ensimmäistä kertaa valosarjat. Valot on kytketty ajastimeen ja ne palavat muutaman tunnin joka ilta. Valosarjat on laitettu myös pation kärhöseinäkkeeseen ja varjokujan köynnösporttiin mutta niitä ei ole vielä sytytetty kertaakaan. Sytyttelen niitä sitten viikon-parin päästä, niin ei ole kaikki kerralla. Pikku hiljaa asia kerrallaan joulua kohti.

Varjokujan suunnasta. Kunhan puut vielä vähän kasvavat, niin valot saa laitettua vähän harvempaan. Nyt ovat minun makuuni vähän liian tiheässä.

Nuotiopaikalle näkee nyt kulkea pimeässäkin. Lyhdyissä palaa kuvaushetkellä kynttilät, mutta niitä ei käydä sytyttelemässä joka ilta. Ihan kuvan oikeassa reunassa näkyy aloituskuvan lyhty.

Valosarjojen johdot on vedetty työhuoneen ikkunasta ja niputettu yhteen. Aiempina vuosina olen lyönyt nurmikkoon seipään pystyyn ja kuljettanut johdot sen kautta ilmassa puun oksille, mutta niitä on saanut käydä puhdistelemassa aina kun sataa lunta. Tänä vuonna kokeilen kuljettaa ne maanpintaa myöten. Kuvissa näkyvät laudanpätkät ovat johtojen päällä merkkinä, ettei kukaan sotkeudu piuhoihin.

Valot paljastavat kivasti vihreät kurjenpolvet, lemmikit ja tarhakylmänkukat. Tosin ne paljastavat myös toisen puolen mulloksen ja keskeneräisen polun. Pysyypähän ensi kesän projektit mielessä.

Patiolta kuvattuna. Liitosjohdon lyhyyden takia yksi valosarja kulkee suoraan 'Laatokan Helmen' läpi viipurin punaluumuun ja muodostaa valaistun "portin" polun yli.

En ole ruokajuttuja blogiin laittanut, mutta tämänpäiväisen iltaruuan koomisen reseptin voisin kanssanne poikkeuksellisesti jakaa. Laita lapset kuorimaan porkkanoita, sipulia ja valkosipulia, ja mittaa samalla riisi-ohraa varten vesi kiehumaan. Lorauta paistinpannulle öljyä ja laita hellalle lämpenemään. Vilkaise lapsia ja ota samalla maustekaapista "curry-jauhetta". Ripottele lämpiävään öljyyn maustetta reilulla kädellä ja ihmettele muutaman sekunnin päästä sekä liian punertavaa väriä että vääränlaista tuoksua. Tarkista purkki ja tajua laittaneesi curryn sijasta tulista chilijauhetta. Kaavi kiireesti suurin osa öljystä pois ja lisää uutta tilalle. Kaada tällä kertaa mausteet oikeasta purkista. Koska et viitsi pyyhkiä kaikkia mausteita pois ja aloittaa hommaa alusta, päätät keittää enemmän riisi-ohraa ja lisätä muidenkin aineksien määriä laimentamaan tulisuutta. Ja onhan tuo aiemminkin vahinkoja aiheuttanut purkki varmasti jo vuosien mittaan menettänyt aromejaan.

Virtuaalisen kokkailun lomassa ehditte käväistä vilkaisemassa eteisen ikkunasta pensasryhmän valoja.

Kun mausteöljy on kuumentunut tarpeeksi, ala ruskistaa maustamattomia broilerisuikaleita. Tässä vaiheessa voit laittaa höyrykattilan tulille ja pilkkoa sipulit. Riisi-ohrankin saa jo kiehumaan. Kun saat sipulisilput kanojen sekaan, ala pilkkoa porkkanoita ja laita ne höyrykattilaan. Maista broilereita ja totea niiden polttavan suuta aivan liian paljon. Hae pakastimesta loppukesällä pakastettuja papuja ja laita tipujen sekaan. Muuta suunnitelmia ja päätä kastikkeen teon sijaan noukkia kanat lisukkeineen riisi-ohran sekaan. Älä kaavi pannulta mauste- ja rasvajämiä. Koska niitä ruusukaaleja nyt sattuikin olemaan, päätä paistaa ne mausteöljyn rippeissä. Lisää vähän öljyä ja kippaa kaalit pannulle. Tajua vasta sitten, että ne olisi kannattanut ensin halkaista puoliksi. Nouki kiireesti isoimpia halkaistavaksi ja totea niiden olevan liian liukkaita käsiteltäviksi. Luovuta ja paista kaalit kokonaisina. Lisää vähän suolaa ja hunajaa ja anna kaalien ottaa sopivasti väriä. Laita ruoka tarjolle ja kuuntele lasten huohotusta. Tarjoa maitoa ja maista itsekin ruokaa. Kävele jääkaapille ja mieti pikaisesti jotain, millä saat tulisuutta viilennettyä. Löydä kaapin perältä purkki kermaviiliä ja mausta se sitruunamehulla ja hunajalla. Ateria pelastettu!

Kommelluksien kautta vatsat täyteen! Hyvää ruokahalua!

Aina sattuu ja tapahtuu kun tekee lasten kanssa ruokaa, mutta niinpä vain tälläkin kertaa sapuska upposi pienten korjausliikkeiden avulla hyvin kaikille. Ja mikä parasta, siihen sai upotettua oman maan satoa näinkin myöhään syksyllä. Tällaisia syyspuuhia tänään. Mukavaa viikon jatkoa! Toivottavasti ei tule kovin pahaa myräkkää mihinkään.