Syksyisiä jorinoita

Viikontakainen seitsemän asteen pakkanen veti puutarhasta sen verran monta kasvia mustaksi, ettei ole tehnyt pahemmin mieli enää kameran kanssa puutarhassa hyöriä. Vähän väliä yllättävät sateet yhdistettynä aivan liian kylmään säähän sitten vähentävät sitä vähäistäkin mielenkiintoa ulkoiluun. Onneksi syyslomaviikolla räpsittyjä kuvia oli vielä julkaisematta ja niistä pitikin vielä jotain jutuntynkää vääntää, kunhan sopiva hetki tulisi. Eli nyt.

Alkukesällä siirretty esikko lähti uudelle kukintakierrokselle.

Yllä olevan kuvan esikko löytyi alkukesällä tummanviolettien esikoiden seasta. Silloin kukan väri oli melkein valkoinen ja ainoastaan terälehtien reunoissa oli liilaa häivähdystä. Syksyn koleudessa värit ovat selvästi vahvemmat. Oli kiva nähdä, että esikko on selvästi eri näköinen kuin minulla ennestään olevat esikot. Vähän mietin silloin alkukesällä, että oliko valkoinen esikko vain jostain syystä värjääntynyt tummanviolettien kukkien seassa kasvaessaan. Nyt, kun esikko on aivan yksinään, niin on aivan selvää, että se on luonnostaan kirjavakukkainen.

Keltatörmäkukka se ei kylmästä säikähdä.

Keltatörmäkukka on kuvattu ennen kovinta pakkasyötä mutta samalta se näyttää edelleen. Jo monena vuonna olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kaikki törmäkukat kukkivat niin pitkään kun se vain on mitenkään mahdollista. Luntakin saa sataa päälle ja käydä vaikka joka yö pakkasella eikä haittaa mitään. Vasta pidempi pakkasjakso tai paksu kerros lunta päällä lannistaa ne talven ajaksi.

Majapenkin laidan syysasua.

Yllätyin ihan, miten kauniilta majapenkin rusehtavan oranssin ruskan saaneet jaloangervot näyttivät purppuraheisiangervon ja imiköiden rinnalla. Miten en ollut kiinnittänyt tuohon huomiota aiempina vuosina? Kuva tosin hieman latisti värejä mutta ei anneta sen häiritä. Heisiangervon alla tarhakeijunkukka 'Green Spicen' lehdissä toistuu vielä heisiangervon tummanvioletti väri ja kunhan nuo pienet keijunkukat kasvavat, niin näky tulee olemaan vielä parempi.

Sormivaleangervokin oli saanut harvinaisen räväkän ruska-asun.

Valeangervot ottavat yleensä itseensä jo heti ensimmäisistä hallaöistä mutta tänä vuonna osa niistä ehti saada hienon ruskan ennen kuin ne kärsivät pakkasesta. Yksi isotöyhtöangervoistakin ehti saada pikkuisen lupaavan näköistä punerrusta ylimpiin lehtiinsä ja melkein odotin sen muuttuvan vielä kunnon väriläiskäksi. Pakkanen vain laittoi stopin poikkeuksellisen hienoon syysasuun värittymiselle. Nyt värejä näyttäisi olevan enää atsaleoissa ja pensasmustikoissa ja niidenkin lehdet alkavat hiljalleen karista.

Äitini sai juurrutettua mustaluumun pistokkaita.

Nappasin kesällä mustaluumustani pari latvaa äidilleni pistokaskokeiluun. Toisen juurtumisesta ei ole vielä takeita, vaikka hengissä sekin näyttäisi olevan. Toinen sen sijaan on varmasti hengissä, sehän on kasvanutkin pikkuisen ja ruukun pohjarei'istä pilkistelee juuria. Taimet siirtyivät meille aluksi ulkovaraston ikkunalle ja talven tultua sitten kellariin talvehtimaan. Ulkovarastossa on tällä hetkellä myös kukkapenkistä kaivetut jättiverbenan siementaimet, rosmariini ja kaksi pelargonilaatikkoa. Jälkiviisaana olisi pitänyt ne kaksi viimeistäkin pelargonilootaa kuskata samaan aikaan muiden kanssa ulkovarastoon mutta minähän jätin ne keittiön ikkunan alle "huolelliseen tarkkailuun". Helppo nostaa ne siitä pakkasyön uhatessa ulkoeteiseen ja sitä rataa. Ei paljoa auta, jos muistaa katsoa lämpömittaria vasta aamulla ja huomaa sen näyttävän silloin -3 astetta. Vaikka ryntäsin saman tien kantamaan hyvin kohmeiset pelakuut eteiseen, niin kyllähän ne ehtivät kärsiä tuntikausia pakkasessa odoteltuaan. Osa varsistakin oli selvästi kylmettynyt ja leikkelinkin jo huonoksi menneitä osia pois. Saa nähdä, menikö siinä kaikki 'Appleblossomit'. Ulkovarastossa kun oli nimittäin pelkkiä valkoisia pelakuita.

Ensimmäiset perennakylvökset.

Vasta tänä syksynä perustettu vauvalani sai ensimmäiset perennakylvöksensä, kun kippasin viime talvelta itämättä jääneet kylvöpurkit alueen yhteen nurkkaan. Kippaamisen jälkeen tosin huomasin pari vihreää sirkkatainta, eli jotain olikin lähtenyt syksyn kylmyydessä itämään. En vain tiedä, mitä lajia taimet ovat. Saattavat olla jotain kesän aikana purkkeihin kylväytynyttä rikkaruohoakin. Saivat nyt jäädä toistaiseksi alueelle. Jos selviävät talvesta, niin kesällähän taimet sitten varmasti tunnistaa perennoiksi tai rikkaruohoiksi. Tarkkaan, jos tirkitte, niin ne näkyvät tuossa numero kakkosen yläpuolella. Lupauksia kesästä.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ehti aukaista tänä vuonna paljonkin kukkia.

Syysasterit näyttäisivät kestäneen pakkasen ja vaikka Patricia ei kovin hyvin ikkunoista näykään, niin sopivasta kulmasta keittiön ikkunasta tiiraillessa näkyy vähän pinkkiä häivähdystä sisälle asti. Jos viitsisi käydä vähän kurittamassa mustaksi menneitä ympäryskasveja matalammiksi, niin Patriciakin näkyisi paremmin. Viikonlopun sää näyttää, houkuttaako lähteä pihapuuhiin vai pysytäänkö tuttavaperheen halloween-bileitä lukuun ottamatta kotosalla. Ja voisihan niitä astereita hakea sisälle maljakkoonkin. Hyvää viikonloppua!

