Syyskuuta

Jättikukkainen kaunopunahattu.

Syyskuu toi syksyn tullessaan. Enää sateinen ja kolea sää ei ole pilalle mennyt kesäpäivä, vaan ihan normaalia syksyä. Vastaavasti aurinkoinen ja lämmin päivä muuttuu normaalista kesäsäästä poikkeuksellisen hienoksi syyspäiväksi. Tai näin ainakin itse ajattelen, en tiedä, kuinka monta muuta jakaa tämän saman katsantokannan. Suhtautuminen voi varmaan vaihdella senkin mukaan, missä päin Suomea sattuu asustelemaan ja kuinka monta päivää viikossa tarvitsee mihinkin vuodenaikaan sateenvarjoa välttääkseen kastumisen.

Aurinkoista väriä hääpäivän kimpussa.

Meillä oli hiljattain kymmenvuotishääpäivä, jota juhlimme työkiireiden vuoksi joskus jälkeenpäin. Isäntä toi kuitenkin kukkakimpun piristämään sateisia ja pilvisen harmaita päiviä. Täytyy kyllä sanoa, että hääpäivänä kymmenen vuotta sitten oli paljon parempi sää kuin tänä vuonna. Muistan seuranneeni häitä edeltävän viikon ajan säätiedotuksia ja pelänneeni kaatosadetta, mutta itse h-hetkellä oli kuitenkin lämmintä ja aurinkoista. Oikein sopiva juhlasää siis. Pari päivää häiden jälkeen satoikin sitten ihan kaatamalla. Jännä, miten sitä muistaakin jotkut asiat niin tarkkaan. Vaikka hääpäivän sateesta taitaakin olla pelkästään hyviä ennustuksia, ei se aurinkoinen poutasääkään näytä huono vaihtoehto olevan, kun on tänne saakka kerta päästy ilman tarvetta uuden siipan etsimiselle.

Vasemmalla normaalikokoiset kukat tehnyt punahattu, oikealla mutantti.

Olen aina ihaillut punahattuja, mutta niiden kasvattamisessa on ollut paljon epäonnea mukana. Ensimmäisen taimen istutin muistaakseni syksyllä 2018 mutta se kuoli heti ensimmäisenä talvenaan. Sen jälkeen olen kasvattanut siemenistä taimia joka ikinen kevät mutta ne eivät ole onnistuneet talvehtimaan. Viimein kevään 2020 kylvöksistä tuli muutama taimi, jotka selvisivät ensimmäisestä talvestaan. Keväällä 2021 ostin lisäksi yhden 'Magnuksen'. Merkintöjen mukaan 'Magnus' olisi tuo ylläolevan kuvan pienempikukkainen yksilö ja puskan muhkeampi kokokin viittaisi siihen, että taimi oli istutusvaiheessa paljon isompi kuin omat siementaimeni. Nyt vain tuosta kukan koosta heräsi epäilys, että olenkohan sittenkin sotkenut lajikkeet. Tai sitten siemenet olivat oikeasta 'Magnuksesta' ja ostotaimi väärää lajiketta. Tai sitten kolmivuotias taimi satsasi kukkien määrän sijaan niiden kokoon. On siinä useampia kukkia ja nuppujakin monta, mutta pienempikukkainen kukkii paljon runsaammin. No, olipa lajike mikä hyvänsä, niin ainakin ne vihdoin monen vuoden yrityksen jälkeen kukkivat.

Ensimmäiset ämpäriporkkanat. Sinkiläkin oli eksynyt mullan sekaan.

