Paras ruusuni ikinä

Puutarhan lumo ja Hirnakan torppa -blogit haastoivat minut Kukka & kaali -blogin Pauliinan alulle laittamaan ruusuhaasteeseen. Ajattelin ensin, etten voi mitenkään osallistua tähän, sillä ainut ruusu puutarhassani on tontin rajan ulkopuolelta sinnikkäästi puskeva piikkihirviö, jonka yritän tuhota vuosi toisensa jälkeen.

Tällaiset versot osuivat monta kertaa ahteriini, kun pyllistelin ensimmäisenä kesänä kasvimaalla. Vihasuhde alkoi ensimmäisestä yhteenotostamme.

Keskiaikaista kidutusvälinettä muistuttava puska tekee tällaisia pieniä, yksinkertaisia kukkia.

Alkuun tällä tontilla nykyisen kärhökaaripenkin kohdalla kasvoi iso hansaruusu, mutta jo heti toisena kesänä laitoin siitä myynti-ilmoituksen nettiin ja pian sen kävikin ystävällinen setä hakemassa omaan puutarhaansa. Hansa uskoi kerrasta, ettei ole takaisin tulemista, mutta tappajamonsteri (oikealta nimeltään ehkä karjalanruusu) tulee aina takaisin. 

Siinä se hansa nökötti keskellä nurmikkoa. En löytänyt yhtään kuvaa tästä kukkivana, vaikka muistan kyllä katselleeni sen runsasta nuppumäärää ja miljardeja kirvoja joka ikisessä latvassa. Suihkuttelin niitä vaikka millä mutta aina ne tulivat takaisin.

Nyt minua alkoi säälittää kaikki ruusuintoilijat, jotka odottivat näkevänsä upeita kuvia ja lukevansa hehkutusta eri ruusujen hyvistä puolista. Voi mikä pettymys teitä blogiystäviäni nyt kohtasikaan! Laitan tähän väliin lohdutukseksi pari kuvaa Kuopion Valkeisenlammen puiston ruusuista. Olen tehnyt puiston ruusuista muutaman postauksen. Ne löytyvät kun klikkaat tunnisteluettelosta ruusu-kohdasta.

Ryhmäruusu 'Kashmir' muistuttaa todella paljon sitä leikkoruusua, jonka isäntä kosiessaan minulle antoi.

En ole ruusuihminen, vaikka pidänkin ruusuista leikkokukkana. Pidän myös ruusujen tuoksusta. Puutarhassa kasvavista ruusuista minulle tulee mieleen ainoastaan piikit, kirvat ja hillitön leviäminen. Lapsuudenkodin juhannusruusu ja hansaruusu, sekä omalta tontilta myyty hansa ja kurittamani tappajamonsteri lienevät isoimmat syypäät tähän mielleyhtymään. Kirvaisia mielikuvia tulee lisää kerrostalon parvekkeella kasvaneista runkoruususta ja "äitienpäiväruususta". Runkoruusun yritin muuten saada talvetettua, mutta siihenhän iski sitten talven aikana joku tauti, joka mustutti sen versot. Kuinka voisin siis tällä taustalla ja kokemuksella vastata mihinkään ruusuhaasteeseen?

Maanpeiteruusu 'Jazz' on todella herkullisen värinen.

Koska sain haasteen kahdelta suunnalta, vaikka ruusut eivät blogissani koreile, päätin jorista sitten niitä näitä ruususuhteestani. Pauliina antoi kuitenkin aika vapaat kädet toteuttaa haaste, joten antaa sitten mennä vaan. Enhän minä suinkaan inhoa ruusuja (paitsi sitä kuritonta kammotusta). En pysty kuvittelemaan mitään kookasta (ja piikkistä) pensasruusua puutarhaani, mutta leikkokukkaruusun näköiset kaunottaret herättävät jonkinasteisen tunteen kukkasydämessäni.Ehkä minun ruusuni onkin joku arvokas ja jalo ryhmäruusu, joka vaatii huomiota kukoistaakseen eikä missään nimessä ole valtaamassa puolta puutarhasta itselleen. Minulla on myös hyvin vaativa maku juuri oikeasta ruusunkukan mallista. En pidä niistä äärimmäisen kerrotuista ruusuista enkä myöskään täysin yksinkertaisista kukista. Kukan pitäisi olla iso ja tasapainoisen muotoinen sekä värin minulle mieluinen.