Revontulista viimeiseen kärhöön

Yötaivas tarjosi komean näytöksen kuluneen viikon alkajaisiksi eikä tarvinnut valvoa edes kovin myöhään. Huomasin revontulien loimottelut jo yhdeksän aikaan illalla mutta voimakkaammin ne hehkuivat yhdentoista aikaan ja silloin niistä sai otettua parempia kuviakin. Iltojen pimetessä olen harmitellut monta kertaa sitä, että kadun pään katulamppu on pimeänä mutta revontulia kuvatessa pimeys oli eduksi.

Revontulia ihan omalta pihalta kuvattuna 29.9.2025.

Ikkunan läpi otettu kuva, jossa revontulet saivat hauskan, sähköisen sävyn.

Tähtikirkkaat yöt ja pakkanen tulevat aina käsi kädessä. Sään kylmenemisen huomasi jo aiemmin päivällä ja vaikka sääennusteen mukaan lämpötilan piti painua alimmillaan nollaan, päätin varmuuden vuoksi kerätä loput tomaatit pois ulkoa ja paketoida jälkikompostorissa kasvavan hokkaidokurpitsan tukevammin. Se kun ei ollut vielä ottanut kovin paljoa nokkiinsa aiemmista hallaöistä ja tomaattien keräämisen myötä useampi harso vapautui kurpitsoille.

Useampi kerros harsoa ja epätoivoinen yritys napata lämpökompostorista edes pikkuisen lämpöä harsoviritelmän sisälle.

Omiin vaistoihin luottaminen kannatti, sillä ennen nukkumaanmenoani nurmikko jo ritisi jalan alla ja maa oli vielä aamullakin kevyesti kuurassa. Siitä eivät olisi tomaatit enää selvinneet kaksinkertaisen harson alla. Eipä selvinnyt kurpitsakaan, vaikka noin suuren vaivan näin sen paketoimiseen. Varret olivat vielä suunnilleen kunnossa mutta kaikki lehdet lurpottivat ja osa oli mustunut. Nyt eivät kurpitsat enää kasvaisi, joten pois vaan. Ensimmäisiltä halloilta suojaaminen tosin kannatti, sillä kumpikin kurpitsa oli suurempi kuin kaksi ensimmäisenä kerättyä. Niiden koolla tosin ei vieläkään kannata hirveästi juhlia, sillä isommalla oli painoa vain 1189g ja pienemmällä viisi grammaa vähemmän. Olivat kuitenkin 300-400g isompia kuin pienemmät kaverinsa.

Aiemmin kerätyt hokkaidokurpitsat vasemmalla, uudemmat oikealla. Kokoero on aika selvä.

Loput ulkoa kerätyt tomaatit kypsymässä, kaikki lajikkeet iloisesti sekaisin.

En viitsinyt edes yrittää pitää eri tomaattilajikkeita erillään. Tänä kesänä (ja syksynä) suurin osa on maistunut melkein samalta keskenään eikä pöytäkypsytys varmasti ainakaan paranna aromeita. Värin puolesta joukosta erottuvat kypsinä keltaiset tomaatit, kurttuisen muodon ja suuren koon puolesta 'Cuor di Bue', joka ei ehtinyt kypsyttää ulkona ensimmäistäkään tomaattia. Jos kokeilen sitä vielä ensi kesänä viimeistä kertaa, se kannattaisi varmaan laittaa muita aikaisemmin kasvamaan. Pitkulainen 'Roma' erottuu myös, jos ei muotonsa puolesta niin siitä, että melkein jokaisessa sen hedelmässä oli enemmän tai vähemmän latvamätää. Kyseinen lajike tuntuu olevan todella herkkä sille, joten jos laitan sitä enää ensi vuonna, niin saa mennä avomaalle kasvamaan. Onpahan ainakin vedensaanti tasaisempaa.

Hassunhauska 'Cuor di Bue'.

Lasten 'Venus'-tomaatit nostin ruukkuineen ulkovaraston ikkunalle, josta siirrän ne ulkoeteiseen jatkokypsymään siinä vaiheessa kun saan sieltä paprikan, yhden 'Maskotkan' ja amppelitomaatin 'Tumbling Tom Red' pois. Moinen ihmetapahtuma lienee vuorossa muutaman päivän päästä. Eteisessä olikin melkoinen tungos muutaman päivän ajan, sillä sinne piti sulloa myös pelargonit, verbena ja verenpisara-murattiamppeli turvaan pakkaselta. Sään lämmettyä ne sai onneksi nostella uudestaan ulos.

Syyshortensiat ottivat osumaa pakkasesta. Kuvassa 'Vanille Fraise'.

Pikku hiljaa puuha kerrallaan olen hoitanut puutarhan syystöitä alta pois. Kurpitsojen sadonkorjuun jälkeen viikkasin harsot varastoon ja sulloin rikkinäisimmän roskiin. Osa tomaattiruukuista on tyhjennetty ja pyyhkäisty niistä enimmät mullat pois. Ruukkujen pesuun en ryhtynyt kun ei ollut koko kesänä kasvitaudeista tai ruukuissa pesivistä tuholaisista riesaa. Kasvimaalta kitkin pari lavaa ja ihmettelin, kun erään rönsyleinikin mukana nousi sipulimainen versonpätkä. Haju paljasti sen valkosipuliksi, joten ryhdyin kaivamaan syvemmältä. Sieltähän nousi kasvuun lähtenyt valkosipuli. Ihmettelinkin kesällä, miksi 'Messidorit' itivät niin huonosti mutta laitoin sen talvitappioiden piikkiin. Voiko olla mahdollista, että sipulin lepotila purkautui vasta nyt? En tiedä, kuinka sille käy mutta upotin sen keskelle lavaa jonkun verran normaalia syvemmälle ja merkkasin kohdan kepeillä. Tuleepahan testattua asiaa. Montakohan 'Messidoria' lavasta vielä nouseekaan?

Syksyllä kasvuun lähtenyt valkosipuli 'Messidor'.