Porkkanankasvatus on onnistunut yhtä huonosti kuin punahattujen kasvattaminen. Harsoista ja hyönteisverkoista huolimatta porkkanakärpäset ja/tai kempit, sääolot, savimaa, kivet sun muut ovat koituneet maassa kasvatettujen porkkanoiden kohtaloksi. Annoin keväällä itselleni vielä viimeisen mahdollisuuden onnistua porkkanoiden kanssa ja kylvin kahdesta eri pussista siemeniä isoon ruukkuun. Kasvualustana oli puutarhakompostia, hiekkaa ja säkkimultaa. Pidin ruukun kesäkuun alkuun saakka ulkovarastossa ja ulkokasvatuksessa pidin ruukun päällä harsohuppua melkein heinäkuun loppuun saakka. Porkkanat ovat kasvaneet todella hitaasti ja vielä pari viikkoa sitten kokeeksi nykäisty harvennustaimi oli paksuimmasta kohdasta vain lyijykynän paksuinen. Nyt porkkanoiden paksuuskasvu oli selvästi alkanut, sillä harvennustaimet olivat hyvinkin syöntikokoisia. Muutama kanta oli päässyt vihertymään mutta porkkanoista ei löytynyt yhtään toukan koloa tai partaisuutta. Olipa kiva vaihteeksi onnistua!

Viime joulun amaryllikset varaston hyllyllä.

Päätin vihdoin onnistua myös jouluamaryllisten hoitamisessa niin, että saisin niistä monivuotiset ilot. Onnistuinkin pitämään ne hyvävointisina melkein koko kesän ja sipulitkin pullistuivat selvästi. Heinäkuun lopulla 'Harlequin' alkoi kuihduttaa lehtiään ja siirtyä selvästi lepotilaan, joten lopetin kastelun ja siirsin sen ulkovaraston hyllylle. Parin viikon päästä myös valkoinen alkoi osoittaa samoja merkkejä ja pääsi pian 'Harlequinin' seuraksi. Muistiin kirjoittamani ohjeen mukaan sipuli säilytetään lepäämässä noin 17-asteisessa tilassa ja lepotila voi kestää jopa kolme kuukautta. Varastossa on ollut suunnilleen oikea lämpötila mutta eipä 'Harlequin' malttanut huilailla kuin kuukauden ennen kuin alkoi työntää lehtiä. Nyt olen miettinyt, pitäisikö tuo huonouninen hoppuilija ottaa takaisin valoisaan ja istuttaa uuteen multaan vai antaa olla vielä hetken pimeässä.

Ensimmäiset kukkasipuliostokset. Vihdoin löytyi valkoista kurjenmiekkaa täältäkin!

Keltaheisiangervo 'Dart's Gold' ja Paeonia suffruticosa (Pensaspioni? Puupioni?).

Aurinkopenkin hidas muutos vesimyyrän kestäväksi sai uuden suunnan, kun äitini löysi omilta reissuiltaan erään taimiston alelaarit ja soitti minulle. Koska purppuraheisiangervo ja pionit ovat kestäneet vesimyyrän tekoset, päätin suosia samoja kasvisukuja. Pitsipihlajan tilalle mustilanhortensian ja purppuraheisiangervon väliin istutan keltaheisiangervon. Ensin pitää kuitenkin siirtää myös koivuangervot pois, jotta heisiangervolle tulee tarpeeksi tilaa. Todennäköisesti koivuangervot lähtevät vasta keväällä uuteen kotiinsa, joten istutan keltaheisiangervon johonkin valeeseen talven ajaksi. Eipähän päädy ainakaan heti ensimmäisenä talvenaan myyrän hampaisiin tai ole tiellä juuri silloin kun pitäisi saada isot koivuangervot kammettua ylös. Pioni sen sijaan pitää istuttaa jo tänä viikonloppuna. Sille olen kaavaillut paikkaa purppuraheisiangervon toiselta puolelta. Siinä sille pitäisi olla mahdollisimman suojainen paikka, toivottavasti myös pioni on samaa mieltä asiasta.

Vielä löytyy kärhöjä: etualalla tarhaviinikärhö 'Krakowiak', kärhöportissa loistokärhöt 'The President' ja 'Jan Pawel II'.

Kärhöportissa kukkii runsaasti myös tarhalyhtykärhö 'Zoprika', eli PRINCESS KATE.

Ja tämän ruukkukärhön piti olla 'Multi Pink', mutta kovasti näyttää 'Hagley Hybridiltä'.