Maanpeiteruusu 'Schneekönigin' on kaunis, mutta minun makuuni turhan yksinkertainen.

'Maria Theresia' taas on ehdottomasti liian överi.

'Hansestadt Rostock' on aika kauniin muotoinen, mutta ei sekään aivan täydellinen.

Juuri sitä "oikeaa" ruusunkukkaa ei ole tullut elävänä vielä vastaan. Yksi ruusu on kuitenkin herättänyt ihastukseni heti ensimmäisen kerran kun sen kuvan näin. Ruusussa täsmäsivät sekä kukan muoto että ihana väritys. Tuoksusta tai kasvutavasta en osaa sanoa mitään, mutta eikö tuo alla olevan kuvan ruusu ole aika upea?

Jos jollakin ruusulla on mahdollisuus päästä puutarhaani, niin se on sitten tällä kaunottarella. Tämä on nostalgiaruusu 'Nostalgie' (kuva kopioitu Honkasen puutarhan sivuilta).

'Nostalgie' näyttää juuri siltä, että se ei taida olla ihan helpoimmasta päästä enkä tiedä, saisinko sitä menestymään edes yhden talven yli. Muutaman kerran olen vilkaissut taimiston ruusuhyllyn sillä silmällä läpi, mutta tätä kaunotarta ei ole ollut juuri silloin myynnissä. Ehkä se on vain hyvä, niin enpähän tule törsänneeksi euroja kasviin, jolle heti ensimmäinen talvi täällä saattaa olla liian suuri järkytys.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Aina jokin kasvaa

Puutarhahetki

Viherrin

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3-5 blogiystävääsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

Kukkivia pensaita

Kävin äitini ja hänen ystävänsä kanssa ennen viime sunnuntain Avoimet puutarhat -tapahtumaa pikakierroksella Kuopion Valkeisenlammen puistossa. Postasin kesäkuussa puiston kukkaistutuksista ja pensasruusuista, mutta silloin kaikki ruusut eivät olleet kukassa. Nyt kun tuli tilaisuus nähdä nekin kauneimmillaan, päätin tehdä vielä yhden postauksen, johon valikoitui aiemmalla kerralla esittelemättä jääneiden ruusujen lisäksi muutama puistossa komeasti kukkinut pensas.

Likusterisyreenissä pörräsi harmaasta, koleasta aamusta huolimatta kimalaisia.

Kaksi isompaa likusterisyreeniä kasvoi kauniisti puumaisina, yksi pienempi on laiturin toisella puolella.

Valtavan kokoiset jasmikkeet olivat kuin saippuavaahtoa puiston laidalla.

Jasmikkeiden väliin oli istutettu purppuraheisiangervoa (?), joka tuo kontrastia myös kukinta-ajan ulkopuolelle.

Sitten pensasruusualueelle: ensimmäisenä viimeksi kukkimattomista ruusuista tuli vastaan köynnösruusu 'Pohjantähti', joka ryöppysi valtoimenaan alas rinnettä.

Neilikkaruusuja 'Pink Grootendorst' oli kahta sävyä kukassa.

Vaaleamman punaista sekä...

... tummemman pinkkiä.

Polun vierus oli täynnä kukkia ja ruusuntuoksua.

Tällä kertaa nimitolppa löytyi helposti, mutta oksia joutui vähän siirtämään, jotta pääsi kurkistamaan kaunottaren nimen. Tässä kukkii apteekkarinruusu.

Sama apteekkarinruusu toiselta puolelta.

Loppukesällä on toivon mukaan tulossa vielä ainakin yksi postaus Valkeisenlammelta, sillä hortensioissa oli niin lupaavasti nuppuja tulossa, että niitä on päästävä katsomaan. Jonkun aikaa pysytään kuitenkin ihan täällä Hiidenkiven puutarhassa. Eipä meillä kyllä ole ihmeempiä tällä välillä tapahtunut... ;)

Pensasruusuja

Valkeisenlammen puistokierrokselta jäi vielä pensasruusujen alue esittelemättä. Kukinta ei siellä ennen juhannusta komeimmillaan ollut, mutta nupuista näki, että kukintaa on luvassa pian. Oli siellä kuitenkin maistiaisiksi jotain kukkivaakin. Ruusupensaiden välissä kuljetaan kiemurtelevaa liuskekivipolkua pitkin.