Kaivoin hyönteishotellin kattoterassilta jaloangervon kukkapenkkiin talvehtimaan ja lankaköynnöksen pienempään ruukkuun. Lankaköynnös menee taas talveksi kellariin ja toivon mukaan herää keväällä virkeänä kasvuun. Niiden jälkeen päätin istuttaa kukkasipulit. Ostosipuleina oli pelkästään pari pussia kevätsahramia ja yksi sekoituspussi hyasintteja. Kukkapenkistä nostin kesällä talteen ukkolaukkoja, helmililjaa ja muutaman 'Hilde'-tulppaani. Äidiltäni sain loppukesällä kaksi isotähtihyasintin sipulia, jotka istutin myös nyt. Enempää kukkasipuleita minulla ei ole. Havahduin saksalaismarketin sipulipäiville melkein pari viikkoa liian myöhään, joten tyhjin käsin sai lähteä myymälästä. Perusmarkettien ja halpakauppojen valikoimista ei ole löytynyt mieluisia lajikkeita ja taimistoille taas en ole ehtinyt niiden aukioloaikoina. Jospa syyslomaviikolla ehtisi käväistä edes katsomassa, mitä on tarjolla.

Lankaköynnös ja tänään istutetut kukkasipulit.

Hyasintit, sahramit, helmililjat ja osa laukoista päätyi kärhökaaripenkin etualalle. Laukat ja helmililjat olivatkin jo alkaneet kasvattaa juuria, joten niillä oli jo kiire päästä maahan. 'Hildet' istutin kivikkorinteeseen ja tähtihyasintit luumutarhaan vanhojen viereen. Samalla tuli kitkettyä aika paljon valvattia ja lemmikkiä luumutarhasta ja todettua, että niiden seassa olleista pienistä täpläpipon taimista ei näy jälkeäkään. No, nyt on puhdasta mullosta ja siemeniäkin riittää. Voi vaikka käydä ripottelemassa pikkuisen lopulliselle paikalleen ja kylvää lisää talvella, niin jospa niistä joku taimi selviäisi isoksi. Toisessa kukkapenkissä oli pari ihan hyvänkokoista täpläpipoa ja kolmannesta kukkapenkistä en ole muistanut edes käydä etsimässä. Laitetaanpa se siis ensi viikonlopun työlistalle.

Luumutarhaa, mutta ei se osa, mistä juuri tarinoin.

Yllä oleva kuva pääsi mukaan monestakin syystä. Ensimmäinen oli tietysti syysasterin komea kukinta ja hiljalleen punertuvat komeamaksaruohot. Hieman kanadanatsaleakin jo alkaa värittyä oranssiin ruskaansa, arovuokot ovat muuttuneet keltaisiksi ja kivipenkereen laidassa sammalleimu on kauniin vihreää. Siinä olivat ne plussapuolet kuvasta. Takalaidassa matonkude muistuttaa epätoivoisesta yrityksestä tukea ritarinkannus kesän tuulilta ja rankkasateilta. Jaa niin mikä ritarinkannus? No tuo kuivettunut rähjä oikean puolen seinäkkeen ja keskellä olevan kaukasiankirahvinkukan välissä. Kirahvinkukkakin otti vähän osumaa hallasta. Nuotiopaikan portissa loistokärhö 'Ville de Lyon' on ympäröity tiheällä verkolla, sillä rusakko kävi kesällä vähän maistelemassa siitä. Kärhön oli tarkoitus yltää portin huipulle asti mutta tuenta petti ja koko komeus rojahti sitten yhteen läjään verkon päälle. Eipä kuitenkaan mennyt katkipoikki koko kärhö.

Nimetön syysasteri.

Syysasterien ja komeamaksaruoho 'Herbstfreuden' lisäksi täällä on kukassa isomaksaruoho 'Red Cauli'. Viime syksynä mietin, onkohan minulle sattunut 'Red Caulin' tilalle 'Herbstfreudea' kun ovat niin samannäköisiä ja kukkivatkin ihan samaan aikaan. 'Red Cauli' on lisäksi kuvissa selvästi tummempi ja sen lehdetkin ovat punaisempia. Tänä vuonna mysteerimaksaruoho alkoi punertaa selvästi aikaisemmin ja sen kukatkin ovat ehkä hitusen helakamman sävyisiä kuin "syysilolla". Yksi puska on tainnut vain saada turhan vähän lannoitusta kun on jäänyt niin hailakkalehtiseksi. Maksaruohojen kuvia selatessa tuli mieleen, että olisikohan maksaruoho mahdollisesti 'Brilliant'-lajiketta. Mitä tuumitte?

Etualalla 'Red Cauli', taaempana jo kukintansa lopetellut tumma 'Jose Aubergine'.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Jan Pawel II', joka on viivytellyt nuppujensa avaamista harvinaisen pitkään ja saa kunnian olla viimeisimpänä kukinnan aloittanut kärhö. Pelkäsin jo, että pakkanen ehtii tuhota nuput ennen kuin yksikään kukista avautuu mutta toistaiseksi näyttää siltä, että ilman vaurioita selvittiin. Vasta ensimmäinen kukka on alkanut avautua ja nuppuja olisi vaikka miten paljon jäljellä. Hyvin todennäköisesti suurin osa niistä jää avautumatta ennen talvea mutta ehdinpähän näkemään tänä vuonna vähintään puoliksi avautuneita kukkia.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' ja kurkkiipa sieltä vielä tarhalyhtykärhö Princess Katenkin nuppu.

Luultavasti kärhökuvia ei tänä syksynä enää paljoa irtoa, sillä suurin osa kärhöistä on joko paleltunut tai sitten avannut jo aikoja sitten viimeisen nuppunsa. Toivottavasti edes "Paavo" saa aukaista nuppujaan ennen kovempia pakkasia.

Aurinkoinen syyskuun lopun päivä

Vesipisarat kimmeltävät nukkapähkämön lehdellä.