Toinen ruukkukärhö oli sitä mitä pitikin, eli loistokärhö 'Blekitny Aniol' (BLUE ANGEL).

Suunnitelmani oli istuttaa ensi keväänä 'Blekitny Aniol' ja 'Multi Pink' viime viikonloppuna möyrittyyn kärhökaaripenkin osaan. Enkeli on menossa sinne joka tapauksessa mutta niin kaunis kuin 'Hagley Hybrid' sen kanssa olisikin, en haluaisi kolmatta Hagleyta samalle puolelle pihaa tai ylipäätään puutarhaani. Äidiltäni sellainen vielä puuttuu, joten ehkäpä Hagley menee hänelle ja minä etsin itselleni jonkun uuden kärhön enkelin kaveriksi. Joku hempukka vaaleanpunainen voisi olla kiva. Tai sitten valkoinen tai tummansininen. Tai voihan niitä kavereita olla kaksikin, kun tilaa kerta riittää.

Päivän kärhö on ehdottomasti loistokärhö 'Blekitny Aniol' suloisine röyhelöterälehtineen.

Nyt taidan kuitenkin lähteä tekemään tilaa sille pionille, kun sääkin näyttää vihdoin melkein tähän saakka kestäneen tihkusateen jälkeen kirkastuvan. Hyvää syyskuuta!

Savon surkein porkkanankasvattaja

Nyt, kun tämän vuoden todistusaineisto on nostettu, voin myöntää olevani syyllinen porkkanapenkkini vakaviin laiminlyönteihin. Rikoslistalle lisätään ainakin laiska kastelu, välinpitämättömyys harson käytössä (taisi olla myös reikäinen harso...) sekä kasvualustan surkea muokkaus ennen kylvöä. Näiden rikosten todistusaineistona on tästä kaikesta kärsinyt porkkanaparka.

Kovasta maasta kielii monihaaraisuus. Saatoin huomata asian myös tätä porkkanaa nostaessa, kun porkkanan mukana nousi miehen nyrkin kokoinen möykky tiivistä, sinistä savea. Vieritän syytä pikkuisen myös kesän sadetilanteelle, sillä kun savimaa kunnolla kuivuu, siinä ei etene juolavehnäkään, saati sitten hentoinen porkkanan juuri.

Epätasaisesta kastelusta kertovat pari jättiläismäistä halkeamaa. Rikostoverina oli taas kesä: mitäs meni satamaan monta päivää putkeen parin kuukauden kuivuuden jälkeen! Sillä ei varmastikaan ole osuutta asiaan, että taisi minulta mennä muutama ämpärillinen porkkanapenkkiin tarkoitettua vettä kärhöille...

Merkkejä porkkanakärpäsestä löytyy. Puolustuksekseni voin sanoa, että pidin harsoa kuitenkin osassa porkkanapenkkiä ainakin kesäkuun loppuun asti. Tämä epäonninen yksilö vain sattui kasvamaan penkin laitamilla, mihin harso ei aivan ulottunut. Ja tänä vuonna ei sentään ollut kemppejä!

Mutta yhdessä asiassa olen onnistunut. Katsokaa porkkanan kantaa: ei lainkaan vihreää! Eli olen todistettavasti mullannut porkkanapenkkini huolellisesti.

Vaikka porkkanapenkistäni nousi tänäkin kesänä vaikka minkä näköistä ja kokoista kummajaista, niin pidän tätä vuotta silti onnistuneimpana porkkanankasvattajan urallani. Puolet sadosta oli kuitenkin ihan porkkanan näköistä ja kokoista toisin kuin viime vuonna, jolloin paria porkkanaa lukuunottamatta koko sato oli sekä porkkanakärpäsen että kemppien pilaamia ja suurimmat saman kokoisia kuin tämän vuoden pienimmät. Ensi vuonna uusi yritys taas pikkuisen viisastuneempana. Tai no, ehkä vaihdan vain rikkinäisen harson tilalle ehjemmän ja kesä saa taas kerran hoitaa loput!