Ja sitten mennään! Ruusut on istutettu jyrkähköön rinteeseen polun molemmin puolin.

Pääpolku on leveämpi, mutta välillä siitä erkanee tällaisia kapeampia polkuja ruusupensaiden keskelle.

Siellä täällä ruusujen keskellä on tolppia, joihin on ruuvattu metalliset nimilaatat kullekin ruusulle. Minusta tuntuu, että osa nimistä oli vääriä tai sitten en vain löytänyt villiintyneiden pensaiden seasta oikeita tolppia. Ja onhan mahdollista, että jotkut ruusut ovat lähteneet juurivesoilla valtaamaan lisää elintilaa naapurista ja jokin toinen vastaavasti aikaa myöten hävinnyt pois. Korjatkaa kommentteihin, jos olen nimennyt jonkun väärin.

Valkoinen yksinkertaiskukkainen 'Joroisten Kerisalo'.

'Kaisaniemen Harisoninruusu' vasta aloitteli kukintaa. Luonnossa oli nätimmän näköinen kuin tässä kummallisessa kuvassa.

'Ruskealan ruusu' (?) kasvoi hauskan mallisena ja kukki runsaasti.

Tämän tummakukkaisen ruusun pitäisi lähistöllä olleen nimitolpan mukaan olla Orjanruusu. Onko se tosiaan näin tummakukkainen?

Ihastuttava 'Juhannusmorsian'.

Ja se perinteinen, iki-ihana juhannusruusu.

Juhannusruusu helteisenä, aurinkoisena päivänä.

Mökinruusu oli aivan täynnä kukkia. Pensas oli varmaan pari metriä leveä ja kukinta näkyi kauas. Otin myös koko pensaasta kuvan, mutta kirkkaan auringonpaisteen takia se epäonnistui täysin. Onneksi osa siitä oli varjossa.

Suviruusu (?)

Papulanruusu kukki myös runsaasti. Tämäkin on todella kaunis.

Valkeisenlammen puistoalueesta kertovat muut postaukseni löydät seuraavien linkkien takaa:
Valkeisenlammen Rosarium osa 1
Valkeisenlammen Rosarium osa 2
Valkeisenlammen puisto
Niiralan alppiruusupuisto

Käy tutustumassa puistoon postauksistani ja tietenkin myös paikan päällä, jos liikut Kuopion lähistöllä!

Puistokierros

Kävimme perheen kanssa alkuviikolla Kuopiossa Niiralan alppiruusupuistossa ja Valkeisenlammen puistossa. Esittelin jo aiemmin alppiruusut ja lupailin pian kuvakierrosta myös Valkeisenlammelta. Nyt on tullut sen aika. Lähdetään puistoon!

Niiralan alppiruusupuisto ja Valkeisenlammen puisto ovat aivan vierekkäin. Alppiruusupuistosta lähtiessä päätyy suoraan Valkeisenlammen puiston Rosariumin portaille. Muu perhe jatkoi lasten kanssa helpommin mentävää reittiä suoraan leikkialueelle ja minä jäin Karon kanssa ruusuja ihastelemaan. Erittäin kirkas auringonpaiste ja aurinkolasit tekivät kuvaamisesta varsinaista arpapeliä ja vasta kotona tietokoneella näin, että on tulossa tuskaisia hetkiä kuvien selaamisessa ja paljon kuvankäsittelyä tiedossa.

Viimesyksyisellä vierailulla Rosariumissa osa ruusuista ei kukkinut. Tässä auringon kanssa kilpaa hehkuva harisoninruusu 'Williams' Double Yellow'.

Pehmeän keltainen nostalginen ruusu 'Candlelight'. Ruusupenkkien reunuskasveina on erilaisia kurjenpolvia, tässä vaaleakukkainen.

Ja tässä lilahtavan pinkki. Ruusun lajike jäi epähuomiossa katsomatta, oli varmaan niin kiire eteenpäin.

Patioruusu 'White Babyflor' kukkii kauniisti, suorastaan häikäisevästi tässä kuvassa!

Laukkarykelmät siellä täällä ovat hauskan näköisiä. Alppiruusupuisto on portaiden yläpäässä olevan Ukkokodin vasemmalla puolella metsikön siimeksessä.