Syyskuun loppu häämöttää jo ihan käden ulottuvilla ja aika syksyiseltä ulkona alkaa jo näyttääkin. Pitkän sadekauden päätteeksi on saatu muutama aurinkoinenkin päivä ja ne toivat tietysti tullessaan syksyn ensimmäisen hallayön. Lämpötila oli käynyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä alimmillaan yhdessä pakkasasteessa, joten kovin suuria tuhoja ei toistaiseksi tullut. Hortensioissakin oli vain vähän ruskettuneita kukkia. Olin uhkarohkea ja jätin hallayön uhatessa tomaattiruukut kaksinkertaisen harson suojiin seinustalle. En joutunut katumaan, sillä tomaateille ei käynyt kuinkaan. Kurkut ja kesäkurpitsat keräsin suosiolla pois ennen hallaa ja niiden lehdet olivatkin menneet mustiksi. Hokkaidokurpitsoille jäi suojaksi vain yksinkertaiset harsot ja se ei selvästikään kasvimaan laidalla kasvaneille kurpitsoille riittänyt. Varret ja lehdet olivat ihan lötköjä. Onneksi kurpitsat olivat säilyneet hyvinä. Ne joutikin nyt kerätä pois, niin vapautui lisää harsoa tomaateille. Kylmät yöt kun eivät ole ohi mutta tomaateille tekisi kuitenkin hyvää edes aloittaa punastelu ennen sisälle keräämistä.

Pienempi hokkaido painoi 672g ja isompi 824g.

Eipä tällä kurpitsasadolla voi vielä kehuskella, sillä viime vuonna pienin ruukkukurpitsoista painoi 876g. Isoimmalla taas oli painoa 2940g ja kaikki yhdeksän kurpitsaa painoivat yhteensä 14,46kg. Ei tule tänä vuonna sellaista mahtisatoa, vaikka kaksi kurpitsaa jäi vielä pullistumaan. Jälkikompostorissa kasvanut kurpitsa nimittäin oli sen verran korkeammalla maanpinnasta ja autotallin seinän suojassa, että se ei vielä ollut kärsinyt hallasta liikaa. Vain harson ulkopuolelle jääneet lehdet olivat hieman mustuneet reunoista mutta sehän ei vielä haittaa liikaa kun varret kuitenkin olivat vielä napakat. Katsotaan, jos sieltä edes yli kilon painoiset kurpitsat saataisiin.

Kamomilla oli kylväytynyt katolta tippuneeseen sammalmättääseen. Aika söpöä.

Aika söpöä tämäkin, vai kuinka?

Puutarhassa ja blogeissa vietetty aika on taas jäänyt ihan minimiin, sillä olimme viikonlopun reissussa. Tänä vuonna tätä reissaamista on kyllä tullut ihan hirveän paljon. Yllä oleva kuva on otettu sukulaisten sohvalta, johon Karo simahti ihan tyystin. Erään taaperon ilves-lelu toimi hyvänä leukatukena ja vaikka Karon silmät näyttävät kuvassa olevan raollaan, koira on ihan sikiunessa. Karolla olikin puuhaa kerrakseen, kun päivän mittaan ympärillä hääri kuusi korkeintaan alakouluikäistä lasta, yksi teini, kymmenen aikuista ja yksi yli-innokas koirakaveri. Vähemmästäkin alkaa senioria väsy painaa, Karohan täytti tässä kuussa jo 12 vuotta.

Kimalainen keltatörmäkukassa.

Hieman ehdin kuitenkin eilen kotiintulon jälkeen touhuilla puutarhassakin ennen illan pimenemistä. Kivikkorinteen keltatörmäkukat kukkivat edelleen runsaasti ja niillä pörräsikin vielä kiitettävästi kimalaisia. Muutamassa kukkivassa maksaruohossakin kävi kimalaisia, mutta selvästi aurinkoinen kivikkorinne kiinnostaa pörriäisiä enemmän kuin varjoisammassa olevat punahatut ja komeamaksaruohot. Hyvä, että istutin aiemmin syksyllä komeamaksaruoho 'Matronan' törmäkukkien viereen. Saavat pörrit vielä enemmän syysevästä. Punatähkät ja purppurapunalatvat ovat jo käytännössä lopettaneet kukinnan. Oreganotkin joutaisi kerätä jo kompostiin, jotta ne eivät siementäisi ympäriinsä ihan niin hanakasti mutta tekemättömien töiden lista vain kasvaa ja kasvaa. Mistähän saisi viikkoon kahdeksannen päivän tai edes muutaman tunnin joka päivään lisää? Kukkasipuleita ei "onneksi" ole kuin muutama sipuli istutettavaksi, sillä minulta meni saksalaisenkin sipulit ihan sivu suun. En ollut huomannut kukkasipulien saapumista ja siinä vaiheessa kun asiaan havahduin, jäljellä oli enää muutama pussi laukkoja eikä edes sellaisia lajikkeita, joita olisin halunnut. Ehkä yritän hankkia jotain viimeisistä syysaleista ja istutella niitä sitten ruukkuihin kellariin, jos ei sitä ennen satu tulemaan sopivaa rakosta pyörähtää sipuliostoksilla.

Toisenlainen kimalainen keltatörmäkukassa.

Edelliseltä, parin viikon takaiselta reissulta Etelä-Suomen suuntaan ostin maksaruoho 'Red Sparklen'. Istutin sen nyt kivikkorinteen vanhaan osaan kissankäpälän viereen. Tilaa löytyi myös kuukausi sitten taimipäiviltä hankitulle nukille (androsace adfinis). Kissankäpälän toiselle puolelle ujutin toisesta kukkapenkistä aiemmin kesällä ruukkuun pelastetun seittimehitähden. Ainakaan talvimärkyyden ei pitäisi tuossa paikassa koitua minkään niistä kohtaloksi mutta ensi kesänä sitten näkee, tarvitseeko joku enemmän multaa juurilleen tai jopa siirron muualle. Kissankäpälät ja levisiat näyttävät sentään viihtyvän rinteessä niin hyvin, että voivat sitten aikanaan täyttää vaikka koko alueen, jos muut eivät pärjää. Kun etupihan siperianpihta aikanaan lähtee, rinteestä häviää myös puun kesällä tuoma alkuiltapäivän hetkellinen varjo. Tähän aikaan vuodesta puu heittää jättiläismäisen varjon koko rinteen alueelle useamman tunnin ajan päivässä, sillä aurinko paistaa jo niin matalalta.

Vasemmalla pikkuruinen nukki, uusi punalehtinen maksaruoho keskemmällä.