Miltä näyttää, onko toivoa paremmasta porkkanasadosta vai onko tämä tarhuri täysin menetetty tapaus? Iloista uutta viikkoa!

P.S. Kuvissa esiintyy yksi ainoa porkkana: se epäonnisin ressukka, joka nosti syytteet viljelijää vastaan ;)

Ostosreissun satoa

Eilen koitti kauan kaivattu päivä, jolloin pääsin taas siemenhyllyjä tutkailemaan. Mielessä oli täydentää kasvimaalle kylvettävien valikoimaa, etsiä erityisesti perhosia houkuttelevia kasveja ja tietenkin se daalia. Kasvimaalle ostin ihan niitä tavallisia aikaisen porkkanan siemeniä, härkäpapua sekä uudenseelanninpinaattia. Kukkapenkkiin löytyi sarvileukoijaa, koreatörmäkukkaa sekä lasten iloksi kääpiöauringonkukkaa.


Paljon uusia tuttavuuksia.

Tavallinen pinaatti on meillä alkanut kukkia joka ikinen vuosi jo siinä vaiheessa, kun varressa on kaksi lehteä. Ja nuppuja tulee sitä mukaa lisää, mitä niitä saa nypittyä pois. Yhtenä kesänä saatiin tehtyä oman kasvimaan sadosta peräti 2,5dl:n pinaattilettutaikina, johon pinaattia tuli sen verran, että sen maistoi, kun käytti mielikuvitusta :D Pinaattia oli silloin kylvetty parin metrin pätkä. Jostain kuulin, että uudenseelanninpinaatti ei kukkisi niin herkästi. Onko kellään tietoa, pitäisikö sitä esikasvattaa vai ehtiikö se tehdä satoa maahan kylvettynä?

Härkäpapu on minulle uusi tuttavuus. Sen siemeniä ostin lähinnä kasvimaan savisen etelälaidan maanparantajaksi, mutta ei haittaa, vaikka siitä maistiaisiakin saisi. Lajike on 'Express', jota suositellaan Keski- ja Pohjois-Suomeen. Sille varattu paikka on melko varjoinen, joten on ehkä ihan hyvä, että lajike on aikainen. Tämäkin pitänee esikasvattaa, etteivät harakat, kyyhkyt ja fasaanit syö siemeniä. Herneet ainakin menevät parempiin suihin, jos edes yrittää kylvää suoraan maahan.

Sarvileukoija sekä koreatörmäkukka ('Lavenderblue') ovat myöskin uusia tuttavuuksia minulle. Molempien siemenpusseissa luvataan, että ne houkuttelevat perhosia. Kummankin voisi suorakylvää, mutta ajattelin, että perhoset tuskin pahastuvat, jos esikasvatan joitakin taimia. Kääpiöauringonkukka 'Musicbox' oli niin hauskan näköinen, että se oli pakko ostaa. En ole vielä päättänyt, kasvatanko näitä kasvimaan nurkalla vai isossa ruukussa lasten hiekkalaatikon lähellä. Keltainen väri ei oikein istu kukkapenkkieni värimaailmaan, mutta on edukseen punaista talon seinää vasten.

Daalia 'Wittem' ei ollut ihan sitä, mitä olin etsimässä, mutta hyvin kaunis kuitenkin. Annoin itselleni luvan ostaa vielä toisenkin daalian, jos jossain tulee se ykkösvaihtoehto vastaan. Jos ei, niin onpahan edes tämä ihanuus :) Sille olen varannut ison saviruukun ja edustavan paikan heti ulko-oven viereltä. Tosin alkuun se saa heräillä kasvuun hieman pienemmässä muoviruukussa.


Kaunis, eikö totta?

Huomenna pääsenkin taas kylvö- ja istutustouhuihin. Lisäksi aion koulia aiemmin kylvettyjä taimia ja ottaa ainakin rosmariinista pari pistokasta. Tänään nautin auringonpaisteesta!