Jatketaan Rosariumista oikealle kiertämään lampea. Valkeisenlammen puisto on peruskorjattu 2000-luvun alussa ja siellä on monipuolisesti huomioitu eri-ikäiset puiston käyttäjät: on leikki- ja pelialueita, uimarantaa sekä oleskelu- ja piknikpaikkoja. Itse lampi on myös vapaakalastusaluetta ja puistossa näkyykin lapsien, lenkkeilijöiden ja auringonottajien lisäksi aina myös kalastajia. Valkeisenlampi ympäristöineen muodostaa noin 9 hehtaarin viheraluekokonaisuuden, joten ihan puolessa tunnissa ei kaikkea kierretä.

Suuria kivenlohkareita on käytetty paljon rannan istutuksissa.

Etualalla valkoista pikkusydäntä ja jotain matalaa kurjenmiekkaa.

Erilaisista kuunliljoista ja saniaisista muodostuu näyttävä kokonaisuus havujen, pensaiden ja puiden kanssa.

Minua viehättävät luonnonkivet. Tässä suurista kivenlohkareista on tehty polku suoraan veden äärelle.

Palataan takaisin rantaa kiertävälle polulle. Keltakurjenmiekat ovat parhaassa kukassa.

Violettia kurjenpolvea ja sateenvarjomallinen riippapuu. Puistossa on istutuskartta, josta olisi voinut tarkistaa eri lajit, mutta kävelin huomaamattani sen ohi.

Kurjenmiekkoja oli kukassa vaikka minkä näköisiä. Tämä vaaleansininen on mielestäni ihastuttava.

Grönlanninhanhikki 'Nuuk' edessä ja isorikko taaempana kukkivat kauniisti isojen kivien lomassa.

Kivifanille sopiva polku. Puiston pääkulkuväylä kulkee vasemmalla pensasryhmän toisella puolella. Tällä polulla voi hetken ajan olla aivan omassa rauhassaan piilossa muilta.

Keskustan puoleisessa päädyssä kivituhkapolku muuttuu laatoitetuksi kulkuväyläksi. Rungolliset syreenit kukkivat upeasti. Valkoinen syreeni on kuin poutapilvi.

Pitkä rivi liloja syreeneitä kukkii yhtä upeasti.

En jatkanut matkaa kaupungin keskustaan, vaan pensasruusualueelle. Teen sieltä myöhemmin oman postauksensa. En ehtinyt kiertää kuin puolet lammesta, sillä pensasruusualueelta piti lähteä melkein juoksujalkaa takaisin leikkipuiston luo evästauolle (lasten ruoka-aika, oma nälkä unohtuu kukkia katsellessa), jonka jälkeen meidän pitikin lähteä jo kotiin.

Eikös ole houkutteleva salapolku leikkipuistoon?

Tässä lähempää. Riippapihlajien oksat on ohjattu kasvamaan pergolan kattorakenteisiin.

Pidimme evästauon leikkipuiston vieressä puiden katveessa. Varsinaiset istutukset kiertävät lammen rantaa ja ylempänä on nurmialuetta oleskeluun. Osa puiston hopeapajuista ja poppeleista on 1950-luvulta, jolloin puisto sai nykyisen muotonsa.

Piknikpaikkamme toisella puolella oli mielikuvituksellisen näköisiä surukuusia. Ehkä tässä isä Kuusi pitää suojelevasti kättä lapsensa olkapäällä.

Karostakin taisi olla mukava päästä kävelylle tuttuihin maisemiin. Kuopiossa asuessamme lenkkeilimme usein Valkeisenlammella. Karo ei päässyt maistelemaan retkieväitä, mutta vesikippo oli sillekin varattu helteisen päivän helpotukseksi.

Puolet puistosta  jäi tosiaan tällä reissulla kiertämättä, mutta ehkäpä käymme uudestaan loppukesällä korjaamassa puutteen. Silloin puistossa kukkivat mm. jaloangervot, kuunliljat, nauhukset, punahatut sekä aina yhtä upeat hortensiat.

Seuraavista linkeistä pääset lukemaan halutessasi muita postauksiani samasta puistoalueesta:

Niiralan alppiruusupuisto
Valkeisenlammen Rosarium osa 1
Valkeisenlammen Rosarium osa 2