Pihdasta kun tuli puhe, niin jokunen tovi meni viime viikolla sen neulasten harjaamiseen pihakiveykseltä. Se olikin työlistalla ensimmäisten joukossa, sillä muuten neulasia kulkeutuu kenkien pohjissa sisälle aivan älyttömiä määriä. Viime viikon hurjat tuulet saivat puun tekemään perusteellisen sulkasadon ja kellastuneiden neulasten lisäksi maahan oli karissut myös jonkun verran vihreitäkin naulasia. Heti puun alla oli melkein parin sentin paksuinen neulasmatto ja pihalla olleet autotkin olivat yhdessä yössä saaneet tasaisen oranssin kuorrutuksen ylleen. Harjasin kulkuväyliltä neulaset puun juurelle. Niistä kertyi tällä kertaa kunnioitettava viidentoista sentin paksuinen kerros vajaan parin neliömetrin alueelle. Kun ehtisi, niin pitäisi kärrätä osa neulasista pensasmustikoiden ja rodojen juurelle.

Kukkapenkistä löytyi jättiverbenan taimia.

Tässä vaiheessa syksyä alkaa tulla jo kasvien talvetukset mieleen. Mietin pitkään, kaivanko kukkapenkkiin kylväytyneitä jättiverbenan taimia talteen vai en. Isoin niistä ehti kasvaa vain polvenkorkuiseksi ja vasta yhdessä latvassa oli kukkanuppu. Ensi kesäksi ei siis ole mitenkään mahdollista saada niistä siemeniä. Päätin lopulta kaivaa kaksi tainta talteen samaan ruukkuun. Toisen juurelta löytyikin vielä alle kymmensenttinen siementaimi, jonka sujautin bonuksena mukaan. Jospa niistä joku talvehtisi. Keväällä voi sitten päättää, haluaako lisää taimia pistokkaista vai riittääkö yksi kukkiva yksilö. Afrikansinisarjaa en aio kaivaa enää maasta talteen, yksi pelargonikin taitaa lähteä ja stevia hävisi, joten niiden tilalle voi hyvin ottaa yhden pienen jättiverbenaruukun. Säilyy sopiva tasapaino talvetettavien määrässä.

Violetit karpaattienkellot olivat saaneet omin avuin aikaiseksi yhden valkokukkaisen taimen.

Ilahduin kovasti löytäessäni valkoisen karpaattienkellon violettien joukosta. Violettikin on toki nätti mutta yllätykset ilahduttavat aina. Toivottavasti se talvehtisi paremmin kuin vuosia sitten kylvämäni valkoiset karpaattienkellot, jotka hävisivät heti ensimmäisen talven jälkeen. Olen huomannut, että karpaattienkello ei ole välttämättä kovin luotettava talvehtimaan varsinkaan tasamaalla mutta siementaimia nousee aina kiitettävän runsaasti ja ainakin osa niistä alkaa kukkia minusta jo saman kesän aikana. Kun talvehtineet kasvit aloittavat kukinnan aikaisemmin ja siementaimet täyttävät välit, kukkapenkki näyttää alkukesän jälkeen ihan kelvolliselta.

Etelänruusuruoho 'Red Cherries'

Etelänruusuruoholle pitänee laittaa jotain tukiviritelmää ensi kesäksi. Sen hennonhontelo olemus ei saa enää tukea edes siperiankurjenmiekasta, sillä kaivoin puskan pois aikaisemmin kesällä. Rankkasateet ja tuulet vielä pahensivat tilannetta ja ruusuruoho retkottaa pitkin pituuttaan neljään ilmansuuntaan. Kuvaa varten nostin sen versoja sen verran ylöspäin, ettei tarvinnut kuvata kukkia maata vasten. Taustalla puistoatsalea 'Illusia' on alkanut saada ruskavärejä. Ei ihan hemaisevin väripari ruusuruohon kanssa mutta hetkenhän se vain kestää eivätkä ruusuruohon pienehköt kukat kovin näyttävästi maisemasta edes erotu.

Syysasteri 'Patricia Ballard' on alkanut kukkia. Taustalla retkottavia punahattuja ja keltatörmäkukkia.

Patricia aikoo kukkia tänä vuonna oikein komeasti. Kyllä sen nyt kelpaakin, kun on saanut kasvaa koko kesän rauhassa ilman siirtämistä. Näyttäisi siltä, että nykyinen paikkavalinta aidan ja punahattujen välissä on onnistunut. Aita suojaa vähän kadulta päin hiipiviltä halloilta ja antaa myös tukea. Korkeutta Patricialla on hitusen vähemmän kuin punahatuilla mutta asia korjaantuisi, jos leikkaisi punahattujen kuihtuneita kukkia vähemmäksi. Silloin myös Patrician kukat näkyisivät kauemmas ja jopa keittiön ikkunaan saakka. Tietysti Patricialle voisi antaa vähän muhevampaa multaa ja täsmäiskun kanankakalla, jos ne vaikka avittaisivat sille vielä puuttuvat viitisentoista senttiä korkeutta lisää. Osa kukista voisi silloin näkyä myös aidan yli kadulle päin. Taidanpa kannattaa tätä ajatusta.

Päivän kärhönä on tänään tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113')

Kärhöjen kukinta on käynyt kovin vähäiseksi mutta vielä siellä sun täällä näkyy yksittäisiä kukkia. Eniten iloa tällä hetkellä tuo Pernille ihan vain sen vuoksi, että sen kukat näkyvät keittiön ikkunasta. Aurinkoista kuunvaihdetta!

Vielä kukkii

Mitä myöhemmäksi syksy etenee, sitä vähäisemmäksi kukinta käy puutarhassa. Vielä ei ole kuitenkaan niin vähiin tämä kasvukausi käynyt, etteikö kukkijoita löytyisi useitakin. Kovin runsaaksi kukintaa ei voi moittia, mutta vielä ei tarvitse etsiä kukkia kissojen ja koirien kanssa, vaan melkein joka suunnasta löytyy jotain, edes pientä.

Nepalinhanhikki 'Ron McBeath' kukkii joka vuosi talven tuloon saakka.

Nepalinhanhikit eivät tänä vuonna kukkineet missään vaiheessa kovin runsaina mutta sinnikkäästi ne ovat päättäneet jatkaa taas kerran kukintaa mahdollisimman pitkään. Nuppuja on joka latvassa, joskin rentoina joka suuntaan levinneet versot eivät tuo kukkia nätisti samaan kimppuun. Niinpä kukin yksittäinen kukka katselee eri suuntiin. Onpahan väripilkkuja katsoipa miltä kantilta tahansa. Hieman pettymys kukkien määrän ja kukinnan alkamisajankohdan suhteen on myös pensashanhikki Lovely Pink. Se alkoi päästä vauhtiin vasta kun ensimmäiset yöpakkaset olivat puraisseet. Luultavasti viime talven kuritus ja sen myötä normaalia myöhäisempi kasvuunlähtö viivästytti kukinnan alkua. Onneksi hanhikit kestävät hyvin syksyn hallaöitä.

Pensashanhikki Lovely Pink ei kuki kovin runsasti mutta onhan se söpö näinkin.

Jos hanhikit eivät pienistä pakkasista hätkähdä, niin jouluruusut ne vasta ovatkin ihan oma lukunsa kylmänkestävyydessä. Joka syksy joku niistä aloittaa kukinnan ja hautautuu kesken kaiken lumeen. Se ei tahtia kuitenkaan haittaa, sillä keväällä kukinta jatkuu heti kun lumikerros ohenee sen verran, että kukat yltävät hangen pintaan. Yleensä pahin hoppuilija on kärhökaaripenkin vaaleajouluruusu, joka on toiseksi vanhin jouluruusuistani. Nytkin se on selvästi sitä mieltä, että on oikein hyvä aika kukkia. Ensimmäinen kukka alkaa olla jo kuihtumaan päin ja uusia nuppuja on tulossa vaikka miten paljon. Tuskin niistä ehtii aueta kuin korkeintaan pari ennen talvea, mutta on kiva tietää, että keväällä kukinta jatkuu heti kun vain on mahdollista.

Vaaleajouluruusu on aloittanut kukinnan hieman etuajassa.

Luumutarhassa on aika paljon väriä syksyisin. Vielä viikko sitten varsinkin luumutarhan takaosassa oli melkoista väri-iloittelua, kun syysasteri ja komeamaksaruohot kukkivat räikeän oranssin ruskan saaneiden pikkutöyhtöangervojen ja kanadanatsalean kanssa ja vähän matkan päässä oli kirkkaan keltaisia kuunliljoja. Nyt kuunliljat ovat lakastuneet, atsaleasta karisseet melkein kaikki lehdet ja pikkutöyhtöangervot muuttuneet ruskeiksi. Vaikka puistoatsalea 'Tarleena' on saanut heleän kellanoranssin ruskan ja atsalea 'Satomikin' alkaa hiljalleen värittyä samansävyiseksi, ei väriä ole enää niin paljoa, että se sattuisi silmiin. Väreistä ja atsaleoista puheenollen: tänä vuonna kaikki atsaleat näyttävät saavan normaalia oranssimman sävyn. Aurinkopenkin 'Illusia', joka normaalisti värittyy oikein hehkuvan tummanpunaiseksi, on alkanut karistaa lehtiään oranssin värisinä. Ei hyvä punaisen ystävälle. Moni pensasmustikkakin on saanut normaalia kellertävämmän ruska-asun ylleen.

Luumutarhan värimaailma on nyt astetta rauhallisempi.

Kaikki komeamaksaruohot ovat ehtineet tänä vuonna kukkia kunnolla, mikä ei välttämättä ole itsestäänselvyys näillä korkeuksilla. Tosin en muista kuin pari vuotta, jolloin niiden kukinta olisi keskeytynyt aikaisin tulevien kovien hallaöiden takia. Moni muu nelosvyöhykkeellä asuva sen sijaan on sanonut pakkasten yllättävän komeamaksaruohot melkein joka vuosi ennen kuin nuput ovat saaneet kunnolla väriä. Ehkä meille on sitten sattunut kylmänkestävämpää maksaruohokantaa tai sitten ne jostain muusta syystä tekevät nuppunsa aiemmin ja siten myös aloittavat värittymisen aikaisemmin.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ei myöskään säikähdä pakkasia.

Kylmänkestäviä perennoja on komeamaksaruohojen ja syysastereiden lisäksi yllättävän monia. Bellikset pukkaavat kukkaa keväästä talventuloon saakka, karpaattienkellot ja myskimalvat alkukesästä pakkasiin ja törmäkukat keski- tai loppukesällä alkuun päästyään kukkivat niin ikään talveen saakka. Kaukasian- ja kivikkotörmänkukilleni kävi huonosti viime talven aikana ja osa keltatörmänkukistakin kuoli. Muutama talvesta selvinnyt aloitti kukkimisen aikaisin kesällä ja nyt joukkoon on liittynyt myös keväällä hartaasti hoivattuja siementaimia. Vaikka törmänkukkien talvenkesto ei mitään huippuluokkaa näytä olevan, niin taidanpa silti pitää ne puutarhan vakioasukkeina. Kasvatetaanhan sitä kesäkukkiakin ja törmänkukat sentään talvehtivat normaalitalvina ihan hyvin. Useamman vuoden vanhat yksilöt tuppaavat heittämään henkensä herkemmin, joten kasvustoa kannattaa uusia usein.

Tässä kukkiva keltatörmänkukka on tämänvuotisia taimia.

Kevään ja alkukesän kukkijoista moni innostuu kukkimaan uudelleen syksyllä. Tänä vuonna useampi sammalleimu on viritellyt kukkaa sen verran innokkaasti, että kukinnan huomaa pidemmän matkan päästäkin. Moni esikkokin on työntänyt yksittäisiä kukkia lehtien sekaan. Niitä pitää vain muistaa käydä etsimässä, sillä toisin kuin keväällä, syksyllä esikoiden kookkaat lehdet meinaavat peittää lyhyeen varteen ilmestyvät kukat.

Kivikkorinteen punainen sammalleimu on lajinsa innokkain syyskukkija.

Luonnonkasveistakin löytyy monta sinnikästä syyskukkijaa. Päivänkakkaroissa on kukkia siellä sun täällä, pari kissankelloakin kilkutteli vielä pikkuniityllä sinisiä kellojaan. Ihan oma lukunsa on keto-orvokki, jonka olen antanut kylväytyä vähän sinne sun tänne. Matalana ja pienijuurisena se ei haittaa muiden kasvien kasvua ja tarvittaessa ylimääräiset taimet on helppo kitkeä. Sen verran innokkaasti orvokit kukkivat läpi kesän, etten ole hennonut niitä juurikaan kurittaa. Vievätpähän tilaa hankalammilta rikkaruohoilta.

Keto-orvokki somistaa niin kivikkorinteen kuin niitytkin.

Löytyipäs vielä päivän kärhöksi loistokärhö 'Rouge Cardinalin' avautuva nuppu.

Vieläkö teiltä löytyy sinnikkäitä syyskukkijoita?

Vain kolme kuvaa kuukaudessa: syyskuu

Vähän pääsi jäämään viime tippaan taas syyskuunkin kuvahaaste, mutta hetki se on viime hetkikin. S-alkuisia kuvauksen kohteita oli yllättävänkin paljon jonossa ja koska valinta oli vaikea, otin varsinaiseen haasteeseen pari kuvaa, joita ei ehkä ole muilla ollut ja bonuskuvaksi yhden itsestäänselvyyden.

Aika selvä syyskuun kukkanen on kyllä aloituskuvassakin, eli SYYSVUOKKO. Lajike on 'Pamina'. Ihme kyllä kumpikin syysvuokoistani selvisi viime talvesta, vaikkakin toinen vain juuri ja juuri. Tämä nyt kukkiva yksilö oli se paremmin selvinnyt ja siinä on kahden avonaisen kukan lisäksi monta nuppua. Toivottavasti se saa kukkia vielä pitkään ilman, että pakkanen ruskettaa sen kauniit kukat.

Toiseen kuvaan valitsin SELLERIT, tosin en mukuloina, vaan mukulasellerien kuivattuina lehtinä. Tänä vuonna sellereistä ei kasvanut isoja murikoita, joten hyödyn maksimoimiseksi keräsin niistä myös siisteimpiä lehtiä talteen. Kokeilin viime (tai toissa?) vuonna kuivattaa niitä ensimmäistä kertaa ja totesin sen toimivaksi tavaksi. Kuivia lehtiä oli kätevä murustella melkein mihin tahansa ruokaan ja niistä tuli juuri sopivasti sellerin makua. Leivinuunin päällä uunipellille levitettyinä lehdet kuivuivat helposti parissa päivässä, joten kuivattaminenkaan ei vaatinut paljoa vaivannäköä tai energiaa. Lehdet säilyttivät arominsa pitkään: viimevuotisista lehdistä oli vielä vajaa lusikallinen murusina jäljellä ja melkein yhtä vahvalta ne tuoksuivat kuin vasta kuivattu satokin. Nyt on taas iso purkillinen aromikkaita lehtiä käyttövalmiina.

Ensimmäisen pellillisen viimeiset lehdet menossa purkkiin.

Kolmannessa kuvassa on SUO. Tänä kesänä siihen on kasvanut kunnon sammalmatto, joka alkaa yhdessä kohdassa kivuta astinkivenkin päälle. Kitkemistä oli jo selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja kasvit ovat ottaneet sopivasti paikkansa haltuun. Suo on syksyllä pitkään mielenkiintoisen näköinen, sillä sinne johtavan polun toisella puolella purppuraheisiangervo 'Tiny Wine' ja tarhakeijunkukka 'Green Spice' pysyvät talveen saakka värikkäinä. Vihreyttä tuovat sammalen lisäksi jouluruusu, tuija, tarhakellukka sekä suon takana alppiruusu. Imikät ja rotkolemmikit taas säilyvät vihreän ja hopeisen kirjavina. Ainoastaan suon laidoilla kuunliljat ja jaloangervot menettävät värinsä kunnon hallaöiden saavuttua.

Bonuksena saatte vielä kuvan kevyesti kuuraisesta, aamuauringossa hehkuvasta SYYSASTERI 'Patricia Ballardista'. Syysasteri nyt vaan kuuluu niin oleellisesti syksyyn, että oli pakko tunkea senkin kuva blogiin. Viime viikolla kovin vähissä ollut auringonpaiste vielä kruunasi kuuraisen hetken. Eilen ja tänään onkin ollut vaihteeksi oikein komea, aurinkoinen syyssää. Toivotaan, että sama säätila jatkuu lokakuussakin.

Haaste on lähtöisin Kristiina K:n blogista ja nyt ollaan jo loppusuoralla, kun on saatu syyskuukin taputeltua pakettiin. Mitähän kuvattavaa sitä keksii kolmen viimeisen kuukauden kuviin?

Syksy on saapunut

Päivät seuraavat taas toistaan hirmuista vauhtia ja loppukesäkin on jossain vaiheessa kääntynyt syksyksi. Enää ei lähdetä illalla viemään kompostiroskia ilman lisävaloa ja takkikin pitää kiskaista päälle. Kasveissa näkyy selviä tuleentumisen merkkejä, vaikka moni puuvartinen pysyttelee vielä sitkeästi vihreänä. Sitten on joitain myöhäisherännäisiä, jotka ovat vasta innostuneet kukkimaan.

Ruusunätkelmä.

Päivänpesän Katjalta muutama vuosi sitten saamani ruusunätkelmä on sinnitellyt tähän saakka hengissä kasvamatta juurikaan kokoa. Harkitsin jo sille paikanvaihdosta, mutta ehkä se vain tarvitsi enemmän aikaa. Tänä kesänä se nimittäin vihdoin teki kaksi versoa, jotka myös kiipesivät ennätyksellisen korkealle, peräti silmien tasalle. Nyt kummassakin versossa on yksi kukinto ja ehkä lisääkin on luvassa, jos säät vain pysyvät leutoina. Jokohan ensi kesänä nousee kolmas verso?

Patiopenkki on päässyt villiintymään. Samoin viimeiset remonttijätteet, joita lapset keräsivät leikkeihinsä.

Patiopenkki on ollut tänä kesänä varsin surkea ilmestys, kun kahdesta isosta kärhöstä vain toinen heräsi talven jäljiltä ja sekin jäi alle puolimetriseksi. Ruukuissaan valeeseen istutetut kärhöt eivät myöskään kovin kookkaiksi kasvaneet, pieniä toki olivat alun pitäenkin. Vanhoista myskimalvoista vain muutama selvisi kasvuun ja kivikkosuopayrteistä ei yksikään. Talvetettu syyssyrikkäkään ei jostain syystä enää osannut lähteä kunnolla kasvuun, vaikka olikin kummallisen talven yli kellarin suojissa. Onneksi viime kesänä istutetut sammalleimut kasvoivat hyvin ja kukkivatkin ihan kivasti alkukesällä. Kylvin syrikänraadon kylkeen kesäkukkaseosta, joka onneksi lähti vihertämään nopeasti, ja kun ei liikaa myllää mulloksia, siemenpankista nousi yhtä sun toista kaveriksi. Myskimalvojen lisäksi sekaan on ilmestynyt päivänkakkaraa ja muutama jättiverbenakin. Ne sitten jaksavat kylväytyä vuodesta toiseen, vaikka ehtivät kukkia vasta syksyllä. Krassi paljastui keltaiseksi, vaikka siinä ei juuri nyt kukkia näykään. Onneksi, sillä muuten värimaailma olisi aika räväkkä.

Syysleimu 'Starfire' on vallannut istumakiven.

Juuri kun luulin vapaa-ajan lisääntyvän remontin valmistumisen ja muun kiireilyn loppumisen myötä, aikasyöpöksi tuli ylimääräinen projekti sukulaistytön synttärilahjan muodossa. Intohimoinen heppaharrastaja toki tarvitsi Schleich-hevosilleen kiesit ja kun kyseessä on vielä neiti, joka on väkerrellyt jäätelötikuista, vanerista, kivistä, yms. puolen huoneen täyttävät tallit sun muut asiaan kuuluvat jutut, päätin tehdä kulkupelistä itse kasattavan version. Koska kärryjen piti vielä olla kevyttä leikkimistä kestävät, materiaalina piti käyttää perus askartelukartonkia vahvempaa tavaraa, mikä toi kieltämättä omat haasteensa. Onneksi isännän varastoissa oli pienoisporakone isolla valikoimalla pikkutarkkaan näpertelyyn sopivia kärkiä, hiontalaikkoja sun muita härpäkkeitä. Monen mutkan ja epäonnistuneen yrityksen jälkeen pakettiin saatiin kuin saatiinkin ala-asteikäisen kasattavaksi sopivat kiesit ja niihin kuvalliset kasausohjeet. Sen verran työläs projekti se kuitenkin oli, että laitoin itselleni tarkat ohjeet muistiin, jos vaikka joskus tulee tarvetta tehdä samantapainen setti uudelleen. Jos kieseistä ei olisi tullut mitään, varasuunnitelmana oli surauttaa ompelukoneella jämäkankaista heposille muutama loimi. Sen verran oli vilskettä synttäreillä, että kiesien kasaus jäi odottamaan rauhallisempaa hetkeä. Ilmeestä päätellen taisi kuitenkin olla mieluisa lahja eikä vastaavaa varmasti tule missään vastaan.

Yhden kasvimaareissun saldo ja kun nämä on syöty, saa hakea toisen samanlaisen lastin.

Ihmeellisen lämpiminä pysytelleet yöt ovat tehneet hyvää hyötykasveille. Harsoja ei ole tarvinnut viritellä vielä kertaakaan ja pian saa viskata ensimmäiset koko satonsa kypsytelleet tomaatit kompostiin. Chilissä ei ole enää montaa raakiletta jäljellä ja 'Lombardo'-paprikassakin vain muutama enemmän. Enpä muista, että yksikään tomaatti tai paprikansukuinen olisi ennen saanut kypsyttää koko satonsa ulkona. Kurkut eivät lähestyvää syksyä ole säikähtäneet, mutta kesäkurpitsa ei jostain syystä osaa kasvattaa raakileitaan peukaloa paksummiksi. Ehkä säät eivät ole suosineet kukkien pölyttymistä?

Vajaan kahden vuorokauden sateet. Tänään on satanut vielä vähän lisää, tosin tyhjennettyyn mittariin.

Syyskuu alkoi lupaavasti poutaisena ja lämpimänä, mutta nyt on sitten satanut senkin edestä ja ensi yöksi pitää varmuuden vuoksi vetäistä harsojakin kasvimaalle. Viiteen asteeseen painuva ennuste tuskin vielä näin kostealla säällä tietää hallayötä meille, mutta kauaksi ei välttämättä jäädä. Kasvimaan sadevesitynnyriä tosin hallayö tai pari ei haittaisi, mutta sen verran runsasta sadetta nyt oli, että tyhjentäminen tuli tarpeeseen. Ylivuotosaavikin tulvi jo yli. En ollut huomannut aiemmin kesällä, että tynnyrin alaosan hanaan käy ihan tavallinen puutarhaletku, kun sen vain pujottaa tarpeeksi tiukasti kiinni. Silläpä oli kätevä hoitaa tyhjennys, kun veti vain letkun toisen pään jorpakkoon ja avasi hanan. Pitää muistaa ensi kesänä laittaa letku kiinni jo siinä vaiheessa kun kasvimaalla on jotain kasteltavaa. Saattaisihan se kasvimaan kastelukin olla ensi kesänä kätevämpää hoitaa letkulla kuin kastelukannulla.

Letku kiinni ja hana auki.

Syysasteri 'Patricia Ballard' ja keltatörmänkukka muodostavat veikeän parivaljakon.

Ei nuo kasvien paikkavalinnat näytä osuvan kohdilleen välillä edes toisella kertaa. Patricia kasvoi aurinkopenkin etulaidassa ollessaan korkeaksi ja kaatuili muiden kasvien päälle. Nyt, kun se on toista kesäänsä vähän taaempana penkin takareunassa ja aitakin olisi nojailutukena, se on hädin tuskin 60cm:n korkuinen. Ei sitä sitten hirveästi parin pienen pionin ja punahatun takaa keittiön ikkunaan näykään. Pitänee ensi kesänä poistaa kotiloita houkuttelevat isotähtiputket penkin keskivaiheilta ja siirtää Patricia niiden tilalle, jos se sitten vaikka näkyisi paremmin ikkunoihin juuri siihen vuodenaikaan, kun mieli tekee pysyä neljän seinän sisällä.

Päivän kärhönä on Princess Kate ('Zoprika'), joka myöhäisestä heräämisestään huolimatta ehti näin komeaksi.

Joko teillä on tullut syksy?